Aiheeseen liiyttyen omasta näkökulmastani on mahdollista että disruptiotalous tulee pyyhkimään Suomea seuraavat 10-20 vuotta aika lujaa. Amazon on huhuiltu avaavan Pohjois-Saksaan uutta terminaalia Pohjoismaiden markkinoille. Onneksi Suomessa on muutama positiivinen poikkeus kuten SuperCell ja Uros.
Supercell on kiinalainen yhtiö. Tämä on tärkeää huomata.
Mutta kuinka kauan pysytään kilpailukykyisinä?
Nyt kun
@yero olet räntännyt OP:ta niin voisitko kertoa mitä ratkaisuja Suomen jäykkä pankkibisnes voisi tehdä ennen kuin tavara osuu tuulettimeen? Mitä meidän tulisi tehdä ettei oltaisi ihan pulassa Yhdysvaltalaisten ja Kiinalaisten jättien puristuksessa?
Tämä on erittäin hyvä kysymys ja samalla erittäin vaikea. Äärimmäisen tärkeä kysymys myös suomalaisten työpaikkojen, erityisesti IT-alan työpaikkojen, ja ansiotason kannalta.
Yleisön (
@Juha Kokkonen) pyynnöstä käsittelen asiaa laajasti.
Laajemmin kuin pelkästään pankkialaa ja ei pelkästään Suomen vaan koko Euroopan tasolla.
Sisällys:
1. Nykytila
2. Miksi tämä on huono asia
3. Miksi jätit tulevat USA:sta ja Kiinasta
4. Mitä tarttis tehdä
1. Nykytila
Ajatellaan viimeisen 30 vuoden aikana syntyneitä teollisuuden aloja.
Näitä ovat tietenkin kaikki internettiin ja mobiiliteknologiaan liittyvät alat:
- matkapuhelinten valmistus
- www-hakukoneet
- mobiililaiteiden käyttöjärjestelmät
- mobiililaitteiden sovelluskaupat
- mobiilipelit
- sosiaalinen media
- erilaiset internetissä toimivat välityspalvelut, ns. alustatalous
- pilvipalvelualustat
- suoratoistopalvelut
Kun listaan jätetään ne alat, joissa Eurooppa on johtava, se näyttää tältä:
Katsotaan tarkemmin eri aloja.
50 maailman suosituimman verkkosivuston lista, jos siitä poistetaan muut kuin eurooppalaiset, näyttää tältä:
- BongaCams
Alustalouden merkittävät yhtiöt Euroopassa ovat:
SAP
(Spotify, jos lasketaan alustataloudeksi)
Euroopan markkinaosuus alustataloudessa on 3%.
Monilla uusilla (viim. 30 vuoden aikana syntyneillä) teollisuuden aloilla syntyneet asemat vaikuttavat hyvin pysyviltä: kilpailua vähentää oleellisesti se, että alalle tulo on käytännössä mahdotonta verkostovaikutuksen vuoksi: voit kyllä toteuttaa teknisesti paremman sosiaalisen median alustan kuin Facebook, mutta koska sinulla ei ole käyttäjiä, et tee sillä mitään. Alustataloudessa sama asia: voit tehdä oman lyhytaikaisen majoituksen välittämispalvelun, mutta sinun on käytännössä mahdotonta saada tarjoajia ja vuokraajia siirtymään AirBnb:stä omaan alustaasi.
Monet uudet teollisuuden alat ovat saaneet alkunsa Euroopassa: koko www-teknologia keksittiin täällä. Olimme ennen johtava matkapuhelinalalla. Nämä asemat on sittemmin menetetty. Menestyvät yhtiöt, kuten mainittu Supercell, ostetaan ulkomaille. Suomessa alunperin kehitetyn Linux-käyttöjärjestelmän pääsuunnittelija on nykyään Yhdysvaltain Oregonissa asuva Yhdysvaltain kansalainen.
Olemme innovaation banaanivaltioita: aloitamme hankkeita, mutta ennenkuin niistä tulee oikeasti jotain isoa, niin ne myydään muualle.
2. Miksi tämä on huono asia
Miksi on huono asia, että Eurooppa ei ole mukana uusissa teollisuuden aloissa? Emmekö voi jäädä tekemään vanhojen teollisuuden alojen juttuja?
Kun ostin ensimmäisen matkapuhelimeni 90-luvulla, niin se maksoi hyväpalkkaisen insinöörin puolentoista viikon nettopalkan verran. Viimeisin vastaavilla, tai jopa paremmilla ominaisuuksilla varustettu, ostamani peruspuhelin maksoi 9 euroa. Marjanpoimijan tuntipalkan verran.
Tämä kuvaa, miten uuden asian tekemisestä maksetaan hyvin, mutta uusista asioista tulee aikaa myöten bulkkia ja niiden hinta laskee olemattomaksi.
Talous on kuin alaspäin vievät liukuportaat: mitä ylempänä olet portailla, sitä enemmän tienaat, mutta sinun on jatkuvasti juostava pysyäksesi ylimmillä portailla. Jos pysähdyt, so. jäät tekemään vanhaa juttua, alat välittömästi vajoamaan alaspäin.
Korkean elintason säilyttämiseksi on välttämätöntä tehdä uusia asioita.
Toinen tapa tarkastella asiaa on miettiä rahavirtoja, mitä tapahtuu, kun suomalainen ostaa suomalaiselta suomalaisen tuotteen, vaikkapa suomalaisesta verkkokaupasta.
- 10% rahasta kuluu internet-mainontaan, yhdysvaltalaiselle yritykselle
- 3.5% rahasta menee yhdysvaltalaiselle luottokorttiyhtiölle ja maksuvälittäjälle
- 2% rahasta menee pohjois-amerikkalaiselle verkkokauppa-alustayritykselle
Siis kun suomalainen ostaa suomalaiselta täysin suomalaisen tuotteen, niin merkittävä osa rahasta vilahtaa Euroopan ulkopuolelle.
Elintasomme on kärsinyt ja tulee kärsimään siitä, että olemme pudonneet kehityksen kelkasta.
3. Miksi jätit tulevat Yhdysvalloista ja Kiinasta
... ja miksi ne eivät tule Euroopasta?
Yhdysvalloilla ja Kiinalla on yhteistä:
- suuri kotimarkkina
- kapitalismi (Kiina on nimellisesti kommunistinen, mutta käytännössä siellä on 90-luvulta alkaen siirrytty kapitalismiin, osin jopa raakaa riistokapitalismia esiintyy)
- kova kilpailu
- rikastuminen sallittua
Euroopalla taas kotimarkkina on hajanainen ja isoissakin maissa Yhdysvaltoihin ja erityisesti Kiinaan verrattuna pieni. Euroopan yritysrahoitus ei ole Venture Capitalist -pohjainen, kuten Yhdysvalloissa ja Kiinassa, vaan pankkirahoitteinen. Euroopassa ei ole saatavana suuria määriä oman pääoman ehtoista riskirahaa.
Kaikki jätit ovat kasvaneet massiivisella VC-rahoituksella.
Rikastuminen Euroopassa ei ole toivottavaa, monissa maissa on vahva vasemmistolainen perinne, jossa ei katsota hyvällä vaurauden kertymistä. Tämän ja suuren julkisen sektorin takia erittäin vauraita yhtiöitä on vähän, jolloin VC-rahaa ei synny. Jo hieman rikastuneen ihmisen ei kannata ottaa enää riskiä, koska riski suhteutettuna korkeiden verojen jälkeiseen nettotuottoon ei yksinkertaisesti kannata. Yrityksen omistajalle on järkevintä myydä yrityksensä Kiinaan tai Yhdysvaltoihin jo varsin varhaisessa vaiheessa.
Euroopassa kehitysrahoitus, ei tule VC-rajoittajilta, vaan EU:lta tai valtiolta, kuten Suomessa Business Finland. Tähän liittyy se fundamentaalinen ongelma, että virkamies ei ole oikea ihminen päättämään, mihin kannattaa sijoittaa ja mihin ei.
Venture Capitalist rahaa on vain niillä, jotka ovat aikaisemmin onnistuneet tekemään hyviä sijoituksia. Huonoja sijoituksia tekevä menettää rahansa nopeasti. VC-rahoitukseen pohjaavassa järjestelmässä raha ohjautuu tehokkaasti niille, joilla on kyky tehdä oikeita sijoituspäätöksiä. Perinteisessä eurooppalaisessa pankkilaina- ja veropohjaisessa rahoituksessa vastaavaa optimointimekanismia ei ole.
Kiinassa yhtenä tekijänä on ilmeisesti ollut myös valtion protektionismi. Ulkomaalaiset palvelut on yksinkertaisesti kielletty, jolloin on syntynyt omat kopiot Googlesta, Facebookista, Youtubesta, Twitteristä yms. Massiivisen kotimarkkinan takia näistä on kehittynyt yhtä hyviä ja osin parempia kuin alkuperäisistä.
4. Mitä tarttis tehdä
Euroopan hajanaisille kotimarkkinoille on vaikea tehdä mitään, mutta EU tekee tämän suhteen hyvää työtä yhteismarkkinoiden esteiden poistamiseksi. Tätä ei kuitenkaan saisi tehdä peruutuspeiliin katsoen, kuten nyt tuntuu tapahtuvan, vaan tulevilta innovaatioilta esteitä poistaen.
Vastaavan kaltainen protektionismi kuin Kiinassa tuskin voi olla Euroopan ratkaisu.
Rikastuminen pitäisi sallia: vain sitä kautta saadaan kertymään riittävästi VC-rahaa ja päästään siihen, että Europpaan ostetaan lupaavia yritysiä, eikä pelkästään myydä niitä täältä pois.
Kyseessä ei ole siis mikään pieni kikka, vaan tarvitaan fundamentaalinen yhteiskunnallinen muutos eurooppalaiseen tapaan toimia.