Käännetäänpä kalenteria takaisin vuoteen 2010, niin "diesel-farkku" on ollut enemmän kuin "siedettävä kompromissi". Oikea viiden hengen kuljetuskapasiteetti, tarvittaessa jopa pari kuutiota tavaratilaa paku-moodissa, ja 1500-2000 kg vetokyvyllä on pystynyt kuljettamaan vähän isompaakin kuormaa. Silti auto on ollut mukava ajopeli myös yksin liikkuessa eikä ole vierastanut edes ripeää autobaanaa tai mutkatietä. Range 1000+ km ja lataus 5 minuutissa. Toki, roadster olisi riittänyt moneen tarpeeseen mutta "diesel-farkku" ajoi asian yleensä miten kuten yhtä hyvin.
V. 2000 diesel-farkut alkoivat jo olla melkein yhtä hyviä kuin 2010. Ei kaikki, mutta monet. 1990 konsepti oli tuttu mutta pellin alla oli 2-litrainen bensavapari. Muuten sama suorituskyky mutta piti tankata useammin eikä vetokyky ollut ihan yhtä hyvä. 80-luvulla melkein samaan on päästy yleisesti viistoperäisillä ja asianharrastajille oli kartano-Volvot ja T-Mersut. Pitää ehkä mennä 70-luvulle, jotta "diesel-farkun" kaltainen yleiskäyttöisyys ei ole ollut yleisessä käytössä?
Nyt meillä on keskustelut täynnä patterikuskeja, joiden missiona tuntuu olevan osoittaa, että "diesel-farkku" on turha.
Hyvällä reitillä ilman isompia ongelmia puhutaan 3-numeroisista keskinopeuksista, ja nimenomaan usean sadan kilometrin matkalla. Illalla ja yöllä on rauhallisempaa ajaa kuin päivällä. Ei ehmetissä mitään 80+ km/h lukuja, siinähän menee ikä ja terveys ja kuski ikävystyy rattiin.
Jos matka on pääosin motaria, niin mennään lähelle 110 km/h 1000 km matkalla mutta ei Suomessa.