Tässä on vähän sen suuntaisia ajatuksia, kuin itselläkin on käynyt mielessä viime aikoina.
----------------------------------
Rysky Riiheläisen kolumni: Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa
Rysky Riiheläisen kolumni: Valheiden vaikutusta on vaikea vastustaa
Kun kansalainen miettii, ettei oikein tiedä mikä on totta, on informaatiovaikuttaminen onnistunut, kirjoittaa Rysky Riiheläinen.
25.9.2018 klo 06:45
Jyrki Lyytikkä / Yle
Kun brittihallitus julkisti kolmisen viikkoa sitten kuvat Salisburyn hermomyrkkyiskun epäillyistä, marssitti Venäjän valtion RT-kanava pian sen jälkeen kyseisen kaksikon vakuuttamaan syyttömyyttään. Aukkoisen tarinan läpi miehiä luotsasi Venäjän valtaeliittiin kuuluva kanavan päätoimittaja.
Karu haastattelu oli koominen ja sävyllä oli tarkoituksensa.
Totuuden kanssa tällä
Putinin itsensä pohjustamalla haastattelulla oli tekemistä vain rajoitetusti. Siihen on tosin viime vuosina saanut tottua Venäjältä tulevien kannanottojen kohdalla. Venäjä on omien sanojensa mukaan muun muassa
jo lopettanut sotimisen Syyriassa,
ei vallannut Krimiä,
ei taistele Ukrainassa eikä ylipäätään
ole koskaan sekaantunut muiden maiden asioihin.
Kun jokin ilmiselväkin selitys tapahtumasta kiistetään, siirtyy keskustelu ainakin osittain pois tapahtumasta ja sen seurauksista.
Informaatio-operaatiot kuuluvat kiinteästi Venäjän tapaan toimia. Niissä valheilla, ja joskus totuudellakin, yritetään pakottaa muut Venäjän tahtoon. Näissä operaatioissa Venäjä käyttää tiukasti valtion hallinnassa olevia medioitaan, yksityisiä trollitehtaita,
diplomaattista koneistoaan ja ylipäätään Venäjän
yhteiskunnan eri toimijoita.
Taloudellinen valta on riippuvainen poliittisesta vallasta ja siksi iso raha koneistoineen on innokkaasti Kremlin apuna. Lännen pakotelistoilla onkin oligarkkeja ja yrityksiä, koska ne toimivat Kremlin apuna Krimin miehityksessä, vaalivaikuttamisessa tai hyökkäyksessä Ukrainaan.
Valhe ostaa aikaa. Kun jokin ilmiselväkin selitys tapahtumasta kiistetään, siirtyy keskustelu ainakin osittain pois tapahtumasta ja sen seurauksista. Kiistelyssä ja todistelussa kuluu aikaa, jolloin tapahtumat voivat vyöryä eteenpäin, mielipiteet liudentua, vastatoimet hankaloitua ja tilanne ylipäätään vakiintua.
Venäläinen käsitys totuudesta poikkeaa meillä vallitsevasta, lähes luonnontieteellisen tiukasta pyrkimyksestä määritellä totuus. Totuuteen pyrkiminen on jotain varsin ehdotonta ja siksi totuuden kyseenalaistaminen myös otetaan meillä vakavasti.
Brittihallitus ymmärsi Venäjän valheilla tahmauttavan taktiikan
Skripal-iskuun vastaamisessa. Sen toimet ovat olleet nopeita, määrätietoisia ja mahdollisimman paljon tietoa jakavia. Venäjän puolelta on pelikirjan mukaisesti syydetty valheita, puolitotuuksia, vaihtoehtoisia selityksiä ja huomion kiinnittämistä ihan muualle. Epäiltyjen haastattelun koomisuudella RT-kanavalla oli tarkoitus karnevalisoida
ihmisen kuolemaan johtanut joukkotuhoaseen käyttö vieraassa valtiossa. Ei Venäjä yrittänytkään vakavasti kieltää syyllisyyttään, vaan virnuili kuin onnistuneen kolttosen tehnyt poika rehtorin kansliassa.
Venäjä käyttää valheidensa levittämisessä hyväkseen sananvapautta ja oikeusvaltiota. Sananvapaus antaa kaikille väitteille mahdollisuuden tulla kuulluksi. Oikeusvaltiosta taas nousee yleisemmällekin tasolle syyttömyysolettama eli on pystyttävä todistamaan syytökset riittävällä tasolla. Juuri se riittävä taso on vipuvarsi, jonka avulla yritetään hämmentää ja synnyttää epätietoisuutta.
Demokratiassa kansalaisten hämmennys heikentää ja pahimmillaan halvaannuttaa päätöksenteon.
Mukana Venäjän hämmennystyössä on myös halukkaiden apureiden joukko. Nämä ihmiset toimivat omista lähtökohdistaan Venäjän hyväksi levittämällä valheita. Usein he ovat vallitsevaan yhteiskuntajärjestykseen epäluuloisesti tai jopa vihamielisesti suhtautuvia. Tätä epäluottamusta Venäjä ruokkii juuri sellaisilla tarinoilla, joita nämä ihmiset haluavat kuulla ja levittää. Kommenttipalstat Venäjästä kertovien uutisten alla antavat hyvän kuvan tästä pienestä, äänekkäästä joukosta. Viime vuosien aikana on ollut surullista seurata, miten tämä joukko on Venäjän valheisiin kiinnittyessään ajautunut yhä kauemmas rinnakkaistodellisuuteen.
Kun kansalainen miettii, ettei oikein tiedä mikä on totta, on informaatiovaikuttaminen onnistunut. Kun ei ole näkemystä, ei ole toimintaakaan. Demokratiassa kansalaisten hämmennys heikentää ja pahimmillaan halvaannuttaa päätöksenteon. Venäjälle mahdollisimman passiiviset länsimaat taas ovat tarpeen voimapolitiikan onnistumiseksi ja toimien negatiivisten seurausten minimoimiseksi.
Suomen virallinen linja Venäjän valheisiin on ollut hyvin pragmaattinen. Ilmekään ei yleensä värähdä, kun Suomi oikoo esitettyjä väitteitä. Lähtökohta on, että valheisiin ei jäädä vellomaan, vaan mahdollisimman tyynesti jatketaan omalla linjalla. Se ei ole huono suhtautumistapa yksittäiselle ihmisellekään. Kenenkään valheille ei kannata antaa valtaa.
Janne "Rysky" Riiheläinen
Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.
