io-techin lakimiehet hoi.

Itse kyllä maksaisin mielelläni nuo takautuvat lisämaksut ja toivoisin että se menisi taas sen jälkeen sillä uudella hinnalla muutaman vuoden taas edullisesti eteenpäin.

Useamman tuhat euroa jokaisen sähköauton latauspaikan keskihinta taitaa olla Suomessa.

Se voi olla yllättävänkin suuri se kuukausimaksu joka yhdestä latauspaikasta voidaan periä jos taloyhtiön edustaja sopivasti laskee luvut niin, että niillä on tarkoitus kustantaa niiden latauspaikkojen rakentaminen ja ylläpito mitä kuukausimaksuja niistä saadaan.
Kallistahan se on, mutta käyttökorvausmaksuilla ei näitä perustamiskustannuksia pitäisi/saisi kattaa vaan pelkät juoksevat kulut kuten sen sähkön ja parkkipaikan aurauksen. Kuten ei esim. saunamaksuilla voi periä katetta jolla taloyhtiön sauna remontoidaan. Veikkaan kyllä että tässäkin kysymyksessä olevassa taloyhtiössä osakkaat ovat joutuneet itse maksamaan niiden latauspömpelien asennuksen, mikä taitaa olla tavallisin ratkaisu muutenkin ellei taloyhtiö ole aivan upporikas, eikä tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisi.
 
Kallistahan se on, mutta käyttökorvausmaksuilla ei näitä perustamiskustannuksia pitäisi/saisi kattaa vaan pelkät juoksevat kulut kuten sen sähkön ja parkkipaikan aurauksen. Kuten ei esim. saunamaksuilla voi periä katetta jolla taloyhtiön sauna remontoidaan. Veikkaan kyllä että tässäkin kysymyksessä olevassa taloyhtiössä osakkaat ovat joutuneet itse maksamaan niiden latauspömpelien asennuksen, mikä taitaa olla tavallisin ratkaisu muutenkin ellei taloyhtiö ole aivan upporikas, eikä tiedä mitä kaikilla rahoillaan tekisi.

Niitä on tällaisia välistävetoon keskittyneitä firmojakin, joille taloyhtiö voi ulkoistaa sähköautojen latauspisteiden rakentamisen ja niiden käytön laskuttamisen.


En edes yhtään epäile etteikö tuollainen firma pyrkisi maksimaalisesti vetämään välistä rahaa siinä itselleen.

Jos taloyhtiö ei pysty tarjoamaan samaa latausmahdollisuutta kaikille osakaille samoilla hinnoilla tai ehdoilla, niin siinä tapauksessa varmaan poistaisin taloyhtiöstä koko latausmahdollisuuden kaikilta, jos se mitenkään on vain mahdollista, jos eivät suostu itse siitä aiheutuvia suoria tai epäsuoria kuluja etukäteen tai jälkikäteenkään maksamaan.


Siinähän sitten jokainen taloyhtiön osakas ja asukas voi latailla sitä sähköautoon tasapuolisesti missä tahansa muualla haluaakin kun kukaan ei voi niitä ladata taloyhtiön pihassa. Vaikka huoltoaseman laturissa tai Prisman peränurkan laturissa. Hinnoittelu ja akun täyttymisen odotusaika niissä tahtoo olla sellainen, että vituttaisi suoraan sanottuna raskaasti jos oman taloyhtiön latausmahdollisuuden olisin muutaman kymmenen euron arvoisen laskutuserimielisyyden vuoksi menettänyt. Toki sen sähköauton tai ladattavan hybridin voi myydä ja ostaa tilalle polttomoottoriauton niin ongelma taas poistuu vuosiksi tai ainakin seuraavaan muuttoon saakka.
 
Hei, toivottavasti edes viiltää oikeaa lankaa, mutta...

Avopuolisoni asuu opiskeluiden vuoksi toisella paikkakunnalla osan viikosta, yksityisellä vuokranantajalla. Yläkerran asunnossa aloitettiin tiistaina ilman ennakkovaroitusta kph-remontti ja tänään kävi seuraavanlaista:

Puolisoni saapui asunnolle illalla ja kylppärin katossa oli reikä (ei timanttiporattu, vaan piikkauksesta pettänyt katto). Betonit, sementit tms. pitkin kylpyhuonetta eli kylpyhuone wc:ineen käyttökelvoton. Urakoitsija oli jättänyt lapun postiluukusta, että kävi vahinko ja korjataan huomenna. Puolisoni soitteli urakoitsijan, isännöitsijän sekä vuokrantajan läpi ja kaikki suhtautuivat hyvin välinpitämättömästi asiaan. Hotelliin siis yöksi, kun ei pääse peseytymään/hoitamaan tarpeitaan.

Eli keneltä tässä tilanteessa hotellikuluja kannattaisi lähteä vaatimaan, kun sitä ei em. osapuolet suostuneet ensi kädessä korvaamaan. Onko kotivakuutuksesta mahdollista näitä saada?

Kiitos jo etukäteen, mikäli joku osaisi neuvoa tässä jopa absurdissa tilanteessa.
 
Hei, toivottavasti edes viiltää oikeaa lankaa, mutta...

Avopuolisoni asuu opiskeluiden vuoksi toisella paikkakunnalla osan viikosta, yksityisellä vuokranantajalla. Yläkerran asunnossa aloitettiin tiistaina ilman ennakkovaroitusta kph-remontti ja tänään kävi seuraavanlaista:

Puolisoni saapui asunnolle illalla ja kylppärin katossa oli reikä (ei timanttiporattu, vaan piikkauksesta pettänyt katto). Betonit, sementit tms. pitkin kylpyhuonetta eli kylpyhuone wc:ineen käyttökelvoton. Urakoitsija oli jättänyt lapun postiluukusta, että kävi vahinko ja korjataan huomenna. Puolisoni soitteli urakoitsijan, isännöitsijän sekä vuokrantajan läpi ja kaikki suhtautuivat hyvin välinpitämättömästi asiaan. Hotelliin siis yöksi, kun ei pääse peseytymään/hoitamaan tarpeitaan.

Eli keneltä tässä tilanteessa hotellikuluja kannattaisi lähteä vaatimaan, kun sitä ei em. osapuolet suostuneet ensi kädessä korvaamaan. Onko kotivakuutuksesta mahdollista näitä saada?

Kiitos jo etukäteen, mikäli joku osaisi neuvoa tässä jopa absurdissa tilanteessa.

Välittömästi vakuutusyhtiöön puhelua. Haisee semmoiselta keissiltä, että hotelliyöpyminen korvataan ja vakuutusyhtiö perii tämän sitten vahingon aiheuttajalta, jolla myös luultavasti on vakuutus. Avopuolisosi on myös oikeutettu saamaan vuokrasta alennusta siltä ajalta kun asunto ei ole täysin hänen käytössään.
 
Millähän tavalla se reikä (katossa) estää kämpässä asumisen ja kylppärin käytön? Huomenna löydään mämmiä kattoon ja reikä on ummessa niin kehtaa käydä paskallakin vaikka raksamiehet yläkerrassa puuhastelee.

Annetuilla tiedoilla taitaa hotlayöpymiset mennä omasta pussista.
 
Välittömästi vakuutusyhtiöön puhelua. Haisee semmoiselta keissiltä, että hotelliyöpyminen korvataan ja vakuutusyhtiö perii tämän sitten vahingon aiheuttajalta, jolla myös luultavasti on vakuutus. Avopuolisosi on myös oikeutettu saamaan vuokrasta alennusta siltä ajalta kun asunto ei ole täysin hänen käytössään.
Vakuutus varmaankin maksaa hotelliyön, ja urakoitsija maksaa vakuutusyhtiöille. Vastuuvakuutusten omavastuut on yleensä tonneja. Pikkuvahingot menee omasta pussista. Tuskin satasen tai parin vahingosta kukaan alkaa vääntämään kättä, vaikka joku voisi tosin kyseenalaistaa onko se kph välttämättä käyttökelvottomaksi kunnossa, varsinkin jos siellä nyt ei ole kuin esim pala betonia ja vähän pölyä.
 
Välittömästi vakuutusyhtiöön puhelua. Haisee semmoiselta keissiltä, että hotelliyöpyminen korvataan ja vakuutusyhtiö perii tämän sitten vahingon aiheuttajalta, jolla myös luultavasti on vakuutus. Avopuolisosi on myös oikeutettu saamaan vuokrasta alennusta siltä ajalta kun asunto ei ole täysin hänen käytössään.

Tämä oli hyvä huomio ilmoittaa välittömästi omaan vakuutusyhtiöön, kiitos.

Jälkimmäisille vastatakseni, vahinko oli jo aiemmin mainittuna enemmän mallia purkutyömaa kuin siisti, "hups, tippui pala katosta". Koko kylpyhuoneen lattia kalusteita myöten betonimurskeen peitossa, myös muualla asunnossa leijaili mukava betonipöly.

Ja onneksi ei ollut kukaan alla silloin, noin 30x30 cm aukosta kyse...
 
Tuskin satasen tai parin vahingosta kukaan alkaa vääntämään kättä, vaikka joku voisi tosin kyseenalaistaa onko se kph välttämättä käyttökelvottomaksi kunnossa, varsinkin jos siellä nyt ei ole kuin esim pala betonia ja vähän pölyä.
Täälläkin heti useampi alkoi vääntämään, vaikkei rahaa ole kiinni hommassa yhtään. :think:

Kotivakuutus on tosiaan ensimmäinen paikka, josta väliaikaisasumisen kustannuksien korvausta kannattaa kysellä. Vuokralaisella on oikeus vuokran alennukseen tai vapautukseen vuokrasta ajalta, "jolta huoneistoa ei ole voitu käyttää tai jolta huoneisto ei ole ollut vaadittavassa tai sovitussa kunnossa". Ei siis tarvitse olla mitenkään täysin asuinkelvottomassa kunnossa, ja kylppärin äkillinen muuttuminen työmaaksi täyttää varsin hyvin kriteeristön. Vuokranantajalla ei ole käsittääkseni ole vuokran määrää ylittäviä velvollisuuksia väliaikaisen asuinpaikan korvaamisen suhteen, mutta vahingon aiheuttajalla voi olla.

Tuossa yhden vakuutusyhtiön sivulta ohjeita: Asumisen keskeytyminen | Jos et voi asua kotonasi vahingon takia | If
 
Omistamme veljeni kanssa neljännekset lapsuuden kotitalostamme ja jäljelle jäävä puolisko on ikääntyvän vanhempamme omistuksessa. Onko jotain toimia, valtuutuksia tai asiakirjauksia jolla sukupolvenvaihdosta voisi sujuvoittaa? Talo on 1946 rakennettu kaksikerroksinen omakotitalo, joka on remontoitu täysin 2000-luvun taitteessa perheemme muuttaessa siihen. Velkaosuutta ei ole.
 
Omistamme veljeni kanssa neljännekset lapsuuden kotitalostamme ja jäljelle jäävä puolisko on ikääntyvän vanhempamme omistuksessa. Onko jotain toimia, valtuutuksia tai asiakirjauksia jolla sukupolvenvaihdosta voisi sujuvoittaa? Talo on 1946 rakennettu kaksikerroksinen omakotitalo, joka on remontoitu täysin 2000-luvun taitteessa perheemme muuttaessa siihen. Velkaosuutta ei ole.
Mitä tarkoitat sujuvoittamisella? Vanhempasihan voi lahjoittaa tai myydä osuutensa teille.
 
Mitä tarkoitat sujuvoittamisella? Vanhempasihan voi lahjoittaa tai myydä osuutensa teille.
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.
 
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.

Luulenpa, että jos vanhempi päätyy yksinasuvana oikeustoimikelvottomaksi, muuttuu osoitekin palvelutaloon tai vastaavaan. Siinä vaiheessa tuon talon kohtalo varmaan muutenkin siirtyy teidän käsiinne.
 
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.
Sitten kannattaa ne kaupat tehdä tai lahjoituksen.
 
Ensisijaisesti lähiomaiset toimivat edunvalvojana (kunhan vain hakee ko. pestiin) tai vanhempasi voivat jo nyt ko. pestiin jonkun valtuuttaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Käsittääkseni vaikka sinä ja vanhempasi omistatte samaa kiinteistöä niin eturistiriitaa ei synny tavanomaisissa kunnostus/ylläpitotöissä eli niistä voitte päättää keskenänne ja edunvalvoja vanhemman osalta. Mutta sitten jos tässä aletaan harrastaa jotain vilunkia jossa vanhempien rahaa yritetään tavalla tai toisella "kunnostuksen varjolla" siirtää lapsien taskuun niin eturistiriita astuu peliin, jolloin vaaditaankin edunvalvojan sijainen.

Käytännössä ihmisen tarvitsee olla täysin seniili etteikö hän voisi päättää omistamansa talon kunnostuksesta (siis rehellisestä sellaisesta), joten tuollainen edunvalvonta ei käytännössä koskaan ole järkevää koska siitä on hitokseen riesaa. Pääasia on että keskenänne ette ala riitelemään siitä mitä torpalle on tehty, jolloin joku osapuoli voisi alkaa kaivamaan tuota oikeustoimikelpoisuuskorttia esiin.

Toisin sanoen kun rahaa torppaan upotetaan omistuksien suhteessa ("arvo" kohoaa, jolloin joudutte sitten perinnössä maksamaan tuon vanhempien korottuneen osuuden) niin kaiken pitäisi olla suhteellisen bueno vs. että pistätte vanhemmat maksamaan 100% rempoista ja 50% omistajina kääritte hyödyt ilmaiseksi taskuun.

Ymmärsinkö nyt oikein että torppa on vuodelta 1946 ja vanhempasi ovat muuttaneet siihen ~2000 kun lapset ovat olleet ihan pieniä/ei vielä olemassa? Puhutaanko tässä nyt 500m^2 kartanosta westendissä vai 80m^2 "mummonmökistä" maaseudulla? Tällä saattaa olla vähän merkitystä asiaan, mutta tuskin kuitenkaan, lähinnä tuossa 500m^2 kartanossa olisi ehkä pikkuisen enemmän mahdollisuuksia puliveivaukselle, vastaavasti tuossa mummonmökissä ei ketään tule koskaan kiinnostamaan mitä teette.
 
Ensisijaisesti lähiomaiset toimivat edunvalvojana (kunhan vain hakee ko. pestiin) tai vanhempasi voivat jo nyt ko. pestiin jonkun valtuuttaa tulevaisuutta silmällä pitäen. Käsittääkseni vaikka sinä ja vanhempasi omistatte samaa kiinteistöä niin eturistiriitaa ei synny tavanomaisissa kunnostus/ylläpitotöissä eli niistä voitte päättää keskenänne ja edunvalvoja vanhemman osalta. Mutta sitten jos tässä aletaan harrastaa jotain vilunkia jossa vanhempien rahaa yritetään tavalla tai toisella "kunnostuksen varjolla" siirtää lapsien taskuun niin eturistiriita astuu peliin, jolloin vaaditaankin edunvalvojan sijainen.

Käytännössä ihmisen tarvitsee olla täysin seniili etteikö hän voisi päättää omistamansa talon kunnostuksesta (siis rehellisestä sellaisesta), joten tuollainen edunvalvonta ei käytännössä koskaan ole järkevää koska siitä on hitokseen riesaa. Pääasia on että keskenänne ette ala riitelemään siitä mitä torpalle on tehty, jolloin joku osapuoli voisi alkaa kaivamaan tuota oikeustoimikelpoisuuskorttia esiin.

Toisin sanoen kun rahaa torppaan upotetaan omistuksien suhteessa ("arvo" kohoaa, jolloin joudutte sitten perinnössä maksamaan tuon vanhempien korottuneen osuuden) niin kaiken pitäisi olla suhteellisen bueno vs. että pistätte vanhemmat maksamaan 100% rempoista ja 50% omistajina kääritte hyödyt ilmaiseksi taskuun.

Kiitos hyvästä yhteenvedosta! Viime vuosina käytännön kunnossapito ja ulkoistettujen töiden maksaminen on jo romahtanut minun harteilleni, koska pienestä eläkkeestä ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta maksaa asumisen kannalta pakolliseksi todettuja kunnostustöitä. Veljen kanssa ollaan kuitenkin asian suhteen samalla sivulla ja vieläpä riidatta.

Ymmärsinkö nyt oikein että torppa on vuodelta 1946 ja vanhempasi ovat muuttaneet siihen ~2000 kun lapset ovat olleet ihan pieniä/ei vielä olemassa? Puhutaanko tässä nyt 500m^2 kartanosta westendissä vai 80m^2 "mummonmökistä" maaseudulla? Tällä saattaa olla vähän merkitystä asiaan, mutta tuskin kuitenkaan, lähinnä tuossa 500m^2 kartanossa olisi ehkä pikkuisen enemmän mahdollisuuksia puliveivaukselle, vastaavasti tuossa mummonmökissä ei ketään tule koskaan kiinnostamaan mitä teette.
Asuinneliöitä on arviolta parisen sataa ja kiinteistö on Lappeenrannassa parin kilometrin päässä keskustasta. Muuttaessa oltiin molemmat vielä alaikäisiä, mutta olemassa.
 
Kiitos hyvästä yhteenvedosta! Viime vuosina käytännön kunnossapito ja ulkoistettujen töiden maksaminen on jo romahtanut minun harteilleni, koska pienestä eläkkeestä ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta maksaa asumisen kannalta pakolliseksi todettuja kunnostustöitä. Veljen kanssa ollaan kuitenkin asian suhteen samalla sivulla ja vieläpä riidatta.
Kannattaisi sitten ennemmin tehdä velkakirja/sopimus, jossa lapset maksaa kiinteistön ylläpidon ja velkovat sitten lopulta perikuntaa, näin saatte 50% kuluista takaisin kun perintöä aletaan jakamaan eli jos ainoa omaisuus on likipitäen torppa niin siitä ensin velanosuus suoraan teille ja loput sitten perintöverolla. Tietysti jos kulut on mallia 1ke/vuosi niin eipä tuostakaan järjestelystä juuri kostu, koska teidän maksettavaksi lopulta tuleva perintövero on joka tapauksessa pieni/vähäinen eivätkä nuo kulut sitä hirveästi tulisi tiputtamaan.

Jos optimoida haluaa niin jossain vaiheessa kauppa elinikäisellä hallintaoikeudella, sitten teiltä saadut rahat upottaa kämpän ylläpitoon -> ei perintöveroja, minimaalinen varainsiirtovero (riippuu kämpän nykyarvosta).
 
Viimeksi muokattu:
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.
Niin kauan kun edunvalvottava on elossa niin hänen omistuksessaan olevan kiinteistön kunnostuksista yms kuluista vastaa hän. Kiinteistöllä on kuitenkin jokin arvo ja edunvalvojan velvollisuus on pitää tällä käypä arvo.
 
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.

Onhan noista varoittavia esimerkkejä ollut lehdissä välillä, miten edunvalvoa EI hoida asioita, talo voi jäädä täysin rempalleen tai mennä yllättäen myyntiin. Nämä siis kunnan edunvalvojien tekosia.

Jos tuntuu että voi tulla ongelmia sinun ja veljesi välillä / kautta vanhempien kanssa riitautuminen, jos iän myötä alkaa tulla ikäviä muisti- muita ongelmia, kuten vaikka alzheimer ym.
Silloin kannattaa kysellä asianajotoimistot läpi, ei maksa oikeasti paljoa ja hommatkin sujuu asianmukaisesti, eikä tarvi vääntää kunnallisen puolen kanssa.

Enkä ole juristi, mutta kokemusta löytyy miten asiat ei suju, kunnes vaihto lakimiehen hoidettavaksi. Säästyy itseltä paljon aikaa ja hermoja.
 
Niin kauan kun edunvalvottava on elossa niin hänen omistuksessaan olevan kiinteistön kunnostuksista yms kuluista vastaa hän. Kiinteistöllä on kuitenkin jokin arvo ja edunvalvojan velvollisuus on pitää tällä käypä arvo.
Näin kyllä, mutta kun rahaa ei kunnossapitoon ole nytkään, niin ei sitä tule olemaan mahdollisen edunvalvonnankaan aikana. Ja niistä vähistä eläkkeistä kun vielä pitäisi maksaa hoitokodin tms. maksut, sairaalamaksut, lääkkeet jne. Edunvalvoja voi käyttää niitä tuloja ja omaisuutta mitä päämiehellä on, mutta hänen ei tarvitse eikä hän voi niitä mistään lisääkään keksiä. Kiinteistön ylläpito kaatuu varojen puutteessa muiden yhteisomistajien vastuulle käytännössä, niiden maksamista edunvalvoja ei priorisoi. Muut yhteisomistajat sitten voivat periä oman osuutensa yli maksamiaan kuluja edunvalvottavalta, jos kehtaavat sellaiseen ruveta.

Jos on halu tehdä omaisuusjärjestelyjä, on yksi vaihtoehto on kiinteistön lahjoittaminen elinikäinen hallintaoikeus vanhemmalla säilyttäen, jolloin lahjaveron määrä minimoidaan. Tai sitten kiinteistön voi myydä ja kauppahinnan voi mitoittaa muistaakseni 75 %:iin käyvästä arvosta ilman lahjaveroseurauksia - siis jos vanhempi haluaa tinkiä hinnasta lapsensa/lastensa hyväksi. Ja jos hallintaoikeus säilytetään vanhemmalla kaupassa, on käyvän arvon taso vielä halvempi. Verottajan ohjeista löytyy kaavoja hallintaoikeuden arvon määritykselle lahjaverotuksessa. Samaa kaavaa voi käyttää muussakin arvonmäärityksessä.

Hallintaoikeuksissa on sitten sellainen jippo, että jos se on lahjoituksessa tai kaupassa perustettu kiinteistöön, se sitten on ja pysyy kiinteistössä, ellei se jonka hyväksi hallintaoikeus on perustettu, suostu siitä luopumaan. Eli jos ostettu/lahjaksi saatu talo tekisi myöhemmin mieli myydä, on myyminen vähintäänkin vaikeaa ellei hallintaoikeutta saa lakkautettua. Ja se lakkauttaminen taas on vaikeaa, jos vanhempi onkin pahasti muistisairas. Edunvalvojakin on aika hankalassa tilanteessa, jos hallintaoikeudesta luopumista pyydetään, kun edunvalvoja ei kuitenkaan saa tehdä toimia, jotka heikentävät päämiehen asemaa. En tiedä mikä käytäntö siinä on, jos hallintaoikeus on sellaisella, joka ei pysty enää loppuelämänsä aikana sitä käyttämään (esim. pysyvästi hoitokodissa kuolemaansa asti) ja kiinteistön omistaja pyytää luopumaan hallintaoikeudesta.
 
Näin kyllä, mutta kun rahaa ei kunnossapitoon ole nytkään, niin ei sitä tule olemaan mahdollisen edunvalvonnankaan aikana. Ja niistä vähistä eläkkeistä kun vielä pitäisi maksaa hoitokodin tms. maksut, sairaalamaksut, lääkkeet jne. Edunvalvoja voi käyttää niitä tuloja ja omaisuutta mitä päämiehellä on, mutta hänen ei tarvitse eikä hän voi niitä mistään lisääkään keksiä. Kiinteistön ylläpito kaatuu varojen puutteessa muiden yhteisomistajien vastuulle käytännössä, niiden maksamista edunvalvoja ei priorisoi. Muut yhteisomistajat sitten voivat periä oman osuutensa yli maksamiaan kuluja edunvalvottavalta, jos kehtaavat sellaiseen ruveta.

Jos on halu tehdä omaisuusjärjestelyjä, on yksi vaihtoehto on kiinteistön lahjoittaminen elinikäinen hallintaoikeus vanhemmalla säilyttäen, jolloin lahjaveron määrä minimoidaan. Tai sitten kiinteistön voi myydä ja kauppahinnan voi mitoittaa muistaakseni 75 %:iin käyvästä arvosta ilman lahjaveroseurauksia - siis jos vanhempi haluaa tinkiä hinnasta lapsensa/lastensa hyväksi. Ja jos hallintaoikeus säilytetään vanhemmalla kaupassa, on käyvän arvon taso vielä halvempi. Verottajan ohjeista löytyy kaavoja hallintaoikeuden arvon määritykselle lahjaverotuksessa. Samaa kaavaa voi käyttää muussakin arvonmäärityksessä.

Hallintaoikeuksissa on sitten sellainen jippo, että jos se on lahjoituksessa tai kaupassa perustettu kiinteistöön, se sitten on ja pysyy kiinteistössä, ellei se jonka hyväksi hallintaoikeus on perustettu, suostu siitä luopumaan. Eli jos ostettu/lahjaksi saatu talo tekisi myöhemmin mieli myydä, on myyminen vähintäänkin vaikeaa ellei hallintaoikeutta saa lakkautettua. Ja se lakkauttaminen taas on vaikeaa, jos vanhempi onkin pahasti muistisairas. Edunvalvojakin on aika hankalassa tilanteessa, jos hallintaoikeudesta luopumista pyydetään, kun edunvalvoja ei kuitenkaan saa tehdä toimia, jotka heikentävät päämiehen asemaa. En tiedä mikä käytäntö siinä on, jos hallintaoikeus on sellaisella, joka ei pysty enää loppuelämänsä aikana sitä käyttämään (esim. pysyvästi hoitokodissa kuolemaansa asti) ja kiinteistön omistaja pyytää luopumaan hallintaoikeudesta.

Meillä tämä tehtiin yksinkertaisuudessaan niin, että minä ostin kuolinpesältä kokonaisuudessaan talon/tilat/mökit/kiinteistöt pois ja loput(eli osake kerrostalosta ja käteinen) oli kuolinpesän yhteistä. Lyhyesti sanottuna kyllähän se vitutti monta kertaa, että tuli otettua vekseli, että sain hommattua noi ja putsattua pöydän, mutta ei sitä oikein fiksusti muutenkaan olisi saanut hoidettua, koska muita osakkaita ei oikein koko homma kiinnostanut.
 
Huolena on elossa olevan vanhemman mahdollinen oikeustoimikelpoisuuden muuttuminen ikääntymisen myötä ja sitä kautta mahdollisen edunvalvojan kuvioon tulo. En ole ollenkaan tietoinen siitä miten tiukasti edunvalvoja istuu kirstun päällä, jos valvottavan varoja haluttaisiin käyttää esimerkiksi asunnon ylläpito- tai kunnostustoimiin.
Jos ymmärsin oikein että asutte siinä ja on tarkoitus myös jatkossa asua.
Niin nimimerkki Esterhaus tiivistihyvin.

Jos rahoitus kestää/löytyy, niin osta muut pihalle, jos onnistuu niin lahjoitus, turha rahaa on tuupata tulevaan pesään ja sieltä takaisin. Elinikäinen hallinta vielä konsti laskea hintaa, mutta sillä on myös hintansa sinulle. (vaikka et olisi myymässä, niin sillä markkinaarvolla on merkitystä riippuen tarpeistä)
Jos taasen puolikkaan omistaja tarvitsee rahaa, niin sitten toki tarvitsee, rahoitusvaihtoehtona voi olla se että maksetaan kk rahaa tai lainana jossa lyhennykset.

Jos tahtotila kaikilla on yhteinen ja sitä kaikki kunnioittaa, niin edullistan vaihtoehto yleensä sovussa haetaan.

Jos ymmärsin väärin ja et asu siellä ja siellä asuu puolikkaan omistaja, niiin sitten oletukset voi olla toiset, huomaa että jos kyse on jostain metsä ja tai maa tilasta, niin siinä voi olla omia huomioita)
 
Jos on tiennyt pin-koodin niin eiköhän teillä siinä tapauksessa ole jonkinlainen "suullinen sopimus" ollut laitteen käytöstä. Sana sanaa vastaan sitten että millainen sopimus ollut. Lisäksi sun on mahdoton näyttää oikeastaan yhtään mitään toteen tuosta niin kauan kuin noita sähköpostien oikeasti "luottamuksellisia" tietoja ei ole todistettavasti eteenpäin vuodettu ja tässäkin tulee ongelmaksi että milläs osoitat ettet ole itse niitä eukolle lörpötellyt joka on sitten juorunnut ne eteenpäin...

Unohtaisin koko asian kun mitään ei oikeasti merkityksellistä ei omasta mielestäsikään ole tapahtunut ('henk koht. jutuissa ei varsinaisesti salattavaa') ja keskittyisin tulevaisuuteen vaikkapa korkkaamalla kaljan.
 
Jos on tiennyt pin-koodin niin eiköhän teillä siinä tapauksessa ole jonkinlainen "suullinen sopimus" ollut laitteen käytöstä. Sana sanaa vastaan sitten että millainen sopimus ollut. Lisäksi sun on mahdoton näyttää oikeastaan yhtään mitään toteen tuosta niin kauan kuin noita sähköpostien oikeasti "luottamuksellisia" tietoja ei ole todistettavasti eteenpäin vuodettu ja tässäkin tulee ongelmaksi että milläs osoitat ettet ole itse niitä eukolle lörpötellyt joka on sitten juorunnut ne eteenpäin...

Unohtaisin koko asian kun mitään ei oikeasti merkityksellistä ei omasta mielestäsikään ole tapahtunut ('henk koht. jutuissa ei varsinaisesti salattavaa') ja keskittyisin tulevaisuuteen vaikkapa korkkaamalla kaljan.
Mitä on tapahtunut, mitä ongelmaa seurannut ?

Jos haluaa jakaa sähköpostin lukuoikeudet, niin mahdollisuuksien mukaan jakaa ne eri tunnukselle, niin on selvää kaikille, saajalla että oikeudet on saatu ja antajalle että oikeudet on annettu.
 
Skenaario: Ostan työpaikan pikkujouluihin tarjoiltavia kaupasta, maksan omalla kortillani, ja työpaikka maksaa sitten myöhemmin minulle.

Jos vilautan omaa henkkoht s-bonuskorttiani kaupassa ja saan tästä bonukset itselleni, enkä kerro verottajalle mitään, syyllistyn ilmeisesti veropetokseen?

Onko ainoat keinot hoitaa homma laillisesti joko olla näyttämättä sitä s-korttia, tai nähdä hirveästi vaivaa siihen että alkaa nysväämään ja ilmoittaa tästä veroilmoituksessa?

(Tai onko s-ryhmällä esim. mitään välivaihtoehtoa, että s-ryhmä ei antaisi minulle bonuksia näistä ostoista, mutta huomioisi ne silti bonusprosenttiini)
 
Skenaario: Ostan työpaikan pikkujouluihin tarjoiltavia kaupasta, maksan omalla kortillani, ja työpaikka maksaa sitten myöhemmin minulle.

Jos vilautan omaa henkkoht s-bonuskorttiani kaupassa ja saan tästä bonukset itselleni, enkä kerro verottajalle mitään, syyllistyn ilmeisesti veropetokseen?

Onko ainoat keinot hoitaa homma laillisesti joko olla näyttämättä sitä s-korttia, tai nähdä hirveästi vaivaa siihen että alkaa nysväämään ja ilmoittaa tästä veroilmoituksessa?

(Tai onko s-ryhmällä esim. mitään välivaihtoehtoa, että s-ryhmä ei antaisi minulle bonuksia näistä ostoista, mutta huomioisi ne silti bonusprosenttiini)

Kotimaan politiikka -ketjussa just sama aihe mutta lentobonareista. Kyllä, rahanarvoinen etu pitäisi verottaa tai sitten käyttää työnantajan hyväksi.
 
Skenaario: Ostan työpaikan pikkujouluihin tarjoiltavia kaupasta, maksan omalla kortillani, ja työpaikka maksaa sitten myöhemmin minulle.

Jos vilautan omaa henkkoht s-bonuskorttiani kaupassa ja saan tästä bonukset itselleni, enkä kerro verottajalle mitään, syyllistyn ilmeisesti veropetokseen?

Onko ainoat keinot hoitaa homma laillisesti joko olla näyttämättä sitä s-korttia, tai nähdä hirveästi vaivaa siihen että alkaa nysväämään ja ilmoittaa tästä veroilmoituksessa?

(Tai onko s-ryhmällä esim. mitään välivaihtoehtoa, että s-ryhmä ei antaisi minulle bonuksia näistä ostoista, mutta huomioisi ne silti bonusprosenttiini)
Onko ne bonukset niin merkittävät että jaksais alkaa kikkailemaan? Olettaen että et tarjoa millekään 1000 ihmisen porukalle eväitä
 
Verottajan sivuilta löytyy varsin selkeä yhteenveto tästä asiasta.
TL DR: Jos maksat itse, bonukset on verottomia, jos saat ne jonkun muun maksamista ostoista ovat ne verotettavaa tuloa

 
Skenaario: Ostan työpaikan pikkujouluihin tarjoiltavia kaupasta, maksan omalla kortillani, ja työpaikka maksaa sitten myöhemmin minulle.

Jos vilautan omaa henkkoht s-bonuskorttiani kaupassa ja saan tästä bonukset itselleni, enkä kerro verottajalle mitään, syyllistyn ilmeisesti veropetokseen?

Onko ainoat keinot hoitaa homma laillisesti joko olla näyttämättä sitä s-korttia, tai nähdä hirveästi vaivaa siihen että alkaa nysväämään ja ilmoittaa tästä veroilmoituksessa?

(Tai onko s-ryhmällä esim. mitään välivaihtoehtoa, että s-ryhmä ei antaisi minulle bonuksia näistä ostoista, mutta huomioisi ne silti bonusprosenttiini)
Käyttämättä omaa bonuskorttia.
Muu on vaivaan nähden raskasta, mutta jos haluaa, niin kysyä kirjanpitäjältä miten toimia. Voiko tehdä niin että firma maksaa vain sen todelliseen osuuden, eli vähennetään se ostohyvitys. Joten jäljelle jää se onko bonustason korotus verotettava etu, mutta Mutu, ilmeisesti se havittelemasi bonistason korotus ei ole ongelma, jos on , niin sitten ei kannata edes kikkailla.

Jonkinlainen kiinnijäämis riski on olemassa, tiettävästi jossain vaiheessa noihin tarttuivat jos tarkastus tuli ja piti jostain päästä napauttaan.
 
Kysymys koskien seuraavanlaista tilannetta.

2021 maalis-huhtikuussa suoritettu työ josta reklamoin. Parin kuukauden väännön ja selvittelyn jälkeen päädyttiin siihen, että maksan ~65% kauppasummasta ja loput jää auki.
Työn jälki ei ollut laadukasta ja ajatus oli, että "kaniin" jää rahaa, ja jos tämä yritys luistaa velvollisuuksistaan, saan korjaukset teetettyä ulkopuolisilla.
Viimeinen kontakti on minun puolelta kesäkuulta, jossa on kysymysluontoisia asioita, mutta ei kuitenkaan mitään varsinaiseen korjaukseen liittyvää - asia jäi siis auki, mutta toki vastausvuoro oli tällä yrityksellä.
Olivat alusta asti melko nihkeitä vastaamaan sähköpostilla/kirjallisesti ja kun tuohon sähköpostiin ei enää vastattu, niin päätin etten ole enää missään yhteydessä heihin...

Kysymys lakimiehille kuuluu, että onko jokin aika jonka jälkeen voin "näyttää pyllyä" tälle yritykselle ja sanoa, että pidän rahat ja hoidan asian muulla tavoin?
 
Jos sä olet yksityisenä ostanut jotain niin eiköhän tuohon sovelleta jotain muuta pykälää vanhentumisesta, ts. jos firma ei kohtuullisessa ajassa korjaa jälkiään niin kyllä sulla on oikeus teettää se työ jollain muulla. Ei sitä paskasti maalattua keittiötä tjsp. tartte 3v kattella. Kysyisin kuluttajalautakunnasta minkälainen radiohiljaisuus firman puolelta on ok, veikkaan että se aika on jo mennyt. Toki tuo 3v varmaan pätee siinä tapauksessa että et itse tee/teetä sitä työtä "laadukkaasti" loppuun josta alunalkaen olet reklamoinut vaan tyydyt tuohon "suteen".
 
Kuulostaako tämmöinen GDPR-rikkomukselta? Nykyisen työnantajan kanssa menossa kiistaa palkoista ja tähän liittyen alkuperäinen sähköpostiviestini on välitetty sellaisenaan kahdelle yrityksen aiemmalle omistajalle. Viesti välitetty mahdollisesti siksi, että yrityskaupan hintaa halutaan oikaista, kun tällainen "ylläri" tullut. Viesti on sisältänyt nimeni lisäksi myös palkkatietoja niiltä ajoilta, kun aiemmat omistajat eivät ole enää olleet yrityksessä.

Mielestäni tässä on välitetty henkilötietojani yrityksen ulkopuolelle. Asia on myös tavallaan arkaluontoinen ja vanhojen omistajien painostavista yhteydenotoista on aiheutunut psyykkistä sekä ajallista haittaa. Voikohan tästä hakea korvauksia ja mikä olisi sopiva summa? Tietosuojavaltuutetun sivuilta vaikuttaa siltä, että pitäisi ensisijaisesti olla itse ensin yhteydessä tähän rekisteripitäjään tai tietosuojarikkojaan (eli nykyiseen työnantajaan), jos haluaa hakea vahingonkorvausta.
 
Kannattaa ainakin lukea henkilörekisterinne seloste, siinähän pitäisi mainita tietojen luovutuskohteet.
Jos niistä on poikettu niin case ainakin olisi olemassa.
 
Kannattaa ainakin lukea henkilörekisterinne seloste, siinähän pitäisi mainita tietojen luovutuskohteet.
Jos niistä on poikettu niin case ainakin olisi olemassa.
Entä jos tällaista dokumenttia ei löydy ollenkaan? Päteekö yleinen henkilörekisterilaki?
 
En ole GDPR-velho, mutta lienenkö väärässä jos olen sitä mieltä, että henkilötiedon luovuttaminen ulkopuoliselle ei ole automaattisesti mikään rikkomus. Tietojen luovuttaminen on tietojen käsittelyä, ja sille pitää olla GDPR:n mukainen peruste.

1. Onko työnantajalla ollut tietosuoja-asetuksen mukainen peruste henkilötietojen luovuttamiselle.
2. Onko tiedon vastaanottajalla peruste saada ja käsitellä näitä henkilötietoja.

Onko tietojen luovuttamisen perusteena esim. oikeutettu etu: yrityskaupan kauppahintaneuvottelu tms. riita, ja onko tämä tässä tapauksessa hyväksyttävä peruste? Nimi ja palkka ovat arkaluontoisuusasteeltaan lievimmästä päästä olevia henkilötietoja, joten intressipunninta (onko tiedon käsittelylle=luovuttamiselle työnantajan kannalta painavampia syitä kuin asian merkitys työntekijälle) voi kääntyä helpommin työnantajan puolelle kuin jos olisi vaikka terveystiedoista kysymys.

edit. henkilörekisteriselostetta ja henkilötietolakia ei enää ole, mutta GDPR 30 artkikla mukainen seloste käsittelytoimista on tehtävä tiettyjen edellytysten täyttyessä, kuten silloin kun henkilötietoja käsitellään muuten kuin satunnaisesti. Eli käytännössä jokainen organisaatio joutuu sen tekemään.
 
No ei sitä GDPR-asetuksessa edes vaadita.

Jokaisen rekisterinpitäjän ja tarvittaessa rekisterinpitäjän edustajan on ylläpidettävä selostetta vastuullaan olevista käsittelytoimista.

Kuten Esterhaus tuossa sanoi, niin tietojen luovuttaminen ei itsessään ole rikkomus, mutta jos blackpink ei ole antanut suostumusta luovutukselle, niin se on rikkomus.
 
Viimeksi muokattu:
Kuten Esterhaus tuossa sanoi, niin tietojen luovuttaminen ei itsessään ole rikkomus, mutta jos blackpink ei ole antanut suostumusta luovutukselle, niin se on rikkomus.
Ei nyt ihan noin, eikä Esterhauskaan niin kirjoittanut. Tietojen luovuttamiseen pitää olla perusteltu ja asianmukainen syy, asianomaisen suostumusta ei välttämättä tarvita.
 
Tässähän nyt kysyjä on itse sähköpostissaan luovuttanut palkkatiedot liittyen riita-asiaan, joka koskee sekä uusia että vanhoja omistajia. Kai uusilla omistajilla nyt on oikeus kysyä vanhoilta onko ko. henkilön väitteet oikein? Jos tässä yhteydessä on henkilön itsensä luovuttamia tietoja livahtanut väärältäkin ajalta, niin tuskin kyseessä kovin kummoinen rikkomus on jos ollenkaan. Tietojahan käytetään kysyjän alulle paneman erimielisyyden ratkaisemiseksi.

e: Aika hiljaista on, että riita-asian aiheuttamien normaalien yhteydenottojen aiheuttamasta ahdistuksesta ja mielipahasta saisi korvauksia. Toki jos tappaa uhataan tms. niin sitten alkaa mennä poliisijutuksi.
 
Tänä aamuna putkahti postista elämäni ensimmäinen perintäkirje. Perintä koskee sähköyhtiö Energia 247:n sähkölaskua, jonka valitettavasti unohdin maksaa. Laskun eräpäivä oli 9.12.2021.

Ihmettelen vain, voiko maksamattomat laskut mennä nykyisin suoraan perintään, sillä olen aivan sataprosenttisen varma, ettei tuolta saapunut yhtään maksumuistutusta. Perintäkulujen osuudeksi tuohon on merkattu 14€, mikä käsittääkseni on enemmän kuin ensimmäisestä maksumuistutuksesta saisi periä. Voiko tämä liittyä siihen, että kyseinen firma meni nurin joulukuun aikana, eivätkä he sen takia pystyneet lähettämään varsinaista maksumuistutusta?
 
Tänä aamuna putkahti postista elämäni ensimmäinen perintäkirje. Perintä koskee sähköyhtiö Energia 247:n sähkölaskua, jonka valitettavasti unohdin maksaa. Laskun eräpäivä oli 9.12.2021.

Ihmettelen vain, voiko maksamattomat laskut mennä nykyisin suoraan perintään, sillä olen aivan sataprosenttisen varma, ettei tuolta saapunut yhtään maksumuistutusta. Perintäkulujen osuudeksi tuohon on merkattu 14€, mikä käsittääkseni on enemmän kuin ensimmäisestä maksumuistutuksesta saisi periä. Voiko tämä liittyä siihen, että kyseinen firma meni nurin joulukuun aikana, eivätkä he sen takia pystyneet lähettämään varsinaista maksumuistutusta?

Kannattaa lukea tuo KKV:n ohjeistus kokonaisuudessaan, mutta tässä lainaus kysymästäsi asiasta.

Ota yhteyttä sinne perintätoimistoon ja ilmoita ettet ole saanu maksumuistutusta erääntyneestä saatavasta. Tarjoa heille vaikka kompromissiksi että voit maksaa erääntyneen saatavan + 5 euron maksumuistutusmaksun heille mutta et 14 euron perintäkuluja koska niitä ei sinulta tässä vaiheessa voi vielä vaatia...

Jos et ole maksanut erääntynyttä saatavaa velkojan maksumuistutuksesta tai -muistutuksista huolimatta, velkoja voi siirtää perinnän ammattimaiselle perijätaholle kuten perintätoimistolle, joka jatkaa perintää lähettämällä maksuvaatimuksen.

Maksuvaatimusta ei saa antaa tai lähettää ennen kuin sinua on saatavan erääntymisen jälkeen muistutettu saatavasta ja maksumuistutuksen esittämisestä tai lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.

Maksuvaatimuksesta saa vaatia perintäkuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen tai -vaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.
 
Kannattaa lukea tuo KKV:n ohjeistus kokonaisuudessaan, mutta tässä lainaus kysymästäsi asiasta.

Ota yhteyttä sinne perintätoimistoon ja ilmoita ettet ole saanu maksumuistutusta erääntyneestä saatavasta. Tarjoa heille vaikka kompromissiksi että voit maksaa erääntyneen saatavan + 5 euron maksumuistutusmaksun heille mutta et 14 euron perintäkuluja koska niitä ei sinulta tässä vaiheessa voi vielä vaatia...

Entäs jos perintätoimisto ei suostu tähän kompromissiin?

EDIT: Suostuivat itseasiassa pudottamaan kaikki perintäkulut tämän osalta, joten homma OK
 
Viimeksi muokattu:
Entäs jos perintätoimisto ei suostu tähän kompromissiin?

Jos se on joku näistä "kunnon" perintäfirmoista niin varmaan suostuu, koska tuntevat itsekin pykälät mitä saa vaatia ja mitä ei. Noi avoimet laskut on saattaneet päätyä jonain isompana könttänä perintätoimistolle, eikä niillä välttämättä ole edes tietoa mitä toimenpiteitä laskulle on tehty ennen kuin se on heille tullut. Jos otat sinne yhteyttä ja selität ettei sulle ole koskaan tullut muistutusta laskusta ja hoidat kyllä asian kuntoon näiltä osin, niin en usko että ne haluaa alkaa sun kanssa asiasta tappelemaan vaan suostuvat tuohon niin saavat rahat ja muistutusmaksun sulta pois.

Jos taas kyse on jostain "tmi Maken Perintä" tyyppisestä puulaakista niin sitten voi olla vaikeampaa, mutta siinä vaiheessa pyydät heitä esittämään lailliset perusteet siihen miksi sinun pitäisi tässä tapauksessa maksaa perintäkulut ja linkkaat heille tuon KKV:n ohjeen luettavaksi.
 
Tänä aamuna putkahti postista elämäni ensimmäinen perintäkirje. Perintä koskee sähköyhtiö Energia 247:n sähkölaskua, jonka valitettavasti unohdin maksaa. Laskun eräpäivä oli 9.12.2021.

Ihmettelen vain, voiko maksamattomat laskut mennä nykyisin suoraan perintään, sillä olen aivan sataprosenttisen varma, ettei tuolta saapunut yhtään maksumuistutusta. Perintäkulujen osuudeksi tuohon on merkattu 14€, mikä käsittääkseni on enemmän kuin ensimmäisestä maksumuistutuksesta saisi periä. Voiko tämä liittyä siihen, että kyseinen firma meni nurin joulukuun aikana, eivätkä he sen takia pystyneet lähettämään varsinaista maksumuistutusta?

Energia 247 ei mennyt nurin. Mulle tuli just viimeinen muutaman euron e-lasku sieltä tänään. Ja varmaan sullekin pitäisi vielä viimeinen lasku tulla niiltä muutamalta joulukuun päivältä. Ne vaan lopetti sähkönmyymisen koska niiltä loppui rahat hankkia sitä, ja varmaan myös mahdollisuudet jaksaa niillä sopimuksilla mitä niillä oli. Mielestä myös niillä loppui se joku vakuuspanttijuttu jota sähköpörssissä toimiminen edellyttää. Tai joku välitysvakuus tms, en nyt äkkiseltään osannut googlettaa sitä.

Luultavasti toki jos sulle ei ole lähetetty muistutusta, niin varmasti siellä on ollut paljon häslinkiä tuon kanssa, että siihen se hyvin varmasti liittyy. Onkohan siellä edes työntekijöitä enää kerta firman kai ainoa toiminta on lakannut.
 
Moro,

Asun rivitalossa. Naapurin papalla on etuovensa päällä kamera kuvaamassa oviaukkoon, mutta suunnattu niin että varmasti näkyy myös ohi kävelevät. Mielestäni tämä vertaantuu täysin rappukäytävään sillä tästä on muiden asukkaiden pakko kävellä ohi kun kulkevat koteihinsa. Ilmeisesti yhtiön asuntojen ulko-ovien edustat ovat osakkaiden hallussa, joten tämä ei ole niin selkeä juttu. Onko palstalla tietoa mihin pykälään tai tapaukseen voisi tässä viitata että kyttäyskameran saisi pois? Hallitus on pyytänyt poistamaan kameran, mutta mitään ei tapahdu.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 819
Viestejä
4 517 667
Jäsenet
74 480
Uusin jäsen
Merts1
Back
Ylös Bottom