Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tuon ikäisessähän oli jo Android auto tuki, vaikka olisi vanha infotainment niin siihenkin sen sai lisättyä. Muuten kyllä allekirjoitan kaiken mitä sanoit ja siksi moinen HB onkin tosiaan oma kauhein auto valintani.Kauhein härveli on ollut liisattu vuoden 2021 farkku Corolla jolla ajelin vuoden ennen uuden auton tuloa Suomeen.
Huonot penkit, infotainment jostain 90- luvulta. Pahinta oli kauhea meteli sisällä.
Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.Autoharrastajan näkökulmasta autot huononevat koko ajan kun kehitys etenee. Ohjaustunto on poistettu nyt jo lähes jokaisesta uudesta autosta ja sisätilat käyvät jatkuvasti ahtaammaksi samalla kun ulkomitat ja massa paisuvat. Lisäksi teknologian määrä on moninkertaistunut, mutta samalla sen kaiken korjaaminen vaikeutunut todella hurjasti. Sitten vielä joutuu taipumaan auton sähköaivojen ratkaisuihin itse ajamisenkin suhteen - jopa ohjausta ja jarruja pyrkii nykyauto käyttämään itsenäisesti vastoin kuljettajan toiveita.
80-luvun autoilla yleensä tunsi ratista mitä renkaiden alla tapahtuu; jokaiseen autoon mahtui kohtuudella istumaan ja minkä tahansa vian korjaaminen onnistui ilman täsmäkoulutusta ja tuhansien hintaisia erikoistyökaluja. Auto myös teki ajossa täsmälleen sen mitä käskettiin ja raportoi kaikesta hyvällä, mekaanisella vasteella.
Nykyisin monia tuntuu kiinnostavan vain mukavuus ja kosketusnäytöt. Siksi ei ihme ole, ettei ajajan autoja enää tavalliselle kansalle valmisteta. Mutta on se silti valitettavaa, että nykyisin ajonautinto ei enää ole edes lisävarusteena tarjolla 99%:iin autoista.
Olihan entisaikaan myös todella kamalia vehkeitä olemassa: kokeilepa vaikka Mersun 100-sarjan pakettiautoa eikä 310 ollut paljon sen parempi. Mutta oli myös todella nautinnollisia autoja ihan normaali-ihmisen hankittavissa, kuten vaikka Peugeot 205 GTi, Alfa Romeo 75 ja Saab 900 Turbo.
Kaikenkokoisillä, ikäisillä ja tehoisilla vehkeillä tullut ajeltua (joista moni myös haukuttu langassa), mutta ei niistä mikään ole erityisemmin ärsyttänyt kunnossa ollessaan, paitsi 307 SW panoraamakatolla.
Pelottavan tuntuinen kiikkuja nopeilla mutkateillä.
Ilmeisesti noista myös räjähteli satunnaisesti takaikkunoita ihan ominaisuutena
Volkswagen T4 lava-auto. Rämisee, paukkuu, kolisee aivan koko ajan. Ajoasento aivan hirveä ja vaihdetanko on niin lyhyt, että siihen joutuu kyykistymään erikseen jokaiselle vaihteenvaihdolle. Kytkintuntuma tasan nolla ja kuski kiihtyy, mutta auto ei.
Minua ohittamassa olevasta saman ikäluokan 206:sta pamahti apukuskin lasi. Luulin ensin että mun päälle lensi vaan joku jäälohkareita iso kasa toisesta autosta, mutta jälkeenpäin kuulin että olikin ollut lasi.
Celica, MR2, Lexus ovat "pikkuisen" eri kaliiberin autoja kuin Corollan romut.Toyotaa kun haukutaan, niin ainakin ne kaikki millä olen ajanut ovat olleet ainakin ok. Toyota Celica 1.8l, vanhaa mallia, kiva auto, mutta meluisa. Joku uudehko hybridifarkku, Corolla? Auris? en muista noita nimiä. Sekin oli meluisa varsinkin maantiellä, mutta muuten ok. Mr2 Turbo, tämä oli aika raju peli, 2-vaihteella suti 50km/h vauhdissa vielä RHD myöskin. Ei yhtään ollut huono, aika erikoinen ajaa kun oli TimeAttack alustasäädöt. Ja itsellä ollut Lexus LS400. Ei sekään ollut mikään ajajan auto, tunnoton ohjaus ja talvella arvaamaton, kun ei ikinä tiennyt mitä se saa päähänsä. Mutta hiljainen ja mukava se oli ja hieno moottori + voimalinja.
Muistin myös, että olen ajanut Toyota LiteAce, vm 85 tais olla. Se oli omanlaisensa elämys, mutta ainakin kaupungissa ihan kiva omalla tavallaan, oli rattivaihteet ja kaikki.
Ne Corollan romut saattaa kestää pitkäaikaisempaa käyttöä kuin jotkut premium-luokan autot. Ja ei, en aja Corollalla. Mulla on Avensis parhaillaan, jolla on käyty lähes kaikissa Euroopan maissa.Celica, MR2, Lexus ovat "pikkuisen" eri kaliiberin autoja kuin Corollan romut.
Kysehän on siitä mikä on mielestäsi paskin auto millä olet ajanut. Vastausta voi ajatella järjellä, vastausta voi ajatella tunteella, tai niiden yhdistelmällä. Kaikille se hirveä ajokokemus vain jotta pääset paikasta a paikkaan b epämukavasti korvissa humisten ei ole se juttu, vain koska auto kestää tehdä sitä miljoona kilometriä putkeen.Ne Corollan romut saattaa kestää pitkäaikaisempaa käyttöä kuin jotkut premium-luokan autot. Ja ei, en aja Corollalla. Mulla on Avensis parhaillaan, jolla on käyty lähes kaikissa Euroopan maissa.
Minkä sukupolven vehje? Mulla oli vuokra-autona tollanen joskus kolme vuotta sitten. Se oli sitä uudempaa kulmikasta mallia. Tykkäsin niin paljon, että meinasin vakavasti harkita sitä edellisen autonvaihdon kohdalla. Mutta sitten luin niistä jakohihnaongelmista ja päätin sivuuttaa.Robottivaihteinen 2008 pösö. Koeajo kesti yhden liikenneympyrän verran.
Meillä mutsi osteli Ladoja, kun olin ajokortti-iässä. Yhdessä noista oli jälkiasennuksena "ralliratti", eli kehältään hyvin pieni verrattuna alkuperäiseen traktorinrattiin. Se oli sitten hauska vehje taskupysäköidä. Kävi lihaskuntotreenistä.Lada. Vaikka niin moni asia siinä oli niin ylivoimaisen huonoa, niin traumaattisin oli ehkä ratti.
Jos autosta puuttuu jotain sellaisia ominaisuuksia joita on jossakin paremmassa mallissa, niin se ei tee autoa romuksi. Epäluotettavuuden takia jotain autoa voi kutsua romuksi. Jos voit luottaa auton tekniikkaan, se ei ole silloin romua. Eivätkä kaikki tavanomaisetkaan Toyotat mitään epämukavia ole, edes vanhemmatkaan mallit niistä (esim. Avensis).Kysehän on siitä mikä on mielestäsi paskin auto millä olet ajanut. Vastausta voi ajatella järjellä, vastausta voi ajatella tunteella, tai niiden yhdistelmällä. Kaikille se hirveä ajokokemus vain jotta pääset paikasta a paikkaan b epämukavasti korvissa humisten ei ole se juttu, vain koska auto kestää tehdä sitä miljoona kilometriä putkeen.
Hah, aivan samaa mieltä vakionopeudensäätimestä. Oma pirssi hajosi n. 12h ennen ajoreissulle lähtöä, niin saatiin sijaisautoksi tuollainen CHR, ja huhuh ei me siitä vakkaria saatu päälle millään. Oli paljon tyhjää maantietä reissussa missä olisi ollut paikallaan, mutta ei niin ei. Eihän se mahdottomasti kuluttanut, mutta se pienempimoottorinen oli ainakin aivan nuhapumppu. Kaverilla isommalla koneella, ja kovasti heidän perheensä siitä tykkää. Eihän siinä muuta vikaa, mutta tosiaan infotainment ja vakkari erittäin epäintuitiivisia. Kompakti ja sutjakka muuten.Huonoin tieliikennekelpoinen auto jolla olen ajanut oli vuokrattu 22- Toyotan C-HR, vakionopeuden säädin/pyyhkijät ja infotainment täysin epäloogisia käyttää. Ohjaistuntuma on huonompi kuin 2003 Fiat Puntossa ja ratti oli fyysisesti niin pieni ettei siitä saanut järkevää ajoasentoa. Plussaa ihan hyvä ulkonäkö ja pieni kulutus.
Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.
Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.
Oli vanhoissa autoissa oma hupinsa tietysti mutta nykyisellä voi helposti ajaa vaikka 500 kilsan rupeaman ilman että perille päästyä on ajamisesta väsynyt. Mutta minä en harrasta autoa enkä ajamista, vaan ajan sillä ilman harrastelua ja pidän siitä, että homma toimii sujuvasti.
Vikapaikkoja on uusissa tietysti enemmän kuin vanhoissa autoissa eikä niiden korjaus onnistu itse, mutta kun tarpeeksi monta kymmentä vuotta mennään taakse historiassa niin eipä sen ajan autotkaan joitain ikiliikkujadieselmersuja lukuun ottamatta tekniikaltaan todellakaan kestäviä olleet. Eikä uusi auto sitten kaipaa perushuoltoakaan läheskään niin usein kuin edes 80- ja 90-lukujenkaan autot eikä säännöllisen huollon paikkojakaan ole niin monia kuin reippaasti vanhemmissa autoissa. Mulla riittää huolto-ohjelman mukainen kerran vuodessa huoltoa ja huoltoväliäkin jää sittenkin minulla käyttämättä vaikka reilut 20000 km per vuosi tulee ajoa.
Vanhoissa autoissa tuli itsellänikin vastaan sitten sellaisia vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole enää tarvinnut kärsiä. Kaasuttimen kalvon hapertuminen rikki, no se oli helppo vaihtaa itse, pakoputken puhki ruostuminen milloin mistäkin, auton hyytyminen pakkasella jota piti jäänestoaineella lääkitä sekä muut talvikelien oikut jne. Syyläri ei sentään mennyt koskaan puhki koska omat autoni ovat tarpeeksi uusia olleet aina.
Eräässäkin omana aikanaan hyväksi talviautoksi kehutussa 70/80-lukujen tekniikkaa edustavassa klassikossa ei ollut talvella yhtään mitään muuta hyvää kuin siihen aikaan isot pyörät ja hyvä etenemiskyky lumessa. Ja ajettavuus ja ohjauksen tunnokkuus oli esim. 80-luvulla vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän siitä kiinni, mikä auto oli alla kuin nykyisin. Oli huonoja ja hyviä.
Tehokkaat pikkusportit oli tietysti asia erikseen, mutta laadukkaalla perusautollakin saattoi kuorman kanssa olla tuskaista päästä jyrkän mäen päälle nopeuden hiipumatta normaalilla matka-ajovaihteella, piti hakea pienempää. Ilman ohjaustehostinta olevan auton pysäköiminen ei ollut mitään ajamisen nautintoa ainakaan itselleni, ei manuaalivaihteiden käyttö, matka-ajo ilman minkäänlaista vakio-nopeussäädintä jne. eikä mikään muukaan epämukavuus mitä autoiluun siihen asti kuului. Pitkä matka todellakin tuntui pitkältä.
Nautinnollisista entisajan autoista mainitsemistasi esim. Saab 900 Turbo oli omana aikanaan todella kallis auto, hinta vuonna 1985 oli n. 162500 markkaa (ajovalo.net tiedot) ja vastaa 2022 rahassa 60000 euroa. 1985 keskipalkka oli 2022 rahassa n. 1100 e. 205 GTi oli jo halvempi kun maksoi "vain" 83000 markkaa v. 1985 mutta ei mikään halpa ostos sen ajan ostovoimalla. Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.
Mulle taas noi 90-2000 luvun alun autot on edustaneet sitä parasta autoilun aikakautta. Aikakausi jolloin tekniikka oli jo riittävän kehittynyttä että autoista saatiin hyviä, vaivattomia ja suhteellisen taloudellisiakin ajaa unohtamatta moderneja mukavuuksia kuten aktiivivakkaria, navigointia etc.
Tuosta on menty pelkästään alamäkeä kun kaikessa huomioidaan liiallisesti kulutusta, ympäristöystävällisyyttä ja ylipäätään kaikenlaista säästöhömppää.
Otetaan joku 90-luvun lopun E38 tai W140 Ässämersu. Nykypäivänäkään ei ole kovin montaa niin hiljaista autoa, ja omasta mielestäni esim G-koppainen seiska ei pääse laatuvaikutelmassa lähellekään sitä samaa fiilistä kaikkine nintendoineen, joka on ollut vaikka siinä E38:ssa. Jotenkin tuon aikakauden kalliit autot tuntuvat oikeasti siltä että ne on suunniteltu kestämään ja miellyttämään kuljettajaa ja matkustajia kuluista huolimatta. Tuoreemmissa sitten on taas ohuemmat ikkunat koska paino, vähemmän äänieristeitä koska paino, enemmän kosketusnäyttöjä ja virtuaalimittaristoa sun muuta koska säästö. Puhumattakaan dieselkoneisten EGR, DPF, DEF yms. saastasta. Mieluummin otan tuuman paksut sivulasit eristämään ääntä, kuin jonkun hajukuusihajustejärjestelmän tuomaan "dynaamista luksuksen tuoksua" sisään kabiiniin. Nykyään kun sitä hiljaisuutta ja jämäkkää fiilistä ei saa edes rahalla.
Juuri se tunnottomuus ja mekaanisen tuntuman puute tekee niistä kalliistakin nykyautoista arvaamattoman tuntuisia ja epäloogisesti käyttäytyviä. Toki suoraan moottoritiellä niillä on ihan hieno ajaa.
Mulla on ollut harrasteautoina noita 90 luvun laitteita kaikenmoisia ja kyllä joku ysäri LS Lexus, S Mersu tai 5/7 Bemari on ehjänä tänäkin päivänä niin hieno laite ajaa, että voisin käyttistellä sellaisella hyvin, ellei niistä vääjäämättä ikänsä takia tulisi jo niin vahvasti harrastepuolen laitteita ja täten kalliita ylläpitää. Mitään ideaa niissä ei taas ole jos kori on ruosteessa, tukivarret väljänä ja muutenkin koko laite väsähtänyt - vaan sellaisen pitää olla TIP TOP.
Muistan hyvin monta kertaa vaikka sen entisöidyn E38:n ratista jokun kalliin nykyauton rattiin hypättyäni sen fiiliksen että on se surullista kun kaikki on tehty säästö takaraivossa ja yritetään kuluttajalle myydä uusina hienoina innovaatioina.
Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.
Oli vanhoissa autoissa oma hupinsa tietysti mutta nykyisellä voi helposti ajaa vaikka 500 kilsan rupeaman ilman että perille päästyä on ajamisesta väsynyt. Mutta minä en harrasta autoa enkä ajamista, vaan ajan sillä ilman harrastelua ja pidän siitä, että homma toimii sujuvasti.
Vikapaikkoja on uusissa tietysti enemmän kuin vanhoissa autoissa eikä niiden korjaus onnistu itse, mutta kun tarpeeksi monta kymmentä vuotta mennään taakse historiassa niin eipä sen ajan autotkaan joitain ikiliikkujadieselmersuja lukuun ottamatta tekniikaltaan todellakaan kestäviä olleet. Eikä uusi auto sitten kaipaa perushuoltoakaan läheskään niin usein kuin edes 80- ja 90-lukujenkaan autot eikä säännöllisen huollon paikkojakaan ole niin monia kuin reippaasti vanhemmissa autoissa. Mulla riittää huolto-ohjelman mukainen kerran vuodessa huoltoa ja huoltoväliäkin jää sittenkin minulla käyttämättä vaikka reilut 20000 km per vuosi tulee ajoa.
Vanhoissa autoissa tuli itsellänikin vastaan sitten sellaisia vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole enää tarvinnut kärsiä. Kaasuttimen kalvon hapertuminen rikki, no se oli helppo vaihtaa itse, pakoputken puhki ruostuminen milloin mistäkin, auton hyytyminen pakkasella jota piti jäänestoaineella lääkitä sekä muut talvikelien oikut jne. Syyläri ei sentään mennyt koskaan puhki koska omat autoni ovat tarpeeksi uusia olleet aina.
Eräässäkin omana aikanaan hyväksi talviautoksi kehutussa 70/80-lukujen tekniikkaa edustavassa klassikossa ei ollut talvella yhtään mitään muuta hyvää kuin siihen aikaan isot pyörät ja hyvä etenemiskyky lumessa. Ja ajettavuus ja ohjauksen tunnokkuus oli esim. 80-luvulla vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän siitä kiinni, mikä auto oli alla kuin nykyisin. Oli huonoja ja hyviä.
Tehokkaat pikkusportit oli tietysti asia erikseen, mutta laadukkaalla perusautollakin saattoi kuorman kanssa olla tuskaista päästä jyrkän mäen päälle nopeuden hiipumatta normaalilla matka-ajovaihteella, piti hakea pienempää. Ilman ohjaustehostinta olevan auton pysäköiminen ei ollut mitään ajamisen nautintoa ainakaan itselleni, ei manuaalivaihteiden käyttö, matka-ajo ilman minkäänlaista vakio-nopeussäädintä jne. eikä mikään muukaan epämukavuus mitä autoiluun siihen asti kuului. Pitkä matka todellakin tuntui pitkältä.
Nautinnollisista entisajan autoista mainitsemistasi esim. Saab 900 Turbo oli omana aikanaan todella kallis auto, hinta vuonna 1985 oli n. 162500 markkaa (ajovalo.net tiedot) ja vastaa 2022 rahassa 60000 euroa. 1985 keskipalkka oli 2022 rahassa n. 1100 e. 205 GTi oli jo halvempi kun maksoi "vain" 83000 markkaa v. 1985 mutta ei mikään halpa ostos sen ajan ostovoimalla. Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.
Kyllä nuo 1990-luvun alun mallit tosiaan olivatkin absoluuttisen laadun huipentuma henkilöautoissa. Ne oli tehty kestämään ja sen ne todella tekivät. Eikä tuo koskenut pelkästään eliittimerkkejä, vaan melkein joka valmistajalla oli malleja, joilla tyypillisesti pystyi ajamaan 500 tkm eikä aina käytetty edes synteettistä moottoriöljyä. Nykyaikaisten autojen ylläpito on niin monimutkaista ja kallista, ettei samanlaisia suoritteita edes yritetä tehdä poislukien tietyt harvat (ja hintavat) mallit. Eikä peruskestävyys nyt vain kerta kaikkiaan yllä samaan tasoon kuin ennen. Oli kasarillakin heikommin kestäviä malleja, mutta nykyinen kertakäyttöisyys ei sentään tullut edes kuuloon. Mutta onneksi sentään kertakäyttökulttuuri on todella ympäristöystävällistä - senhän nyt kaikki tietävät.
En ole tuolla kinnerillä ajanut, mutta minusta tuota kyllä nimenomaaan kiiteltiin ajettavuudestaan.Ehkä surkein auto millä ajanut oli Ford Ka mutta ei sitä kai oikeaksi autoksi ole tehtykään? Tuolla autolla mutkatiellä fysiikan rajat löytyvät ennen tieliikennelain rajoja mutta toisaalta jarrut eivät riitä taajamanopeuksiinkaan.
Lyhyt akseliväli, tunnoton ohjaus, onneton alustan geometria ja auton keveys tekevät autosta kiikkerän ajettava.
Juu ei se paskin ollut. Ei todellakaan täydellinen auto, mutta hyvin sillä ajoi takaa-ajokohtauksien kamera-autona aikanaan. Ei nopein ohjaus, ei tunnollisin se ja tämä... mutta toimi yllättävän hyvin.En ole tuolla kinnerillä ajanut, mutta minusta tuota kyllä nimenomaaan kiiteltiin ajettavuudestaan.
Tämäkin oli laina-auto pari päivää. Vähänkään reilummassa kaarteessa joko kevitti takapyörää ja pyrki sisäkurviin tai sitten eturengas taittui alle ja aliohjasi ulos päin. Varmaan aktiivisella ajamisella olisi saanut kurvissa yliohjaavaksi ja kaasulla ulos vetäessä vakaammaksi. Yleensä tuollaiset ominaisuudet pitää hakea esiin mutta tämä Ka tarjosi ihan normaali vauhdeillakin tilanteita. Renkaissa oli ilmaa ja ne oli jotkut mustat ja pyöreät kapeat rinkulat. Ehkä rengas ei ollut ihan paras mahdollinen merkiltään ja ominaisuuksiltaan.Juu ei se paskin ollut. Ei todellakaan täydellinen auto, mutta hyvin sillä ajoi takaa-ajokohtauksien kamera-autona aikanaan. Ei nopein ohjaus, ei tunnollisin se ja tämä... mutta toimi yllättävän hyvin.
Aika sumentaa muistot: 106:set oli nelipyttyisiä 1.0-1.6L ja viisipaikkaisia.
106 oli hieno auto kaupungissa: Mahtui joka paikasta ja kätevä pyöritellä, vaikkei omassa ollut edes ohjaustehostinta. Litran 60hv riitti pitkälle ~700 kg autossa, eikä sinkitty kori ruostunut helposti. Tilaa oli niukasti, 190cm kuskilla oli ratti ja viikset sylissä, olisi ylettynyt takapenkiltä ajamaan.
Talvella auto oli mielenkiintoinen ajettava. Painojakauma oli jotain 80/20, niin taka-akseli oli aina jäällä luisussa ja takajarrut lukossa (ei-abs malli). Uraiset 80+ km/h tiet oli pahin painajainen, kun kapea rengasväli sopi huonosti uriin ja saattoi suoralla tielläkin päätyä luisuun.
En tiedä millä olet ajanut, mutta ainakin se toisiksi uusin korimalli on tehty liiankin "ajamisen ehdoilla", kun perä on liian jäykkä ja maavaraa niin vähän, että etulippa ottaa autotallin kynnykseen tai hidastetöyssyyn kiinni, jos ei ole varovainen. Se kaasupoljin on ihan saatanasta, kun tasanopeutta haetaan nojaamalla kenkää sivulle, että poljin pysyisi edes jotenkin paikallaan ilman jalan puutumista.Aika vähän kokemusta erilaisista autoista, mutta huonoin tähän mennessä oli joku Hyundain pikkukippo (olisikohan ollut i20) jolla jouduin kerran ajamaan. Tuntui vain jotenkin aivan kauhean epävakaalta kun vauhtia oli vähänkään enemmän. 80 km/h vauhdissa ja loivassa mutkassa alkoi jo vähän jännittää.