IT-alan työpaikat

Konsulttitaloissa saa kyl projektia vaihtaa, jos alkaa olla rutiinipullaa. Henkilöstöä halutaan kuitenkin kehittää, vaikka tietty määrä tunteja viikossa siihenkin on varattu. Useimmat ei halua useampaa vuotta tehdä samaa projektia.
 
Pystyttekö te ammattikoodarit yleensä keskittymään yksittäisiin projekteihin pitempiä aikoja (viikkoja tai jopa kuukausia) siten että kaiken muun voi ignoroida, vai onko teillä aina useita eri projekteja/ohjelmistoja samanaikaisesti kehitettävänä tai ylläpidettävänä?

Vuosi sitten talven ja kevään sai käytettyä yhteen projektiin silleen 90% ajasta. Se oli kivaa, kun pääsi tekemään alusta asti arkkitehtuureineen. Puoli vuotta myöhemmin toki selvisi puolivahingossa, ettei tehty palikka ole edes (vielä) pääätynyt käyttöön mikä vähän söi miestä. Tämä talvi ja kevät sitten meni ihan päälaelleen yt-sekoiluiden jälkeen ja nyt työ oli 90% silppua jossa mihinkään ei pysty keskittymään ja se 10% kiinteä tekeminenkin ei vaan onnistu, kun koko ajan pitää multipaskata jotain muutakin.

Että mitäpä tuohon nyt sitten yleisesti sanoisi. Tässä 20+ vuoden aikana on aina välillä päässyt keskittymään max muutamaksi kuukaudeksi tiukemmin yhteen asiaan, mutta ennemmin tai myöhemmin homma sitten päättyy sekamelskaksi, josta pitää erikseen kaivautua takaisin pinnalle tavalla tai toisella.
 
Juuri tuli täyteen 3 vuotta tuotetalossa, ja käytännössä koko ajan tullut keskityttyä yhteen ja samaan projektiin, samoista lähtökohdista, samoilla tekniikoilla. Vielä kun tuntuu, että osaaminen vanhenee käsiin, juuri mitään uutta ei tule opittua, ja jokainen päivä on yhtä ja samaa bisnes-logiikan vääntämistä. Ongelmat eivät ole mielenkiintoisia tekniseltä tai oikeastaan miltään muultakaan kantilta, korkeintaankin työläitä. On ollut ihan mielenkiintoista keskittyä tähän hommaan pidemmän aikaa, mutta ehkä sitä mieluummin tekisi välillä jotain muuta. Tehtävien muuttamisesta/monipuolistamisesta on ollut puhetta, vaikkakin on ilmeisen vaikeaa, varsinkin kun sitä tuntee tuotteen paremmin kuin kukaan muu. Mutta varmaan tämä on ihan tyypillinen tilanne vastaavanlaisissa yrityksissä. Pitäisi kai keksiä jotain, ennen kuin tästä muodostuu uran kannalta enemmän rasite kuin meriitti.
 
Juuri tuli täyteen 3 vuotta tuotetalossa, ja käytännössä koko ajan tullut keskityttyä yhteen ja samaan projektiin, samoista lähtökohdista, samoilla tekniikoilla. Vielä kun tuntuu, että osaaminen vanhenee käsiin, juuri mitään uutta ei tule opittua, ja jokainen päivä on yhtä ja samaa bisnes-logiikan vääntämistä. Ongelmat eivät ole mielenkiintoisia tekniseltä tai oikeastaan miltään muultakaan kantilta, korkeintaankin työläitä. On ollut ihan mielenkiintoista keskittyä tähän hommaan pidemmän aikaa, mutta ehkä sitä mieluummin tekisi välillä jotain muuta. Tehtävien muuttamisesta/monipuolistamisesta on ollut puhetta, vaikkakin on ilmeisen vaikeaa, varsinkin kun sitä tuntee tuotteen paremmin kuin kukaan muu. Mutta varmaan tämä on ihan tyypillinen tilanne vastaavanlaisissa yrityksissä. Pitäisi kai keksiä jotain, ennen kuin tästä muodostuu uran kannalta enemmän rasite kuin meriitti.

Mulla oli edellisellä työnantajalla vähän samaa tilannetta. Olin 3 vuotta tehnyt paria tuotetta josta sitten siirryin hieman eri tehtäviin firman sisällä, jonka jälkeen olin tajossa paria kuukautta vajaa 2v. Tuona viimeisenä kahtena vuotena sain edelleen viikottain vastata kysymyksiin noista aiemmista tuotteista vaikka ne oli siirretty eri porukan käsiin.
 
Vaihtakaa DevOpsiin niin saatte erilaisia haasteita monilta eri osa-alueilta. Ei tule tylsää! Haastava rooli kyllä.
 
Vaihtakaa DevOpsiin niin saatte erilaisia haasteita monilta eri osa-alueilta. Ei tule tylsää! Haastava rooli kyllä.
No tätä tässä mietin jo muutaman viestin ajan että ei tunnu siltä nykyään, että samaa projektia tekisi pitkään. Mutta tuo työnimikehän sen selittää, itsellä se on SRE. Jotain pientä alle viikon projektia on jatkuvasti ja näitä sitten voi löyhästi välillä sitoa jonkun isomman projektin osaksi. Mutta ei missään nimessä ole sellainen olo että samaa projektia tulee tehtyä keskeytyksettä pitkään. Päin vastoin, keskeytyksiä on jatkuvasti ja vielä päivystys kuukauden-kahden välein pitää huolen että ei varmasti sen aikana pysty ns. omaan projektiin keskittymään kovinkaan hyvin.

Asiahan on toisaalta ihan määrittelykysymys: mikä on sama projekti? Joskus kun tein alihankkijana niin oman firman projekti asiakkaaseen pysyi samana. Sen sijaan asiakkaan projektit ja asiakkaat elivät ja sitä kautta tuntui että teki vaihteleviakin hommia, vaikka projekti oman työnantajan näkökulmasta projekti pysyi samana.
 
Tuona viimeisenä kahtena vuotena sain edelleen viikottain vastata kysymyksiin noista aiemmista tuotteista vaikka ne oli siirretty eri porukan käsiin.
Tämä onkin muuten hyvä huomautus! Mietin aiemmin, että pitäisiköhän se oma työnkuva ottaa taas puheeksi, mutta se lopputulema saattaisi olla jotain juuri kuvailemasi kaltaista.
 
Vaihtakaa DevOpsiin niin saatte erilaisia haasteita monilta eri osa-alueilta. Ei tule tylsää! Haastava rooli kyllä.
Ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta ei siinä vaihtamisessa taida paljon muu kokemus painaa? Ainakin oma koodihommien ohessa hankittu devops-osaaminen on aika kevyttä tavaraa siihen verrattuna, mitä monissa paikkailmoituksissa edellytetään. Toki itseopiskelulla voi joitakin puutteita korvata, mutta ei se silti tuo lisää kokemusta tuotantoympäristöistä.
 
Ihan mielenkiintoinen ajatus, mutta ei siinä vaihtamisessa taida paljon muu kokemus painaa? Ainakin oma koodihommien ohessa hankittu devops-osaaminen on aika kevyttä tavaraa siihen verrattuna, mitä monissa paikkailmoituksissa edellytetään. Toki itseopiskelulla voi joitakin puutteita korvata, mutta ei se silti tuo lisää kokemusta tuotantoympäristöistä.

Se muu peruskokemus lienee vaatimus, on se sitten testausta/sysopsia tai koodaamista, kaikista on hyötyä. Lisätään vielä että agile/scrum jne. prosessitietämyksestä on erittäin paljon hyötyä, se on tullut huomattua. Itsekin ajautui näihin hommiin vähän niinkuin "vahingossa" kun on paljon kokemusta monista eri jutuista mutta missään ei ole ns. master. Monista asioista tietää riittävästi ja uutta opitaan koko ajan.

Niin ja yksi erittäin iso juttu; näissä hommissa suututtaa yleensä ihmisiä, eteenkin managereita mutta se kuuluu asiaan ja yleensä lopulta saat anteeksi pyydön ja kiitosta. Munaa pitää olla että saa mitään oikeita muutoksia aikaan.
 
Onko kokemuksia hyppäämisestä ison firman palkkalistoilta pienen yrityksen palvelukseen (lue: tyyliin henkilöstömäärä 2000 --> 20, usean vuoden työsuhde alla), millä fiiliksillä ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon? Toisaalta helposti iskee innostuksissaan vauhtisokeus ja unohtaa esim. edut mitä iso talo (mahdollisesti) tarjoaa - vaikka mikseipä erinäisiä etuja voi tarjota pienemmätkin firmat. Sen verran tulee taustatyötä tehtyä, että peruslukemat kuten liikevaihto ja henkilöstömäärä on ollut kasvussa ja yritys on tehnyt myös tulosta.
 
Onko kokemuksia hyppäämisestä ison firman palkkalistoilta pienen yrityksen palvelukseen

Pikkufirmassa on henkilösuhteet ja työympäristö tosi tärkeitä. Suuremmassa firmassa voi yleensä helpommin ottaa etäisyyttä jos ei tule jonkun kanssa toimeen.

Vaikutukset sekä hyvässä että pahassa ovat myös suuremmat. Kun firmalla menee hyvin on kaikilla tosi hyvä fiilis ja kiva tehdä duunia. Sitten jos menee huonosti ja tulee ekat YT:t niin tilanne onkin tosi surkea ja ei osata toimia siinä uudessa ympäristössä.

Pikkufirmojakin on erilaisia riippuen liiketoimintasuunnitelmasta, omistusrakenteesta ja johdosta. Kasvufirmat on yleensä kivoimpia ja pienet perheyritykset vakaampia.

Mutta suosittelen kyllä hakemaan kokemusta pikkufirmastakin jo ihan näkökulman avartamiseksi mutta myös siksi että siellä on yleensä paremmat mahdollisuudet.
 
Onko kokemuksia hyppäämisestä ison firman palkkalistoilta pienen yrityksen palvelukseen (lue: tyyliin henkilöstömäärä 2000 --> 20, usean vuoden työsuhde alla), millä fiiliksillä ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon? Toisaalta helposti iskee innostuksissaan vauhtisokeus ja unohtaa esim. edut mitä iso talo (mahdollisesti) tarjoaa - vaikka mikseipä erinäisiä etuja voi tarjota pienemmätkin firmat. Sen verran tulee taustatyötä tehtyä, että peruslukemat kuten liikevaihto ja henkilöstömäärä on ollut kasvussa ja yritys on tehnyt myös tulosta.

@Harb tuossa listasikin asioita. Itse liikuin alunperin noin 30 hengen firmasta 300 hengen firmaan. Nykyään nuppiluku on lähempänä 1300. Tuossa iso juttu on se, että pienessä firmassa joutuu, tai pääsee, tekemään enemmän asioita tai leveämmällä pensselillä. Siinä on omat etunsa toki, että tuon kokoisessa firmassa yksikin ihminen voi vielä vaikuttaa. Tekemisen meininki, mutta isommassa firmassa sitten tekemisen mallit ja tavat ovat eri tasolla toki.

Jokaisessa työpaikan vaihdossa tulee kuitenkin sama eteen, eli rakentaa itselleen se pesti sinne. Oppii tuntemaan firman, työkaverit ja pitkässä juoksussa sinut tunnetaan firman sisällä. Noita ei saa suoraan siirrettyä mukanaan, toki pienemmässä firmassa tämä tapahtuu enemmän automaatiolla. Jos on hyvä porukka, niin varmaan itselle ideaali firman koko olisi siinä 60-120 henkeä :)
 
Onko kokemuksia hyppäämisestä ison firman palkkalistoilta pienen yrityksen palvelukseen (lue: tyyliin henkilöstömäärä 2000 --> 20, usean vuoden työsuhde alla), millä fiiliksillä ja mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon? Toisaalta helposti iskee innostuksissaan vauhtisokeus ja unohtaa esim. edut mitä iso talo (mahdollisesti) tarjoaa - vaikka mikseipä erinäisiä etuja voi tarjota pienemmätkin firmat. Sen verran tulee taustatyötä tehtyä, että peruslukemat kuten liikevaihto ja henkilöstömäärä on ollut kasvussa ja yritys on tehnyt myös tulosta.

Ei varmasti sovi kaikille ja riippuu paljon firmasta.

Oman kokemuksen perusteella oli paras päätös ikinä ja taisi käydä tuuria nykyisen paikan suhteen. Parin isomman firman jälkeen siirryin devaajaksi pieneen ~15 henkilön konsulttifirmaan ja pääsin suoraan asiakasprojektiin. Byrokratia väheni 99%, työajoista ja työntekopaikasta työnantajaa kiinnosti vain se että asiakas oli tyytyväinen ja laskutettavaa työtä kertyi se mitä oli luvattu asiakkaalle.

Kokemusta on varmasti parantanut se että toimitusjohtajan kanssa tullut hyvin toimeen. Kehityskeskusteluja on ollut silloin kun itse on kokenut tarpeelliseksi, aiemmissa paikoissa piti puolen vuoden välein pitää ja koin sen itse turhana. Palkkakeskustelut on olleet lyhyitä ja asiallisia, päätös suuremmasta palkasta on tullut samassa keskustelussa ja ollut voimassa heti seuraavassa palkassa, ei mitään "katsotaan ensi vuoden budjetista" selittelyä.

Nyt firma on tosin kasvanut lähelle 100 henkilöä ja työaikaa mitataan ihan eri tavalla. Tullut vaikka mitä sisäisiä "interest grouppeja" joilla on säännöllisiä palavereja, joissa lähinnä kerrataan mitä on tullut tehtyä ja mitä opittua. Omalle tiimille on tullut esimies jonka kautta kehityskeskustelut ja palkkakeskustelut nykyään. Ja ne kokemani turhat kehityskeskustelut on tulleet pakollisiksi, onneksi vain kerran vuodessa :DTyöhyvinvointikyselyitäkin on alettu tekemään ja niitä tehdään innolla ja usein.

On tullut huomattua että tällainen konsulttielämä sopii itselleni ja nimenomaan pienemmässä firmassa. Sen takia tässä pohtinut nykyisen työpaikan kasvaessa vaihtoa toiseen pienempään firmaan, ehkä jopa sellaiseen jossa palkka olisi sidottu laskutukseen. Onneksi nykyisessä on ollut henkilöstörahasto johon kertyneillä bonuksilla on itsekin päässyt hyötymään firman kasvusta.
 
Millaisilla ehdoilla ja palkkauksilla it-firmat yleensä hoitavat päivystyshommat?
 
Millaisilla ehdoilla ja palkkauksilla it-firmat yleensä hoitavat päivystyshommat?
Siitä:

20.12 Varallaolo
Varallaololla tarkoitetaan sitä, että työntekijä on sopimuksen mukaan velvollinen olemaan työajan ulkopuolella valmiudessa lähtemään kutsuttaessa suorittamaan työtehtäviä. Sopimuksessa on mainittava varallaoloajan pituus. Työn tekeminen voi tapahtua työpaikalla, komennuspaikalla tai etäyhteyksien välityksellä. Varallaoloaikaa ei lueta työaikaan.

Työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta varallaolon vapaa-ajan käytölle aiheuttamista rajoituksista.

Varallaoloajalta maksettava korvaus on:

a) 50 % keskituntiansiosta, mikäli työntekijä on velvollinen aloittamaan työn viipymättä, kuitenkin viimeistään 1,5 tunnin kuluessa kutsusta

b) 35 % keskituntiansiosta, mikäli työntekijä on velvollinen aloittamaan työn viimeistään 3 tunnin kuluessa kutsusta

c) 20 % keskituntiansiosta, mikäli vasteaika on yli 3 tuntia.

Työntekijä ja työnantaja voivat sopia varallaolokorvauksesta toisinkin.

Työntekijän työhön kutsumiseen ei sovelleta hälytysluontoista työtä koskevia määräyksiä.

Mutta tuosta sovitaan yleensä työnantajan ja työntekijöiden kesken.
 
Pikkufirmassa on henkilösuhteet ja työympäristö tosi tärkeitä. Suuremmassa firmassa voi yleensä helpommin ottaa etäisyyttä jos ei tule jonkun kanssa toimeen.

Vaikutukset sekä hyvässä että pahassa ovat myös suuremmat. Kun firmalla menee hyvin on kaikilla tosi hyvä fiilis ja kiva tehdä duunia. Sitten jos menee huonosti ja tulee ekat YT:t niin tilanne onkin tosi surkea ja ei osata toimia siinä uudessa ympäristössä.

Pikkufirmojakin on erilaisia riippuen liiketoimintasuunnitelmasta, omistusrakenteesta ja johdosta. Kasvufirmat on yleensä kivoimpia ja pienet perheyritykset vakaampia.

Mutta suosittelen kyllä hakemaan kokemusta pikkufirmastakin jo ihan näkökulman avartamiseksi mutta myös siksi että siellä on yleensä paremmat mahdollisuudet.

Pitkälti samoja kokemuksia, lisäisin kuitenkin että pikkufirmoissa YT't ovat yleensä pakkotilanteita jossa rahat ovat loppu. Monissa isoissa firmoissa YT't järjestetään parin vuoden välein "muuten vaan", pienissä firmoissa en nähnyt tommosta ikinä ja silloin YT't voi olla myös helpompi hyväksyä.

Yksi iso ero IT puolella saattaa olla myös, ettei kaikkia ongelmia ratkaista aina rahalla. Isossa korporaatiossa totuin siihen, että jokaiseen ongelmaan löytyi kaupallinen ratkaisu joka voitiin lukea "industry standard" tavaksi ratkaista se. Pienessä yrityksessä moni noista vakio-ratkaisuista saattaa olla ihan liian kallis, jolloin ratkaisu pitää "tehdä itse". Tämä voi olla hyvä tai huono, riippuen omista kiinnostuksista, minä ainakin opin todella paljon tuommoisessa yrityksessä. Olen myös nähnyt ympäristöjä joissa molemmat olivat vaihtoehtoja, eli kallis valmis ratkaisu oli OK silloin kun se oli selkeästi parempi kuin mitä voi itse tehdä ilmaiseksi, mutta samaan aikaan itsellä oli vapaus tehdä päätökset parhaaksi katsomallaan tavalla.

Usein pienemmässä firmassa työntekijöillä on paljon parempi käsitys siitä mitä tehdään ja miksi. Tämä voi olla jälleen mukavaa ihmiselle joka haluaa selkeästi ymmärtää miksi jotain asioita tehdään.
 
Millaisilla ehdoilla ja palkkauksilla it-firmat yleensä hoitavat päivystyshommat?

Edellinen keskustelu varallaolokorvauksista viime syksyltä löytyy tuolta palkkakeskustelusta (tuosta viestistäni muutama taaksepäin ja monta viestiä eteen päin seuraavalle sivulle asti): Palkkakeskustelu

(Ei jaksa samoja uudestaan toistaa.)
 
Itsellä haku päällä johonkin isompaan firmaan, vaikeampi kyllä pienemmäksikään mennä kun puhutaan alle kymmenen henkilön firmasta. On tässä pienessäkin firmassa ehkä omat puolensa, kuten suhteellisen vapaata liukumaa eikä projekteissakaan ole juuri tiukkoja deadlinejä, joten aisoihin saa paneutua. Kuitenkin hommat keskittyy tiukasti yhteen alaan ja eri projektitkin ovat pitkälti saman softan pieniä muokkauksia, joten kova hinku olisi kyllä päästä tekemään jotain uutta vähän isommassa talossa. Varsinkin kun on ensimmäinen vakipaikka kyseessä, luulen että kohtuullinen itsemurha uralle jos vielä pitkään jäisin tähän jumiin. Muu porukka on muutenkin vähän keski-iän paremmalla puolella, joten tuntuu olevan vähän kaikin puolin väsynyttä meininkiä. Sinänsä itselle ei firman koko ei ole suuri tekijä haussa jos vain muuten on mielenkiintoinen tehtävä, mutta ainakin ajatuksen tasolla isompi firma voisi tarjota vaihtelevampia projekteja eikä tarvitsisi vuosikausia samojen asioiden kanssa vääntää.
 
Kyllä sillä firman brändilläkin on merkitystä. Voi olla vaikka kuinka kivaa ja rautaista tekemistä, mutta jos brändi on tasoa Vastaamo ulkopuolisille, niin sitä saa hävetä ja peitellä lopun työelämän ajan.
 
Monissa isoissa firmoissa YT't järjestetään parin vuoden välein "muuten vaan"
Kun jostakin syystä isot firmat haluaa aina toisinaan uudelleen järjestää organisaatiorakennetta, niin ne reorg-YT't kuuluu pitää. Ei niin etteikö niitä 6. luvun YT-neuvottelujakin aina jossakin osaa isoa taloa ole. Ei se välttis tarkoita että ne koskee kaikkia.
 
Kun jostakin syystä isot firmat haluaa aina toisinaan uudelleen järjestää organisaatiorakennetta, niin ne reorg-YT't kuuluu pitää. Ei niin etteikö niitä 6. luvun YT-neuvottelujakin aina jossakin osaa isoa taloa ole. Ei se välttis tarkoita että ne koskee kaikkia.
Olen osallistunut elämässäni ainakin 20 YT neuvotteluun, eli on jotain käsitystä siitä miksi ja milloin niitä järjestetään.

Jo se, että viime vuosina tekniset tyypit on yleensä jätetty pois YT neuvotteluista osoittaa miten kyse on laiskuudesta. Yhtäkkiä kun markkinoilla on pulaa devaajista / ylläpitäjistä heidät voidaan organisaatiouudistuksen yhteydessä siirtää uusiin hommiin...

Todellisuudessa aina oltaisiin voitu tehdä sama. Joko kiimassa rekrytään liikaa, tai ei vaan jakseta nähdä vaivaa jossa nykyiset työntekijät koulutetaan uusiin hommiin. Ihmisillä itsellään ei ole arvoa, ja jopa todella arvostettuja tyyppejä voi lähteä jonkun tyhmien vähennystavoitteiden myötä.

Koko pointti kuitenkin oli, että pienemmissä yrityksissä en ainakaan itse nähnyt typerää vähentelyä. Koska roolit ovat laajempia, siellä ymmärretään paremmin että ihmiset voidaan kouluttaa hyvinkin erilaisiin hommiin jos joku positio lopetetaan jne.
 
Kun jostakin syystä isot firmat haluaa aina toisinaan uudelleen järjestää organisaatiorakennetta, niin ne reorg-YT't kuuluu pitää. Ei niin etteikö niitä 6. luvun YT-neuvottelujakin aina jossakin osaa isoa taloa ole. Ei se välttis tarkoita että ne koskee kaikkia.

Mä olin isossa kansainvälisessä firmassa noin 10 vuotta. YT:t oli harvassa, mutta melkeinpä vuosittain organisaatio järjestettiin uudelleen. Tuntui jotenkin käsittämättömältä kun harvoin sillä ainakin itseen ja tekemiseen oli mitään vaikutusta.
 
Sain muuten ihan näköalapaikan nyt siihen että kauanko nainen on poissa töistä kun vauva syntyy. Kollega siis jäi tammikuun puolivälissä vauvalomalle. Vauva syntyi helmikuun alussa.

Ei ole kulunut kuin joitakin kuukausia, mutta meilläkin on kehitys kehittynyt ja tullut monenlaista uutta töissä.

Kysyin tänään töissä että milloin arvelee hänen palaavan töihin, kun google kertoi että tavallinen vauvaloma olisi kuulemma 3.5kk. Pomo sanoi että ei usko tulevan tänä vuonna enää töihin. Kuulemma naiset yleensä pitää vuoden tai pidempäänkin vauvalomaa.

Eipä ole ihme enää että miksi naiset on palkkakuopassa ja vähemmistössä it-alalla. Onhan tuo ihan älyttömän pitkä aika olla pois duunista joku vuosi.

Toki raudanluja ammattilainen on haluttua tavaraa myös vuodenkin jälkeen, mutta tavallinen perusjamppa olisi kyllä heikoilla ilman meidän irtisanomissuojaa.

Vastaavasti isät ei ole isäksi tulemisen jälkeen olleet kuin 1-2kk poissa.

Ja tarkoitukseni ei ole syyllistää naisia, ajattelen vain että entä jos olisin itse vaikka startup yrittäjä kiivaasti kasvavassa yrityksessä? Olisi melkoinen vaiva etsiä tuuraaja vuodeksi, ja sitten ottaa mamma takaisin töihin.
 
Äitiysloma on joku 4kk + tuohon vielä vanhempainvapaat päälle (näitä voi pitää kumpi vaan). Ja tuolta ajalta kertyy myös vuosilomat.

 
Vastaavasti isät ei ole isäksi tulemisen jälkeen olleet kuin 1-2kk poissa.

Tämä on muuttumassa nykymaailmassa (onneksi) kovaa vauhtia, yhä useammat isätkin arvostaa aikaa yhdessä lapsen kanssa (kuten kuuluukin) ja haluavat pitää hoitovapaata muutenkin kuin sen muutaman viikon minkä saa pitää äidin kanssa samaan aikaan lapsen syntymän jälkeen. Siinä pystyy muodostamaan ihan erilaisen suhteen lapseen kun sen kanssa pyörii päivät kahdestaan muutaman kuukauden ajan sen sijasta että morotat pikkuista pari tuntia päivässä duunien jälkeen. Pääsee sitten se äitikin nopeammin takaisin duuniin ja jakautuu poissaolojen ”haitat” vähän tasaisemmin eikä kaikki kasaannu vain äidille.

Meillähän on erilaisia korvauksia nykyään, äitiysraha äidille noin neljä kk ennen- ja jälkeen lapsen syntymän, isyysrahaa noin 9 viikkoa (tästä 3 viikkoa voi olla äidin kanssa samaan aikaan) ja vanhempainrahaa jota jompi kumpi voi käyttää noin puolisen vuotta. Noiden jälkeen jos on vielä poissa niin sitten tippuu kotihoidontuelle. Siellä on siis myös isälle korvamerkattua tukea jonka nykyään yhä useammat käyttää, jos äidillä ei ole puolisoa/lapsella vahvistettua isää niin silloin äiti voi käyttää tuon isyysrahakaudenkin.

Itsekin olin sellaisen kolmisen kuukautta töistä pois ennen kuin muksu meni päiväkotiin syksyllä vähän alle puolitoistavuotiaana. Siihen saakka oli vaimo ollut kotona sen noin vuoden. Käsittääkseni on aika normaalia että lapsi on kotona vähintään vuoden ikäiseksi, monikaan ei vie lasta hoitoon vielä heti noiden n. 9kk vanhempainrahakausien jälkeen vaan jompi kumpi on vielä hetken aikaa kotihoitodontuella tämän jälkeen. Monet mukailee hoitovapaissa jossain muotoa noita koulujen/päiväkotien lukuvuosia, joten äitiys/isyys/vanhempainvapaan pituus voi vaihdella paljonkin siitä riippuen missä kohtaa vuotta lapsi on syntynyt. Se on helpompaa hakea lapselle hoitopaikkaa alkavalle toimintavuodelle kuin jostain satunnaisesta päivästä, toki sen hoitopaikan aina jostain saa, mutta se ei välttämättä ole se lähin/toivottu päiväkoti jos aloittaa milloinsattuu. Jos nyt olis napero syntynyt vähän eri aikaa vuodesta niin olisin saattanut olla vaikka puolikin vuotta kotona tuon 3kk sijasta.
 
Kysyin tänään töissä että milloin arvelee hänen palaavan töihin, kun google kertoi että tavallinen vauvaloma olisi kuulemma 3.5kk.
Niin, tuo on tavallinen äitiysloma. Sen päälle sitten yleensä 6-9kk vanhempainvapaata (hoitovapaata).
Vastaavasti isät ei ole isäksi tulemisen jälkeen olleet kuin 1-2kk poissa.
Taitaa nykyisin kyllä olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että vapaat jaetaan. Yleensä niin, että äiti ensin 6-12kk ja isä sen jälkeen ~6kk päälle. Tämä yleistä etenkin IT-alalla, jossa suhtautuminen isien vapaisiin on paljon hyväksyttävämpää kuin jossain perinteisillä aloilla.

Ei nyt jossain vuodessa asiat niin paljon ehdi muuttua, että normaali oppimiskyvyllä varustettu henkilö putoaisi ihan kärryiltä.
 
Moni kuitenkin tekee toisenkin muksun ja jotkut vielä kolmannen.. Tähän äityislomaan liittyy paljonkin kokemuksia (ei kylläkään omalta kohdalta). Yksi kollega joka mun nähdäkseni suhteellisen vaativassa hommassa oli saamassa ensimmäisen lapsen ja jäi äitiyslomalle/vapaalle. Vapailla menikin sitten about puolitoista vuotta (taitaa olla aika normaali jos on talous kunnossa kun lomakertymillä saa venytettyä äitiysloman ja -vapaan). Sen jälkeen töihin vajaaksi vuodeksi ja samanlainen siivu :D siinä käy helposti niin että kahden lapsen kanssa kun sopivasti teet perhesuunnittelua niin menee 5vuotta että työnantaja ei saa juuri mitään. Hankalaksi tekee työnantajalle se että pitää siihen haastavaan duuniin hommata joku toinen siksi aikaa. Eli paljon muutakin kuin se että joku on vaan jonkun aikaa pois duunista.
 
Juu ei se ihme ole että joidenkin työnantajien tekee mieli haastattelussa kysyä onko lapset tehty jo.
 
Sain ensihavainnon uudesta modernista maailmasta kun työkaveri jäi isänä puolen vuoden vanhempainvapaalle. Hyvä että maailma muuttuu eikä tuolla asialla ahdistella vain äitejä :cool: (Asia erikseen tietty miten paljon työntanajan pitäisi kuluja korvata ja mikä kuuluisi esim. valtiolle).
 
Sain ensihavainnon uudesta modernista maailmasta kun työkaveri jäi isänä puolen vuoden vanhempainvapaalle. Hyvä että maailma muuttuu eikä tuolla asialla ahdistella vain äitejä :cool: (Asia erikseen tietty miten paljon työntanajan pitäisi kuluja korvata ja mikä kuuluisi esim. valtiolle).
Kyllähän työnantaja saa Kelalta osan takaisin noista kuluista, mitä joutuu maksamaan
 
Juu ei se ihme ole että joidenkin työnantajien tekee mieli haastattelussa kysyä onko lapset tehty jo.

Ja jos jollekin on epäselvää, niin toi on sitten sellainen kysymys, jollaista ei saa kysyä ja jollaiseen ei kenenkään tarvitse mitään vastata (tai voi vastata mitä huvittaa). Perhestatus ei työnantajalle kuulu, vaikka toki raskaus ja lapsenhankinta ovat isoja asioita työsuhteen kannalta kummallekin osapuolelle.
 
Laskin tuon 3.5kk jakamalla 105pv 30llä. Unohtui että eihän Sunnuntaita tietenkään lasketa :whistling:

Jos sitten palataan reaalimaailmaan, niin lapset aloittavat päivähoidossa pääsääntöisesti 1-2 vuoden ikäisenä. Toki se voi olla isäkin, joka sinne kotiin jää lapsen kanssa, mutta jompi kumpi vanhemmista on joka tapauksessa pois työelämästä siihen asti.
 
Ja jos jollekin on epäselvää, niin toi on sitten sellainen kysymys, jollaista ei saa kysyä ja jollaiseen ei kenenkään tarvitse mitään vastata (tai voi vastata mitä huvittaa). Perhestatus ei työnantajalle kuulu, vaikka toki raskaus ja lapsenhankinta ovat isoja asioita työsuhteen kannalta kummallekin osapuolelle.

Joo. Sen sijaan on sallittua kysyä esimerkiksi että toimenkuvaan kuuluu tämä kahden vuoden projekti ja voitko sitoutua projektin tekemiseen. Se että kuinka luotettavan vastauksen kysymykseen saa on tietysti asia erikseen.
 
Joo. Sen sijaan on sallittua kysyä esimerkiksi että toimenkuvaan kuuluu tämä kahden vuoden projekti ja voitko sitoutua projektin tekemiseen. Se että kuinka luotettavan vastauksen kysymykseen saa on tietysti asia erikseen.

Toi on tietty aika tyhmä kysymys. Itsellä kokemusta vain IT-alalta, mutta täällä porukka voi vaihtua aika tiuhaan vaikka miten olisi tärkeä projekti. Jos mä työnantajana/pomona kysyisin tuollaista niin mielessä olisi kyllä että tyyppi voi silti lähteä kohta eikä se lapsi ole siinä edes todennäköisin syy.
 
Joo. Sen sijaan on sallittua kysyä esimerkiksi että toimenkuvaan kuuluu tämä kahden vuoden projekti ja voitko sitoutua projektin tekemiseen. Se että kuinka luotettavan vastauksen kysymykseen saa on tietysti asia erikseen.

Njoo, mä itse ehkä keskittyisin pitämään huolen siitä, että koska henkilövaihdoksia tulee varmuudella, niiden vaikutus sitten minimoidaan. Vaikka kuinka sitoudutaan niin kuka tahansa voi lähteä lätkimään syystä tai toisesta eikä se ole vain mammalomalaisten yksinoikeus.
 
Ja jos jollekin on epäselvää, niin toi on sitten sellainen kysymys, jollaista ei saa kysyä ja jollaiseen ei kenenkään tarvitse mitään vastata (tai voi vastata mitä huvittaa). Perhestatus ei työnantajalle kuulu, vaikka toki raskaus ja lapsenhankinta ovat isoja asioita työsuhteen kannalta kummallekin osapuolelle.
Ulkomaille töihin haluaville vielä huomioksi, että tämä pätee vain suomalaisiin työnantajiin.

Muualla ei välttämättä samanlaisia sääntöjä ja ole.
Jos sitten palataan reaalimaailmaan, niin lapset aloittavat päivähoidossa pääsääntöisesti 1-2 vuoden ikäisenä. Toki se voi olla isäkin, joka sinne kotiin jää lapsen kanssa, mutta jompi kumpi vanhemmista on joka tapauksessa pois työelämästä siihen asti.
Ja tämäkin pätee vain Suomessa. Esim. Espanjassa vauvat laitetaan yleisesti alle 6kk ikäisinä päiväkotiin ja siellä kummastellaan, että mitä ihmeen laiskoja työnvieroksujia siellä Suomessa asuu jos joku mainitsee, että normaalisti päiväkotiin mennään 18-24kk iässä.
 
Työsopimuksen yhteydessä on kirjoitettu kilpailukieltosopimus, jonka johdosta ei saa vaihtaa vastaavaan työhön 6kk sisällä työsuhteen päättymisestä ilman sakkoa. Yritys on kuitenkin myyty työsuhteen aikana ja työolot ovat sikäli muuttuneet siitä, mihin alunperin sitoutui. Onkohan sopimus vielä lainvoimainen?
 
Työsopimuksen yhteydessä on kirjoitettu kilpailukieltosopimus, jonka johdosta ei saa vaihtaa vastaavaan työhön 6kk sisällä työsuhteen päättymisestä ilman sakkoa. Yritys on kuitenkin myyty työsuhteen aikana ja työolot ovat sikäli muuttuneet siitä, mihin alunperin sitoutui. Onkohan sopimus vielä lainvoimainen?

Työolojen muutos tuskin tuohon hirveästi vaikuttaa, mutta aika iso osa vakiomuotoisista kilpailukieltopykälistä on jo ihan lähtökohtaisesti sellaisia että niillä voi pyyhkiä persettä. Kannattaa alkuun vaikka lukaista mitä TEK asiasta kertoilee: Kilpaileva toiminta ja kilpailukieltosopimus

Siellä on aika paljon kaikenlaisia rajoitteita sille, että mitä kilpailukielloilla voi ylipäänsä tehdä ja keneen sellaisia pykäliä voi soveltaa.
 
Työsopimuksen yhteydessä on kirjoitettu kilpailukieltosopimus, jonka johdosta ei saa vaihtaa vastaavaan työhön 6kk sisällä työsuhteen päättymisestä ilman sakkoa. Yritys on kuitenkin myyty työsuhteen aikana ja työolot ovat sikäli muuttuneet siitä, mihin alunperin sitoutui. Onkohan sopimus vielä lainvoimainen?

Sopimuksella voi heittää sorsalintua ellet kuulu firman johtoryhmään.
 
Onko ihmisillä kokemusta CGI:llä työskentelystä? Sinne voisi mahdollisesti olla tilaisuus päästä, mutta vähän mietityttää kun lukee netistä entisten työntekijöiden tarinoita, lisäksi YT neuvotteluita ollut aika tiuhaan... Nykyisessä työpaikassa en jaksaisi olla päivääkään pidempään kuin on pakko, mutta mihinkään sysipaskaan paikkaan ei tee myöskään mieli vaihtaa. Tämän lisäksi yksi toinen erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava firma on työpanoksestani kiinnostunut, mutta sinne olisi näillä näkymin pääsemässä vasta syksyllä
 
Eikö CGI ole niin iso pulju että se on tuurista kiinni mihinkä tiimiin menet. Kysy työhaasttelussa että voitko tutustua tiimiin ennen päätöstä?
 
Eikö CGI ole niin iso pulju että se on tuurista kiinni mihinkä tiimiin menet. Kysy työhaasttelussa että voitko tutustua tiimiin ennen päätöstä?

CGI on konsultti/alihankinta firma niin todennäköisessi ei ole mitään "tiimiä" mihin voit tutustua ennalta koska tiimit riippuu aina siitä sen hetkisestä asiakasprojektista. Toki voi ehkä tutustua siihen kyseiseen projektitiimiin mihin päätyisi ensimmäisenä mutta se kestää vain niin kauan kun kyseinen projekti kestää.
 
Sitä paremmalla syyllä voi sanoa että kukaan ei voi tietää millaista CGI. Minusta parasta konsultti hommissa oli se että jos alkoi vituttamaan niin parin kuukauden sisällä pystyi vaihtamaan projektia.
 
Jos tarkoituksena on löytää työpaikka jossa viihtyy pidemmän pätkän jota mahdollinen urakehitys vielä tukisi niin Strong Avoid CGI:lle!
GCI:llä ei toimi nimittäin mikään muu kuin pyöröovi ulospäin ja jatkuva puolivuosittainen tuolileikki...
 
Jos tarkoituksena on löytää työpaikka jossa viihtyy pidemmän pätkän jota mahdollinen urakehitys vielä tukisi niin Strong Avoid CGI:lle!
GCI:llä ei toimi nimittäin mikään muu kuin pyöröovi ulospäin ja jatkuva puolivuosittainen tuolileikki...

Näin vähän arvelinkin, pitänee harkita peruutanko suorilta koko haastattelun.

Vituttaa vaan nykysessä työ niin helvetisti että silti kiinnostaa vaikka asuntolainat ja muut painaa päälle, juuri tuli tietoa että projektipäällikkö siirtyy muihin tehtäviin ja nekin tulee nyt mulle, palkkaan ei luonnollisesti vaikuta, joka on alle 3000€/kk.
 
Näin vähän arvelinkin, pitänee harkita peruutanko suorilta koko haastattelun.

Vituttaa vaan nykysessä työ niin helvetisti että silti kiinnostaa vaikka asuntolainat ja muut painaa päälle, juuri tuli tietoa että projektipäällikkö siirtyy muihin tehtäviin ja nekin tulee nyt mulle, palkkaan ei luonnollisesti vaikuta, joka on alle 3000€/kk.
Kyllähän tuo liksa kuulostaa siltä, että kannattaa vaihtaa vähän paskempaankin firmaan jos palkkaa tulee lisää. Vuosi tai parikin kokemusta kartuttaen, jonka jälkeen tutkia mitä mahdollisuuksia taas tarjolla.
 
juuri tuli tietoa että projektipäällikkö siirtyy muihin tehtäviin ja nekin tulee nyt mulle, palkkaan ei luonnollisesti vaikuta, joka on alle 3000€/kk.

Sano että "en ota jos ei palkka nouse".
Jos on ns. paska firma niin ne kairaa sua kuivana kakkoseen ihan just niin kauan kuin annat niiden tehdä sitä...

Jos oikeasti vituttaa mennä aamuisin töihin niin kannattaa nostaa kytkintä joka tapauksessa. Voihan sitä käydä CGI:llä katselemassa vuoden tai pari ja sitten lähteä sieltä menemään uutta kokemusta vyöllä jos ei pitkän päälle kiinnosta.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
262 470
Viestejä
4 552 965
Jäsenet
74 989
Uusin jäsen
Verri_T

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom