Ei käy kyllä kateeksi. Itse en voisi mitenkään kuvitella puskevani ihan vain rahan takia 40+ tuntia viikossa.
Itse hoitelen jonkin verran rekryhaastatteluja ja yleisohjeena on, että ylläkuvatun kaltaisia henkilöitä ei kaivata. Meillä hommat hoidetaan aina tiimeissä ja jokainen joutuu kommunikoimaan myös asiakkaiden kanssa. Voi olla, että tällä ohjeistuksella menee sivu suun ohi joku 10x superkoodari, mutta vahvasti epäilen. Eikä toisaalta ole vielä tullut sellaisia projekteja vastaan, joissa raaka tekninen mestaruus olisi tärkeämpää kuin sosiaalinen pelisilmä ja tiimityötaidot.
Osittain mun viestini ei ehkä avautunut sulle (ja parille muullekaan) ihan sellaisena kuin mitä sillä tarkoitettiin.
Kyllä mä duunistani tykkään, ei siinä mitään, mutta en mä töissä olis jos olis mahdollisuus olla tekemättä päivätöitä. Kateellinen olen, jos joku saa duunistaan sellaisia kiksejä, että voi ihan rehellisesti sanoa menevänsä mielellään töihin joka aamu eikä ollenkaan vituta, että on vain 5 viikkoa lomaa vuodessa, mutta kyllä mä pohjimmiltaan töitä teen ihan vain ja ainoastaan sen takia, että siitä maksetaan mulle liksaa millä mä elätän perheeni ja maksan taloni ja autoni. Tokihan se on joskus kiva, kun saa vaikka jonkun isomman asiakasprojektin onnistumaan tms. mutta mä saan elämässäni kiksit yleensä ihan muista asioista kuin työstä, esim. perheen kanssa tekemisestä, omista harrastuksista, illanvietoista kavereiden kanssa jne.
Täten en myöskään kaipaa työltäni mitään ulkomaankomennuksia, tiimimatkoja, illanviettoja, ryyppyjuhlia tai messumatkoja jotka sijoittuu normaalin työajan ulkouolelle, vaan mikäli mahdollisuus on niin mun työt loppuu klo 16 ja sen jälkeen alkaa oma aika mikä on mulle henkilökohtaisesti aika kallisarvoista. Mun taas on vastaavasti todella vaikea ymmärtää joidenkin ihmisten halua lähteä jatkuvasti johonkin ulkomaille pois perheensä luota ja tehdä jatkuvasti reissuduunia jne.. Ei todellakaan mun hommaani, mutta kukin tyylillään jos duunissa on kivempi olla kuin kotona.
Tosta mun viestistä ehkä saattoi saada kuvan, että olen joku punoittavanaamainen jurottaja jossain nurkassa, mutta se ei kyllä ihan pidä paikkaansa. Ei mulla ole mitään vaikeuksia olla asiakkaiden kanssa tekemisissä tai toimia tiimissä, mä olen koko työurani tehnyt firmoissa joissa olen ollut osana tiimiä joka työskentelee suoraan asiakasrajapinnassa, mutta pointti lähinnä se, että jos saan valita miten teen työni, niin mun preferenssi on se, että mä hoidan hommani hiljaa ja rauhassa enkä kaipaa ylimääräisä keskeytyksiä esimerkiksi keskustellakseni SM-liigan viikonlopun otteluista. Monilla ihmisillä on pakonomainen tarve höpötellä just esim. lounasta syödessä, mutta mulle henkilökohtaisesti se ei taas ole rentouttavaa vaan ahdistun siitä että mun pitää väkisin vääntää keskustelua jostain tyhjästä.
Ei ole ainakaan tähän mennessä mun antisosiaalisuus ollut työnsaamisen eikä työssä pysymisen este, mä kun en myöskään anna muun päänsisäisten preferenssieni haitata työntekoa. Se mistä mut nykyisessä duunipaikassa erottaa muista on se, että viihdyn muita enemmän omissa oloissani enkä yleensä osallistu firman juhliin jotka on työajan ulkopuolella järjestettyjä.
