Omaisuuden karttumisella on mielestäni yhteiskuntaa eteenpäin rakentava vaikutus, eikä se ole ihan vähäinen. Karttuva omaisuus luo elämään jatkuvuutta, ja se mahdollistaa jatkossa oman pääoman käyttämisen. Liiaksi verottavalla mallilla kaikki ovat aina riippuvaisia pankista ja velkarahasta. Se on oman itsemääräämisoikeutensa antamista jonkun muun käsiin. Sitä se on.
Pidän hyvin oireellisena sitä, että tässä yhteiskunnassa on viime vuosikymmeninä rikastuttu työn tekemisen ja ahkeruuden sijasta lähinnä valtion tukiaisten avulla, joita tuolla bensiipumpuilla me kaikki yhdessä joudumme makselemaan. Tämä on nyt sitä kokoomuksen ajamaa uutta globaalia sosialismia. - Anteeksi, en voi olla sivaltamatta noita kyseisiä uuspikkupunikkeja aina kun vain voin. Myös siltä porukalta ovat menneet aivan kaikki peruskäsitteetkin rahasta ja työstä ja omistamisesta ihan sekaisin.
En ole mitään mistään ymmärtämätön kultalusikka suussa syntynyt pikku persereikä, vaikka hyvä kotitausta sattumoisin onkin. Nuoruus meni kesäisin reppumiehenä teollisuudessa 16 -tuntisia työpäiviä ahneena tehden, ja talvet yliopistolla, samoin siellä loppupäässä pienipalkkaisena tutkijana toimien. Sopivaan aikaan pamahti vielä se '90-luvun lamakin aivan päin näköä. Kiveltä kivelle hyppelyä ja sipsuttelua se sen jälkeen oli, etteivät kengät olisi kastuneet. Silloisen tyttökaverin ja nykyisen vaimoni kanssa keittiön pöydän ääressä ihmeteltiin, että kummallakin päättyy määräaikainen työsopimus (taas jälleen kerran) kuukauden kuluttua... => matkalaukku elämää ja reissaamista ja kahdessa paikassa asumista. Slummi asumista. Työsuhde asuntoloissa asumista. Kaikkea sellaista ikävää ja yksinäistä hommaa. Lihapullien syöntiä suoraan purkista keittämällä kuumentamisen jälkeen, ettei tule muuta tiskiä kuin se haarukka... Jokainen kulun päällä ollut käsittää kyllä tuon tiskittömyyden logiikan.
Nyt kun vanhemmiten kyseistä elämäntilannetta on väkisten saanut käännetyksi toiseen malliin, niin kyllähän se suorastaan vituttaa, kun joku käsittää jonkin perityn vähäisehkön omaisuuden joksikin vääryydeksi. Vääryydeksi, josta pitää vielä maksaa tasoitusta jollekin. Kyllähän sitä on itsekin sen edellisen sukupolven omaisuuden kartuttamiseen ollut jollain tavoin osallisena ihan jostain 16 -kesäisestä lähtien. Kaikki tehty työhän soutaa venettä eteenpäin.
Kenenkään ei oikeasti kannata toisten omaisuutta märehtiä, vaan keskittyä luomaan ja hankkimaan sitä omaa omaisuutta, että voi tehdä sen jälkeen mitä itse haluaa.
T -.-
FireFly Renaissance... tuo maksaako kaivinkone veroja vaiko ei, on aika monipiippuinen asia. Sen koneen omistaminen ja sen ylläpito maksaa kyllä veroja. Yritys noita voi vältellä, ja useampi yritys yhteen liittyneenä eivät veroja maksakaan, koska se on koko tuon yritysten konserni yhteen liittämisen ydin ajatus. Lakimies, yksi kaverini kouluajoilta, totesi muinoin, että yksi yrityksen avainasioista on sen verojärjestelyjen tekeminen. Ne menestyvät, jotka tuon osaavat tehdä, ja ne eivät menesty, jotka tuota eivät osaa tehdä. Pidän taas jälleen kerran tätä vähän ongelmallisena, että menestyminen ei siis riipu ahkeruudesta ja työn tuottavuudesta, vaan lähinnä taitotasosta viekkaudessa ja asioiden järjestelemisessä. Se on tietenkin ikiaikaisesti aina ollut tuokin asia noin, mutta se kertoo myös siitä, että verotuksen suunnittelussa on yhteiskunnan puolelta aika pahasti ja jopa raskaasti epäonnistuttu. Se kohdistuu aina ja joka tilanteessa lähinnä tavallisiin ihmisiin, jotka eivät noilta seuraamuksilta osaa kunnolla suojautua. Mielestäni tuo on kyvyttömyyttä yhteisten asioiden hoidossa. Rakentaa noin suuri ja liki käsittämättömän monimutkainen verotus himmeli, jossa osa joutuu maksumiehiksi, ja osa pääsee viekkauttaan kuin koira veräjästä.
Mökkinaapuri perusti lapsilleen yrityksen, jonka tehtävänä oli kyseisen kesämökin omistaminen. He jättivät itselleen sen käyttöoikeuden kyseiseen mökkiin, ja lahjoittivat lapsilleen vuosittain maksimisummat rahaa sen yrityksen pääomaksi. Ko. pulju sitten osti sen mökin, ja luultavasti tietenkin velaksi. Perintöverottaminen aiheuttaa juuri tällaista epätervettä puuhastelua. Minusta kyseinen homma on vähän... no... paljon vaivaa yhden vaivaisen mökin veroista, mutta kaipa sitä järjestelyä käytettiin laajemminkin sen koko muunkin perittävän omaisuuden siirtämiseen sukupolvelta toiselle.
Eli perintöverottamisen tuloksena on se, että osa pystyy aina ja joka tilanteessa yritysjärjestelyjä hyväksi käyttäen veroja kiertämään, ja osa joutuu niiden kohteeksi. Kohteeksi joutuminen on vähän kyseenalaista sekin, koska kyseessä on yhden perheen sisäisestä omaisuudesta, johon muilla ei mielestäni olekaan mitään nokan koputtamista. Muistini mukaan sielläkin se vanhin poika teki aamusta iltaan töitä siinä mökki työmaalla. Isäukkonsa pyöri lähinnä pitkin pihamaata ihmetellen, että ohhoh, kylläpäs on mökkiä tulossa... toki, niiden isäukkojen rahoillahan ne rakennustarpeet tietenkin aina ostetaan.
Ja tästä omaisuuden itselleen ja lapsilleen kasaamisesta siis syntyy jokin maksuvelvollisuus yhteiskunnalle? Ihanko totta? Kaikenlaista se kaupungissa vuokralla asuminen ja yhteiskunnan ja yliopiston suojatyöpaikoissa työskentely aivotoiminnalle teettääkin...
-.-
Jatkan vielä. Uskoin aiemmin minäkin kohtuullisen tasa-arvoiseen hyvinvointi yhteiskuntaan. Kun maksoi, sille maksamiselle on aiemmin saanut aina katetta. Koulut, kirjastot, terveyden- ja hammashoidot... Jonotin aivan periaatteellisella sinnillä tuohon Lohjan keskustassa olevaan hammashoitoon. Aiemmin siellä on ollut hyviä hammaslääkäreitä, jotka ovat tehneet hommansa minusta hyvin. Nyt odotushuone oli enimmäkseen täynnä ihmisiä, joiden etninen alkuperä ei ollut suomalainen, ja ne muutamat joilla oli, hekään eivät enää maksa minkäänlaisia veroja. (lyhyesti: ainoa muu valkoinen mies oli puliukko, ja yksi suomea puhuva manne teki odotushuoneessa busineksia puhelimella. Äänekkäästi tietenkin. Sivusta kuulin kun hän pähkäili puhelimessa jonkin asian hintaa ja kannattavuutta, ja ajattelin hänestä tuon takia suopeita ajatuksia. Asiallinen mies, pyrki sentään tienaamaan.) Käytännössä olin kuitenkin enää ainoa kaltaiseni. Hammaslääkärikin oli tietenkin vaihtunut, nyt häntäkään ei voi enää valita, ja kohdalle sattui vieläpä hyvin huono sellainen. Sitä suhmurointia oli pakko käydä yksityisellä hammaslääkärillä korjauttamassa. Se yksityinen hammaslääkäri oli nyt se entinen julkisella puolella toiminut hyvä hammaslääkäri. Hän oli saanut siitä omasta hammashoidon hallinnosta täysin tarpeekseen, ja luopunut omasta vakinaisesta virastaan. "Oho..." oli se ilmaisu, joka tuli mieleeni ensimmäiseksi.
Mitäpä luulette, minkälainen on suhtautumiseni verotukseen ja tässä yhteiskunnassa airojen käyttöön enää tämän jälkeen? Olen alkanut hiljalleen ajattelemaan, että yltiöisänmaallisuus joka myötämielisesti sulkee sisäänsä myös kiittämättömät punikit on yhdenlaista typeryyttä näemmä sekin. Te 5/6-osaa muista alatte käsitykseni mukaan olemaan hiljalleen kusessa. Kun julkisen talouden todellisuudessa vapaaehtoiset nettomaksajat loppuvat, sen jälkeen ollaankin Amerikkalaisessa yhteiskunnassa, missä vain kuudes osa ihmisistä oikeasti pärjää. Ne loput 5/6-osaa lähinnä sinnittelevät ja lusivat lävitse sitä omaa elinkautistaan, ja enimmäkseen pelkäävät omaa vanhuuttaan. Siinä eivät mitkään tasoitusmekanismit tule auttamaan enää yhtään mitään. Jonkin hikisen kesämökin tai vastaavan kiinteistön kertaluontoisilla ja suoranaiseen vääryyteen perustuvilla verotuloilla ei tätä yhteiskuntaa oikeasti pyöritellä eteenpäin, vaan tämä kuvio pyörii meidän keskinäisen yhteisymmärryksemme voimalla. Homma perustuu kuitenkin reiluuteen, jonka on oltava täysin molemmin puolista. Mikään bolsevikki homma, että valtio tulee esim. äänettömäksi yhtiömieheksi ja vie puolet perheyrityksen tuloista tekemättä minkäänlaista työpanosta on aivan täysin tuulesta temmattu täysin hullu ajatus. Sopii vapaasti vain yrittää moista. Ja sekään ei kyllä käy, että vain yhdet ja harvat soutavat venettä, ja toiset joutilaana kyydissä istuskelijat viittoilevat rannalta lisää mukaan kyytiin tulijoita.
Huviretki joella alkaa lähestyä loppuaan.
-.-
?
