Hullu 80 -luku

[PotilasK]

Fillari oli tärkeä kulkupeli 80-luvulla, kun ei ollut vielä ajokorttia. 70-luvulla oli jo Tunturi Poni ja Jopo, mutta kun pituutta oli riittävästi, sain syntymäpäivälahjaksi kippurasarvisen, 12-vaihteisen Tunturi Retki Superin. Oli kevyttä menoa kapeilla renkailla (kuva netistä)

 

[Hopeapaa]

Doomin pääsi lataamaan niin loppuvuodesta 1993, että sitä pelattiin käytännössä vasta vuonna 1994. Jo 1993 pelit alkoivat enenevässä määrin vaatimaan 486/33MHz koneita, mutta Doom oli monelle, kuten itsellenikin, se kimmoke päivittää 386:sta 486/66MHz koneeseen.

386 koneita minulla ei enää ole, mutta 286/12, 486/33, 486/66, 486/100, Pentium/60, 5x86/P75 (486/133), Pentium Pro/200, K6-2/500 ja Piii/1000 löytyy retroilutarpeeseen. 386 koneen puutteen olen hoitanut noita nopeampia hidastamalla. Ja muutenkin tuosta 486/66 ja 5x86/P75 välistä on yleensä ne parhaat muistot joihin palata.

 

[Hopeapaa]

Laitetaan aiheesta vielä:
80-luvulla pienemmässä koulussa muistan kun ruoka haettiin luokkaan. Lihapullia syötiin kilpaa - oma ennätykseni oli 22kpl. Ei onnistu enää näinä ”kasvisruokapäivien aikana” (max 3 per hlö tms.).

Isompaan kouluun päästyä ruokalan ruokapöydän päätyyn haettiin jälkiruokakulho, esim. pakastemarjoja, josta sitten koko pöytä otti. Jos kulho tyhjeni, niin pöydän päässä istuva sai käydä täyttämässä kulhon keittäjiltä - ja sehän tyhjeni!

”Emännille kiitos!”

 

[Erkki_erikeepperi]

Doomin pääsi lataamaan niin loppuvuodesta 1993, että sitä pelattiin käytännössä vasta vuonna 1994. Jo 1993 pelit alkoivat enenevässä määrin vaatimaan 486/33MHz koneita, mutta Doom oli monelle, kuten itsellenikin, se kimmoke päivittää 386:sta 486/66MHz koneeseen.

Alkaa mennä ohi aiheen, mutta tosiaan kuten tuossa aiemmin totesin, niin ero 386/40:n ja hitaampien 486:n välillä oli aika olematon. En kyllä yhtään muista milloin mä ensimmäisen kerran pelasin juuri Doomia, mutta päivitin kyllä 50 megahertzin 486:een vuonna 1994. Ja siitä taas seuraavana vuonna paremmaksi. Oli kyllä hurjaa se kehityksen vauhti siihen aikaan.

Ja sitten taas toisaalta, mulla oli C-64 ykköskoneena vuoteen 1990 asti. Siitä muutamassa vuodessa 486:een ja Pentiumiin. Huh huh sentään. Olisi kyllä elämä jännää, jos nytkin olisi kehitys yhtä vauhdikasta.

 

[SS_Elite_Guard]

Levi's 501 lienee syytä mainita kun 1980-luvusta puhutaan... Ei noi epämuodikkaat farkut olisi nykyäänkään.

Komentokeskus oli suosittu postimyyntifirma, josta tilattiin mm. pelejä. Mikrobitin mainoksissa oli usein isoja listauksia myydyistä peleistä.

Joo, Oulun Komentokeskus oli se oma ostopaikka. Triosoft oli toinen joskin vähäsen kalliimpi. Olihan noita liikkeitä ja voin sen hyvin sanoa että Mikrobitissä olleen mainonnan vuoksi jostain ostettiin. Muita väyliä ei oikein ollut myyntiliikkeiden löytämiseen. Koulun PC:t oli jotenkin rakennettu pöydän sisään siten että toinen tason puolikkaista oli nostettavissa ylös. Esille tuli pieni ruutu ja tila näppäimistölle. Larryn lisäksi SimCity oli pelattavissa. Kotona sit Amigalla, jossa tietysti lisämuisti ja -levykeasema. Kiintariin ei ollut varaa eikä paljon muuhunkaan. Joikkarit C64-Amigan ajoilla joku Quickshot turbo ii ja kranaatin mallinen Terminator jossa pikkuruinen tikku päässä.

 

[Jurppii]

Luettiin Thrasherii, skeitit näytti suolakaloilta ja mitään trikkejä ei saatu menemään. Aina paikat ruvella:

 

[poskiholisti]

Kotitietokoneet olivat meillä päin enemmän sellaisten nörttien ja muiden nössöjen puuhaa. Autoamikset sun muut viikonloppunsa kartsalla viettävät olivat sitten NES-väkeä.

Tässä tietysti pitää huomioida, että tietokoneiden kanssa elämä oli paikka paikoin älytöntä säätämistä. Autoexec.battien ja config.sys:n virittelyä, IRQ-ongelmien selvittelyä ja kaikkea muuta mukavaa. Eipä ollut googlea auttamassa eikä kielitaitokaan ollut ihan parhaasta päästä. Jonkun lisälaitteen tai vaikkapa äänien toimimaan saattaminen jonkun eksoottisemman pelin kanssa oli siis pahimmillaan pään hakkaamista seinään. Eipä siis ihme, että "epänörtit" tyytyivät heittämään vain moduulin koneeseen ja painoivat virtanappia.

Nykyään ajurit päivittyvät suunnilleen itsestään ja pelin asentaminen vaatii pari hiirenklikkausta. Peliohjaimenkin voi heittää suoraan USB-porttiin kiinni ja kaikki toimii.

Alkaa mennä ohi aiheen, mutta tosiaan kuten tuossa aiemmin totesin, niin ero 386/40:n ja hitaampien 486:n välillä oli aika olematon. En kyllä yhtään muista milloin mä ensimmäisen kerran pelasin juuri Doomia, mutta päivitin kyllä 50 megahertzin 486:een vuonna 1994. Ja siitä taas seuraavana vuonna paremmaksi. Oli kyllä hurjaa se kehityksen vauhti siihen aikaan.

Ja sitten taas toisaalta, mulla oli C-64 ykköskoneena vuoteen 1990 asti. Siitä muutamassa vuodessa 486:een ja Pentiumiin. Huh huh sentään. Olisi kyllä elämä jännää, jos nytkin olisi kehitys yhtä vauhdikasta.

Kehityksen tahti oli kyllä jotain älytöntä, laitteistot happanivat käsiin muutamissa vuosissa. Oman pöytäkoneeni emolevy ja prosessori on hankittu lähes 10 vuotta sitten ja niillä pyörittää vielä joten kuten muutaman vuoden vanhoja pelejä.

 

[Honzo]

Luettiin Thrasherii, skeitit näytti suolakaloilta ja mitään trikkejä ei saatu menemään. Aina paikat ruvella:

Mulle serkku toi jenkeistä Tony Hawkin dekin

Jotku jenkkistarat kävi stadikan edessä näyttämässä taitojaan. Oisko ainakin Rob Roskopp ollut paikalla. Vuosi varmaan -88.
Skatesystems Yrjönkadulla oli "se skeittikauppa"

Lumilautailu tuli kanssa muotiin ja yhdellä kaverilla oli Burtonin Cruzer, jota kadehdin. Itse sain Fischerin laudan. Tollainen se oli (1988)

ja sit suraavana vuonna 1989 sain unelmien laudan, Kemper Freestylen:

 

[Jurppii]

Jotku jenkkistarat kävi stadikan edessä näyttämässä taitojaan. Oisko ainakin Rob Roskopp ollut paikalla. Vuosi varmaan -88.
Skatesystems Yrjönkadulla oli "se skeittikauppa"

Stokkalla oli myös asiallinen skeittiosasto noihin aikoihin. Ilmeisesti palvelu oli vielä vanhaa stokkan palvelua, siellä meitä pari vuotta nuorempia jaksettiin ehkä vähän paremmin kuin Skatesystemsissä

 

[Hyrava]

Tässä tietysti pitää huomioida, että tietokoneiden kanssa elämä oli paikka paikoin älytöntä säätämistä. Autoexec.battien ja config.sys:n virittelyä, IRQ-ongelmien selvittelyä ja kaikkea muuta mukavaa.

Voi niitä aikoja kun koitti jotenkin saada vielä kilon verran lisää muistia vapaaksi bootissa ja kaikki EMS/XMS-virittelyt sun muut. Olikohan se DOS6.2 kun viimein tuli boottivalikkotuki että pystyi tekemään eri käynnistysprofiileja eri muistiasetuksille/peleille.

 

[Honzo]

Stokkalla oli myös asiallinen skeittiosasto noihin aikoihin. Ilmeisesti palvelu oli vielä vanhaa stokkan palvelua, siellä meitä pari vuotta nuorempia jaksettiin ehkä vähän paremmin kuin Skatesystemsissä

Aa. Niin olikin. Ja Sokoksella kanssa. Sieltä ostin itselleni Nataksen dekin...

Tollainen Statumin dekki muistuu myös mieleen. Mulla oli toi kasarin lopulla:

Ja jollain ihmeellä sain vanhemmat ostamaan mulle tollaiset Visionin kengät

Ne meni tosta olliepadin kohdalta puhki ja pyöränpaikoilla korjailin. Käytin todellakin loppuun noi..

 

[Moloch]

Nämä joystic:t jäi pysyvästi muistiin C64/Amica ajoilta:

Konix Speedking ja Competition Pro.

 

[Käymälä]

Onpa mahtava ketju. Pelkästään tältä 9. sivulta pystyi raksimaan useamman kohdan, jotka osuivat kohdalle: hullu(t) opettaja(t), yksi noista Santa Cruzin dekeistä (polvet oli ruvella) ja molemmat joystickitkin oli. Timanttia.

Opettajat kävivät kasarilla lapsiin fyysisesti käsiksikin välillä ja vetivät viinaa piilosta tunnilla. Nykymittapuulla todellakin hullua menoa.

 

[Jurppii]

Aa. Niin olikin. Ja Sokoksella kanssa. Sieltä ostin itselleni Nataksen dekin...

Tollainen Statumin dekki muistuu myös mieleen. Mulla oli toi kasarin lopulla:

Ja jollain ihmeellä sain vanhemmat ostamaan mulle tollaiset Visionin kengät

Ne meni tosta olliepadin kohdalta puhki ja pyöränpaikoilla korjailin. Käytin todellakin loppuun noi..

Itelläni oli VSW:n vastaavat mutta sanomalehtiprintillä

 

[Honzo]

Meillä kävi opettajat liikuntasalin takana olevassa tupakkahuoneessa välituntisin röökillä
Muistan, kun tietyt opettajat aina kulkivat liikuntasalin läpi eestaas.

Åke kävi säännöllisesti vetämässä diskotanssia liikuntasalissa
Åke Blomqvist – Wikipedia



Ja aamuisin oli aamunavaus aulassa. Joku soitti urkuharmonia ja laulettiin.

Sitten tietty urheilukisoja (ainakin MM-hiihtoa ja lätkää + Olympialaisia) keräännyttiin aulaan katsomaan pikkutelkusta.

 

[Tinsku]

Lampsin nastolan tiski-Alkoon 20v synttäripäivänäni kasarin lopulla. Reteästi sanoin että annappas myyjä koskenkorva, nyt on vihdoin ikää. Myyjä mulkaisi minua ja sanoi että päihtyneille ei myydä. Selitin että ihan tässä ollaan selvin päin mutta täti ei heltynyt. Yritin vielä tarkentaa että autolla tulin ja ihan olen selvä, vastaukseksi tuli vain paheksuvaa mulkoilua ja käsky poistua heti myymälästä. Jouduin ajamaan Lahteen asti ja siellä osasin olla tarpeeksi nöyrä että sain alkoholini.

 

[Mikkos]

Meillä joka luokka sai tehdä aamunavauksen vuorotellen.
Meiän luokan vuoro kun tuli niin ne pisti tän soimaan:


Loppu aamunavaus aika hätäiseen kun opettajat pani lähetyksen poikki

Seuraavalla kerralla kun oli taas meiän vuoro niin ne pisti saman biisin soimaan mutta sanan "pannaan" tilalle oli koko biisiin editoitu sana "laitetaan" Se vissiin sai soida kokonaan.

 

[Honzo]

Quickshot 1 ja/tai 2 meni ne metalliläpyskät piirilevyltä poikki ja niitä sitten juoteltiin ehjäksi...

Kaivoin kuvankin. Noi metallilevyt väsyi ja katkesi. Jollain lisäpalalla noita tinailin kasaan sitten

Ai niin. Jossain vaiheessa joystick kääntyi suomeksi ihan yleisesti "ilotikuksi"

 

[”diginatiivi”]

Tässä tietysti pitää huomioida, että tietokoneiden kanssa elämä oli paikka paikoin älytöntä säätämistä. Autoexec.battien ja config.sys:n virittelyä, IRQ-ongelmien selvittelyä ja kaikkea muuta mukavaa. Eipä ollut googlea auttamassa eikä kielitaitokaan ollut ihan parhaasta päästä. Jonkun lisälaitteen tai vaikkapa äänien toimimaan saattaminen jonkun eksoottisemman pelin kanssa oli siis pahimmillaan pään hakkaamista seinään. Eipä siis ihme, että "epänörtit" tyytyivät heittämään vain moduulin koneeseen ja painoivat virtanappia.

Nykyään ajurit päivittyvät suunnilleen itsestään ja pelin asentaminen vaatii pari hiirenklikkausta. Peliohjaimenkin voi heittää suoraan USB-porttiin kiinni ja kaikki toimii.



Kehityksen tahti oli kyllä jotain älytöntä, laitteistot happanivat käsiin muutamissa vuosissa. Oman pöytäkoneeni emolevy ja prosessori on hankittu lähes 10 vuotta sitten ja niillä pyörittää vielä joten kuten muutaman vuoden vanhoja pelejä.

On hyvin muistissa kun yritti äänikorttia ja näytönohjainta saada toimimaan. HIMEM.SYS oli yksi taika.
Intel 486 DX2 66 MHz oli prossuna siinä koneessa jonka myöhemmin vaihdoin Cyrix P150 120 MHz:n prossuun. Teholoikka oli kova kun emolevyssä oli jumpperi millä sai valittua 66 tai 133 MHz. Jouduin laittamaan prossuun paremmat piitahnat ja isomman siilin virittelin sahaamastani alumiiniprofiilista.

Johonkin emoon vaihtelin kiteitä mutta ei yhtäkkiä muista. Täytyypä kaivella aarteita.
Eipä tosin tainnut mennä Cyrix suoraan DX2 kantaan suoraan joten voi vähän muisti pätkiä.

Tuo Cyrix masiina toimisi varmasti vieläkin kunhan pienen IDE-väyläisen kovalevyn löytäisi ja win 95 sisään.

 

[poskiholisti]

Johonkin emoon vaihtelin kiteitä mutta ei yhtäkkiä muista. Täytyypä kaivella aarteita.

Kyseessä voisi olla 486:n emo. Kaveri kellotteli noita vaihtamalla kideoskillaattorin.

 

[”diginatiivi”]

Meillä kävi opettajat liikuntasalin takana olevassa tupakkahuoneessa välituntisin röökillä
Muistan, kun tietyt opettajat aina kulkivat liikuntasalin läpi eestaas.

Åke kävi säännöllisesti vetämässä diskotanssia liikuntasalissa
Åke Blomqvist – Wikipedia



Ja aamuisin oli aamunavaus aulassa. Joku soitti urkuharmonia ja laulettiin.

Sitten tietty urheilukisoja (ainakin MM-hiihtoa ja lätkää + Olympialaisia) keräännyttiin aulaan katsomaan pikkutelkusta.

Tuossa on Åkella jo ylisuorittamista.

 

[pertsavk]

Track & Field on jäänyt mieleen pahimpana "tikunkurituspelinä" C64-ajalta.

Uudelleenpiuhoitettu autofire takasi maailmanluokan tulokset ilman jännetupentulehdusta.

 

[Dieselnautti]

Laitetaan aiheesta vielä:
80-luvulla pienemmässä koulussa muistan kun ruoka haettiin luokkaan. Lihapullia syötiin kilpaa - oma ennätykseni oli 22kpl. Ei onnistu enää näinä ”kasvisruokapäivien aikana” (max 3 per hlö tms.).

Meillä noita laskettiin huolella ettei kukaan saanut ennalta määrättyä enempää, jos oli poissaoloja tms. niin nopeimmat sai haettua lisää. Kerran jouduin ruokavälitunniksi luokkaan juuston kanssa jota en suostunut syömään, en syönyt sielläkään joten sain porttikiellon ruokailuun. Ei välttis menisi enää läpi..

Komentokeskus soittaa kelloja, pitää kaivella mainoksia! Oma Amiga 500 tuli Mustasta Pörssistä, kotiinkuljetuksen sai myyjän Corolla DX:ällä myös ostajille. Heti ensimmäinen mukana tullut peli tarjosi Gurua ruudulle..

 

[blastermaster]

Hämäriä muistojo koska pieni natiainen olin:
-Iskän kadetissa ei ollut takapenkillä turvavöitä joten se oli suosikki auto matkustaa.
-Pappan Volvo oli tehty kovasta muovista ja natisi aina mutkissa. Kaadoi Tukholmassa jotain juomaa takapenkeillä ja siitä oltiin kovin tyytyväisiä.
-Telkkarissa ei ollut kaukosäädintä ja ainakin jotkut kesti pitkään lämmetä että kuva tuli
-Euroviisuja, missikisoja tms. keräännyttiin katsomaan isolla porukalla
-Jääkiekon MM tai olympialaiset kuunneltiin radiosta
-TV:ssä näytettiin miten talo tiivistetään jos/kun säteily tulee leviämään Suomen ylle
-Sega Master system oli kovassa käytössä. Koko perheen voimin sitä metsästyspeliä jostain 12" putkitelkkarista.

 

[Mikkos]

Minkähän laisen kohtauksen vihreät sais jos nykyäänkin koulussa tarjoitais maito kertakäyttömuovipikareista

 

[namlepo]

Itellä tuli amiga 500 mukana flight of the intruder. Mutta eihän se toiminut ilman lisämuistia. Sitä sitten myyjäliikkeessä koittivat ratkoa miksi ei toimi. Myöhemmin sain puolen megan lisämuistin ja lisälevarin. Kaverilla oli 8megan lisämuisti. Ja sitten vielä käytettynä philipsin monitorin hommasin.

 

[Mikkos]

-Telkkarissa ei ollut kaukosäädintä ja ainakin jotkut kesti pitkään lämmetä että kuva tuli

Porukoilla oli kasarilla ja pitkälle ysärille telkkari missä ei ollu kaukosäädintä mutta oli hipaisunäppäimet.
No sitten kun se siirty makuuhuonetelkkariks ni faija näppäränä käytti kaukosäätimenä pitkää alumiinista verhotankoa jolla vaihto kanavaa

Nii ja VHS nauhuri oli päältä ladattava siinä oli LANGALLINEN kaukosäädin jonka faija tietenkin aina piilotti ettei nauhuria "rämpätä" liikaa. Tai kompastu piuhaaan.

 

[Honzo]

Voi sitä vitutuksen määrää, kun oli C64:lle naputellut jonkun lehdestä kopioidun ohjelman (xx sivua) ja sitten se ei vaan toiminut...
Saattoi olla painovirhe lehdessä tai oma näpyttelyvirhe. Usein ei selvinnyt mistä homma jäi kiinni. Muistaakseni en edes saanut noita tallennettua mitenkään (en osannut tai jotain). Kasettiasema mulla oli. Levaria en saanut

 

[Honzo]

Porukoilla oli kasarilla ja pitkälle ysärille telkkari missä ei ollu kaukosäädintä mutta oli hipaisunäppäimet.
No sitten kun se siirty makuuhuonetelkkariks ni faija näppäränä käytti kaukosäätimenä pitkää alumiinista verhotankoa jolla vaihto kanavaa

Nii ja VHS nauhuri oli päältä ladattava siinä oli LANGALLINEN kaukosäädin jonka faija tietenkin aina piilotti ettei nauhuria "rämpätä" liikaa. Tai kompastu piuhaaan.

Käytiin naapurissa katsomassa VHS-pätkiä. Niiden nauhurissa oli sellaiset kunnon mekaaniset näppäimet. Ja toki päältä ladattava. Meillä oli mustavalkotelkkari vielä kasarin alussa.
Mä sain sitten jonkun pienen mustavalkotelkun omaan huoneeseen. Kanaville ei ollut pikavalintaa, vaan niiden kahden kanavan välillä vaihdettiin pyörittämällä taajuuskiekkoa tjms. eli kanava piti joka kerta virittää uudelleen. Antennina oli joku härveli telkun päällä...

 

[Lucas]

Itellä tuli amiga 500 mukana flight of the intruder. Mutra eihän se toiminut ilman lisämuistia. Sitä sitten myyjäliikkeessä koittivat ratkoa miksi ei toimi. Myöhemmin sain puolen megan lisämuistin ja lisälevarin. Kaverilla oli 8megan lisämuisti. Ja sitten vielä käytettynä philipsin monitorin hommasin.

Tietokoneissakin oli 1980-luvulla Suomessa kunnon kusetukset hinnoissa. Hinnat oli esimerkiksi C64 ja amiga500 koneilla varmaan 50-100 prosenttia kovemmat mitä Saksassa samoilla vehkeillä.

Varmaan kauppiaat ja maahantuojat nauroivat siihen aikaan todella makeasti matkalla pankkiin.

 

[taper]

PC-konetta kokeilin eka kerran vasta peruskoulussa aivan 1990-luvun alussa, paremmissa koneissa oli Windows 3.x ja Paint Brush, sitten oli halvempia Compis merkkisiä PC-koneita, missä oli vihermustat -näytöt. Ensimmäinen FPS peli oli Wolfenstein 3D ja sekin vasta 1994 (postimerkin kokoinen ruutu tässäkin), koulun PC:llä tämäkin tuli koettua. Oma eka ostamani PC 1995 /Pentium 90 ja eka peli Hexen: Beyond Heretic koko ruudulla, olihan se aika luksusta

 

[Honzo]

80-luvulla muuten ei ainakaan meillä juuri autoja viety mihinkään määräaikaishuoltoon. Faija vaihtoi vuosittain öljyt ja suodattimen pihassa taivasalla. Siinä se. Mä sain kunnian tehdä ton sitten 15v ikäisestä eteenpäin.

Kaljatölkit oli pellistä Taisi vasta 90-luvulla muuttua alumiinisiksi.

Olutta alettiin myydä Suomessa metallitölkeissä 1. maaliskuuta 1971. Aluksi olutta tölkitti viisi panimoa: Auran Panimo, Mallasjuoma, Porin Olut, Sinebrychoff ja Wihurinkoski. Peltisen oluttölkin korkeus oli 15 senttimetriä, halkaisija 7 senttimetriä ja tilavuus 45 senttilitraa.[1] Olutpurkkeja valmisti Suomessa Oy G. W. Sohlberg Ab vuodesta 1970 vuoteen 1992. Alumiinisia juomatölkkejä tuotiin vuosituhannen vaihteessa Suomeen muun muassa Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Isosta-Britanniasta, kunnes vuonna 2013 valmistus aloitettiin Suomessa monikansallisen Rexamin tehtaalla Mäntsälässä ja puolalaisomisteisen Can-Packin tehtaalla Hämeenlinnassa.

Tölkki – Wikipedia

MIKSI? Oluttölkki on paksua peltiä

 

[Erkki_erikeepperi]

80-luvulla muuten ei ainakaan meillä juuri autoja viety mihinkään määräaikaishuoltoon. Faija vaihtoi vuosittain öljyt ja suodattimen pihassa taivasalla. Siinä se. Mä sain kunnian tehdä ton sitten 15v ikäisestä eteenpäin.

Kaljatölkit oli pellistä Taisi vasta 90-luvulla muuttua alumiinisiksi.

Olutta alettiin myydä Suomessa metallitölkeissä 1. maaliskuuta 1971. Aluksi olutta tölkitti viisi panimoa: Auran Panimo, Mallasjuoma, Porin Olut, Sinebrychoff ja Wihurinkoski. Peltisen oluttölkin korkeus oli 15 senttimetriä, halkaisija 7 senttimetriä ja tilavuus 45 senttilitraa.[1] Olutpurkkeja valmisti Suomessa Oy G. W. Sohlberg Ab vuodesta 1970 vuoteen 1992. Alumiinisia juomatölkkejä tuotiin vuosituhannen vaihteessa Suomeen muun muassa Puolasta, Ruotsista, Saksasta ja Isosta-Britanniasta, kunnes vuonna 2013 valmistus aloitettiin Suomessa monikansallisen Rexamin tehtaalla Mäntsälässä ja puolalaisomisteisen Can-Packin tehtaalla Hämeenlinnassa.

Tölkki – Wikipedia

MIKSI? Oluttölkki on paksua peltiä

Olut/limsatölkit oli aika harvinaisia Suomessa pitkään, koska niissä oli kai kovat haitta/raippaverot... Lasipullot oli alan standardi ja tölkit alkoi yleistymään varmaan vasta tämän vuosituhannen puolella jossain vaiheessa.

Limsoissa 0,33 ja 1 litran lasipullot taisi olla aika standardikoko. Jossain oli joskus saatavilla myös kahden litran muovipulloja. Niissä ei mielestäni ollut panttia eli heitettiin roskiin, ja taisivat olla aika kalliita.

 

[Honzo]

Olut/limsatölkit oli aika harvinaisia Suomessa pitkään, koska niissä oli kai kovat haitta/raippaverot... Lasipullot oli alan standardi ja tölkit alkoi yleistymään varmaan vasta tämän vuosituhannen puolella jossain vaiheessa.

Limsoissa 0,33 ja 1 litran lasipullot taisi olla aika standardikoko. Jossain oli joskus saatavilla myös kahden litran muovipulloja. Niissä ei mielestäni ollut panttia eli heitettiin roskiin, ja taisivat olla aika kalliita.

Joo kyllähän sitä oma nuoruus meni kaljakorien kanssa Ongelmaksi alkoi jossain viikonloppumökkikeikalla muodostumaan tilantarve. Joku 6 koria kaljaa ja 4-5 ukkoa autossa, niin olipa ahdasta...
Mulla on jossain kuvia mökkilaturilta, jossa on 10+ kaljakoria tyhjänä. Ei enää pysty muistamaan, miten noikin saareen roudattiin. Tais vaatia oma hakukeikan veneellä noille

 

[Haukka81]

On hyvin muistissa kun yritti äänikorttia ja näytönohjainta saada toimimaan. HIMEM.SYS oli yksi taika.
Intel 486 DX2 66 MHz oli prossuna siinä koneessa jonka myöhemmin vaihdoin Cyrix P150 120 MHz:n prossuun. Teholoikka oli kova kun emolevyssä oli jumpperi millä sai valittua 66 tai 133 MHz. Jouduin laittamaan prossuun paremmat piitahnat ja isomman siilin virittelin sahaamastani alumiiniprofiilista.

Johonkin emoon vaihtelin kiteitä mutta ei yhtäkkiä muista. Täytyypä kaivella aarteita.
Eipä tosin tainnut mennä Cyrix suoraan DX2 kantaan suoraan joten voi vähän muisti pätkiä.

Tuo Cyrix masiina toimisi varmasti vieläkin kunhan pienen IDE-väyläisen kovalevyn löytäisi ja win 95 sisään.

Hitto, toi muistoja mieleen. 1996 tai jotain yläasteen 8 tai 9 oli menossa ja vanhemmat suostu vihdoin ostaa koneen. Comeng OY klaukkalassa keltaisen pörssin tulitikku ilmoituksesta valikoitui paikaksi.
Cyrix P150 (120mhz) , 14" kuvaputki, oisko ollu 8megaa aluksi vain muistia (piti säästää) ja hirveät muovipurkit kajareina.
Siihen sit naapurin poikein pena 75 koneesta disketeillä ware doomi ja larryt ja ufo pyörii, elämä oli parasta sillä hetkellä

81-olen syntynyt mutta tuo ysärin alku ala-yläasteen taiteessa on jääny lämmöllä mieleen. Alaasteella vielä kasarin lopussa pelättiin itänaapurin hyökkäystä yms.
Skolesta poljettiin kavereille ja vanhemmat sit soitti lankapuhelin punaisena kylän talot läpi että onko meitä näkyny -> syömään.

Ei ollu kännyjä ja mailma pyöri hienosti ilmankin.

Sitten ekat baari reissut rovaniemen roibbariin 16v ikäsenä ja sen jälkeen reilummin 17v ja 18v iässä. Sisään pääs ku oli nätisti kuten vanhempi serkkupoika opasti. Toki et olin pitkä kaveri ei haitannu. Eipä kyseinen putka ole ikärajoja katsonu nuukasti tähän päivään asti.

Naisten ulkonäkö noin yleisesti on menny 2000-luvun alun jälkeen alamäkeen hiljakseen.


Täytyy myöntää että nyky mailman suvaitsevuus kaikkine sukupuoli neutraaleine liikennemerkkeineen lähinnä vituttaa.
Neekerit oli rehdisti neekereitä tai ählämit ählämeitä eikä mitään rakettiinsinöörilääkerteiniuhri shittiä.

 

[poskiholisti]

Tietokoneissakin oli 1980-luvulla Suomessa kunnon kusetukset hinnoissa. Hinnat oli esimerkiksi C64 ja amiga500 koneilla varmaan 50-100 prosenttia kovemmat mitä Saksassa samoilla vehkeillä.

Varmaan kauppiaat ja maahantuojat nauroivat siihen aikaan todella makeasti matkalla pankkiin.

Kaikenlainen kulutuselektoniikka oli aivan helvetin kallista vielä 90-luvulle tultaessa ja olen järkeillyt, että tästä syystä jotain television kaukosäätimiä ym. kohdeltiin kuin kansallisaarteita. 1980-luvun alussa television keskihinta oli noin 3 000 markkaa eli lähes saman verran kuin suomalaisen keskikuukausipalkka, joka oli vajaat 4 000 markkaa. Nykyään keskipalkka lienee jossain 3200 euron tienoilla ja kelvollisen television saa ainakin tarjouksesta jopa alle 500 eurolla.

Vaikka vanha kansa muistelee mielellään, kuinka kaikki on nykyään niin kallista ja kuinka Essolta sai ennen munkkikahvin kahdella markalla, niin on tässä nyt jotain kehitystäkin tapahtunut.

 

[jake styles]

Käytiin naapurissa katsomassa VHS-pätkiä. Niiden nauhurissa oli sellaiset kunnon mekaaniset näppäimet. Ja toki päältä ladattava. Meillä oli mustavalkotelkkari vielä kasarin alussa.
Mä sain sitten jonkun pienen mustavalkotelkun omaan huoneeseen. Kanaville ei ollut pikavalintaa, vaan niiden kahden kanavan välillä vaihdettiin pyörittämällä taajuuskiekkoa tjms. eli kanava piti joka kerta virittää uudelleen. Antennina oli joku härveli telkun päällä...

Mullakin ensimmäinen oma telkkari oli tuollainen samanlainen mustavalkotelkku, ja samanlainen kiekko siinäkin. Muistikuvieni perusteella about tämän tyylinen pönttö:

Virittää piti myös toki että sai kuusnelosen näkymään Välillä oli sitten juhlaa kun sai siirtyä olkkarin väritelkkarilla pelaamaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kaikenlainen kulutuselektoniikka oli aivan helvetin kallista vielä 90-luvulle tultaessa ja olen järkeillyt, että tästä syystä jotain television kaukosäätimiä ym. kohdeltiin kuin kansallisaarteita. 1980-luvun alussa television keskihinta oli noin 3 000 markkaa eli lähes saman verran kuin suomalaisen keskikuukausipalkka, joka oli vajaat 4 000 markkaa. Nykyään keskipalkka lienee jossain 3200 euron tienoilla ja kelvollisen television saa ainakin tarjouksesta jopa alle 500 eurolla.

Vaikka vanha kansa muistelee mielellään, kuinka kaikki on nykyään niin kallista ja kuinka Essolta sai ennen munkkikahvin kahdella markalla, niin on tässä nyt jotain kehitystäkin tapahtunut.

Niin no, jos mä maksoin tietokoneesta 1980-luvun puolivälissä noin 1000 markkaa (nykyrahassa 338 euroa), niin suhteellisesti aika vastaavan tasoluokan peruslaitteen sillä saisi nykyäänkin...

Halvimmat tietokoneet lähti hintaluokasta alle 500 markkaa (alle 118 euroa).

Toisaalta jos puhutaan aivan ylimpien hintaluokkien laitteista, niin nykyään laitteet maksaa jopa enemmän, olettaen, ettei koteihin ollut mielekästä mitään 386 teho-PC:tä hankkia vuonna 1985. Tuona vuonna parasta mitä rahalla saa on ollut käytännössä joku Commodore 128+monitori+levyasema, ellei PC:tä ja Macintoshia (tai Amiga 1000:tta) lasketa, eikä näitä ehkä ole mielekästä laskea jos puhutaan kotikäytöstä vuonna 1985.

Okei, Amerikassa oli Apple II eri variaatioineen myös juttu, ja teknisesti varmaan laadukkaampi juttu kuin C128.

Nykyään johonkin pelimyllyyn saa uppoamaan tuhansia euroja.

 

[Lucas]

Toisaalta jos puhutaan aivan ylimpien hintaluokkien laitteista, niin nykyään laitteet maksaa jopa enemmän, olettaen, ettei koteihin ollut mielekästä mitään 386 teho-PC:tä hankkia vuonna 1985. Tuona vuonna parasta mitä rahalla saa on ollut käytännössä joku Commodore 128+monitori+levyasema, ellei PC:tä ja Macintoshia (tai Amiga 1000:tta) lasketa, eikä näitä ehkä ole mielekästä laskea jos puhutaan kotikäytöstä vuonna 1985.

Commodore 128 tietokoneen sai bootattua käynnistymään commodore 64 tilassa. Silloin siinä toimivat commodore 64 koneen pelit ja ohjemat.

Tehtiinkö tuolla Commodore128 tietokoneelle koskaan edes mitään pelejä tai ohjelmia? Parilla kaverilla oli aikoinaan Commodore 128. En kuitenkaan muista että olisin koskaan edes nähnyt niillä yhtään C128 koneen peliä tai muuta ohjelmaa vaan niillä pelattiin aina vain ja ainoastaa C64 koneen pelejä.

Vähän sama kuin nykyään tulisi myyntiin joku Playstation 5 kone, mutta sille ei olisi yhtään ainutta PS5 peliä edes myynnissää vaan sillä saattaisi pelata vain ja ainoastaan PS4 konsolin pelejä. Ja hinta olisi sitten kovempi sillä pleikkari vitosella ja lisäarvo mitä ohjelmien ja pelien muodossa siitä saa olisi nolla.

 

[Hyrava]

Commodore 128 tietokoneen sai bootattua käynnistymään commodore 64 tilassa. Silloin siinä toimivat commodore 64 koneen pelit ja ohjemat.

Tehtiinkö tuolla Commodore128 tietokoneelle koskaan edes mitään pelejä tai ohjelmia? Parilla kaverilla oli aikoinaan Commodore 128. En kuitenkaan muista että olisin koskaan edes nähnyt niillä yhtään C128 koneen peliä tai muuta ohjelmaa vaan niillä pelattiin aina vain ja ainoastaa C64 koneen pelejä.

Tehtiin, joissakin peleissä oli enemmän grafiikkaa tai taustamusiikki kun C64-versiossa oli pelkät ääniefektit jne. Mitään suuria eroja niissä ei kovin monessa ollut ja taisi suuri osa ollakin C64/C128 -yhdistelmäversioita jossa peli itse tunnisti kummassa sitä ajettiin ja otti lisäjuttuja käyttöön. Kaverilla oli C128 ja oli joku peli josta olin kovin kateellinen kun siinä oli joku hieno juttu 128-versiossa.

 

[Junaski]

En ole vieläkään unohtanut takatukkaisia juppeja puhelimineen ja Luhdan takkeineen kiitämässä bemarilla ym. kaupungin halki, tai kävelemässä kannettavan puhelimen kanssa. Luultavasti oli työpäivän jälkeen kova väsymys kun kantoi parinkymmenen kilon painoista aparaattia joka paikkaan mukanaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Commodore 128 tietokoneen sai bootattua käynnistymään commodore 64 tilassa. Silloin siinä toimivat commodore 64 koneen pelit ja ohjemat.

Tehtiinkö tuolla Commodore128 tietokoneelle koskaan edes mitään pelejä tai ohjelmia? Parilla kaverilla oli aikoinaan Commodore 128. En kuitenkaan muista että olisin koskaan edes nähnyt niillä yhtään C128 koneen peliä tai muuta ohjelmaa vaan niillä pelattiin aina vain ja ainoastaa C64 koneen pelejä.

Vähän sama kuin nykyään tulisi myyntiin joku Playstation 5 kone, mutta sille ei olisi yhtään ainutta PS5 peliä edes myynnissää vaan sillä saattaisi pelata vain ja ainoastaan PS4 konsolin pelejä. Ja hinta olisi sitten kovempi sillä pleikkari vitosella ja lisäarvo mitä ohjelmien ja pelien muodossa siitä saa olisi nolla.

C128:ssa oli kolme eri moodia, C64, C128 ja CP/M.

Pääasiassa ihmiset käytti laitetta kuusnelosena, ja noiden muiden tilojen merkitys oli hyvin marginaalinen. Tästä huolimatta laite myi globaalisti hämmästyttävät 5 miljoonaa yksikköä eli suurin piirtein yhtä paljon kuin kaikki Amigat yhteensä!

C128 selkeästi osui johonkin kysyntäsuoneen, ja se olisi voinut olla paljon enemmänkin kuin mitä oli... Ehkä ongelmana oli se, ettei siinä varsinaisesti ollut (ohjelmien kannalta) mitään mullistavia uusia ominaisuuksia paitsi enemmän muistia ja parempi Basic.

Jos se oikeasti olisi ollut teknisesti parannettu laite, niin se olisi sitten toki voinut syödä Amigan markkinat pois, ja C128 olisikin ollut se linja millä Commodore olisi jatkanut eteenpäin.

 

[Junaski]

Olinkohan etuoikeutettu kun omistin tälläisen kiinalaisen väritelevision jossa oli jopa napit joka kanavalle vuonna 85.

 

[Jurppii]

Kaikenlainen kulutuselektoniikka oli aivan helvetin kallista vielä 90-luvulle tultaessa ja olen järkeillyt, että tästä syystä jotain television kaukosäätimiä ym. kohdeltiin kuin kansallisaarteita. 1980-luvun alussa television keskihinta oli noin 3 000 markkaa eli lähes saman verran kuin suomalaisen keskikuukausipalkka, joka oli vajaat 4 000 markkaa. Nykyään keskipalkka lienee jossain 3200 euron tienoilla ja kelvollisen television saa ainakin tarjouksesta jopa alle 500 eurolla.

Vaikka vanha kansa muistelee mielellään, kuinka kaikki on nykyään niin kallista ja kuinka Essolta sai ennen munkkikahvin kahdella markalla, niin on tässä nyt jotain kehitystäkin tapahtunut.

Muistelisin ihan hatustani, että ensimmäiset 386-koneet oli jotain kolmen kymmenen tuhannen markan koneita. Se on pitkälle yli 7000€ nykyarvossa miten vaan laskien. Itsekin ostin joskus 1997 P2-koneen (slottiprossu ) kaikilla herkuilla (3dfx Voodoo Rush yhdistelmäkortti mm.) ja sen hinta oli noin 20000mk, mikä tekisi noin 4700€ sekin. Ei mun nykykoneet ole läheskään tuon hintaisia edes 3080 RTX-kortilla ja kaarevilla ultra wide ruuduilla.

 

[Honzo]

Muistelisin ihan hatustani, että ensimmäiset 386-koneet oli jotain kolmen kymmenen tuhannen markan koneita. Se on pitkälle yli 7000€ nykyarvossa miten vaan laskien. Itsekin ostin joskus 1997 P2-koneen (slottiprossu ) kaikilla herkuilla (3dfx Voodoo Rush yhdistelmäkortti mm.) ja sen hinta oli noin 20000mk, mikä tekisi noin 4700€ sekin. Ei mun nykykoneet ole läheskään tuon hintaisia edes 3080 RTX-kortilla ja kaarevilla ultra wide ruuduilla.

Juu. meillä oli 386SX ja se maksoi 11000mk kasarilla. ja myöhemmin mulla oli 1998 ostettu amd k6-2 oli 17000mk, kun sen ostin. Printterikin tais olla 3000mk. Välissä oli myös Pentium 66MHz, mutta hinnasta ei nyt muistikuvaa..

 

[elmo]

Hurjaahan se oli kasarilla taputella hiekkakakkuja.

Kovimmat pojat toi omat pikkuautonsa laatikolle. Multa kiellettiin kun kuulemma menee pilalle. Elämä oli julmaa.

Eka kosketus digitaaliseen viihteeseen tapahtui myös kasarin puolella. Sedällä oli tämänkaltainen laitos jonka sain lainaan:

Hetken päästä datailu alkoikin enon vanhalla 286:sella, mutta se onkin jo ihan eri vuosikymmenen juttu.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistelisin ihan hatustani, että ensimmäiset 386-koneet oli jotain kolmen kymmenen tuhannen markan koneita. Se on pitkälle yli 7000€ nykyarvossa miten vaan laskien. Itsekin ostin joskus 1997 P2-koneen (slottiprossu ) kaikilla herkuilla (3dfx Voodoo Rush yhdistelmäkortti mm.) ja sen hinta oli noin 20000mk, mikä tekisi noin 4700€ sekin. Ei mun nykykoneet ole läheskään tuon hintaisia edes 3080 RTX-kortilla ja kaarevilla ultra wide ruuduilla.

Ensimmäiset 486:t maksoi Suomessa jopa 50.000-100.000 markkaa, on jäänyt elävästi mieleen Mikro-PC (vai Tietokone) -lehden vertailu vuodelta 1989. Ehkä halvin malli oli allekin tuon haitarin, mutta joka tapauksessa jopa henkilöauton verran ne maksoi.

No, aika kallis olisi nykytietokonekin, jos pistäisi parasta sisään mitä kaupasta saa...

 

[Junaski]

Meikäläiselle tullut joku nostalgian nälkä, kun satuin kuuntelemaan Miami vicen soundtrackin toissa viikolla. Nyt on sitten tullut etsittyä synthvawe artisteja joiden musassa on 80-luvun vaikutteita, vaikka en genren ylin fani ole ollut tähän asti, enkä tosiaankaan voinut sietää elektronista musiikkia kasarilla pätkän vertaa.

 

[taper]

Siinäpä ne on molemmat. Tuo Atari nykyrahassa arviolta 1100e, ei tuo Amiga nyt niin paljon kalliimpi ollut, noin 300e lisää.

 

[Pempula]

Hurjaahan se oli kasarilla taputella hiekkakakkuja.

Kovimmat pojat toi omat pikkuautonsa laatikolle. Multa kiellettiin kun kuulemma menee pilalle. Elämä oli julmaa.

Eka kosketus digitaaliseen viihteeseen tapahtui myös kasarin puolella. Sedällä oli tämänkaltainen laitos jonka sain lainaan:

Hetken päästä datailu alkoikin enon vanhalla 286:sella, mutta se onkin jo ihan eri vuosikymmenen juttu.

Hiekkalaatikollahan pelattiin neppisautoilla...
...ja 286 on toki vahvasti 80-lukua.

Rockabillyn (Matchbox täällä jo mainittiin) 80-luvun vaihteeseen ja alkuun vielä hyvin voi yhdistää (Suosikki, Crazy Cavan ja Stray Cats.... Teddy & The Tigersin solisti juuri edesmennyt, mikä vastikään lehdissäkin noteerattiin.


Aika paljon lähtenyt eri vuosikymmenille rönsyilemään 80-lukuketju - vaan ei kai tuo nyt kovin haittaa, jonkinlainen nostalgiaketju kai enemmän kuitenkin - mm. 486:t ovat vahvasti jo 90-lukua, vaikka juuri -89 julkaistiinkin (samoin toki diskotanssi ja Åken videokin vuodelta -76).