Tää nyt on mennyt aika pitkälle OT:ksi, mutta nämä asiat herättävät sisäisen anarkistini, joten avaudun vielä kerran. Minun mielestäni tälläiset henkilökohtaiset konkurssit eivät kuulu rekrytointiprosessiin, koska ei se välttämättä kerro luotettavuudesta vaan varallisuudesta. Jos henkilöllä olisi vaikka tuomio petoksesta, niin asia olisi paljon vakavampi. Ei kannata mutuilla noista selvitykseen kuuluvista seikoista, kun ei noissa tiedonannoissa ole mitään säännönmukaisuutta. Supo itse arvioi mitkä tiedot annetaan ja kuinka pitkältä ajalta. Millähän sanamuodolla ilmoitetaan sellaisista tiedoista joihin rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta?
Mitäs kun tulevaisuudessa vaikka 50 vuoden päästä joku päättää, että sisällytetään turvallisuusselvityksiin kasvojentunnistusrekisteri tai vihapuherekisteri (kuvitteellisia rekistereitä vielä tänä päivänä - toivottavasti)? Työnantaja teettää pitkään töissä olleesta henkilöstä turvallisuusselvityksen, jossa selviää, että henkilö on 6 vuotta aiemmin heilutellut N-korttia ylilaudalla ja irtisanoo tämän, koska ei halua kyseisen asian tulevan julkisuuteen. Tälläisten rekistereiden tulisi ilman muuta olla henkilöiden itsensä tarkasteltavissa ja tarvittaessa oikaistavissa ja perusteltavissa. Nykyisestä järjestelmästä mielestäni puuttuu läpinäkyvyyttä ja kun miettii kuinka laadukkaita järjestelmiä valtiomme on tässä männä vuosina tilaillut, niin minulla ei ole hirveästi luottoa minkään rekisterin oikeellisuuteen tai siihen, että niiden käyttöä valvottaisi laadukkaasti.
