Kuolinpesän osakkaiden pitäisi tehdä 3kk sisällä peruskirja tai hakea lisäaikaa jos tuossa ajassa ei pystytä tekemään.
Mitä jos valkoisen kuolinpesän osakkaita asia ei millään muotoa nappaa? Osakkaat asuvat ympäri maailmaa tai muuten niin pitkällä tai muuten vaan ei kiinnosta.. Kenen vastuulle asia jää?
Voidaanko vainajan lapsi velvoittaa hoitamaan asia jos vainaja asuu 800km päässä eivätkä ole olleet missään tekemisissä kymmeniin vuosiin?
Hesarissa on tällainen vanha juttu:
HS:n mielipidekirjoituksessa ihmeteltiin perillisen vastuuta vainajasta. Kuolinpesän selvityksestä voi välttyä, mutta yleensä perillinen päätyy vastaamaan kuolinpesästä, vaikka ei olisi koskaan tavannutkaan vainajaa.
www.hs.fi
"...PROFESSORI KANGAS kertoo, että perillinen välttyy kuolinpesän hoitamiselta ainoastaan yhdellä keinolla. Perillisen täytyy olla täysin passiivinen.
”Sille ei voi mitään, että esimerkiksi rintajälkeläiset ovat perittävän kuolinpesän osakkaita muodollisesti. Jos he kuitenkin pysyvät täysin passiivisina eivätkä koske tikullakaan kuolinpesään, perillisen oikeus perintöön vanhentuu kymmenessä vuodessa”, Kangas sanoo.
Perillinen voi tehdä ilmoituksen perinnöstä luopumiseksi, mutta jos perillisellä on alaikäisiä lapsia, ongelma ei poistu luopumalla, sillä lapsista tulee perillisiä vanhempansa sijaan. Kun lapset ovat alaikäisiä, heitä edustaa perinnöistä luopunut vanhempi.
Kangas kertoo, että alaikäinen ei voi luopua perinnöstä ilman maistraatin antamaa lupaa. Jotta maistraatti antaisi luvan, pesää täytyy selvittää niin pitkälle, että maistraatti uskoo, ettei pesässä ole mitään perittävä.
SUOMESSA kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä. Vuosittain verottajalle jää toimittamatta 500–600 perukirjaa, mikä vastaa noin prosenttia kuolleista.
Kangas sanoo, että perillisen passiivisuus ei usein onnistu käytännön syistä.
”Lapsi saattaa esimerkiksi ajatella, että hän vain hautaa vanhempansa tai siivoaa ainakin tämän asunnon. Näin tehdessään lapsi väistämättä kuitenkin joutuu puuttumaan kuolinpesän asioihin.”
Kuolinpesään puuttuminen taas tarkoittaa sitä, että lapsen odotetaan huolehtivan pesästä perunkirjoitukseen saakka.
PASSIIVISENA pysyminen voi olla haastavaa, jos vainajalta on jäänyt velkoja. Suomessa perilliset eivät vastaa vainajan veloista, mutta perintäyhtiöt lähestyvät lähiomaisia ja vaativat perittävän laiminlyömän maksun suorittamista.
”Kun postista tulee kuukausittain perintäuhkaisia kirjeitä, se hermostuttaa ihmisiä ja tekee olon epämiellyttäväksi. Kuka pystyy henkisesti jättämään asian vain siihen?” Kangas toteaa.
Jos perillinen päättää huolehtia pesänselvityksestä, hänen on varauduttava käyttämään aikaansa ja rahojansa. Suomessa ei ole mitään rahastoa, josta voisi hakea apua kuolinpesän selvittämiseen. Jos vainajalla on varallisuutta, tuomioistuin voi määrätä pesänselvittäjän.
”Jos vainaja on varaton, hänestä riittää niin sanottu jätkän perukirja, jossa vain ilmoitetaan, että vainaja on varaton, piste”, Kangas toteaa. "