Täällä on ollu useempi vuosi myös aika harmaata. Tänään allekirjoitettiin 2004 solmitun liiton eropaperit. Lasten puolesta ja tutun, samat arvot omaavan ihmisen katoaminen arjesta surettaa. Paljon asioita, mitä ei jää kaipaamaan ja tätä em. väriloistoa toivon. Yhteisymmärryksessä tehty päätös ja välit hyvät ainakin toistaiseksi, mutta vituttaahan tämä, kun ei osattu paremmin ja uudessa arjessa paljon kysymysmerkkejä.Muuten oli sama reilu vuosi sitten, paitsi vermeitä ei ollut miljoonan edestä. Harrastus tarvikkeet omiin tarpeisiin kyllä.
Kohta 40 ja 6 lasta, aika on todella kortilla. Välillä tuntuu että toinen lapsi saa enempi huomiota kuin toinen, ja tästä sitten karmea ressi ja huoli.
Harmaa paska vaihtui jonkinmoiseen väriloiskeeseen eron tultua ja työsuhteen päätyttyä.
Nyt on vuoroviikoissa aikaa itselle ja lapsille paremmin. En sano että tämä todellakaan on muille pelastus, mutta itse koin olevani tämän tarpeessa.
Nyt hetken hengähdettyä on tullut uutta intoa etsiä sopivan haasteellista ja vaativaa työtä itselle, ettei tunnu siltä että mahdolliset lahjat/kyvyt menee hukkaan.
Voisin jatkaa vielä tätä, nyt en vaan luurilla jaksa näpytellä enempää.