Tutkitun, tieteellisen tiedon ytimessä on uskottava kritiikki, jolla tyhmät ideat, huimat oletukset, rohkeat johtopäätökset ja muut heppoisat rakennelmat ammutaan alas ennen kuin niistä tulee julkisia, ainakaan tieteenä. Jos kaikki on samanmielisiä, hukataan uskottava kritiikki, eikä alan tutkittuun tietoon enää voi luottaa objektiivisena totuutena.Tieteellisen ajattelun pitäisi perustua johonkin tutkittuun tietoon, jotta oma johtopäätelmäsi olisi validi.
1. Sinun pitäisi ensin kumota vallitseva käsitys ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä tutkimustiedosta.
2. Sinun pitäisi todistaa että imastonmuutosta ei tapahdu tutkitun tiedon avulla.
Poliittisuus on ilmastonmuutostutkimuksen suurin taakka. Ollaan pikemminkin hakemassa näyttöä ilmastonmuutosteorialle kuin selvittämässä miten asiat on. Tutkijat on tiukasti kammattu koherentiksi massaksi, jossa ei esiinny kriittistä ajattelua varsinkaan alan perusteita kohtaan.Tiedeyhteisö on nähdäkseni aiheen suhteen hyvin dogmaattinen, mikä ei liene sikäli yllättävää että niin monen leipä on kiinni siitä että se teoria pysyy pääosin pinnalla (vähän samalla tavalla kuin tiedeyhteisö oli dogmaattinen sen yhden kuuluisan tähtitieteilijän aikana). Portinvartijana on IPCC, mikä on perustettu nimenomaan ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen tutkimiseen ja YK:n alaisena insanssina se on hyvin poliittinen toimija.
Valtaosa ilmastonmuutostutkimuksesta nähdäkseni ottaa lähtökohdaksi postuloidun ilmastonmuutoksen ja siltä pohjalta yrittää selvitellä "Mitä sitten?". Varsin pieni osa tutkimuksesta on ilmastonmuutoksen fysiikka- ja mekanismitutkimusta.
Mihin kritiikkiä muka tarvittaisiin? Kaikkihan on taputeltu valmiiksi jo ysärillä, jolloin muutama kiiski vielä yritti väittää vastaan. No vaikkapa siksi, että ysärin jälkeen meillä on neljännesvuosisadan verran paljon tarkempaa ja kattavampaa dataa. Nyt kukaan ei analysoi tuoretta dataa kriittisin silmin ammattitutkijana. Jos datassa on jotain käpyjä, niin eihän kukaan sitä tuo esiin ainakaan kriittisessä valossa. Kukaan kriitikko ei myöskään ole ohjaamassa uusia ohjelmia siitä, mitä ylipäänsä mitataan ja mistä kerätään dataa. Kaikki on fokusoitu osoittamaan ja tukemaan ilmastonmuutosteoriaa. Tuotettu tieto ei enää edusta objektiivista totuutta.
Ilmastonmuutos työllistää nyt tutkijoita globaalisti miljardien, ellei kymmenien miljardien arvosta vuosittain (onko tarkempia arvioita?). Alan tutkimuksesta puuttuu käytännössä kokonaan kriittiset elementit. Ei ole mitenkään mahdollista, että uskottava kritiikki voisi perustua harraste- tai oman-toimen-ohella-toimintaan.Ehkä ajan saatossa omista kokemuksista, kokeista jne. Mulla ei ole valmiuksia lukea kriittisest tuon alan tutkimusta. Yleisesti ääripäät ovat väärässä. Ne eivät välttämättä ole, mutta yleensä ovat.
Kriittisillä äänenpainoilla ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa uskottavuutta.
Epävarmuuksien uskottava käsittely on koko ilmastotutkimuksen helmasynti. Ei ole pelkästään kyse siitä, että epävarmuudet unohtuvat julkisessa debatissa vaan myös siitä, että tutkimusten epävarmuusarviot vaikuttavat monesti puutteellisilta. Aivan erityisesti, epävarmuuksien propagointi unohtuu usein siinä vaiheessa kun yhden tutkimuksen tuloksia käytetään seuraavassa.Kyllä se ihan eksaktia tiedettä on, mutta olet sinänsä ihan oikeilla jäljillä, että hommaan liittyy epävarmuuksia. Vaikka tutkijat alunperin olisivat lapuissaan näitä epävarmuuksia käsitelleet, niin puhe niistä katoaa viimeistään siinä vaiheessa jos tutkimus ylittää uutiskynnyksen ja muutenkin äärimmäisen heikosti tiedelukutaitoiset toimittajat rupeavat tuloksia raportoimaan.
On tämä inhimillisesti ymmärrettävää. Epävarmuuksien käsittely harvemmin on mikään antoisin osa datan prosessointia ja onhan se vähän ikävääkin, jos tuloksena ei ole 2,1 vaan 2,1 +- 3,2, tjsp.