Ydinonnettomuusalue ei ole sen vaarallisempi kuin suurkaupunki saasteineen – edes Fukushimasta ei olisi tarvinnut muuttaa, sanovat tutkijat
Massaevakuoinnit voivat olla turhia isossakin ydinturmassa.
Tomiokan kylä sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä Fukushiman ydinvoimalasta. Kylä oli kokonaan tyhjillään vielä vuonna 2013. (KUVA: KALLE KOPONEN)
Mikko Puttonen HS
Julkaistu: 24.11. 20:32
ISOISSAKAAN ydinvoimalaonnettomuuksissa ei ole välttämättä tarpeen evakuoida suuria ihmismääriä pois alueelta säteilyriskin vuoksi. Näin arvioivat useiden brittiyliopistojen tutkijat tutkimushankkeessaan.
Japanissa Fukushiman ydinvoimalan onnettomuudessa ei esimerkiksi juuri kenenkään olisi tarvinnut muuttaa pois alueelta. Silti 111 000 ihmistä joutui viranomaisten määräyksestä jättämään kotinsa ja 49 000 lähti omin päin. Vielä neljä ja puoli vuotta onnettomuuden jälkeen 85 000 oli yhä sillä tiellä.
Jopa maailman pahimmassa ydinonnettomuudessa Tšernobylissä moni lähtenyt olisi voinut jäädä alueelle. Lopullisesti alueelta muutti pois 335 000 ihmistä. Tosiasiassa brittitutkijoiden mukaan olisi riittänyt, jos vain 10–20 prosenttia heistä olisi kuljetettu säteilyä pakoon.
ARVIOT perustuvat Bristolin yliopiston riskinhallinnan professorin
Philip Thomasin kehittämään riskinarvioinnin malliin. Mallissa verrataan turvaamistoimien kustannuksia siihen, miten paljon ihmisten elinajanodote pitenee toimenpiteillä.
Tutkijat esittävät, että säteilyaltistus Tšernobylin onnettomuudessa ei olisi suurimmalta osalta johtanut sen pahempiin terveysriskeihin kuin ne, joita ihmiset muutenkin kohtaavat.
TŠERNOBYL evakuointiin kahdessa vaiheessa. Heti ensi kuukausina alueelta siirrettiin 116 000 ihmistä. Tästä joukosta 6 800 olisi altistunut kaikkein suurimmille säteilyannoksille. Ilman siirtoa he olisivat brittitutkijoiden mukaan menettäneet keskimäärin 5,6 vuotta elämänsä pituudesta.
Kakkosvaiheessa vuonna 1990 lähti 220 000 ihmistä. Näistä 900 olisi altistunut kaikkein suurimmalle säteilyriskille, jos he eivät olisi matkustaneet pois. Jos he olisivat jääneet sijoilleen, heidän elinajanodotteensa olisi lyhentynyt vain kolme kuukautta.
Toisen evakuointiaallon suurimmassa vaarassa olleet olivat itse asiassa pienemmässä vaarassa kuin suurkaupungin asukkaat ylipäätään. Tavallinen Lontoon asukas menettää ilmansaasteiden takia keskimäärin neljä ja puoli vuotta elinajanodotteestaan.
Ihmisten välillä on suurempiakin elinajanodotteen eroja kuin ne, jotka aiheutuvat pahimmista mainituista säteilyriskeistä, tutkijan muistuttavat. Esimerkiksi huono-osaisuuden koettelemassa Blackpoolin kaupungissa syntyvän pojan voi odottaa elävän 8,6 vuotta lyhyempään kuin Lontoon hienosto-osassa syntyvän.
KAIKEN kaikkiaan Tšernobylissä koko kakkosvaiheen evakuointi oli tutkijoiden mukaan tarpeeton. He päätyivät samaan tulokseen kuin Kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA ja Euroopan yhteisöjen komissio yhteisessä analyysissään vuonna 1992.
Sekä Tšernobylin että Fukushiman onnettomuuksien opetus on tutkijoiden mukaan se, että todellinen säteilyriski puoltaa paljon pienempiä turvaamistoimia kuin on uskottu.
”Massaevakuoinnit ovat kalliita ja hajottavia. Niistä uhkaa tulla kuitenkin pääasiallinen toimenpide isossa ydinonnettomuudessa”, huomauttaa Philip Thomas
tutkimustiedotteessa.
”Niin ei pitäisi olla. Tunnussanan pitäisi olla kunnostus, ei muutto.”
TUTKIJOIDEN raportit julkaisi
Process Safety and Environmental Protection.