Tämänkaltaisessa tapauksessa kannattaa yleensä olla jämpti.
Kun kerran koulu (lue: rehtori) on yrittänyt tehdä selväksi, että eivät mukamas ole vastuussa ja eivät korvaa, niin ei se rehtori ole luultavasti kyselemällä uudelleen muuttamassa mielipidettään.
Mutta, jos kyselyn sijaan pistää hieman kovaa kovaa vasten, ja laittaa pyyntönsä korvata lasit kirjallisena, ja lisää siihen paperiseen kirjeeseen sen lainauksen jonka
@kjns edellisellä sivulla linkitti. Siis ”24.4.2015/459 Työtapaturma- ja ammattitautilaki” ja sieltä 9. luvusta 54 §. Itse ehkä vielä alleviivaisin tuosta lainauksesta sanat ”
särkyneet silmälasit”, tai ehkä jopa ”
särkyneet silmälasit”, ja kokeilisin sen kerran kiellon päälle.
Näissä asioissa kun se rehtori ei välttämättä tunne lakia. Lainaus laista saattaa auttaa rehtoria ymmärtämään, että on parempi vaan suosiolla maksaa kun kerran lakikin niin sanoo (ja kun summa varmasti mahtuu koulun budjetissa muihin kuluihin tms., jos koulun vakuutukset eivät noita korvaa). Kirjeessä voinee jos runosuoni kulkee, niin mainita myös sen että kyse ei ole siitä mitä koulun vakuutus korvaa, vaan siitä mitä koulu korvaa (ja jonka koulu joko saa vakuutuksensa maksamaan koululle takaisin myöhemmin, tai jonka koulu kirjaa omaksi tappiokseen).
Ei sen pitäisi olla vaikeaa, mutta joidenkin ihmisten kanssa asiat yleensä menevät vaikeaksi jos ei tajua vastata samalla mitalla.