Keskustelua ydinvoimasta

Vesivoimakin on tappanut enemmän ihmisiä ja aiheuttanut enemmän ympäristöongelmia kuin ydinvoima.

Energy accidents - Wikipedia

"According to Benjamin K. Sovacool, while responsible for less than 1 percent of the total number of energy accidents, hydroelectric facilities claimed 94 percent of reported immediate fatalities."

Ydinjätettä on myös opittu käsittelemään siten, että se muuttuu hyvin nopeasti vaarattomaksi.
Nobel-palkitun mullistavan hurja visio: tehdään ydinjäte vaarattomaksi laserilla
 
Viimeksi muokattu:
Eikö koko Fukushiman onnettomuus ole enemmänkin osoitus ydinvoiman turvallisuudesta? Noin paskasti hoidettu ydinvoimala, ja iso tsunami, ja vahingot jäivät noinkin pieniksi.
Jos tuolla olisi ollut joku modernimpi voimala niin ei olisi tapahtunut juuri muuta kuin hallittu alasajo ja jäähdytys.

Noita vanhoja laitoksia on paljon ja niitä kannattaisi modernisoida ja huoltaa sekä nostaa kapasiteettia päivityksillä, sen sijaan että suljettaisiin koska nykyään uuden rakentaminen on huomattavasti kalliimpaa kun aikanaan.

Toki jossain vaiheessa elinkaari tulee täyteen.
 
Kannattaa myös ydinenergian kohdalla miettiä vaihtoehtoja joita tällä hetkellä ovat ainoastaan fossiiliset polttoaineet. Ydinonnettomuuden aiheuttama vahinko on loppupeleissä aina paikallinen vaikkakin toki traaginen. Jos taas jatkamme saastuttamista niin koko planeetan ilmasto tulee muuttumaan ja koko ihmiskunta kärsimään.

Ydinvoiman riskit ovat erittäin pienet ja hallitut eikä ydinvoiman ole tarkoitus olla lopullinen ratkaisu vaan siirtymä sille aikavälille kunnes ITER, muut julkiset tai yksityiset fuusioreaktorit alkavat tuottaa energiaa nettovoittona aka Q > 1.

Kaiken lisäksi Suomi on alue missä uusiutuvien energiamuotojen käyttö on erittäin haasteellista. Suomalainen kulttuuri perustuu rehellisyyteen ja rationaalisuuteen eikä banaanivaltio-korruptioon ja turhaan tunnepaskaan ja kaiken lisäksi Suomeen ollaan avaamassa uraanikaivosta. Tämä tekee Suomesta erinomaisen paikan ydinvoimalle.
 
Viimeksi muokattu:
En nyt pidättäisi vielä henkeä, lain kokonaisuudistus nyt sattui vaan tähän kohtaan ja muodikas SMR pistettiin mukaan. Sinällään toki positiivista, että jos siellä on oikeasti marginaalia enemmänkin mainittu SMR:t. Lainsäädännön ei pitäisi pakottaa nykytyylin mukaisesti "niin iso kuin löytyy" ratkaisuun.
 
En nyt pidättäisi vielä henkeä, lain kokonaisuudistus nyt sattui vaan tähän kohtaan ja muodikas SMR pistettiin mukaan. Sinällään toki positiivista, että jos siellä on oikeasti marginaalia enemmänkin mainittu SMR:t. Lainsäädännön ei pitäisi pakottaa nykytyylin mukaisesti "niin iso kuin löytyy" ratkaisuun.

Tarpeettoman raskasta sääntelyä on joka tapauksessa syytä purkaa. Juuri se ajaa maksimoimaan yksikkökoon, alkaen siitä, että myönteisen periaatepäätöksen saaminen on lähes once-in-lifetime -tapaus. Raskas sääntely on muutenkin helpompi toteuttaa käytännössä suurella yksiköllä.

Toisaalta, ei pientäkään ydinlaitosta voi käyttää aivan marginaalisella asiantuntijaorganisaatiolla. On aika vaikeaa nähdä, että ihan pikkukylät voisivat hankkia ydinkäyttöisiä kaukolämpölaitoksia.

Eksoottisiin reaktoriratkaisuihin liittyy omat riskinsä. En kyllä haluaisi niitä ihan naapuriin vaikka olisivatkin "pieniä" - ainakaan ensimmäisiä protoja. Turvallisuus on ehkä helpompi osoittaa, jos skaalataan nykyteknologiaa pienempään kokoon.
 
Pienempi lämpöteho = pienempi jälkilämpöteho = yksinkertaiset passiiviset järjestelmät riittää = parempi turvallisuus. Nykyratkaisujen pienentäminen ei ole oikea tapa, aktiivisten järjestelmien mutkikkuus ja tarvittava varajärjestelmien määrä.
 
Voidaanko esim. 1000v päästä kaivaa takaisin käyttöön ne polttoaineet, jotka ovat loppusijoitukseen laitettu?
 
Kyllähän ne palautettavissa on, eri asia onko siinä mitään järkeä. Ei ainakaan uusiokäytön kannalta, parempi se olisi tehdä jo nyt ja haudata pienempi määrä tavaraa varmasti pysyvästi.
 
Oma maailmankatsomus on jossain määrin Vihreiden kannalla, mutta ydinvoiman kohdalla olen räikeästi eri mieltä. Miten ihmeessä voi olla, että saasteeton ja tilastollisesti erittäin turvallinen energiamuoto ei saa kannatusta heidän keskuudessaan?

Kyllähän Vihreissäkin on teknisesti päteviä henkilöitä, mutta jostain kumman syystä mielikuvat ja ideologia menee järjen edelle. Koulutus on mennyt hukkaan, jos insinööri on ydinvoimaa vastaan.

Ehdottaisin, että Hanasaaren ja Salmisaaren hiilikasojen tilalle sovitettaisiin ihan reilut ydinvoimalat jos ydinvoima on kerran varmasti turvallista. Muuten on turha huudella ydinvoimasta jos ei pysty ydinvoimalan naapurissa asumaan.
 
Voidaanko esim. 1000v päästä kaivaa takaisin käyttöön ne polttoaineet, jotka ovat loppusijoitukseen laitettu?
Tuskin on tarvetta, mutta jos on, niin miksi ei. 1000v on todella pitkä aika teknologiassa, ei uskalla arvata millä silloin tuotetaan energiaa. Jos mietit 100v taaksepäin, mitä silloin tehtiin ja vauhti vaan kiihtyy koko ajan. Toki yksi asia on varma, energiaa tarvitaan aina enemmän.
 
Ehdottaisin, että Hanasaaren ja Salmisaaren hiilikasojen tilalle sovitettaisiin ihan reilut ydinvoimalat jos ydinvoima on kerran varmasti turvallista. Muuten on turha huudella ydinvoimasta jos ei pysty ydinvoimalan naapurissa asumaan.
Säädökset valitettavasti tämän estävät vaikka noin lähellä isoa asutuskesusta oleva voimala olisi hukkalämmön talteenoton kannaltakin järkevä. Sinällään mitään todellisuuteenpohjaavaa syytä noille säädöksille ei ole lukuunottamatta isomman suojavyöhykkeen myötä vähentyneiden luvattomien kulkijoiden valvonnan helppoutta
 
Säädökset valitettavasti tämän estävät vaikka noin lähellä isoa asutuskesusta oleva voimala olisi hukkalämmön talteenoton kannaltakin järkevä. Sinällään mitään todellisuuteenpohjaavaa syytä noille säädöksille ei ole lukuunottamatta isomman suojavyöhykkeen myötä vähentyneiden luvattomien kulkijoiden valvonnan helppoutta
Onko siis todellisuuteen pohjaavaa syytä olla asumatta ydinvoimalan läheisyydessä?
 
On kait sekin todellisuutta, että osalle ihmisistä aiheutuu ahdistusta jos porukka asuu liian lähellä ydinreaktoria. (Espoon Otaniemessä keskellä yliopiston kampusta ja ylioppilaskylää oli yksi, harva sitäkään muistaa)
 
Onko siis todellisuuteen pohjaavaa syytä olla asumatta ydinvoimalan läheisyydessä?
Rumiahan ne laitokset on, joten esteettiset syyt. Koskee toki aika lailla mitä tahansa teollisuuslaitosta. Mutta pari sataa metriä viherkaistaa väliin, niin hyvin kelpaisi naapuriksi
 
Rumiahan ne laitokset on, joten esteettiset syyt. Koskee toki aika lailla mitä tahansa teollisuuslaitosta. Mutta pari sataa metriä viherkaistaa väliin, niin hyvin kelpaisi naapuriksi
Kelpaisikohan helsinkiläisille naapuriksi jos joku uskaltaisi tuota ehdottaa? Miksihän ne muuten pitää olla niin rumia? Voisihan niitä suunnitella tyylikkäiksi, kaupunkiinkin istuviksi. Jopa nähtävyyksiksi.
 
Kelpaisikohan helsinkiläisille naapuriksi jos joku uskaltaisi tuota ehdottaa? Miksihän ne muuten pitää olla niin rumia? Voisihan niitä suunnitella tyylikkäiksi, kaupunkiinkin istuviksi. Jopa nähtävyyksiksi.
Ei ole olemassa yhtä helsinkiläistä jolta kysyä. Osalle kelpaa, osa saa karmeita uskonnollisia (ja aivan todellisia) pelkotiloja pelkästä ehdotuksesta.
 
Pienempi lämpöteho = pienempi jälkilämpöteho = yksinkertaiset passiiviset järjestelmät riittää = parempi turvallisuus. Nykyratkaisujen pienentäminen ei ole oikea tapa, aktiivisten järjestelmien mutkikkuus ja tarvittava varajärjestelmien määrä.

Ei pienempi teho välttämättä merkitse pienempää tehotiheyttä, ja se on yksi olennainen tekijä jälkilämmön poistossa. Toki pienemmän tehon poistamiseen riittää pienemmät ja mahdollisesti yksinkertaisemmat laitteet. Joka tapauksessa niiden pitää olla luotettavia.

Hyvin pitkälle passivisen jälkilämmönpoiston saa toteutettua isoihinkin reaktoreihin. Esim. tässä AP1000, lämpöteho yli 3000 MW ja sähköä 1000 MW: Nuclear Safety | Westinghouse Nuclear
 
Kelpaisikohan helsinkiläisille naapuriksi jos joku uskaltaisi tuota ehdottaa? Miksihän ne muuten pitää olla niin rumia? Voisihan niitä suunnitella tyylikkäiksi, kaupunkiinkin istuviksi. Jopa nähtävyyksiksi.
Miksei kelpaisi? Ei kaikki täällä ole junantuomia viherpiipertäjiä vaikka niin annetaan ymmärtää...
 
Kelpaisikohan helsinkiläisille naapuriksi jos joku uskaltaisi tuota ehdottaa? Miksihän ne muuten pitää olla niin rumia? Voisihan niitä suunnitella tyylikkäiksi, kaupunkiinkin istuviksi. Jopa nähtävyyksiksi.

Jos sen nyt esim. Salmisaaren voimalaitoksen paikalle rakentaisi, niin maisema ei juurikaan edes muuttuisi. Tai Hanasaareen, johan siinä Merihaan kämppien hinta tod.näk. nousee :)
 
Tarpeettoman raskasta sääntelyä on joka tapauksessa syytä purkaa. Juuri se ajaa maksimoimaan yksikkökoon, alkaen siitä, että myönteisen periaatepäätöksen saaminen on lähes once-in-lifetime -tapaus. Raskas sääntely on muutenkin helpompi toteuttaa käytännössä suurella yksiköllä.

Toisaalta, ei pientäkään ydinlaitosta voi käyttää aivan marginaalisella asiantuntijaorganisaatiolla. On aika vaikeaa nähdä, että ihan pikkukylät voisivat hankkia ydinkäyttöisiä kaukolämpölaitoksia.

Eksoottisiin reaktoriratkaisuihin liittyy omat riskinsä. En kyllä haluaisi niitä ihan naapuriin vaikka olisivatkin "pieniä" - ainakaan ensimmäisiä protoja. Turvallisuus on ehkä helpompi osoittaa, jos skaalataan nykyteknologiaa pienempään kokoon.
Se noissa SMR-reaktoreissa on vähän idea, että voisivat olla etäohjattuja ja sijoitettuna useampiin kaupunkeihin. Kaupungin energiayhtiöiden palkkalistoilla voisi olla esimerkiksi pari-kolme osaavaa nopean vasteen käyttö/kunnossapitohenkilöä, mutta se isompi osaava organisaatio olisi useamman reaktorin takana.

Ja nuo parin sadan megawatin lämpötehon tuottavat pikkureaktorit olisi mahdollista toteuttaa passiivisin turvatoimin. Reaktorin pikasulun jälkeen teho putoaa hyvin nopeasti alle 1% luokkaan, eli puhutaan alle kahden megawatin lämpötehosta. Helppo jäähdyttää aktiivisella piirillä, mutta prototyyppireaktorit ovat sijoitettuna isoon vesialtaaseen, joka toimii myös passiivisena turvatoimena. Onnettomuustilanteessakin altaan vettä kiehuttamalla jälkilämpöä voidaan poistaa esimerkiksi kuukauden päivät, jonka jälkeen ilmakonvektio on riittävä jäähdytysmenetelmä.
 
Ei pienempi teho välttämättä merkitse pienempää tehotiheyttä, ja se on yksi olennainen tekijä jälkilämmön poistossa. Toki pienemmän tehon poistamiseen riittää pienemmät ja mahdollisesti yksinkertaisemmat laitteet. Joka tapauksessa niiden pitää olla luotettavia.

Hyvin pitkälle passivisen jälkilämmönpoiston saa toteutettua isoihinkin reaktoreihin. Esim. tässä AP1000, lämpöteho yli 3000 MW ja sähköä 1000 MW: Nuclear Safety | Westinghouse Nuclear
Kyllä kuule se lopullisen lämpönielun mitoitus on se oleellisin asia, alhaisesta tehotiheydestä on apua mutta ei sillä useimmiten pitkälle pötkitä. Tuon tonnisen jälkitehokin on 30 MW vuorokauden verran sammutuksesta, siinä on passiivisilla järjestelmillä tekemistä.
 
Se noissa SMR-reaktoreissa on vähän idea, että voisivat olla etäohjattuja ja sijoitettuna useampiin kaupunkeihin. Kaupungin energiayhtiöiden palkkalistoilla voisi olla esimerkiksi pari-kolme osaavaa nopean vasteen käyttö/kunnossapitohenkilöä, mutta se isompi osaava organisaatio olisi useamman reaktorin takana.

Ei SMR ole mikään yksittäinen reaktorityyppi vaan hyvin heterogeeninen skene, jossa on ideoita hyvin moneen lähtöön ja joka konseptilla on omat ominaisuutensa. Olisi mukavaa, että väitteitä perusteltaisiin kertomalla mistä SMR:sta on kyse.

En oikein ymmärrä, mikä järki olisi yrittää tunkea SMR:a taajamiin. Lämmön siirtäminen muutamia kilometrejä ei ole mikään tekninen ongelma. Sitähän tehdään kaukolämpöverkoissa jatkuvasti. Ilmeisesti yksi DN500-putkipari kykenee siirtämään helposti yli 100 MW tehoa.

Ja nuo parin sadan megawatin lämpötehon tuottavat pikkureaktorit olisi mahdollista toteuttaa passiivisin turvatoimin. Reaktorin pikasulun jälkeen teho putoaa hyvin nopeasti alle 1% luokkaan, eli puhutaan alle kahden megawatin lämpötehosta.
Kyllä kuule se lopullisen lämpönielun mitoitus on se oleellisin asia, alhaisesta tehotiheydestä on apua mutta ei sillä useimmiten pitkälle pötkitä. Tuon tonnisen jälkitehokin on 30 MW vuorokauden verran sammutuksesta, siinä on passiivisilla järjestelmillä tekemistä.

Jälkilämmön poisto edellyttää kolmea tekijää: lämpö on saatava hallitusti ulos reaktorista, se on siirrettävä lämpönieluun ja sitten tarvitaan todellakin nielu, johon lämmön saa loppusijoitettua. Käytännössä passiivista jälkilämmön poistoa on aika vaikeaa ajatella muualle kuin ilmaan. Koskapa lämpöä ei normaalisti haluta puskea taivaan tuuliin, passiivinen lämmönpoisto edellyttää normaalikäytöstä poikkeavat järjestelmät. Niiden luotettavan toiminnan osoittamisessa voi olla omat haasteensa.

"Pöhötauti" näyttää iskeneen jo SMR-skeneenkin. Uuden Suomen artikkelin mukaan Viroon kaavailtujen SMR:n teho olisi: "Voimaloiden sähkötehot vaihtelevat 200–400 megawatissa, samoin niiden lämpötehot."
400 MW sähköä alkaa olla jo aika samoissa kuin Loviisan alkuperäinen teho. Lämpötehonkin täytyy olla yli 1000 MW. Kalevan jutussa SMR määritellään enintään 300 MW sähkötehoiseksi: Suomi valmistautuu pienydinreaktorien luvitukseen

Tässähän on äkkiä "pari megawattia" muuttunut kymmeneksi, ja silloin problematiikka ei mitenkään oleellisesti poikkea nykylaitoksista. Toisaalta on tuo "pari megawattia" kumminkin satojen sähkökiukaiden teho, joten ei senkään poistaminen ihan vasemmalla kädellä suju. Jos lämmönsiirto pettää, niin sydänvaurio on edessä. Varmaan löytyy eksoottisia poikkeuksiakin (kuulakekoreaktori?).
 
Ei SMR ole mikään yksittäinen reaktorityyppi vaan hyvin heterogeeninen skene, jossa on ideoita hyvin moneen lähtöön ja joka konseptilla on omat ominaisuutensa. Olisi mukavaa, että väitteitä perusteltaisiin kertomalla mistä SMR:sta on kyse.

En oikein ymmärrä, mikä järki olisi yrittää tunkea SMR:a taajamiin. Lämmön siirtäminen muutamia kilometrejä ei ole mikään tekninen ongelma. Sitähän tehdään kaukolämpöverkoissa jatkuvasti. Ilmeisesti yksi DN500-putkipari kykenee siirtämään helposti yli 100 MW tehoa.




Jälkilämmön poisto edellyttää kolmea tekijää: lämpö on saatava hallitusti ulos reaktorista, se on siirrettävä lämpönieluun ja sitten tarvitaan todellakin nielu, johon lämmön saa loppusijoitettua. Käytännössä passiivista jälkilämmön poistoa on aika vaikeaa ajatella muualle kuin ilmaan. Koskapa lämpöä ei normaalisti haluta puskea taivaan tuuliin, passiivinen lämmönpoisto edellyttää normaalikäytöstä poikkeavat järjestelmät. Niiden luotettavan toiminnan osoittamisessa voi olla omat haasteensa.

"Pöhötauti" näyttää iskeneen jo SMR-skeneenkin. Uuden Suomen artikkelin mukaan Viroon kaavailtujen SMR:n teho olisi: "Voimaloiden sähkötehot vaihtelevat 200–400 megawatissa, samoin niiden lämpötehot."
400 MW sähköä alkaa olla jo aika samoissa kuin Loviisan alkuperäinen teho. Lämpötehonkin täytyy olla yli 1000 MW. Kalevan jutussa SMR määritellään enintään 300 MW sähkötehoiseksi: Suomi valmistautuu pienydinreaktorien luvitukseen

Tässähän on äkkiä "pari megawattia" muuttunut kymmeneksi, ja silloin problematiikka ei mitenkään oleellisesti poikkea nykylaitoksista. Toisaalta on tuo "pari megawattia" kumminkin satojen sähkökiukaiden teho, joten ei senkään poistaminen ihan vasemmalla kädellä suju. Jos lämmönsiirto pettää, niin sydänvaurio on edessä. Varmaan löytyy eksoottisia poikkeuksiakin (kuulakekoreaktori?).

SMR on totta kai laaja käsite, mutta esimerkkinä ehkä pisimmällä oleva varteenotettava reaktori on NuScale, joka toki voidaan tehdä useamman sadan megawatin sähköntuotantolaitokseksi, mutta se koostuu useista pienemmistä reaktorimoduuleista. Käytännössä yhden reaktorimoduulin lämpöteho jäisi siihen 100-200MW väliin, jolloin jälkilämpöteho putoaa päivässä sinne 1-2 megawatin luokkaan, mikä on oikeasti todella pieni lämpökuorma vaikka sähkökiukaissa mitattuna kuulostaakin hurjalta. LUT:n ydinvoimatekniikan professorin Juhani Hyvärinen oli pitämässä meillä töissä luennon pienreaktoreista ja siellä käytiin esimerkinomaisesti kuinka tällainen skenaario, jossa suurimpien suomalaisten kaupunkien kaukolämpö olisi tuotettu näillä reaktoreilla. Reaktorit olivat huomaamattomasti maan alle sijoitettuina ja etäohjattuja. Normaali tilanteessa reaktorin ympärillä olevaa allasta varmasti jäähdytetään aktiivisin menetelmin, sillä jälkilämpö ajetaan NuScalessa altaan veteen, kun sitä ei ajeta kuluttajille. Kuitenkin allas on mitoitettu siten, että ilman aktiivista jälkilämmönpoistoa vesi alkaa kiehua altaassa kolmen päivän jälkeen ja kiehuu kuukauden päivät jolloin ilmakonvektio riittää jäähdytykseen. Tuo altaan kiehuttaminen on vain siis SBO-tilanteessa se passiivinen turvatoimi eikä pitäisi olla mitenkään erityisen hankala osoittaa viranomaisille, sillä nykyisissä painevesireaktoreissakin jälkilämpöä voidaan ajaa taivaalle isommissa häiriötilanteissa, jos merivesilauhdutin ei ole käytössä.
 
Station Black Out eli kaikki virrat pois.

Ei taida veden kiehuttamista varmempaa passiivista menetelmää olla :D
 
Station Black Out eli kaikki virrat pois.

Ei taida veden kiehuttamista varmempaa passiivista menetelmää olla :D
Jep, kätevä tapa ja käytetään usein nykyisissä voimalaitoksissakin käytetyn polttoainealtaan jäähdyttämiseen SBO:ssa. Antaa altaan kiehua jos niin huono tuuri käy, että laitos pimenee kokonaan. Menee tunteja ennen kuin allas kiehuu ja altaan pinta laskee sen verran hitaasti, että on monta päivää aikaa palautella sähköt tai edes pumpata jollain mobiilipumpulla vettä altaaseen.
 
"Jos kiinnostaa, mitä Tsernobylissä ihan aikuisten oikeasti tapahtui ihan alusta lähtien.

VTT:n Reaktoriturvallisuuden tutkimusprofessori Jaakko Leppänen luennoi Skepsis ry:lle otsikolla: Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus – Mitä oikeasti tapahtui?

Jos odotat jotain nopeasti kymmeneen minuuttiin leikattua Top 10 shokkisanalistaa fläshäävillä väkivaltaisilla raatokuvilla, et ole kohderyhmää.

"

Kopsasin kaverilta viestin toisaalta.
 
SMR on totta kai laaja käsite, mutta esimerkkinä ehkä pisimmällä oleva varteenotettava reaktori on NuScale, joka toki voidaan tehdä useamman sadan megawatin sähköntuotantolaitokseksi, mutta se koostuu useista pienemmistä reaktorimoduuleista. Käytännössä yhden reaktorimoduulin lämpöteho jäisi siihen 100-200MW väliin, jolloin jälkilämpöteho putoaa päivässä sinne 1-2 megawatin luokkaan, mikä on oikeasti todella pieni lämpökuorma vaikka sähkökiukaissa mitattuna kuulostaakin hurjalta.

Ihan mielenkiintoinen konsepti NuScale on: https://aris.iaea.org/PDF/NuScale.pdf
Vähän kuitenkin epäilen, mahtaako se lunastaa kaikki lupaukset tai onko jotain oleellista jäänyt huomaamatta. Siksi paljon tuossa on koettelematonta tekniikkaa, joka toki vaikuttaa periaatteessa paperilla lupaavalta, vaan miten mahtaa toimia käytännössä?

Esimerkiksi suojarakennus on varsin omalaatuinen. Sehän on tavallaan toinen paineastia primääripiirin ympärillä. Käytön aikana sinne pitäisi saada lämpöä eristävä tyhjö (ei siis pelkkä alipaine vaan pitänee päästä johonkin <10^-4 mbar paineeseen). Onnettomuustilanteita varten pöntön mitoituspaine on 55 bar. Onnettomuustilanteessa täytyy saada parit venttiilit auki tai käy huonosti. Normaalikäytössä venttiilien toisella puolella on tyhjö ja toisella 300-asteinen (?) vesi 125 bar paineessa. Ei saa vuotaa eikä jumittua kiinni.

Konseptissa ei näytä olevan biologista suojaa reaktorin ympärillä vaan pelkkä vesiallas. Yleensähän reaktorin ympärillä on parin metrin betonimuuri, johon reaktorin säteily pysähtyy. Kyllähän säteily pysähtyy veteenkin mutta samalla vedessä olevat epäpuhtaudet (esim. liuennut ilma ja suolat) aktivoituvat. Altaan ja ulkoilman välillä ei taida olla kovin vahvoja esteitä?

Taloudelliset tarkastelut on tehty 12 reaktorin laitokselle, jolloin NuScalen väitetään olevan tavanomaista halvempi. Kuinkahan on pienempien laitosten laita? Energiaa saadaan vähemmän mutta tarvitaan oleellisesti sama oheisinfra kuin 12 yksikölle (mm. polttoaineen käsittely).

Ei taida veden kiehuttamista varmempaa passiivista menetelmää olla :D

Onhan se varma, kunhan vettä saadaan sydämeen keitettäväksi,höyry pääsee purkista ulos eikä keräänny mihinkään aiheuttaen liian suuren ylipaineen. Aktivoitunutta vettä ei kai mielellään keitetä taivaalle.

Mitä jos kokeiltaisiin protoja ensin hyvän matkan päässä asutuksesta?
 
Ihan mielenkiintoinen konsepti NuScale on: https://aris.iaea.org/PDF/NuScale.pdf
Vähän kuitenkin epäilen, mahtaako se lunastaa kaikki lupaukset tai onko jotain oleellista jäänyt huomaamatta. Siksi paljon tuossa on koettelematonta tekniikkaa, joka toki vaikuttaa periaatteessa paperilla lupaavalta, vaan miten mahtaa toimia käytännössä?

Esimerkiksi suojarakennus on varsin omalaatuinen. Sehän on tavallaan toinen paineastia primääripiirin ympärillä. Käytön aikana sinne pitäisi saada lämpöä eristävä tyhjö (ei siis pelkkä alipaine vaan pitänee päästä johonkin <10^-4 mbar paineeseen). Onnettomuustilanteita varten pöntön mitoituspaine on 55 bar. Onnettomuustilanteessa täytyy saada parit venttiilit auki tai käy huonosti. Normaalikäytössä venttiilien toisella puolella on tyhjö ja toisella 300-asteinen (?) vesi 125 bar paineessa. Ei saa vuotaa eikä jumittua kiinni.

Konseptissa ei näytä olevan biologista suojaa reaktorin ympärillä vaan pelkkä vesiallas. Yleensähän reaktorin ympärillä on parin metrin betonimuuri, johon reaktorin säteily pysähtyy. Kyllähän säteily pysähtyy veteenkin mutta samalla vedessä olevat epäpuhtaudet (esim. liuennut ilma ja suolat) aktivoituvat. Altaan ja ulkoilman välillä ei taida olla kovin vahvoja esteitä?

Taloudelliset tarkastelut on tehty 12 reaktorin laitokselle, jolloin NuScalen väitetään olevan tavanomaista halvempi. Kuinkahan on pienempien laitosten laita? Energiaa saadaan vähemmän mutta tarvitaan oleellisesti sama oheisinfra kuin 12 yksikölle (mm. polttoaineen käsittely).



Onhan se varma, kunhan vettä saadaan sydämeen keitettäväksi,höyry pääsee purkista ulos eikä keräänny mihinkään aiheuttaen liian suuren ylipaineen. Aktivoitunutta vettä ei kai mielellään keitetä taivaalle.

Mitä jos kokeiltaisiin protoja ensin hyvän matkan päässä asutuksesta?
Toki se on vasta prototyyppiasteella, mutta pohjautuu myös vahvasti koeteltuihin tekniikoihin. Olemassa olevissa painevesireaktoreissakin on onnettomuustarkasteluissa kriittisiä venttiileitä, jotka tulee saada auki suurien paine-erojen yli esimerkiksi bleed and feed tyyppisissä tilanteissa normaalien varoventtiilien lisäksi ja ne eivät luonnollisesti saa vuotaa. Tai EPR:n sydänsulan leviämisalueen tulvittaminen perustuu passiivisiin toimiin.

Betoni ja vesi ovat ominaisuuksiltaan samankaltaiset biologiset suojat. Veden on tärkeä olla puhdasta, jolloin se ei aktivoidu niin pahasti. Aktiivisen puhtaan veden höyrystäminen ei sinänsä ole ongelma, sillä pääasiassa typpi16 on se aktiivisuuden aiheuttaja ja sen lyhyen puoliintumisajan takia se voidaan päästää viivästäen kautta ilmakehään. Kiehuttaminen on jo nykyään monissa laitoksissa suunnitteluperusteinen jäähdytysmenetelmä käytetyn polttoaineen altaissa sähkönmenetystilanteessa. Suojarakennusten paineenalentamisiinkin on suodatuslaitteistoja.

Protoja tottakai tulee kokeilla huolella ennen isoille markkinoille astumista ja suurten kaupunkien läheisyyteen sijoittamista. Kustannuksiinkaan sen enempää en pysty ottaa kantaa, mutta jos tällainen reaktori saadaan massatuotantoon ja sitä kautta itse reaktorin kustannuksia poljettua alas, niin en usko että apulaitteiden kustannukset nousisi kovin suuriksi. Tulisi myös verrata vastaavan 100-200MWth biokaukolämpövoimalaitoksen kustannuksiin ja myös ilmastovaikutuksiin. Mielestäni hienoa, että tällaisia kehitellään ja jostain voisi nousta varteenotettava vaihtoehto myös Suomeen. Kusessa olemme 2040-luvulla ilmastotavotteidemme kanssa, jollei uusia konsepteja kehitetä aktiivisesti.
 
Säteilystä aktivoitunut vesi :bored: Tässä kyllä nähdään mörköjä ihan odottamattomassa päässä prosessia.

e: Ei sen puoleen, että toisessa päässäkään olisi mörköjä. En tiedä onko jossain helposti saatavissa esim. OL3 onnettomuusskenaarioita nähtäväksi, mutta kyllähän NuScale eliminoi niistä yksi kerrallaan varmaan kaikki pois. En lukenut kovin huolella/ajatuksella. Siis huom. eliminoi eli tekee fysikaalisesti mahdottomaksi tapahtua. Polttoaineen suojakuoret kun on ehjät ja polttoaine veden alla, niin kaikki hyvin.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä jos kokeiltaisiin protoja ensin hyvän matkan päässä asutuksesta?

Eikä vain protoja, vaan myös niitä (tulevaisuuden) valmiita minivoimaloita. Se kaukolämmön hävikki on verrattain pieni (ja esim. ”anneksoituun” Sipoon korpeen siihen Natura 2000 -alueen kylkeen olisi tuollainen järkevää laittaa. (Vaihtoehtoisesti Nuuksion suuntaan. Sama perustelu. Kansallispuiston tai luonnonsuojelualueen vahingoittumien olisi paljon pienempi paha onnettomuustilanteessa kuin pääkaupungin.)

Säteilystä aktivoitunut vesi :bored: Tässä kyllä nähdään mörköjä ihan odottamattomassa päässä prosessia.

Joo, ja ei. En haluaisi kyllä päästää pääkaupungissa ilmaan sitä vesihöyry-kaasu-seosta missä on (hetkellisesti) iso määrä sitä 16-N (ja onnettomuudessa pahimmillaan myös ei-häviävän pieni määrä kohtalaisen ikävää 3-H ja vielä pienpi määrä kanssa ei-niin-miellyttävää 19-O). Noista kahdelle nopeammalle (ts. ei 3-H) se tarvittava minuuttiluokankaan viive ei ole välttämättä aina helppo laatia jos sitä vettä oikeasti keitellään huolella tuossa vikatilanteessa (ja höyryjä on pakko laskea ulos ettei paikat ratkea). Jos taas väkeä taas ei ole sen korpilaitoksen ympärillä, niin sen kun vaan päästää hanan auki kerran päivässä (tjsp.) ja ne paineet ulos (sellaisena hetkenä kun kukaan työntekijä ei ole ulkona). Tätä taisivat käyttää Fukushimassa hyväkseen niiden uloskaasutusten ajoituksissa, jos en ihan hirveästi erehdy? Toki, ei se mennyt ihan putkeen... ja kaasuja kertyi vääriin paikkoihin.

Tritiumin, 3-H, suhteen taas peli on vaan hävitty. Sitä on hyvin vaikea pitää siellä tallessa jos se reaktorin neutronivuo on vielä koholla...

Joten, kuten yllä: 40 km silmukka kaukolämpöputkea (parina) on mielestäni paljon mielekkäämpää kuin voimala pääkaupunkiin. (Vaikka kyllä sitä Espoon sinisenä hehkuvaa vettä oli kiva katsella laitoksen ylätasanteelta alaspäin. Ja, hyvin pysyi säteilytasot hallussa.)
 
Säteilystä aktivoitunut vesi :bored: Tässä kyllä nähdään mörköjä ihan odottamattomassa päässä prosessia.
Vedessä olevasta hapesta muodostuu typpi16 neutronipommituksessa. Joten käytännössä se vesi aktivoituu, mutta typpi16 puoliintumisaika on vain 7 sekuntia, joten tämä on hyvin lyhytikäinen säteilylähde laitoksen alasajon jälkeen.
 
En tiedä onko jossain helposti saatavissa esim. OL3 onnettomuusskenaarioita nähtäväksi, mutta kyllähän NuScale eliminoi niistä yksi kerrallaan varmaan kaikki pois.
En tiedä onko kolmosen onnettomuusskenaarioita julkisesti jossain IAEA:n tai STUK:n sivuilla nähtävillä, mutta aika pitkälti ne on samoja skenaarioita muissakin painevesilaitoksissa. Painevesireaktorit ovat kuitenkin sen verran samanlaisia kaikki, ettei mitään suurempia eroja perustoiminnoissa ole esimerkiksi kolmosen ja Loviisankaan laitosten välillä.
 
Joo, ja ei. En haluaisi kyllä päästää pääkaupungissa ilmaan sitä vesihöyry-kaasu-seosta missä on (hetkellisesti) iso määrä sitä 16-N (ja onnettomuudessa pahimmillaan myös ei-häviävän pieni määrä kohtalaisen ikävää 3-H ja vielä pienpi määrä kanssa ei-niin-miellyttävää 19-O). Noista kahdelle nopeammalle (ts. ei 3-H) se tarvittava minuuttiluokankaan viive ei ole välttämättä aina helppo laatia jos sitä vettä oikeasti keitellään huolella tuossa vikatilanteessa (ja höyryjä on pakko laskea ulos ettei paikat ratkea). Jos taas väkeä taas ei ole sen korpilaitoksen ympärillä, niin sen kun vaan päästää hanan auki kerran päivässä (tjsp.) ja ne paineet ulos (sellaisena hetkenä kun kukaan työntekijä ei ole ulkona). Tätä taisivat käyttää Fukushimassa hyväkseen niiden uloskaasutusten ajoituksissa, jos en ihan hirveästi erehdy? Toki, ei se mennyt ihan putkeen... ja kaasuja kertyi vääriin paikkoihin.

Tritiumin, 3-H, suhteen taas peli on vaan hävitty. Sitä on hyvin vaikea pitää siellä tallessa jos se reaktorin neutronivuo on vielä koholla...

Joten, kuten yllä: 40 km silmukka kaukolämpöputkea (parina) on mielestäni paljon mielekkäämpää kuin voimala pääkaupunkiin. (Vaikka kyllä sitä Espoon sinisenä hehkuvaa vettä oli kiva katsella laitoksen ylätasanteelta alaspäin. Ja, hyvin pysyi säteilytasot hallussa.)
En ole noita minien konsepteja niin katsellut, mutta eikös se aikajana kuitenkin ole melkoinen ennen kuin mitään ulos asti pääsee? Jos edes pääsee... Ts. ei siellä ole kuin kaupunkipulut ihmettelemässä ja pitkäaikaiset vaikutukset tuollaisestakin päästöstä ovat ihan evvk, ainakin nykylaitosten näkökulmasta katsottuna. Kaupungissa tuollainen rakennettaisiin vielä luolaan ja siihen päälle korkea piippu, niin kelpaa tuprutella jos ei luolan tilavuus riitä kaikkea viivästyttämään.

e: Lähinnä noita ol3:n papereita pohdin siltä kannalta, että jos joku haluaa vertailla. Siis sellainen, jolle onnettomuusanalyysit eivät ole tuttuja.

e2: Perstuntumalta sanoisin, että tuollaisen pienen pytyn kiehuttama vesimäärä on hyvinkin rajallinen. Katsoo vaikka sitä vesiallasta siinä ympärillä, jos riittää 30 päiväksi.
 
Viimeksi muokattu:
En ole noita minien konsepteja niin katsellut, mutta eikös se aikajana kuitenkin ole melkoinen ennen kuin mitään ulos asti pääsee? Jos edes pääsee... Ts. ei siellä ole kuin kaupunkipulut ihmettelemässä ja pitkäaikaiset vaikutukset tuollaisestakin päästöstä ovat ihan evvk. Kaupungissa tuollainen rakennettaisiin vielä luolaan ja siihen päälle korkea piippu, niin kelpaa tuprutella jos ei luolan tilavuus riitä kaikkea viivästyttämään.

Tuossa valuraudan linkittämässä reaktorikuvauksessa ydinsiepparina on ”Containment submerged underwater in SS lined concrete pool”. Toki se markkinointipuoli puhuu siitä, kuinka ydin ei koskaan voi sulaa.. ja keskityy siihen toimintaan, jossa ytimen vesikierto pysyy erillisenä tuon varajäähdytysaltaan vedestä.

Mutta siis, jos tuo reaktori jostain syystä (jota ei osattu ennakoida, kuten ei osattu kunnolla ennakoida noissa kahdessa kolmesta muussakaan länsimaisessa* pahassa onnettomuudessa**) menee ja sulattaa itsensä, niin tuossa on ydinsieppari sen uloimman altaan pohjalla. Silloin se kiehuva vesi on suoraan sitä pahasti saatunutta, ja sitä ei tuo voimala voi kuvaksen perusteella lainkaan pitää sisällään. (Hiukkassuodattimilla toki varmasti voi estää ne ei-kaasuuntuvat päästöt. Muilta osin sillä piipulla ei tuossa tee mitään... sen verran pahaa tavaraa sieltä tuossa kohtaa tulisi ulos. Mieluummin sen ”dumppaisi” matalasta piipusta sinne Natura-aluetta ”kaunistamaan”***.)

Ja, sen pääkaupungin evakuonti olisi melkolailla tekemätön operaatio. Vaikka oletettaisiin se Neuvostoliiton kyky massiivisiin pakotettuihin väestönsiirtoihin, joilla siis meni se puoli vuorokautta tyhjätä Prypjat, niin tuollakin tahdilla menisi se viikko tyhjätä Helsinki... puhumattakaan että tuollainen operaatio ei edes oikeasti skaalaudu vain lineaarisesti, vaan huonommin.

*Tsernobylin onnettomuuteen johtanut ketju osattiin tosiaan ennakoida, mutta siinä poliittisessa systeemissä tietoa ei valitettavasti kerrottu voimalan henkilökunnalle. Siis se äärimmäisen epävakaa käytös vajaateholla tehdyn ajon jälkeen. Onneksi se vuotta paria aikaisempi läheltä-piti-tilanne Sosnovyi Borissa jäi vain läheltä-piti-tilanteeksi... mutta harmi etteivät tuonkaan jälkeen kertoneet muiden voimaloiden henkilöstölle, että ”ps. jos menette ja ajatte liian alhaisella teholla liian pitkään putkeen, niin atomimiilunne jysähtää vääjäämättä taivaan tuuliin eikä sille ei edes voi mitään”

**Markkinahenkenä tuossa pdf:ssä kerrotaan kuinka juuri tasan se TMI venttiilivika ei tässä voimalassa johda ytimen sulamiseen. Tähän toki voinee lisätä, että Fukushiman 1. yksikölläkin oli täysin riittävä passiivinen hätäjäähdytysratkaisu, mutta... (jätän harjoitustehtäväksi lukea mitä siinä tapahtui ja pohtia miksi itse en luottaisi markkinapuheisiin – ihminen on erehtyväinen). Ne muut isommat reaktorit toki olisi silti menetetty, koska niillä ei ollut riittävää passiivista jäähdytysreserviä.

***Jos hiukkassuotimet toimivat, niin vahinko jää lyhytkestoiseksi. Jos ei, niin silti mieluummin se Natura-alue kuin Helsinki.
 
Tuossa valuraudan linkittämässä reaktorikuvauksessa ydinsiepparina on ”Containment submerged underwater in SS lined concrete pool”. Toki se markkinointipuoli puhuu siitä, kuinka ydin ei koskaan voi sulaa.. ja keskityy siihen toimintaan, jossa ytimen vesikierto pysyy erillisenä tuon varajäähdytysaltaan vedestä.

Mutta siis, jos tuo reaktori jostain syystä (jota ei osattu ennakoida, kuten ei osattu kunnolla ennakoida noissa kahdessa kolmesta muussakaan länsimaisessa* pahassa onnettomuudessa**) menee ja sulattaa itsensä, niin tuossa on ydinsieppari sen uloimman altaan pohjalla. Silloin se kiehuva vesi on suoraan sitä pahasti saatunutta, ja sitä ei tuo voimala voi kuvaksen perusteella lainkaan pitää sisällään. (Hiukkassuodattimilla toki varmasti voi estää ne ei-kaasuuntuvat päästöt. Muilta osin sillä piipulla ei tuossa tee mitään... sen verran pahaa tavaraa sieltä tuossa kohtaa tulisi ulos. Mieluummin sen ”dumppaisi” matalasta piipusta sinne Natura-aluetta ”kaunistamaan”***.)

Ja, sen pääkaupungin evakuonti olisi melkolailla tekemätön operaatio. Vaikka oletettaisiin se Neuvostoliiton kyky massiivisiin pakotettuihin väestönsiirtoihin, joilla siis meni se puoli vuorokautta tyhjätä Prypjat, niin tuollakin tahdilla menisi se viikko tyhjätä Helsinki... puhumattakaan että tuollainen operaatio ei edes oikeasti skaalaudu vain lineaarisesti, vaan huonommin.

*Tsernobylin onnettomuuteen johtanut ketju osattiin tosiaan ennakoida, mutta siinä poliittisessa systeemissä tietoa ei valitettavasti kerrottu voimalan henkilökunnalle. Siis se äärimmäisen epävakaa käytös vajaateholla tehdyn ajon jälkeen. Onneksi se vuotta paria aikaisempi läheltä-piti-tilanne Sosnovyi Borissa jäi vain läheltä-piti-tilanteeksi... mutta harmi etteivät tuonkaan jälkeen kertoneet muiden voimaloiden henkilöstölle, että ”ps. jos menette ja ajatte liian alhaisella teholla liian pitkään putkeen, niin atomimiilunne jysähtää vääjäämättä taivaan tuuliin eikä sille ei edes voi mitään”

**Markkinahenkenä tuossa pdf:ssä kerrotaan kuinka juuri tasan se TMI venttiilivika ei tässä voimalassa johda ytimen sulamiseen. Tähän toki voinee lisätä, että Fukushiman 1. yksikölläkin oli täysin riittävä passiivinen hätäjäähdytysratkaisu, mutta... (jätän harjoitustehtäväksi lukea mitä siinä tapahtui ja pohtia miksi itse en luottaisi markkinapuheisiin – ihminen on erehtyväinen). Ne muut isommat reaktorit toki olisi silti menetetty, koska niillä ei ollut riittävää passiivista jäähdytysreserviä.

***Jos hiukkassuotimet toimivat, niin vahinko jää lyhytkestoiseksi. Jos ei, niin silti mieluummin se Natura-alue kuin Helsinki.
No nyt kyllä menee skenaario jo pari napsua liikaa vainoharhan puolelle. Ensin puhut veden aktivoitumisesta ja nyt on jo ydin ja Cs pihalla :eek: Oikeastiko olet huolissasi veden aktivoitumisesta, jos on jäähdytettävä geometria mennyt ja sauvat rikki o_O On tuolla ”markkinointimiehellä” aika hyväkin näkemys aiheesta ollut, kun on tuon kirjoittanut. Ei tuota kuitenkaan miksikään luvituspaperiksi ole tarkoitettu. Ja jos olet yhtään kartalla, tiedät eräänkin ratkaisun, jossa ulkopuolisella jäähdytyksellä pidetään sulanut ydin oikealla puolella paineastiaa. Ts. mielipiteesi ovat kohtalaisen jyrkkiä ilman todellista perustetta, johonkin pisteeseen se ”entäs jos” leikki on lopetettava ja tuo 10e-8 todennäköisyys on jo vähintäänkin hyvin.
 
Olkiluoto 3:llakin tosiaan on tuo suunnitteluperusteinen sydänsieppari, johon pahimmassa tapauksessa se sula massa ohjataan, sekoitetaan betonin kanssa ja tämän jälkeen se tulvitetaan. Tässäkin tapauksessa yhtenä skenaariona joudutaan alentamaan suojarakennuksen painetta ulkoilmaan ns. SAM-suodattimen kautta. Tälläinen löytyy myös OL1/2 suojarakennuksen paineen alentamiseen. En kovin paljoa tosiaan noista pikkureaktoreista tiedä, mutta ainakin edellä mainituilla laitoksilla se coriumin määrä on monin kertainen SMR:ään verrattuna ja suodatusratkaisuja on isompiin laitoksiinkin. Ja tuo SMR konseptissa tärkein nyt on se reaktori, kaasutiivis suojarakennus voidaan laittaa lisävarusteena ostoskoriin. Pikkureaktorin suojarakennukselle ei tarvitse edes niin suuria vaatimuksia, kun ollaa hyvin pienissä tehotasoissa.
 
Vedessä olevasta hapesta muodostuu typpi16 neutronipommituksessa. Joten käytännössä se vesi aktivoituu, mutta typpi16 puoliintumisaika on vain 7 sekuntia, joten tämä on hyvin lyhytikäinen säteilylähde laitoksen alasajon jälkeen.

Jos nyt pilkkua viilataan, niin _veden_ aktivoituminen ei ole merkittävä ongelma. Ongelmallista sen sijaan voi olla kaikki mikä veteen on liuennut. Omakin käsitykseni on, että NuScalen iso vesiallas ei ole mitenkään hermeettisesti eristetty ympäristöstä.

Veteen liukenee mm. ilmaa, joka sisältää typpeä (->14N(n,p)14C) ja argonia (->40Ar(n,g)41Ar, T1/2=110 min). 41Ar on ärhäkkä gammasäteilijä, joka aiheuttanee päänvaivaa viimeistään silloin, kun pitäisi ottaa yksi reaktori huoltoon samalla kun muut käyvät.
 
Jos nyt pilkkua viilataan, niin _veden_ aktivoituminen ei ole merkittävä ongelma. Ongelmallista sen sijaan voi olla kaikki mikä veteen on liuennut. Omakin käsitykseni on, että NuScalen iso vesiallas ei ole mitenkään hermeettisesti eristetty ympäristöstä.

Veteen liukenee mm. ilmaa, joka sisältää typpeä (->14N(n,p)14C) ja argonia (->40Ar(n,g)41Ar, T1/2=110 min). 41Ar on ärhäkkä gammasäteilijä, joka aiheuttanee päänvaivaa viimeistään silloin, kun pitäisi ottaa yksi reaktori huoltoon samalla kun muut käyvät.
Eipä tuo veden aktivoitumisen aiheuttama typpi16 aiheuta päänvaivaa juuri tuon lyhyen puoliintumisajan vuoksi kuten mainitsin, mutta en myöskään usko avoaltaassa tuon ilman liukenemisen ja etenkään siinä olevan argonin olevan suuri ongelma. Onhan tällaisia altaisiin sijoitettuja reaktoreita vailla mitään paineastiaa muutenkin tutkimuskäytössä. Korroosiotuotteiden aktivoituminen sinänsä voi aiheuttaa ongelmia.
 
Eipä tuo veden aktivoitumisen aiheuttama typpi16 aiheuta päänvaivaa juuri tuon lyhyen puoliintumisajan vuoksi kuten mainitsin, mutta en myöskään usko avoaltaassa tuon ilman liukenemisen ja etenkään siinä olevan argonin olevan suuri ongelma. Onhan tällaisia altaisiin sijoitettuja reaktoreita vailla mitään paineastiaa muutenkin tutkimuskäytössä. Korroosiotuotteiden aktivoituminen sinänsä voi aiheuttaa ongelmia.

Eipä sitä laskematta ja tutkimatta tiedä. Juuri pienten tutkimusreaktorien 41Ar-päästöjä on tutkittukin
Estimation of 41Ar activity concentration and release rate from the TRIGA Mark-II research reactor - ScienceDirect
Comparison of some gamma detectors and environmental measurement of small 41Ar releases from a triga reactor - ScienceDirect

Oleellista on ehkä huomata, että äkkiseltään täysin marginaaliselta vaikuttavasta tekijästä voi muodostua merkittävä päästökomponentti.
 
Eipä sitä laskematta ja tutkimatta tiedä. Juuri pienten tutkimusreaktorien 41Ar-päästöjä on tutkittukin
Estimation of 41Ar activity concentration and release rate from the TRIGA Mark-II research reactor - ScienceDirect
Comparison of some gamma detectors and environmental measurement of small 41Ar releases from a triga reactor - ScienceDirect

Oleellista on ehkä huomata, että äkkiseltään täysin marginaaliselta vaikuttavasta tekijästä voi muodostua merkittävä päästökomponentti.
Toki, tutkimus on osa kehitystä, jotta tällaisiin mahdollisiin ongelmiin voidaan reagoida. Aikaisemmin jo mainitsin, etten ole näihin pikkureaktoreihin kovin syvällisesti perehtynyt. Seuraan silti mielenkiinnolla yleisellä tasolla, mitä SMR-rintamalla tapahtuu. Mutta kun tietää millä tarkkuudella isommissa reaktoreissa asioita tarkastellaan jo suunnitteluvaiheessa niin veikkaan, että NuScalen suunnittelussa näitä asioita on pohdittu.
 
Eipä sitä laskematta ja tutkimatta tiedä. Juuri pienten tutkimusreaktorien 41Ar-päästöjä on tutkittukin
Estimation of 41Ar activity concentration and release rate from the TRIGA Mark-II research reactor - ScienceDirect
Comparison of some gamma detectors and environmental measurement of small 41Ar releases from a triga reactor - ScienceDirect

Oleellista on ehkä huomata, että äkkiseltään täysin marginaaliselta vaikuttavasta tekijästä voi muodostua merkittävä päästökomponentti.
Avoimella tutkimusreaktorilla ja suljetulla pienreaktorilla on aika vähän yhteyttä toisiinsa.
 
Avoimella tutkimusreaktorilla ja suljetulla pienreaktorilla on aika vähän yhteyttä toisiinsa.
On niillä toki merkittäviä eroja mutta yhteistä on mm. se, että reaktorin neutroneita pääsee aktivoimaan reaktorialtaan vettä ja se, että allas ei ole varsinaisen suojarakennuksen sisällä. NuScalella sydän on toki erillisessä kierrossa mutta tehoa laitoksella voi olla 2400 MW kun pieni tutkimusreaktori on ~0,1 MW.

NRC:n sivuilta löytyy vähän enemmänkin NuScale-dokumentteja, NRC: Application Documents for the NuScale Design
Esim. Luku 12 Radiation Protection, https://www.nrc.gov/docs/ML1924/ML19241A420.pdf
Tuolla väitetään, että veden suora aktivoituminen ei ole merkittävä tekijä - ainakaan muuhun aktivoitumiseen verrattuna. Suoria lukuarvoja tosin ei ole annettu. Eniten veteen kertyy aktiivisuutta, kun reaktoriyksikkö puretaan altaassa osiksi polttoaineen vaihtamista varten.
Ar-41 on mainittu Taulukossa 12.2-16, jossa se on neljänneksi merkittävin kaasumainen isotooppi.
 
Pienenä huomautuksena, että tuollaisia altaaseen sijoitettuja tutkimusreaktoreita on aika tehokkaitakin. Taitaa olla jopa 20MW luokkaa.
 
Ongelma on siinä että ydinjäte on paljon radioaktiivisempaa
Ongelma on siinä, että nykyisiä ydinreaktoreita ei ole suunniteltu polttamaan jätettä loppuun, jolloin jätteen radioaktiivisuus olisi murto-osa nykyisestä, koska on ollut halvempaa polttaa uutta uraania.
 
Ongelma on siinä, että nykyisiä ydinreaktoreita ei ole suunniteltu polttamaan jätettä loppuun, jolloin jätteen radioaktiivisuus olisi murto-osa nykyisestä, koska on ollut halvempaa polttaa uutta uraania.
Kevytvesireaktori on moneltakin kantilta järkevä vaihtoehto energiantuotantoon, mutta sillä ei tosiaan siitä polttoaineesta koko potentiaalia saada millään irti. Reaktori ottaa kyllä kaiken mahdollisen mehun irti siitä polttoainenipusta syklin aikana, siten että syklin lopussa sauvat ovat oikeastaan kokonaan ulkona sydämestä ja painevesireaktorissa jäähdytteen booripitoisuus lähenee nollaa. Venytysajossa syklin päätteeksi voidaan vielä kikkailla jäähdytteen lämpötilalla ja saada lisää reaktiivisuutta.

Erilaiset nopeiden neutronien hyötöreaktorit ovat toki vaihtoehto jos tarkoitus saada parempi hyötysuhde polttoaineesta saatavalle energialle, mutta näihin liittyy monenlaista epävarmuustekijää.
 
Erilaiset nopeiden neutronien hyötöreaktorit ovat toki vaihtoehto jos tarkoitus saada parempi hyötysuhde polttoaineesta saatavalle energialle, mutta näihin liittyy monenlaista epävarmuustekijää.
Eikös näissä ollut ainakin se ongelma, että tulee sivutuotteena ydinasekelposta plutoniumia?
 
Eikös näissä ollut ainakin se ongelma, että tulee sivutuotteena ydinasekelposta plutoniumia?

Kaikista uraanilla toimivista reaktoreista tulee.

Käsittääkseni hyötöreaktorieissa sitä tulee enemmän, mutta toisaalta se myös käytetään, jolloin sitä ei enää siinä ydinjätteessä ole paljoa.

Lähinnä tuntuu se poliittinen ongelma olevan se, että ylipäätään on minkäänlaista käsittelyä sille (ydinasekelpoiselle) plutoniumille; Normaalin reaktorin ydinjäte vaan tuhlailevasti haudataan sellaisenaan luolaan tekemättä mitään siinä olevalle plutonoumille ja monet on tyytyväisiä kun plutoniumiin ei kosketa.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 278
Viestejä
4 486 107
Jäsenet
74 132
Uusin jäsen
Jaakko0000000

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom