Keskustelua traktoreista.

Saastelaitteista, vaikka niissä omat murheensa tahtoo olla, varsinkin jos hyvin kausiluonteisesti käytetään ettei ole viikottain ajossa.
 
Onhan noissa huomaamattomia muutoksia.
Kehitys on muuttunut suurista kehitysaskelista olemassa olevien ominaisuuksien hiomiseksi.

Jos ajatellaan vaikka vuotta 1990, niin sitä edeltävien 15 vuoden aikana tapahtui paljon enemmän kuin seuraavien 30 vuoden aikana. Vuonna 1975 useimmat traktorit olivat vielä takavetoisia, nelivedot taas olivat harvinaisia ja todella kankeita kääntymään. Ohjaamo oli jälkeenpäin lisätty alun perin hytittömäksi suunniteltuun koneeseen ja mahdollisesti sen asensi jopa maahantuoja. Melutaso oli suurin sallittu 85 dB. Hydrauliikan tuotto oli ehkä jopa 30 l/min, eikä ulkopuolisia venttiilejä ollut välttämättä lainkaan muuta kuin yksi yksitoiminen kippiä varten. Vaihteet olivat synkronoimattomia tai mahdollisesti osa oli synkronoitu. Jarrut olivat usein kuivia ja mekaanisia, eikä välttämättä edes levyt. Voimanoton kytkentä saattoi olla vielä ajokytkimestä riippuvainen. Työvaloja oli yksi himmeä tuikku taakse päin, eikä niitä voinut edes lisätä kun laturissa ei riittänyt teho.

1990 mennessä nelivedot oli ketteriä, ohjaamot ergonomisia, pölyttömiä ja melutasot inhimillisellä tasolla. Hydraulikan tuotto oli 60-80 l/min ja ulkopuolisissa venttiileissä oli virtauksen säätö ja kellunta-asento. Niitä oli myös riittävästi ja lisävarusteena enemmän. Vaihteet oli synkronoitu ja pikavaihteita sai ainakin rahalla. Jarrut olivat tehokkaat öljykylpyiset levyt. Voimanotossa oli useita nopeuksia, ja se oli riippumaton ja sähköhydraulisesti kytkettävä. Työvalot olivat tehokkaita halogeeneja ja niitä oli paljon.

Sen jälkeen kehitys on ollut enemmän olemassa olevien ominaisuuksien kehitystä ja elektroniikan lisäämistä. Etuakseli on käytännössä samanlainen kuin 30 vuotta sitten, mutta sen saa jousitettuna. Ohjaamoissa isoin muutos on varmaan siirtyminen kuusipilarisesta rungosta nelipilariseen koko kyljen kokoisilla ovilla. Melutasosta on lähtenyt muutama desibeli ja mukavuusvarusteet on muuttuneet lisävarusteista vakioksi. Hydrauliikka on tuotoltaan kasvanut hiukan, mutta isompi muutos on sähköohjatut ventiilit joihin saa erilaista automatiikkaa. Suurin kehitysaskel viimeisten 30 vuoden aikana lienee ollut portaaton vaihteisto, mutta portaalliset vaihteistot ovat hyvin samantapaisia kuin 30 vuotta sitten. Vaihtoautomatiikka tosin on lisääntynyt ja parantunut. Jarruissa ei ole muuttunut mikään, paitsi lukkiutumattomai jarruja on alkanut ilmestyä joihinkin malleihin. Voimanotossa taas ei ole muuttunut yhtään mikään. Työvalot on vaihtuneet ledeiksi.

Toki aina on ollut merkkejä, jotka ovat olleet jollain osa-alueella muita edellä tai jäljessä, mutta yllä kuvaamallani tavalla se pääsääntöisesti on mennyt.
 
Mielenkiintoista keskustelua, kehitys kehittää ja onhan tuo 50+ vuotta vanha traktori melkoisen karu ilmestys esim. ergonimialtaan.

Viikonloppuna tuli vettä siihen malliin että pihatie huuhtoitui taas kanjoneiksi. Ei ongelmaa, nythän meillä on käytössä traktori... Tarkoitus oli vetää mäkeä perälevyllä ylöspäin, mutta levy haukkasi soraan siihen malliin että eteneminen loppui vaikka tasauspyörästön lukitus oli päällä eli molemmat takaset vetivät. Tuossa tapahtuu asiat melkoisen nopeaan vaikka on hidas ykkönen päällä, vikurointia keula ilmassa ja päädyttiin lähes poikittain mäkeen. Siinä ehti jo ajatella että mitäs nyt, jarrut on edelleen huonot eli ainoa keino pysyä mäessä on veto päällä... No jotenkin siitä selvittiin mäen päälle, jälki oli sen mukaista että mäkeä olisi auralla kynnetty. :rofl: Käänsin kokeeksi levyn nurinpäin ja kokeilin vetää sillä, edelleen haukkaa liian syvällä, ei pysty hydrauliikkaa ohjaamaan tarvittavalla nopeudella ja keveydellä.

Mutta Fordin insinööri on tämän miettinyt valmiiksi, kun löysin hydrauliikan kevennystoiminnon niin homma alkoi sujumaan! Eli käyrä vipu penkin oikealla puolella, sen alas laskemalla perälevy kelluu ja pintapainetta on sopivasti. Tuolla tavoin vetämällä mäkeä ylös-alas sain pinnan melkoisen hyvään kuntoon, Vähän vielä kun autolla jyräsi niin mäki oli suorastaan tasainen. Ainakin seuraavaan vesisateeseen saakka, mutta tärkeintä on että työ tekijäänsä opettaa.

Mutta pitää noille jarruille tehdä jotain, ainakin kokeilla kuinka hyvät niistä saa. Haen Virtaselta jarruhihnasarjan, Motonetista tuurnasetin ja siitä sitten. Muuten traktori selvästi tykkää että sillä ajetaan, ohjauksen sain paljon virkeämmäksi rasvaamalla ja muutkin rasvanipat on löydetty. Moottoriöljyn vaihdoin ja suodattimen, ilmansuodatin tuli myös huollettua.
 
Onko kukaan tankannut näihin vanhoihin nesteen my dieseliä? Tekis mieli kokeilla tuossa kubotassa, tuo puskee pakokaasut nenän eteen kun ei ole pystypakoputkea. Lähinnä onko eroa oikeasti hajussa, ja säilyykö tuo yhtä hyvin kun normidiesel.
 
Onko kukaan tankannut näihin vanhoihin nesteen my dieseliä? Tekis mieli kokeilla tuossa kubotassa, tuo puskee pakokaasut nenän eteen kun ei ole pystypakoputkea. Lähinnä onko eroa oikeasti hajussa, ja säilyykö tuo yhtä hyvin kun normidiesel.
Mä olen ajalla pelkästään MY dieselillä Soliksen HST 26 mallilla. Ei mitään käyntiongelmia ja äärimmäisen vähäinen musta savu ainoastaan käynnistyksessä. Ehkä just ja just pystyy huomaamaan jotain tulevan ensisavua ulos, kun tallissa käynnistää ja katsoo oikeaan paikkaan. Säilyvyyden pitäisi olla luokkaa vuosia vs FAMEa sisältävien muiden dieselien, joista saattaa löytyä levälimaa tankista helpostikin. Soliksessa on Mitsubishin moottori ja hyvin käy kesät talvet. 4:s vuosi nyt menossa.
 
Ei toi soliksen 26 hst xl vaikuta yhtään hassummalta. Vanha viljakärri pitäs vaan vaihtaa, kun sitä ei tuohon taida saada kiinne.

Pitääki tosissaan miettiä, josko tuollaisen hommais. case ih 745xl kunnostukseen menis kuitenki yli 10k ja silti jäisi puuttumaan edestä hydrauliikka. Klapikone kun painaa sen 660kg kuivana varmaan, nii ihan pienintä mallia ei viitsi edes katsoa
 
Tuo Solis 26 HST on kylläkin pikkutraktori ja nostot sen mukaan. Oksasilppuri on ollu erinomainen vehje ja syö kyllä helposti kaiken, mitä raivurilla saa poikki. Kuusenoksat häviää samoin, kunhan ei suoraan työnnä havuineen kitaan. 12 cm taitaa olla suurinta tavaraa mitä työntänyt, eikä ole enää polttokasoja kertynyt yhtään. Etukauhana 140 cm, niin on leveämpi, kuin takapää ja lumityöt saa tehtyä helposti. Takalana jäänyt työttömäksi, kun piha mene etukauhalla kaaressa ajolla nopeammin. Hiekkatien pätkää tasoitan etukauhalla vetämällä ja kun hiekkaa saa irti, niin tasoittuu todella sileäksi. Harmittavasti huulilevy kuluu törkeää vauhtia ja piti jo uusia ensimmäinen kerta. Harmaassa muistissa on se aika, kun luuli oisasilppurin tehtävää hoitavan riittävästi Bosch xt 2500.
 
Viimeksi muokattu:
Kubotaan vaihdettu nyt jäähdytysnesteet + tuulettimen hihna ja hienosti sitten jäi tyhjennyspropun tiiviste vähän tiputtamaan kun pistin uudet nesteet sisälle, olis pitänyt vaan suosiolla hankkia eka se uusi tiiviste. Eli muoviseen proppuun (sekin löytyy jo uusi varuilta, vaihdan samalla) pitäis löytää nyt kumitiiviste joka on ulkomitoiltaan 20mm jossa 10mm reikä ja noin 2-3mm paksu, ja joka kestää jonkuin 60-70c ja glykolin. 1/2" reikä on turhan iso, kun tuo pääsee sitten niin epäkeskeisesti menemään ja vuotaa. Paikalliselta ikh/pienkonekorjaamolta ei löytynyt. Ei tuntunut moisia löytyvän tiivistesarjoistakaan? Toki kun keksis missä muussa vehkeessä tommosia on, niin vois hakea varaosanimellä.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä 702:sen vanteet tuli maalattua valkoseksi, kun takavanteet jo oli. Kyllä se tuntuu sopivan :tup:
IMG_20240905_092452_552.jpg
 
Kubotaan vaihdettu nyt jäähdytysnesteet + tuulettimen hihna ja hienosti sitten jäi tyhjennyspropun tiiviste vähän tiputtamaan kun pistin uudet nesteet sisälle, olis pitänyt vaan suosiolla hankkia eka se uusi tiiviste. Eli muoviseen proppuun (sekin löytyy jo uusi varuilta, vaihdan samalla) pitäis löytää nyt kumitiiviste joka on ulkomitoiltaan 20mm jossa 10mm reikä ja noin 2-3mm paksu, ja joka kestää jonkuin 60-70c ja glykolin. 1/2" reikä on turhan iso, kun tuo pääsee sitten niin epäkeskeisesti menemään ja vuotaa. Paikalliselta ikh/pienkonekorjaamolta ei löytynyt. Ei tuntunut moisia löytyvän tiivistesarjoistakaan? Toki kun keksis missä muussa vehkeessä tommosia on, niin vois hakea varaosanimellä.
Olisikohan nuo tarpeeksi lähellä?
 
Fordille tuli tehtyä (toivottavasti) viimeiset huoltotoimet ennen talvea. Polttoainesuodatin ja vaihteistoöljyt, kaikki vähän hakusessa kun ensimmäistä kertaa tekee ja polttoainejärjestelmän ilmausta piti harjoitella useampaan otteeseen. Kun ei onnistunut niin piti oikein ohjekirjaa lukea, istualtaan. :rofl: Kyllä se siitä sitten lähti tulille.

Taakse lokasuojan päälle laitoin Virtasen kaupan ei edes halvimman työvalon, oli kyllä laatu aika itkettävää siihen lamppuun verrattuna minkä tilalle tuo tuli. Eteen piti vaihtaa uudet sealed beam "umpiot", mutta eihän nuo sopineet hehkulankapoltin-heijastimen tilalle. Ilmeisesti jenkkiversioissa on erilaiset valokuupat. Eteen pitäisi lisää valoa saada, mietin led-baria hytin yläosaan. Noiden hehkulankapolttimoiden vaihto uusiin tuskin parantaa tilannetta. Heijastimet ovat mint-kunnossa, mikä oli pieni yllätys.

Kesälomalla tuli uudistettua jarrut, rummut sorvautettiin sileäksi ja naputeltiin uudet jarruhihnat kenkiin. Koneistamot ei noita hommia enää tee, isän kaveri rakensi sorviinsa adapterin jolla rummut saatiin kunnostettua. Sama homma hihnoissa, ei pysty, ei onnistu, en tee... Ruustukkiin tappi kiinni ja sitä vasten naputeltiin, toinen piti paikallaan ja tuurnalla alumiininiitti leviäksi. Vähän tuli mieleen että mahtaako kestää, kupariniitillä olisi varmaan tullut parempi lopputulos. Paikalleen saaminen ei ollut ihan yksinkertaista, piti ottaa vivustot auki ja vasaralla naputella rummut kenkien päälle. Kyllä ne siitä ovat muotoutuneet sopiviksi, pitää vielä nostaa perä ylös ja katsoa että tarviiko jarruja säätää.
 
Yritin vaihteeksi korjata Fordista paria mittarivikaa. Polttoainemittari näyttää liikaa (aina enemmän kuin täyttä tankkia). Jäähdytysnesteen lämpömittari taas näyttää liian vähän (1/4 kun moottori on normaalilämpöinen, pitäisi olla suunnilleen puolivälissä).

Vanhemmissa Fordeissa voisi epäillä vikaa mittariston jännitteensäätimessä, mutta tässä ei enää sellaista ole, vaan mittarien pitäisi toimia oikein jännitevaihteluista riippumatta.

Polttoainetankin anturi on kaksiosainen. Mittarin puolen vastus kasvaa mitä täydempänä tankki on. Alhaisen polttoaineen tason varoitusvalon puolella vastus taas muuttuu päinvastoin (anturi on potentiometri, jonka keskinapa poikkeuksellisesti maadoitettu). Hytin ja takarungon johtosarjan välisestä liittimestä mitaten anturin minkään navan väliltä ei löydy yhteyttä. Mittaristolle päin sen sijaan on ehjät johtimet. Avoin virtapiiri on ääretön vastus, joten se selittää miksi mittari näyttää maksimia, mutta entä merkkivalo? Suuren vastuksenhan pitäisi sytyttää se. Niin pitäisi, mutta merkkivalon maadoitus on anturin läpi, joten virta ei kulje. Tätä korjausta täytyy jatkaa joskus jos hyttiä täytyy nostaa tai polttoainetankki pudottaa alas. Johtoihin on muuten mahdoton päästä käsiksi.

Lämpömittarin anturi on jo vaihdettu uuteen alkuperäisosaan kun etupäätä muutenkin purettiin keväällä jäähdyttimen korjauksen takia. Se ei vaikuttanut mihinkään. Anturin vastus laskee lämpötilan noustessa. Korjausoppaassa on kerrottu vastusarvo 38 ja 121 asteen lämpötiloissa. Lämmityskäyttöä siis sen verran, että moottori on 38-asteinen. Mittaus mittariston liittimestä, ja vastus on 10 kertaa enemmän kuin pitäisi. Hytin ja moottoritilan johtosarjan välisestä liittimestä näkyy sama lukema anturille päin, ja mittariston liittimeen 0 ohmia. Vika on siis joko moottoritilan johtosarjassa tai sen liitoksessa anturiin. Anturi lienee ehjä, kun vanhakin näytti samoja lukemia. Anturia on kokonaisessa traktorissa hankala edes nähdä, puhumattakaan siitä että liittimelle pääsisi yleismittarin kanssa. Tämäkin korjaus saa siis odottaa jos konetta täytyy joskus purkaa.

Mutta mitä vastusta anturi näyttää suuremmilla koneen lämmöillä? Ei muuta kuin lisää lämmityskäyttöä ja moottori 75 asteiseksi. Vastusta on vieläkin neljä kertaa enemmän kuin pitäisi olla edes 38 asteessa. Paitsi että korjausoppaan mukaan mittarin pitäisi osoittaa alinta kalibrointimerkkiä juuri tällä vastuksella, ja niin se osoittaakin. Mittari tuli siis varmistettua ehjäksi.

Uskomaton määrä johtoa on kyllä saatu tungettua 80-luvun lopun täysin analogiseenkin koneeseen. Kojelaudan sisällä on kirjaimellisesti ranteen paksuinen johtonippu.
 
Moni varmaan ratkaisee mittariston ongelmat laittamalla "hienon" lisämittaripaneelin. Ford 3000:ssa se voisi olla jopa aiheellista, koska siinä on ainoastaan dummy lights (tyhmyysvalot?) lataukselle ja öljynpaineelle.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
254 858
Viestejä
4 427 380
Jäsenet
73 448
Uusin jäsen
ApinaHP

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom