Joo, ei Toyotaa saa haukkua, ainakaan kenellekään jolla on moinen ;-)
Totta tämä. Kyllähän suomalaiseen kulttuuriin toki kuuluu sama asenne vähän merkin kuin merkinkin suhteen. Mutta tietyt merkit ovat kaiken kritiikin yläpuolella. Samoin harrastajapiireissä on usein jopa uskonnollinen asenne johonkin tiettyyn merkkiin ja voidaan katsoa hyvinkin kieroon jos joku kehtaa omistaa samaan aikaan vääränmerkkisenkin auton - erityisesti kilpailevan merkin tuotteen.
Kai se on vähän sama kuin vaikka urheilussa: toinen fanittaa joukkuetta, toinen yksittäistä pelaajaa. Itse olen sekakäyttäjä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei yksikään merkki ole lähimainkaan riittävän hyvä, vaan hyvää saadakseen on pakkokin poimia joka suunnasta ne kunnolliset marjat jos niitä joskus ylipäänsä olemassa on.
Sitä en ymmärrä kun ihmiset sanoo ettei autolla uskalla ajaa mutkatiellä yli x km/h tai tuntuu että auto kaatuu heti kun se vähän kallistuu. Niitä samoja teitä kuitenkin ajetaan ihan kaikella rajoituksen mukaista nopeutta. Jos sitä tietä voi ajaa 80 km/h 80-luvun Hiacella, niin se varmasti onnistuu sillä 2000-luvun Yariksellakin. Eikä se auto myöskään mene ympäri siinä liikenneympyrässäkään, vaikka hiukan kallistuisikin. Useimmista autoista loppuu pito paljon ennen kaatumista.
Ylipäänsä en ymmärrä miksi nykyään tunnutaan kammoksuvan auton kallistumista niin paljon. Ensin rakennetaan autoon erillisjousitus, ja sitten estetään pyörien toisistaan riippumaton jousto ylijäykällä kallistuksenvakaimella.
Luulen, että tuo kallistumisjuttu on tosiaan aikakauden tuote. Monilta kuskeilta puuttuu kokemus vanhemman polven autolla ajamisesta äärinopeudella ja sen yli. Jos on tottunut siihen, ettei auto kallistele niin voihan se tuntua hurjalta kun jokin auto tekeekin niin. Jos ei ole rajaa koskaan kokenut, niin ei kai sitä silloin tiedä, että tämänkin mutkan pystyisi ajamaan tuplavauhdilla vaikka kallisteleekin auto.
Usein näkee sitäkin, että huonosta ajettavuudesta haukutaan sellaisia malleja, jotka ovat olleet menestyksekkäitä kilpa-autoja. Enkä tarkoita tässä mitään "siluetti"-tyyppisiä laitteita, missä vain ulkonäkö muistuttaa vakioautoa. Hyvä esimerkki on vaikka vanha takamoottori-Skoda. Se keräsi rallissa ja radallakin paljon menestystä, mutta arvostelijoille hyvä ajettavuus taisi tarkoittaa suoran maantien taittamista 80 km/h tunnissa tai jotain siihen rinnastettavaa.
Näistä siviiliversioista etenkin malli 136 oli soralla tosi kova ihan vakiona. Silloin oli jo kaksoisnivelletyt takatukivarret heilurien tilalla ja edessä äärimmäisen tarkka hammastanko-ohjaus. Millään muulla autolla ei ole sivuluiston hallinta ollut minulle yhtä helppoa. Lisäksi jos tiellä oli routamonttuja, nimismiehen kiharoita tai kohotettu tasoristeys, niin vauhtia ei tarvinnut koskaan ottaa pois. Pahimpiinkin töyssyihin ajoin niin kovaa kuin auto kulki, eikä koskaan tullut vastalausetta. Olihan näissä sitten laadun suhteen vaikka minkälaista ongelmaa, mutta sitä en koskaan ole oppinut ymmärtämään miten se ajettavuus olevinaan oli niin huono.
Tuo toimii käänteisestikin. Nykyautoni on *varsin* tehoton Suzuki Swift 4x4. Se suoriutuu siitä pakollisesta 0-100:sta noin 13-14 sek, mutta ajotuntuma on suht' nykyaikaiseksi autoksi kerrassan mainio; kääntyy mutkiin pikkuteillä ajatuksen voimalla, ohjaus keskittää napakasti, ei kallistele eikä seilaa, ja on vieläpä on helppo kaupungissa eikä edes täysin sietämätön moottoritiellä (kunhan ennakoi ohitukset jos on "kiire"). Ja noin 1000kg painollaan ei mikään möhkäle.
Olenkin ajatellut, että tuollainen Swift voisi olla valopilkku nykyisen harmauden keskellä. Tosi harmi, ettei Sport-mallin turbokonetta ole haluttu myydä yhdessä nelivedon kanssa. Ajatteles millainen ilopilleri se olisi!
Mitä muuten osaat kertoa tuon Swiftin laadusta ja kestävyydestä? Minua houkuttelisi sekin, kun ilmeisesti nuo rakennetaan jopa Japanissa. Onko mitään selkeitä tyyppivikoja noissa ja kestääkö pellit suolasuihkua?