Olin 8kk palkattomana konsulttifirmassa sillä lupauksella, että jatkuu vakituisena. Luonnollisesti olin vain tekevinäni enkä rehkinyt ja sairastelin melko paljon. Ei nyt mitään sabotaasia olisi tullut mieleenikään alkaa järjestellä.Eikö tosiaan sabotaasia ilmene näissä hikipajoissa? Onko se tosiaan suuret lupaukset paremmasta, millä tämä onnistuu? Omalla kohdalla esimerkiksi palkattomissa harjoitteluissa aikoinaan olin tekevinäni jotain, vaikka siis olisi kiinnostanut muuten asia.
Sain vakituisen paikan toukokuussa 2007 ja pitkällä sopimuksella asiakkaalle eli loppuvuoden tapahtumat eivät enää päässeet vaikuttamaan.
Onhan sitä usein miettinyt kuinka helvetin tiukalle tuo meni. Siinä oltaisiinkin oltu, kun sitten ei olisi pariin vuoteen ollut mitään. Ihan järkyttävää kusettamista tuollaiset palkattomat, kun tokihan vielä joutui koeajallekin sitten, kun palkattiin vakituiseksi.
Aivan varmasti kaikki kollegat eivät edes tienneet minun olevan palkattomana. Vaikka joku homma olisi miten mielenkiintoinen, niin palkkaa pitää saada.