io-techin lakimiehet hoi.

Mites tämä velan vanhentuminen menee. Tilasin reilu 3 vuotta sitten erään kodin kunnostuspalvelun kesämökille yritykseltä ja sieltä kävi pari ukkoa homman hoitamassa ja kertoivat, että lasku tulee perästä tarvikkeista/työstä. Odottelin laskua ja välillä jopa unohdin, että sellainen pitäisi olla tulossakaan ja havahduin tässä miettimään, että onko saatava vanhentunut lakiteknisesti nyt, kun asiasta alkaa olla kulunut aikaa. Luin KKV:n sivuilta, että kyseessä olisi ilmeisesti kuluttajasaatava, kun tähän liittyy tavaran/palvelun luovutus ja vanhenemisaika olisi 3 vuotta tuosta luovutuksesta, ellei asiasta ole annettu jotain tuomiota tms. Oletan, että asia on jostain syystä alunperin firmalta unohtunut, koska en ole saanut mitään kautta puhelimitse, sähköpostiin tai kirjeitse minkään näköistä laskua, eikä toisaalta mistään ulosottofirmastakaan ole koskaan kuulunut mitään. Tulkitsisin, että kyse on siis tuosta 3 vuoden vanhenemisajasta ja asia olisi nyt loppuunkäsitelty.
 
Mites tämä velan vanhentuminen menee. Tilasin reilu 3 vuotta sitten erään kodin kunnostuspalvelun kesämökille yritykseltä ja sieltä kävi pari ukkoa homman hoitamassa ja kertoivat, että lasku tulee perästä tarvikkeista/työstä. Odottelin laskua ja välillä jopa unohdin, että sellainen pitäisi olla tulossakaan ja havahduin tässä miettimään, että onko saatava vanhentunut lakiteknisesti nyt, kun asiasta alkaa olla kulunut aikaa. Luin KKV:n sivuilta, että kyseessä olisi ilmeisesti kuluttajasaatava, kun tähän liittyy tavaran/palvelun luovutus ja vanhenemisaika olisi 3 vuotta tuosta luovutuksesta, ellei asiasta ole annettu jotain tuomiota tms. Oletan, että asia on jostain syystä alunperin firmalta unohtunut, koska en ole saanut mitään kautta puhelimitse, sähköpostiin tai kirjeitse minkään näköistä laskua, eikä toisaalta mistään ulosottofirmastakaan ole koskaan kuulunut mitään. Tulkitsisin, että kyse on siis tuosta 3 vuoden vanhenemisajasta ja asia olisi nyt loppuunkäsitelty.
Saatavat vanhenevat lähtökohtaisesti kolmessa vuodessa (laki velan vanhentumisesta 4 §). Vanhentumisen määräaika lasketaan pääsäännön mukaan laskun eräpäivästä. Ellei eräpäivää ole sovittu, vanhentumisajan laskeminen alkaa siitä, kun velkojalla oli oikeus vaatia maksua velalliselta. Oikeus maksun vaatimiseen alkaa esimerkiksi silloin, kun myyjä on luovuttanut kaupan kohteen ostajalle tai muuten täyttänyt oman suoritusvelvollisuutensa asiassa. Jos saatavan perusteen syntymisestä on kulunut jo yli kolme vuotta, saatava on vanhentunut, eikä sitä voi enää laskuttaa asiakkaalta.

Muistaakseni samat aikarajat koskee palkkojakin. joita on virheellisesti maksettu liikaa.
 
Kysymys kuuluu, että kumpaa nopeusrajoitusta tässä noudatetaan?

received_318666947436014.jpeg
 
Autoon tuli moottoririkko ja ostin yksityiseltä moottorin tilalle, jonka huoltamo kalliilla vaihtoi paikoilleen. Myyjä sanoi moottorin olevan hyvässä kunnossa. Lopputulos nyt kuitenkin on, että ei tällä voi ajaa kun öljynpaineet hukassa. Myyjä ei tietenkään tällaisesta tiennyt. Onko tämä juksatuksi tuleminen tämmöistä, että tappiot pitää yksityisten välisissä hommissa vain niellä?
Ollaan tässä tutkittu konetta myyjän ehdotusten mukaisesti ja todettu toivottomaksi kunnostaa, metallihippuja sielläsuntäällä eli koneelle käynyt aiemmin jo iso vahinko ja myyty hyväkuntoisena. Myyjä nyt sitten hiljeni kun ideat loppuivat hältä. Rahojen palautusta ei kommentoi mitenkään. Mitä tässä kannattaisi tehdä, rikosilmoitusko vai mikä? Eteneekö sellainen mihinkään kun ainakaan pienempien summien Torihuijareita eivät tutki. Voiko se tulla itselle kalliiksi? Olen kuitenkin periaatteen mies, niin pienen taloudellisen riskin olen valmis ottamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Eteneekö sellainen mihinkään kun ainakaan pienempien summien Torihuijareita eivät tutki. Voiko se tulla itselle kalliiksi? Olen kuitenkin periaatteen mies, niin pienen taloudellisen riskin olen valmis ottamaan.
En tiedä mistä tämä päätelmä on peräisin, itse sain postissa pari kk sitten oikeuden pöytäkirjat jossa oma 40€ torikusetus oli käsittely.
 
Petoksen toteen näyttäminen lienee mahdotonta, rikosilmon kautta asia tuskin etenee mihinkään. Nähdäkseni yksityisoikeudellinen kanne kauppalakiin perustuen käräjäoikeuteen on ns. ainoa ratkaisu. Lienee tonnin paikkeilla juristilta rakennella kanne ja 250€ paikkeilla viedä se oikeuteen. Tämän jälkeen kulut riippuu sitten siitä miten toinen osapuoli vastaa, suostuuko johonkin sovintoon vai mennäänkö päätyyn asti.
 
Harvapa tuommoseen varmaan lähtee, kyllä on helpot oltavat huijareilla.
Noh, vaikeeta se lienee myyjän näkökulmasta, kun konehan on voinut olla myydessä ehjä ja lauennut sitten asennuksen yhteydessä. Tarinoilla on 2 puolta. Käytetyn moottorin ostaminen yksityiseltä on aina vähän riskipeliä. Vaikka tossa oliskin selvä kusetus niin vaikeepa sitä on petosta osoittaa. Parashan se olis puristuspaineet tai ohivuodot mitata konetta hakiessa, tuskin on sielläkään hommat kunnossa jos on laakerisilppua tms pyörinyt koneessa ja voitelu ollut puutteellista.
 
Juristi meinasi, että helppo homma näiden todisteiden valossa saada kauppahinta takaisin ja että kannattaa tehdä juttu niin on mahdollisuus saada asennustyölaskuunkin korvausta.
 
Juristi meinasi, että helppo homma näiden todisteiden valossa saada kauppahinta takaisin ja että kannattaa tehdä juttu niin on mahdollisuus saada asennustyölaskuunkin korvausta.

Helppo ja "helppo". Sehän voi olla ettei vastapuolella ole tuloja ja ulosotossakin on niin paljon velkaa, että ei toivoakaan saada niistä oikein mitään koskaan takaisin. Siinähän sitten perii sitä kenties kymppitonnia, jonka käräjäoikeus velvoitti tuomiossaan vastapuolen maksamaan korvausta ja oikeudenkäyntikuluja sinulle. Itse sinä maksat sen palkkion omalle juristille riippumatta siitä saatko sitä perittyä siltä vastapuolelta taas itsellesi.

Jos sinne oikeuteen päätät lähteä, niin kannattaa hommata ennen sitä jo asiantuntijalta lausunto siitä moottorista, että mikä siinä on rikki. Esimerkiksi autoihin ja polttomoottoreihin erikoistunut HTT-tavarantarkastaja on sellainen, jonka lausunto painaa todella paljon oikeudessa. Hintaa sellaiselle en uskalla arvioida muuten kuin kallis on ja mahdollisesti useamman tuhat lappusen maksaa. Tosin se selviää kysymällä mitä maksaa. Jos lausunto on sinun kannalta negatiivinen, niin säästit siinä kuitenkin sen kenties kymppitonnin tai pari oikeudenkäyntikuluja käräjillä.
 
Juristi meinasi, että helppo homma näiden todisteiden valossa saada kauppahinta takaisin ja että kannattaa tehdä juttu niin on mahdollisuus saada asennustyölaskuunkin korvausta.

Kannattaa myös kysyä toinen mielipide ja tosiaan tehdä myös jonkinlainen arvio vastapuolen maksukyvystä. Voitetusta jutusta voi olla hyvin pitkä matka siihen, että massit on tilillä. Toinen mielipide jo ihan sen takia, että juristilla on kysyttäessä luontainen motiivi yliarvioida tapauksen menestymismahdollisuudet.
 
Tässä ketjussa ei ole tullut myöskään ilmi se, minkä arvoinen se moottorikauppa oli, miten paljon ajettu moottori ja minkä ikäinen ja mihin autoon se pannu on.

Joku sopivan ikäinen Volkswagenin 1.2 TSI ja 1.4 TSI tyyppinen pommi, niin siinä saa jo onnitella itseään ja pistää lottoa vetämään jos sellainen moottori kestää 50 tuhatta kilometriä hajoamatta totaalisesti ja hinta ollut kenties 600 euroa koko vaihtomoottorilla.

Sitten taas joku vuoden ikäinen alle 500 km ajettu laatumoottori hinnaltaan 25 tuhatta euroa, niin sen voisi olettaa kestävänkin tuhansia kilometrejä. Tosin harvoin tuon ikäisissä autoissa tarvii itse moottoria korjailla kun tehtaan takuukin on voimassa. Ellei sitten itse ole tuhonnut moottoria esimerkiksi väärällä moottoriöljyllä.
 
Vastapuoli on hyväpalkkaisessa työssä. Juristi on emännän lähipiiristä ja vaikutti innokkaalta ottamaan jutun. Voihan tämä tyhmäkin veto olla, mutta ärsyttää vastapuolen asenne ja valehtelu. Ennemminkin tämä on oikeudenmukaisuuskysymys kuin raha.

Edit: Ei kuulemma tule kallista keissiä tästä kellekään, on niin selvä. Ja jos huonosti kävis niin ei aikonut laskuttaa :)
 
Viimeksi muokattu:
Vastapuoli on hyväpalkkaisessa työssä. Juristi on emännän lähipiiristä ja vaikutti innokkaalta ottamaan jutun. Voihan tämä tyhmäkin veto olla, mutta ärsyttää vastapuolen asenne ja valehtelu. Ennemminkin tämä on oikeudenmukaisuuskysymys kuin raha.

Avaatko vielä minkälainen hintalappu sillä moottorilla oli, niin voit saada paremman riskiarvion. Periaatteesta ja oikeudenmukaisuudesta voi toki tapella, mutta silloinkin on oman tappion hintalappu syytä tiedostaa etukäteen.
 
Avaatko vielä minkälainen hintalappu sillä moottorilla oli, niin voit saada paremman riskiarvion. Periaatteesta ja oikeudenmukaisuudesta voi toki tapella, mutta silloinkin on oman tappion hintalappu syytä tiedostaa etukäteen.

Useampi kymmenen tuhatta euroa siinä voi olla ne oikeudenkäyntikulut ja hävinnyt osapuoli maksaa molempien oikeudenkäyntikulut. Varsinkin jos riitelyä jatketaan mahdollisesti hovissa ja korkeimmassa oikeudessa.

Sana sanaa vastaan sinne oikeuteen ei kannata lähteä kokeilemaan onnea vaan ennen sitä kannattaa asiantuntijalla tarkistuttaa se moottori ja mikä siinä on rikki. HTT-tavarantarkastaja on se jonka sana painaa oikeudessa todella paljon eli sellainen asiantuntijalausunto kannattaa hommata ennen kuin päätöksiä tekee oikeuteen lähdöstä.

"Juristi on emännän lähipiiristä ja vaikutti innokkaalta ottamaan jutun."

Juristeja on niin monenlaisia ja moniin erikoisaloihin perehtyneitä. Kannattaa ottaa sellainen juristi hoitamaan asiaa, jolla on runsaasti kokemusta tuon tyyppisistä riitajutuista. Hintaluokaksi juristin työlle arvioisin 300 euroa per tunti sis. alv ja muut kulut. Riippuu missäpäin Suomea riidellään kun hintataso hieman vaihtelee eri talousalueilla Suomessa.

Sen moottorin hinta, ikä, kilometrit ja malli olisi kiva kuulla, niin voisi edes yrittää hahmottaa onko hommassa mtään järkeä.

Kaupan purkaminen liene se mitä tuossa tapauksessa lähdetään ajamaan:

 
Kaupan purkamiseenkin saattaa alkaa löytymään kummasti motia kun uhkaa asiasta oikeudenkäynnillä ja asian saa sovittua ennen käräjiä. Tai sitten ei, mistä näistä tietää.

Tuossa tietysti soviteltavana vielä tavarantarkastuksen ja lakimiehen kulut..
 
Tuli ryyppykaverin kanssa pientä näkemyseroa tieliikennalaista. Korkein oikeus siis aikoinaan linjasi, että parkkipaikalla peruutettiin toista autoa päin, ja siitä ei tule (lisä)rangaistusta jos häivyt paikalta ilman yhteystietojasi. Korvausvastuu tietysti on silti olemassa. Mutta kovasti oli kaveri sitä mieltä kyseistä tulkintaa voi käyttää myös tiellä/liikenteessä ajon aikana, eli esim.ajat punaisiin pysähtyneen auton perään niin ei muka tarvii jäädä selvittelee asiaa. Tässä näen tilanteen liikennepakona, vai miten itte tulkitsette sitä ko:n ennakkotapausta?
 
Tuli ryyppykaverin kanssa pientä näkemyseroa tieliikennalaista. Korkein oikeus siis aikoinaan linjasi, että parkkipaikalla peruutettiin toista autoa päin, ja siitä ei tule (lisä)rangaistusta jos häivyt paikalta ilman yhteystietojasi. Korvausvastuu tietysti on silti olemassa. Mutta kovasti oli kaveri sitä mieltä kyseistä tulkintaa voi käyttää myös tiellä/liikenteessä ajon aikana, eli esim.ajat punaisiin pysähtyneen auton perään niin ei muka tarvii jäädä selvittelee asiaa. Tässä näen tilanteen liikennepakona, vai miten itte tulkitsette sitä ko:n ennakkotapausta?
Niin, tuossa on kaksi eri asiaa. Toisessa vahingoitetaan omaisuutta ja toisessa omaisuutta ja mahdollisesti ihmistä

Tienkäyttäjän, joka syystään tai syyttään on joutunut osalliseksi liikenneonnettomuuteen, on lain velvoittamana heti pysähdyttävä ja kykynsä mukaan avustettava vahingoittuneita tai avuttomaan tilaan jääneitä sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon tai raitiovaunun kuljettaja voi joutua syytteeseen liikennepaosta, jos hän liikenneonnettomuuteen osallisena laiminlyö velvollisuutensa heti pysäyttää ja kykynsä mukaan avustaa vahingoittuneita. Liikennepaosta tieliikenteessä voi seurata sakkoa tai enintään yksi vuosi vankeutta. Liikennepakoon ei syyllisty se, joka ei ole onnettomuudessa osallisena. Hän voi syyllistyä vaikkapa pelastustoimen laiminlyöntiin.
 
LIITTYY EDELLISEEN, OMA KOKEMUS


Kerrostalon pihalla pysäköityyn auttooni peruutettiin rikkoen autoni takapuskuri. Tekijä poistui paikalta vähin äänin. Löysin parkkipaikalta autooni kolaroineen takavaloista irronneita palasia.

Onnistuin selvittämään tekijän talon muiden asukkaiden havintojen perusteella. Eräässä autotallissa oli kuulemma korjattu autoa, joka ei ollut kenenkään talossa asuvan. Kaiken lisäksi autoa korjannut mies vaikutti olleen humalassa. Kuinka ollakaan? Selittää miksi liukeni paikalta.

Naapureilta saaneiden tuntomerkkien mukainen auto (ts. tumma VW Golf) löytyi läheisen kerrostalon pihalta. Löytämäni sirpaleet kuuluivat aivan selvästi rikkinäiseen takavaloon. Otin kuvat vaurioista ja menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen nimikkeellä vahingonteko, auto.

Sain tallin omistajan kiinni. Hän oli täysin tietämätön tapahtuneesta. Hän kertoi lainanneensa tallia tutulleen, jonka piti korjata autoaan (tumma Golf). Tallin omistaja kertoin kolaroijan nimen ja jopa lupasi nimetä tallia lainanneen poliisille, jos häneen oltaisiin yhtedessä. Välitin tiedot edelleen tutkinnanjohtajalle.

Pari päivää myöhemmin tutkinnanjohtaja ilmoitti, että tutkinta on keskeytetty. Ketään ei epäillä rikoksesta. Tutkintaa jatkettaisiin, jos lisää(!) todisteita löytyisi.

Summa summarum: Tein poliisin työn heidän puolestaa, mutta sekään ei riittänyt. Pysäköityä autoa saa nähtävästi kolaroida ja poistua paikalta. Poliisia ei kiinnosta.

Onneksi vakuutusyhtiöt sopivat asian keskenään, ja heille toimittamani näyttö oli riittävä. Puskuri vaihdettiin uuteen. Hintaa remontille tuli 2050€ ja tähän seisontapäiväkorvaukset päälle.
 
LIITTYY EDELLISEEN, OMA KOKEMUS


Kerrostalon pihalla pysäköityyn auttooni peruutettiin rikkoen autoni takapuskuri. Tekijä poistui paikalta vähin äänin. Löysin parkkipaikalta autooni kolaroineen takavaloista irronneita palasia.

Onnistuin selvittämään tekijän talon muiden asukkaiden havintojen perusteella. Eräässä autotallissa oli kuulemma korjattu autoa, joka ei ollut kenenkään talossa asuvan. Kaiken lisäksi autoa korjannut mies vaikutti olleen humalassa. Kuinka ollakaan? Selittää miksi liukeni paikalta.

Naapureilta saaneiden tuntomerkkien mukainen auto (ts. tumma VW Golf) löytyi läheisen kerrostalon pihalta. Löytämäni sirpaleet kuuluivat aivan selvästi rikkinäiseen takavaloon. Otin kuvat vaurioista ja menin poliisilaitokselle tekemään rikosilmoituksen nimikkeellä vahingonteko, auto.

Sain tallin omistajan kiinni. Hän oli täysin tietämätön tapahtuneesta. Hän kertoi lainanneensa tallia tutulleen, jonka piti korjata autoaan (tumma Golf). Tallin omistaja kertoin kolaroijan nimen ja jopa lupasi nimetä tallia lainanneen poliisille, jos häneen oltaisiin yhtedessä. Välitin tiedot edelleen tutkinnanjohtajalle.

Pari päivää myöhemmin tutkinnanjohtaja ilmoitti, että tutkinta on keskeytetty. Ketään ei epäillä rikoksesta. Tutkintaa jatkettaisiin, jos lisää(!) todisteita löytyisi.

Summa summarum: Tein poliisin työn heidän puolestaa, mutta sekään ei riittänyt. Pysäköityä autoa saa nähtävästi kolaroida ja poistua paikalta. Poliisia ei kiinnosta.

Onneksi vakuutusyhtiöt sopivat asian keskenään, ja heille toimittamani näyttö oli riittävä. Puskuri vaihdettiin uuteen. Hintaa remontille tuli 2050€ ja tähän seisontapäiväkorvaukset päälle.

Kyseessä ei ole vahingonteko-niminen rikos, ellei teko ole tahallinen. Vahingossa tehty vahingonteko ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Kertomuksessasi ei ole mitään tahallisuuteen viittaavaa, etkä ole toimittanut poliisille mitään, mikä viittaisi tahallisuuteen. Näin ollen poliisilla ei ole ollut aihetta epäillä tekijää kyseisestä rikoksesta.

Tällaisissa tapauksissa noudatetaan yleisesti ottaen vahingonkorvauslakia. Jos esitit korvausvaatimuksen tekijälle, eikä tekijä maksa, ja haluat asiaa käsiteltävän oikeudessa, kyseessä on yksityisoikeudellinen riita-asia, mikä ei kuulu poliisille (mahdollista rattijuopumusta lukuunottamatta, mutta siitä tuskin on ollut näyttöä). Koska tässä tapauksessa vahinko aiheutui liikennevakuutetulla ajoneuvolla, sovelletaan myös liikennevakuutuslakia. Asia on tullut vahingon aiheuttajan vakuutuksesta korvatuksi eli mennyt aivan oikein.

Lähteitä vaikkapa:
 
Viimeksi muokattu:
Kyseessä ei ole vahingonteko-niminen rikos, ellei teko ole tahallinen. Vahingossa tehty vahingonteko ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä. Kertomuksessasi ei ole mitään tahallisuuteen viittaavaa, etkä ole toimittanut poliisille mitään, mikä viittaisi tahallisuuteen. Näin ollen poliisilla ei ole ollut aihetta epäillä tekijää kyseisestä rikoksesta.

Tällaisissa tapauksissa noudatetaan yleisesti ottaen vahingonkorvauslakia. Jos esitit korvausvaatimuksen tekijälle, eikä tekijä maksa, ja haluat asiaa käsiteltävän oikeudessa, kyseessä on yksityisoikeudellinen riita-asia, mikä ei kuulu poliisille (mahdollista rattijuopumusta lukuunottamatta, mutta siitä tuskin on ollut näyttöä). Koska tässä tapauksessa vahinko aiheutui liikennevakuutetulla ajoneuvolla, sovelletaan myös liikennevakuutuslakia. Asia on tullut vahingon aiheuttajan vakuutuksesta korvatuksi eli mennyt aivan oikein.

Lähteitä vaikkapa:

Ja lisätään tähän vielä sivukaneettina, että vaikka se moraalisesti onkin väärin, ei tällaisen kolhun aiheuttaneen kolaroitsijan tarvitse edes antaa yhteystietojaan itsekriminointisuojan vuoksi.

 
Kiitos vastauksista. Tämä selitää jo paljon. Mielestäni vahingonteko oli kuitenkin kaikkein lähinnä sitä, mikä poliisin valikoista löytyi. Ilmoitusta tehdessäni en vielä tiennyt kuka autoa ajoi (omistaja, haltija vai joku muu). Toivoin poliisin selvittävän tapahtuneen ja auton kuljettajan. Tallin omistajalta kuulin, että tallissa autoa oli korjannut Golfin omistajan hieman alkoholisoitunut miesystävä. Oli jopa sanonut tälle ennen kuin oli luovuttanut tallin avaimet, että "Et sitten aja kännissä metriäkään!"

Käsittääkseni vakuutusyhtiöt suosittelevat riskosilmoituksen tekemistä tällaisissäkin tapauksissa. Ainakin näin minua ohjeistettiin. Asia tuli kuitenkin hoidettua ja kolaroija kävi jopa oven takana pyytämässä anteeksi. Oli muuten tuolloin(kin?) harvinaisen tukevassa humalassa.
 
Kysymys terveydenhuoltoon liittyvästä asiasta:

Tein varauksen Mehiläisen mobiilisovelluksen kautta erääseen operaatioon. Kysyin asiakaspalvelijalta, onnistuuko asia työterveyshuollon kautta ja vastaus oli myöntävä. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisin käynyt julkisella puolella.

Kävin operaatiossa ja lasku ohjautui normaalisti työnantajan vakuutusyhtiölle, mutta sieltä tuli sittemmin kieltävä korvauspäätös. Mehiläinen ohjasi laskun tämän jälkeen minulle.

Mikä on Mehiläisen vastuu asiassa? He näkevät oman järjestelmänsä kautta työnantajani sairasvakuutuksen kattavuuden, koska ko. sopimusta on tulkittu Mehiläisessä aikaisemminkin. Kuten jo mainitsin, en olisi käynyt hoidattamassa itseäni yksityisellä puolella, jos olisin tiennyt joutuvani itse maksumieheksi.

Onko minulla mahdollisuutta reklamoida ko. laskusta sen perusteella, että voisin olettaa työnantajan valitseman työterveyshuollon tietävän, mitä työntekijälle ilmaisia palveluita kokonaisuuteen sisältyy?
 
Kysymys terveydenhuoltoon liittyvästä asiasta:

Tein varauksen Mehiläisen mobiilisovelluksen kautta erääseen operaatioon. Kysyin asiakaspalvelijalta, onnistuuko asia työterveyshuollon kautta ja vastaus oli myöntävä. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisin käynyt julkisella puolella.

Kävin operaatiossa ja lasku ohjautui normaalisti työnantajan vakuutusyhtiölle, mutta sieltä tuli sittemmin kieltävä korvauspäätös. Mehiläinen ohjasi laskun tämän jälkeen minulle.

Mikä on Mehiläisen vastuu asiassa? He näkevät oman järjestelmänsä kautta työnantajani sairasvakuutuksen kattavuuden, koska ko. sopimusta on tulkittu Mehiläisessä aikaisemminkin. Kuten jo mainitsin, en olisi käynyt hoidattamassa itseäni yksityisellä puolella, jos olisin tiennyt joutuvani itse maksumieheksi.

Onko minulla mahdollisuutta reklamoida ko. laskusta sen perusteella, että voisin olettaa työnantajan valitseman työterveyshuollon tietävän, mitä työntekijälle ilmaisia palveluita kokonaisuuteen sisältyy?
Kyllähän tossa nyt lähtökohtaisesti on reklamaation paikka ilman lakimiehen koulutustakin. Ilmoitat mehiläiselle, että mielestäsi lasku on perusteeton, sillä olet erikseen tiedustellut heidän asiakaspalvelustaan operaation kuulumisesta työterveyshuoltoon. Yleensähän sekä puhelimitse käydyt keskustelut nauhoitetaan ja sähköisellä viestinnällä käydyt dokumentoidaan. Onhan lasku erikseen ohjattu työterveyden suuntaankin ensin. Todennäköisesti ottavat asian omaan piikkiinsä omana virheenään.

Mikäli vastustelevat, niin laita viestiä ensin kuluttajaneuvontaan ja sen jälkeen tarvittaessa kuluttajariitalautakuntaan. Voit toki kuluttajaneuvontaa lähestyä nyt suoraan, jolloin mahdollisen erimielisyyden voi viedä suoraan kuluttajariitalautakuntaan.

Ihan yleisen kuluttajasuojalainsäädännön puolestahan tuossa ei mitään epäselvää ole. Olet selvittänyt asian parhaan kykysi mukaan ja virhe on huomattu vasta, kun työnantajataholla laskua ei olekaan hyväksytty.
 
Kysymys terveydenhuoltoon liittyvästä asiasta:

Tein varauksen Mehiläisen mobiilisovelluksen kautta erääseen operaatioon. Kysyin asiakaspalvelijalta, onnistuuko asia työterveyshuollon kautta ja vastaus oli myöntävä. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisin käynyt julkisella puolella.

Kävin operaatiossa ja lasku ohjautui normaalisti työnantajan vakuutusyhtiölle, mutta sieltä tuli sittemmin kieltävä korvauspäätös. Mehiläinen ohjasi laskun tämän jälkeen minulle.

Mikä on Mehiläisen vastuu asiassa? He näkevät oman järjestelmänsä kautta työnantajani sairasvakuutuksen kattavuuden, koska ko. sopimusta on tulkittu Mehiläisessä aikaisemminkin. Kuten jo mainitsin, en olisi käynyt hoidattamassa itseäni yksityisellä puolella, jos olisin tiennyt joutuvani itse maksumieheksi.

Onko minulla mahdollisuutta reklamoida ko. laskusta sen perusteella, että voisin olettaa työnantajan valitseman työterveyshuollon tietävän, mitä työntekijälle ilmaisia palveluita kokonaisuuteen sisältyy?
Työnantajan ottamiin vakuutuksiin saattaa liittyä lisäkiemuroita, kuten että toimenpide kuuluu vakuutuksen piiriin, jos työterveyshoitaja/-lääkäri on ensin sen todennut tarpeelliseksi, mutta Mehiläinen saattaa tarjota samaa toimenpidettä suoraankin yksityisesti. Toki Mehiläisen asiakaspalvelun pitäisi tuollaisessa tilanteessa osata opastaa ensin työterveyshoitajan/-lääkärin juttusille.
 
Kysymys terveydenhuoltoon liittyvästä asiasta:

Tein varauksen Mehiläisen mobiilisovelluksen kautta erääseen operaatioon. Kysyin asiakaspalvelijalta, onnistuuko asia työterveyshuollon kautta ja vastaus oli myöntävä. Jos vastaus olisi ollut kieltävä, olisin käynyt julkisella puolella.

Kävin operaatiossa ja lasku ohjautui normaalisti työnantajan vakuutusyhtiölle, mutta sieltä tuli sittemmin kieltävä korvauspäätös. Mehiläinen ohjasi laskun tämän jälkeen minulle.

Mikä on Mehiläisen vastuu asiassa? He näkevät oman järjestelmänsä kautta työnantajani sairasvakuutuksen kattavuuden, koska ko. sopimusta on tulkittu Mehiläisessä aikaisemminkin. Kuten jo mainitsin, en olisi käynyt hoidattamassa itseäni yksityisellä puolella, jos olisin tiennyt joutuvani itse maksumieheksi.

Onko minulla mahdollisuutta reklamoida ko. laskusta sen perusteella, että voisin olettaa työnantajan valitseman työterveyshuollon tietävän, mitä työntekijälle ilmaisia palveluita kokonaisuuteen sisältyy?
Pitäisi mennä Mehiläisen piikkiin eli kannattaa reklamoida. Yleisin tämänkaltainen tilanne on luomenpoisto, jota vakuutusyhtiö ei usein hyväksy sairaanhoidoksi ellei kyse ole syövästä. Tällöin kuitenkin edelleen se virhe on Mehiläisen puolella, koska tuo asia pitäisi heidän tietää.

Eli kannattaa reklamoida, laittanevat suoraan omaksi kustannukseksi tuon.
 
Eli kannattaa reklamoida, laittanevat suoraan omaksi kustannukseksi tuon.
Niin. Tämähän ei maksa Mehiläiselle yhtään mitään lähettää lasku asiakkaalle ja katsoa maksaako kitisemättä. Oli sitten miten selvä keissi tahansa, niin kannattaa kokeilla.
 
Onko minulla mahdollisuutta reklamoida ko. laskusta sen perusteella, että voisin olettaa työnantajan valitseman työterveyshuollon tietävän, mitä työntekijälle ilmaisia palveluita kokonaisuuteen sisältyy?
Vastaavassa tilanteessa olin joskus, palveluntuottaja oli kyllä eri mutta siinäkin kävi niin että työterveyshuollon asiakkaana asioin ja minulle tarjottiin palvelu joka ei lopulta kuulunutkaan sopimukseen vaan siitä tuli minulle lasku. Reklamaation tein, he kuuntelivat puhelutallenteet ja totesivat omaksi virheekseen, ei kustannuksia minulle.

Ilman muuta reklamaatio vetämään, eiköhän tuo mene läpi.
 
Kuinka tarkka määräaikaisen työsopimuksen peruste määräaikaisuudelle täytyy olla? Riittääkö "projektirahoitus"-tyylinen kun sopimuksen kesto ja projektien kestot ei ole samat eikä projekteja ole nimetty?
 
Kuinka tarkka määräaikaisen työsopimuksen peruste määräaikaisuudelle täytyy olla? Riittääkö "projektirahoitus"-tyylinen kun sopimuksen kesto ja projektien kestot ei ole samat eikä projekteja ole nimetty?

Projektirahoitus voi hyvinkin riittää, koska myös kausiluontoinen ruuhka riittää Postin työsopimuksissa. Eli määräaikaisuuden syynä on saatu ylimääräinen, projektiluontoinen rahoitus.

Jatkossahan noita vuoden määräaikaisuuksia saa tehdä nykyistä helpommin, kun Orpon porvarihallitus säätää lakejaan.
 
Jos poliisiautoa kolhii parkkipaikalla, onko tämä jostain syystä rikos? Ja saako/voiko poliisi tutkia tätä tapahtumaa? Jos se ei muita parkkipaikkakolareita tutki ollenkaan?
 
Jos poliisiautoa kolhii parkkipaikalla, onko tämä jostain syystä rikos? Ja saako/voiko poliisi tutkia tätä tapahtumaa? Jos se ei muita parkkipaikkakolareita tutki ollenkaan?
Jos kolhit mitään autoa parkkipaikalla, niin joku rikos sieltä aina löytyy, esimerkiksi liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Poliisiauto kolhun kohteena ei vaikuta tuohon. Tottakai saavat myös tutkia, jos luulevat että tekijä selviää. Useimmiten ongelmana on se, että kuski pitää selvittää eikä jostain kiinteistön kameravalvonnasta tuota auton sisältä näe vaikka kilpi näkyisikin, joten tuskin tuo sen helpommin selviää, kuin muutkaan kolhut/kolarit.
 
Tuossa ylhäällä kerroin omasta tapauksesta. Poliisi ei tutki asiaa, vaikka toimitin vedenpitävät todisteet kolhijasta. Rikosta ei nähtävästi tapahtunut.

Vakuutusyhtiöt kuitenkin sopivat asian keskenään, vaikka kolhijalle ei muuta seurausta tullutkaan.
 
Osaako joku antaa seuraavaan tapaukseen apua?

-snip- Kysymys laitettu asianajajalle selvitykseen.
 
Viimeksi muokattu:
Kysymys varainsiirtoverosta.

On toimitettu perinnönjako, jossa sain itselleni kiinteistön, ja maksan sitten muille perillisille pesän ulkopuolisilla varoilla sen mitä erotusta pesän varoista jää - karkeasti puolet kiinteistön arvosta. Tuosta osuudesta maksan sitten maksan varainsiirtoveroa (perinnöstä ei tarvitse maksaa).

Tarkoitus kuitenkin olisi, että tuo kiinteistö tulisi 50/50 minun ja vaimoni omistukseen. Jos nyt teemme keskenämme kauppa- tai lahjakirjan tuosta muodonvuoksi (että lainhuuto onnistuisi), joutuuko hän maksamaan varainsiirtoveroa uudelleen (ja nyt toki 50% kiinteistön koko perinnönjakokirjaan merkityn arvon perusteella)?
 
Kysymys varainsiirtoverosta.

On toimitettu perinnönjako, jossa sain itselleni kiinteistön, ja maksan sitten muille perillisille pesän ulkopuolisilla varoilla sen mitä erotusta pesän varoista jää - karkeasti puolet kiinteistön arvosta. Tuosta osuudesta maksan sitten maksan varainsiirtoveroa (perinnöstä ei tarvitse maksaa).

Tarkoitus kuitenkin olisi, että tuo kiinteistö tulisi 50/50 minun ja vaimoni omistukseen. Jos nyt teemme keskenämme kauppa- tai lahjakirjan tuosta muodonvuoksi (että lainhuuto onnistuisi), joutuuko hän maksamaan varainsiirtoveroa uudelleen (ja nyt toki 50% kiinteistön koko perinnönjakokirjaan merkityn arvon perusteella)?
Jos teette lahjakirjan, vaimo joutuu maksamaan lahjaveroa. Jos teette kaupan, joutuu maksamaan varainsiirtoveroa.

Hieman verosäästöä olisi tullut, jos kuolinpesä olisi myynyt 1/2 kiinteistöstä vaimollesi ja sinä olisit saanut 1/2 perintönä. Silloin olisi vain yhteen kertaan pitänyt maksaa varainsiirtoveroa, eli siitä myydystä 50%:sta. Jos tämän voi vielä toteuttaa niin sitten kannattaapa miettiä sitä.

edit. jos perinnönjako on jo tehty niin sen jälkeen verojen kannalta halvin olisi lahjoittaa kiinteistöä 3 vuoden välein verovapaan lahjan arvolla vaimolle, mutta jos kiinteistö ei ole ihan halpa niin todella kauan menee että puolikas on saatu lahjoituksilla vaimolle.
 
Jos nyt teemme keskenämme kauppa- tai lahjakirjan tuosta muodonvuoksi (että lainhuuto onnistuisi), joutuuko hän maksamaan varainsiirtoveroa uudelleen (ja nyt toki 50% kiinteistön koko perinnönjakokirjaan merkityn arvon perusteella)?
Jos kiinteistö on nyt 100% sinun nimissäsi, niin toki vaimosi "ostaa" sinulta sitten sen 50% ko. kiinteistöstä ja hän maksaa sitten varainsiirtoveron tuosta osuudesta.

Kun kerran maksat erotuksen joka tapauksessa perillisille, niin kiinteistö kannattaa siirtää suoraan 50/50 sinun ja vaimosi nimiin, niin maksatte varainsiirtoveron vain kerran.
 
Kysymys varainsiirtoverosta.

On toimitettu perinnönjako, jossa sain itselleni kiinteistön, ja maksan sitten muille perillisille pesän ulkopuolisilla varoilla sen mitä erotusta pesän varoista jää - karkeasti puolet kiinteistön arvosta. Tuosta osuudesta maksan sitten maksan varainsiirtoveroa (perinnöstä ei tarvitse maksaa).

Tarkoitus kuitenkin olisi, että tuo kiinteistö tulisi 50/50 minun ja vaimoni omistukseen. Jos nyt teemme keskenämme kauppa- tai lahjakirjan tuosta muodonvuoksi (että lainhuuto onnistuisi), joutuuko hän maksamaan varainsiirtoveroa uudelleen (ja nyt toki 50% kiinteistön koko perinnönjakokirjaan merkityn arvon perusteella)?

Kauppahinta jos on vähintään 75 prosenttia käyvästä arvosta, niin lahjaveroa ei mene.

Ks. Asunnon myynti puolisolle


Perukirjassa lienee käytetty käypää arvoa.

Eli käytännössä varainsiirtoveroa pitää maksaa puolikkaasta 75 prosentin osuudesta ja siitä sitten nykyään 3 prosenttia. Eli varainsiirtovero on koko kiinteistön arvosta 100% *50% * 75% * 3% = 1,125%.

Kannattaa se kiinteistökauppa tehdä sähköisesti Maanmittaustoimiston palvelussa, niin säästää kaupanvahvistajan palkkion.
 
Hieman verosäästöä olisi tullut, jos kuolinpesä olisi myynyt 1/2 kiinteistöstä vaimollesi ja sinä olisit saanut 1/2 perintönä. Silloin olisi vain yhteen kertaan pitänyt maksaa varainsiirtoveroa, eli siitä myydystä 50%:sta. Jos tämän voi vielä toteuttaa niin sitten kannattaapa miettiä sitä.

Taitaapi olla että oleellinen vinkki tuli heti tässä. Pesä on tosiaan jo jaettu ja perinnönjako tehty, joten sauma tähän meni. Harmi että tätä ei konsultointia tehnyt lakitoimisto osannut neuvoa, vaikka tavoitetila kyllä tehtiin selväksi.

Noh, tuskin siis aletaan tässä keskenämme myyntiä tai lahjoituksia tekemään, taidettaisiin maksaa veroja aika turhasta siinä. Vai aiheutuuko tästä, että perheemme kiinteistön omistus on 100% minun nimissäni, jotain käytännön hankaluuksia? Jos nyt vielä vaikka laatisi testamentin kiinteistöstä vaimon hyväksi sen varalle, että itse heittää lusikan nurkkaan.
 
Taitaapi olla että oleellinen vinkki tuli heti tässä. Pesä on tosiaan jo jaettu ja perinnönjako tehty, joten sauma tähän meni. Harmi että tätä ei konsultointia tehnyt lakitoimisto osannut neuvoa, vaikka tavoitetila kyllä tehtiin selväksi.

Noh, tuskin siis aletaan tässä keskenämme myyntiä tai lahjoituksia tekemään, taidettaisiin maksaa veroja aika turhasta siinä. Vai aiheutuuko tästä, että perheemme kiinteistön omistus on 100% minun nimissäni, jotain käytännön hankaluuksia? Jos nyt vielä vaikka laatisi testamentin kiinteistöstä vaimon hyväksi sen varalle, että itse heittää lusikan nurkkaan.
Ei siitä mitään haittaa ole, jos sinun nimissäsi koko kiinteistö on. Ymmärrän tietysti senkin jos halutaan omaisuus yhteisiin nimiin, mutta ei se yhteistä käyttöä haittaa jos niin ei ole. Testamentilla voi selkeyttää tilannetta pahimman varalle helposti.

Jos kiinteistöön on aikeita tehdä yhteisillä rahoilla remontteja jne. niin sitten voisi tietysti olla ajatuksena reilumpaa jos olisi kummankin nimissä. Toisaalta jos alun perinkin oli tarkoitus että sinun rahallasi se kiinteistö hankitaan eikä vaimon rahoja siihen käytetä, niin reilumpaa ehkäpä sitten tämä nykyinen lopputulos.

@Lucas esitti hyvät kaavat varainsiirtoverojen laskennasta. Ei välttämättä ihan mahdottomia veroja joudu maksamaan (riippuu kiinteistön arvosta tietysti) jos sen myöhemmin haluaa myydä. Tietysti satoja taikka tuhansia euroja sittenkin.
 
@Lucas esitti hyvät kaavat varainsiirtoverojen laskennasta. Ei välttämättä ihan mahdottomia veroja joudu maksamaan (riippuu kiinteistön arvosta tietysti) jos sen myöhemmin haluaa myydä. Tietysti satoja taikka tuhansia euroja sittenkin.

Jos talossa asuu yhtämittaan omistajana tai osaomistajana 2 vuotta, niin luovutusvoittoveroa ei tarvi siitä myytäessä maksaa.
 
Taitaapi olla että oleellinen vinkki tuli heti tässä. Pesä on tosiaan jo jaettu ja perinnönjako tehty, joten sauma tähän meni. Harmi että tätä ei konsultointia tehnyt lakitoimisto osannut neuvoa, vaikka tavoitetila kyllä tehtiin selväksi.

Noh, tuskin siis aletaan tässä keskenämme myyntiä tai lahjoituksia tekemään, taidettaisiin maksaa veroja aika turhasta siinä. Vai aiheutuuko tästä, että perheemme kiinteistön omistus on 100% minun nimissäni, jotain käytännön hankaluuksia? Jos nyt vielä vaikka laatisi testamentin kiinteistöstä vaimon hyväksi sen varalle, että itse heittää lusikan nurkkaan.

Jos on naimissa ja aviopuoliso kuolee, niin omaisuus menee puoleksi osituksessa ja toisen puolikkaan perii vainajan perikunta eli käytännössä lapset jos on sellaisia on ja ole testamenttia jossa muuta määrättäisiin. Toki avioehdolla tämän voi sivuuttaa.

Leskelle jää asumisoikeus perheen yhteisenä asuntona käytettyyn kotiin loppuelämäkseen vaikka osan siitä omistaisi perikunta. Toki jos asunnosta on velkaa jota ei pysty maksamaan, niin pankkihan se sitten vie sen asunnon ja ohittaa sen lesken asumisoikeuden.

Voihan se olla hyvä idea tehdä puolisoiden keksinäinen omistus- tai hallintaoikeustestamentti sen varalle, että toinen kuolee ennen toista.

Jos on avoliitossa, niin leskellä ei ole minkäänlaista oikeutta kuolleen puolison omaisuuteen tai lesken hallintaoikeutta asuntoon ilman testamenttia. Eli sitä on samassa tilanteessa silloin kuin vaikka naapurin "reiska". Karuimmillaan se menee niin, että vainajan perilliset käyvät jo kuolinpäivänä sanomassa avopuoliso-leskelle, että lähdet nyt vi***n täältä lokkeilemasta ja aikaa asunnon tyhjentämiseen ja muualle muuttoon on se ja se aika. Suullisilla vainajan lupauksilla ei ole mitään virkaa vaan kaikki pitäisi kirjata paperille ja hommata siihen vielä todistajat.
 
Mitä, jos ollaan naimisissa, puoliso kuolee ja ei ole lapsia? Voiko vainajan sisarrukset, vanhemmat tai serkun siskon veli kuulua perikuntaan?
 
Mitä, jos ollaan naimisissa, puoliso kuolee ja ei ole lapsia? Voiko vainajan sisarrukset, vanhemmat tai serkun siskon veli kuulua perikuntaan?
Puoliso perii, mutta se ei ole ihan simppeli juttu ja suosittelen lapsettomille aviopareille keskinäisen testamentin tekemistä, niin on sitten kaikki paljon yksinkertaisempaa myöhemmin.

Tää perintökaaren kolmosluvun ykköspykälä kun on tällainen
1 §

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle.

Milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä, mikäli jäljempänä tässä luvussa ei toisin säädetä. Älköön eloonjäänyt puoliso testamentilla määrätkö siitä, mitä siten on tuleva ensiksi kuolleen perillisille.

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset. (25.2.1983/209)
 
Jos kiinteistöön on aikeita tehdä yhteisillä rahoilla remontteja jne. niin sitten voisi tietysti olla ajatuksena reilumpaa jos olisi kummankin nimissä. Toisaalta jos alun perinkin oli tarkoitus että sinun rahallasi se kiinteistö hankitaan eikä vaimon rahoja siihen käytetä, niin reilumpaa ehkäpä sitten tämä nykyinen lopputulos.

Toki tää murju olis tarkoitus saneerata lattiasta kattoon ja kaikki osto- ja remonttikulut rahoitetaan yhdessä. Mutta mitenkänkäs tämä nyt sitten olisi "reilumpaa" verrattuna tuohon että onko ylipäätään jaettu omistus vai ei? Jos/kun omaisuutta sitten aikanaan, viimeistään kun kuolema erottaa, jaetaan, niin sehän arvostetaan jokatapauksessa käypään arvoonsa?
 
Toki tää murju olis tarkoitus saneerata lattiasta kattoon ja kaikki osto- ja remonttikulut rahoitetaan yhdessä. Mutta mitenkänkäs tämä nyt sitten olisi "reilumpaa" verrattuna tuohon että onko ylipäätään jaettu omistus vai ei? Jos/kun omaisuutta sitten aikanaan, viimeistään kun kuolema erottaa, jaetaan, niin sehän arvostetaan jokatapauksessa käypään arvoonsa?
No siis jos yhteistä rahaa hommaan käytetään, reilumpi tai turvallisempi jos on molempien nimissä. Jos ei käytetä niin sitten sama olla 100% sulla.

Oikeaa merkitystä esim. jos tulee ero tai sulle pamahtaa jostain syystä kunnon piikki ulosottoon maksettavaksi. Ne on näitä worst case -skenaarioita.
 
Oikeaa merkitystä esim. jos tulee ero tai sulle pamahtaa jostain syystä kunnon piikki ulosottoon maksettavaksi. Ne on näitä worst case -skenaarioita.

Siis ulosottokeissin ymmärrän. Mutta avioero - eikös ositus tehdä käypään arvoon eli siinä kohtaa homma tasataan kuitenkin.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 378
Viestejä
4 493 486
Jäsenet
74 122
Uusin jäsen
Elmeri Hannukainen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom