On kyllä kaiken kaikkiaan hienosti perusteltu päätös.
Tuon vahingonkorvauslain 2:2 § ja 3:1 § eivät liity oikeastaan mitenkään tuohon tilanteeseen, koska ensimmäisen mukaan vahingonkorvausvastuussa olisi vahingon aiheuttaja ja jälkimmäisessä työnantaja, jos työntekijä laiminlyönnillään tai huolimattomuudellaan aiheuttaisi vahingon, mutta selvästi tapauksessa ei ollut kyse siitä. Sen sijaan vahingonkorvauslain 1 §:n mukaan, jota tässä päätöksessä ei edes mainittu, sanotaan, että vahingonkorvauslaki ei kuitenkaan koske sellaisen vahingon korvausta, joista säädetään jossain muussa laissa toisin. Ja nimenomaan tuon työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:ssä on hyvin selkeästi sanottu, että työtapaturmassa rikkoutuneet työntekijät silmälasit on työnantajan korvattava. Vahingonkorvauslaki on ymmärtääkseni yleislaki ja työtapaturma- ja ammattitautilaki erityislaki, jolloin erityislakia sovelletaan yleislain sijasta.
Sikäli myös hauskaa, että kaupunki on katsonut, ettei sillä ole vahingonkorvausvelvollisuutta, mutta myöntänyt silti 200 euroa korvauksia. Liekö sitten johtuu siitä, että korvauksen hakija ei ole vedonnut muuhun kuin vahingonkorvauslakiin ja työsopimuslakiin?
Perustelut nimenomaan liittyvät tuohon päätökseen (lainasin Valtzua, vaikka samoilla linjoilla oli toki muitakin). Hakija on hakennut vahingonkorvausta ja kyseisillä lainkohdilla perustellaan, että työnantaja ei ole vahingonkorvauslain perusteella korvausvelvollinen. Vastaavasti korvausvelvollisuutta ei ole myöskään työsopimuslaista löytyvän vahingonkorvausvelvollisuuden perusteella. Olisivat siis voineet suoraan näiden perusteella jättää maksamatta halutessaan.
Aivan toinen asia on sitten tuo työtapaturma- ja amattitautilaki. Tässä kyseisessä tapauksessa hakija ei ole vedonnut siihen, joten luonnollisestikaan päätöksessä ei oteta kantaa siihen - samoin kuin ei oteta kantaa kaikkiin muihinkaan mahdollisiin lainkohtiin tai sopimuksiin, missä erikseen säädellään korvausvastuista.
Aivan vastaava päätös on esimerkiksi seuraava:
Vahingonkorvausvaatimus työntekijän rikkoutuneista silmälaseista
Ja kuten molemmissa perusteluissa on, niin korvaukset on myönnetty "kohtuussyistä". Vahingonkorvausvaatimukselle ei siis ole perusteita, mutta kun molemmissa tapauksissa kustannukset jäisivät käytännössä hakijan kontolle, niiin korvaavat vapaaehtoisesti tästä huolimatta (toisessa kohtuullistettuna eli osittain) ja kustannukset sälytetään sinne, minne ne jollain tavalla moraalisesti kuuluvat.
Kun tuohon työtapaturma- ja ammattitautilain 54 §:ään on niin usein tässä viitattu, niin kurkataanpa nyt sitäkin lakia samalla. Sen määritelmissä (2 §) viitataan vahinkoon ja edelleen 15 §:ssä vahinkotapahtumaan, jonka perusteena on työtapaturma tai ammattitauti. Tapaturmalla taasen takoitetaan "ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden" (17 §). Eli kun 54 §:n mukaan "Vahingoittuneelle korvataan hänen käytössään olleet vahinkotapahtuman yhteydessä särkyneet silmälasit, --", niin osoittaaksen korvausvelvollisuuden pitää näyttää toteen (tässä tapauksessa) työtapaturma, minkä määrityksenä on vamman syntyminen, ja sen perusteella korvataan nämä vahinkotapahtuman yhteydessä särkyneet silmälasit.
Jos palataan edellisiin päätöksiin, niin annettujen tietojen perusteella kummassakaan tapauksessa ei ole ollut henkilövahinkoja. Näin ollen työtapaturmasta aiheutuneelle korvausvelvollisuudelle ei olisi myöskään ollut perusteita.
Vahingonkorvauslain perusteella: "Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu." (2 luku 1 § 1 mom.). Tässä jää nyt aina tarkasteltavaksi tuo "tuottamuksesta", mutta esimerkiksi Mopin tapauksessa asialla ei ole niin merkitystäkään kun oletusarvoisesti ei pitänyt vahingon aiheuttajaa (pallon heittänyttä) korvausvelvollisena. Samassa laissa on toki edempänä lievennyksiä alaikäisyyden, varallisuustason sun muun suhteen, joiden perusteella korvausmäärää arvioidaan.
Vaikka ei nyt lakitekstiä seuraava esimerkki olekaan, niin kapungin lakimies lienee vilkaissut usempaakin pykälää, ennen kuin vastaavat suuntaviivat on kirjattu suoraan Turun kaupungin sivuilla perusopetuksen alla:
Esinevahingot ja niiden korvaaminen
Edellisten perusteella onkin aika selvä, minkä takia on varsin merkityksellistä oliko kyse tapaturmasta (vamma aiheutunut -> vastuu työnantajalla, jonka vakuutus korvaa myös silmälasit samassa yhteydessä) vai jostain muusta, jolloin vastuullinen voi olla joku muu yksityinen, vakuutusta ei ole, vahingonkorvausvelvollisuus ei ole välttämättä täysimääräinen ja vaikka olisikin niin korvausta ei välttämättä koskaan saa.
