Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on
Suomen rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, josta voi seurata sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen syyllistyy levittämällä sellaisia toisen yksityiselämään kuuluvia tietoja, joiden leviäminen voi aiheuttaa kärsimystä sille, jota tieto koskee. Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on sisältörikos, jossa rikos tehdään saattamalla tietoa julkisuuteen.
[1] Tällaisten tekojen säätämisellä rangaistavaksi halutaan suojella yksityiselämän suojaa, joka on turvattu
perustuslain 10 §:ssä. Rikos eroaa
kunnianloukkauksesta siten, että siinä on kysymys oikeellisen tiedon levittämisestä, kun taas kunnianloukkauksessa on ensisijaisesti kyse valheellisen tiedon levittämisestä. Politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa toimivan henkilön yksityiselämästä saa kuitenkin ilman lupaa levittää myös sellaisia tietoja, jotka voivat aiheuttaa tietojen kohteelle kärsimystä. Tiedon levittämisen on tällöin oltava tarpeen jonkin yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelyssä ja sen pitää liittyä tällaisen henkilön tehtävien suorittamisen arviointiin.
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on
asianomistajarikos. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin määrätä syytteen nostettavaksi, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.
[4]