Nyt tulee setämiestekstiä mutta koettakaa kestää. Olihan se hiton leuhkaa parikymppisenä ekassa työpaikassa viuhauttaa thinkpad t20 esiin kavereiden kanssa kahvitellessa tai kesken biliksen, ja fixailla jotain gprs-yhteyden läpi kun oli taas yksi kriisi päällä. Ei tuntunut enää yhtään tärkeältä yrityskaupan jälkeen jossa kaikki projektit ajettiin alas ja koko apinalauma sai kenkää kolme kuukautta myöhemmin. Firmoja, esimiehiä, hyviä ja huonoja työkavereita sekä hyödyttömiä pierusoftia tulee ja menee, mutta omaa aikaasi et saa ikinä takaisin. En ole raahannut työpuhelinta mukanani yli kymmeneen vuoteen, ja oma numero on vain harvoilla ja valituilla tiedossa. Itse en ainakaan tahtoisi olla se isä joka sanoo lapsilleen että hakatkaa vaikka pleikkaa ja paistakaa itse makkaranne, isi näpyttää nyt tietokoneella.Toisaalta taas suomalainen AY-mentaliteetti missä heti kellon lyötyä tasalta marssitaan ulos riippumatta tilanteesta ja viikonloppuna ei vastailla viesteihin/puheluihin vaikka olisi vuosikymennen suurin kriisi menossa, ei lennä täällä.