Varovaisesti olisin sitä mieltä, että esim Bristolin 70mm analogifilmien laatu oli parhaimmillaan sellaista, että millään "HD-laadulla" ei oikein voi keulia, siis kuvanlaadussa. Äänissä varmaan nykytekniikka menee edelle, joskaan 80-90-luvun vaihteen analogitekniikka ei ollut mitenkään huonoa.
Itse asiassa olen eri mieltä..
Tyttöystävän pitäminen vaatii usein sitä, että on jotain "yhteistä ohjelmaa", ja toi leffassa käyminen on sopivan rentoa puuhaa, jos ei jaksa mitään ihmeellistä kehitellä. Paras treffipaikka on toki jomman kumman osapuolen makuuhuone.
Itse mietin että muistot lumisemmasta talvesta tulevat siitä, että aiemmin sitä lunta tuli saman verran mutta lumenkeräys ja teiden auraus oli hitaampaa ja alkeellisempaa ja huonommin organisoitua. Täten sitä lunta jäi myös teille enemmän. Myös tiet olivat keskimäärin pienempiä joten se sama lumimäärä tuntui isommalta. Ja pikkuteiden lisäksi teiden varsilla maaseudulla oli paljon peltoja ja viljelysmaita. Talvella kun tuuli puhaltaa ne lumet sieltä pelloilta teille, varsinkin jos teiden varsissa ei ole edes ojia, niin sitä lunta voi tulla tielle paljonkin. Kuitenkin moottoriteitäkin oli myös vähemmän. Ihmiset myös kulki enemmän busseilla, pyörällä ja jalan.
Tossa on vaan se ongelma että vanhoista valokuvista ainakin voi verrata nykyisyyttä ja menneisyyttä ja kyllä mä melkein väittäisin että talvet oli ennen parempia ja runsaslumisempia. Kasarilta en muista yhtäkään joulua jolloin ei olisi ollut lunta maassa. Nykyäänhän musta joulu samoilla paikkeilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja ainottakaan täysin lumetonta talveä en muista mutta nykyään niitä on.
Tuosta olen samaa mieltä, 80-luvulta en muista yhtään lumetonta joulua ja vanhempien asunnon takapihalla oli monena talvena räystäiden alla niin isot kasat katolta alas tullutta lunta lunta että kasan päältä olisi päässyt katolle. Samanlaisia kasoja en muista ainakaan viimeiseen 20 vuoteen nähneeni samaisen olohuoneen ikkunan edessä.
Sivuvilkut taisi olla pakolliset -85/-86 alkaen. Lisäksi pakollisia olivat ainakin takalasinlämmitys, molemmat sivupeilit, roiskeläpät ja se suojaus. Näiden paitsi sivuvilkkujen pakollisuus poistui sitten joskus 90-luvun puolessa välissä. Ehdottomasti kiellettyjä juttuja olivat esim. jenkkityyliset cornering lightsit, "vaeltavat" takavilkut ja oranssit kylkivalot, jotka kaikki ovat taasen sallittuja kun suuret eurovalmistajat niitä alkoivat käyttää
Itse muistan 1980 tai 1981 kun leikin pikkuveljen kanssa jouluaattona pihanurmikolla Helsingissä. Muistikuva on, että se olisi kyllä tuntunut tuolloin oudolta mutta eipä noita vuosiakaan montaa ollut vielä mittarissa tilastoja muodostamaan.
Joskus 80-luvun puolivälissä ajoin moottorikelkalla joen jäällä keskellä kesäkuuta, seuraavana päivänä jäät lähtivät rytisten.
Hyvä kotiruoka tarkoitti minulle: Sieniä, marjoja, poronlihaa, lampaanlihaa ja kausittain riekkoa(seassa aina muutama kiiruna kun riekkoansat olivat liian lähellä tunturinlakea).No, hyvää ja hyvää, riippuu just siitä mitä on tottunut syömään. Lapsena ne mätöt oli toki mainioita ja upposi hyvin. Makaronilaatikko, veriohukaiset, jauhelihakastike ja perunat, herne-, kaali-, kala- (ei lohi) yms. keitot jne. Sitten kun mentiin ravintolaan niin lapset otti nakit ranskalaisilla ja isä pihvin raneilla. Well done ja ketsuppia päälle
Olihan se ankeaa ja yksitoikkoista huttua ja etenkin perunan pakotus ihan älytöntä.
Meillä kotiruoka oli:
Maksasta ja munuaisista sekä verestä tehdyt ruuat ovat aina maistuneet jos vain on tarjolla.
Sama juttu. Ja on vielä erittäin terveellistä ruokaa. Siihen vielä juurekset mukaan.
Virolaiset sekosivat kun vesi kielellä katsoivat noita mainoksia Suomen televisiosta...
Hyvää ruokaahan noi on. Paitsi maksapihvit
Meillä oli aikalailla samanlainen ruokalista pl maksa. Viikonloppuisin äiti sitten valmisti lauantaisin paistettuja silakoita ja sunnuntaisin karjalanpaistia. Jokaikinen viikonloppu sama menu. Vihanneksia ei tuolloin paljoa syöty.
Niin on. Mutta sen verran tuo ruokavalio jätti jälkensä että en varmaan 15 vuoteen tehny itte keitettyjä perunoita. Vasta muutamien vuosien aikana olen kyenny niitä tekemään. Mielummin kuitenkin riisiä, pastaa, nuudelia tai ihan mitä muuta vaan paitsi keittoperunoita.Hyvää ruokaahan noi on. Paitsi maksapihvit
80-luvun puolivälissä oli muutama todella ankara talvi, jotka helposti yleistetään "tyypillisiksi" vanhan ajan talviksi. Yhtä ankarat talvet ei kuitenkaan olleet mikään normi aiemminkaan. Ellen väärin muista, niin vuosikymmenen lopulla ihmeteltiin Helsingissä loppiaisen tienoilla kukkivia narsisseja ja lähes kymmenen asteen päivälämpötiloja.
Ja kasarilla pasta oli tosiaan makaroneja. Ei ollut näitä gnocchi, fusilli, tagliatelli jne. eri muotoisia pastoja edes tarjolla, sitä pelkkää ankeinta pientä putkenpätkää sekä spagettia. Eikä kukaan kutsunut niitä pastaksi.
Ja spagettikin oli ainakin meillä hyvin harvinaista, ehkä kerran parissa kuukaudessa oli spagettia, tavallista mutkaputkimakaronia oli "arkimakaronina".
Joo näinhän se meni. Lapsuudessa kesät tosiaan vietettiin teltalla ympäri suomea ja se oli kyllä lapselle aika karua. Ei tosiaan ollut reissuilla MITÄÄN tekemistä muuta kuin lukea ja piirtää. Ei ollu telkkaria eikä musiikkia (sen ajan musiikkilaitteet oli niin helvetin painavia ja vei pattereita tolkuttomasti). Teltassa nukuttiin semmoisilla kumisilla uimapatjoilla eikä mistään makuupusseista oltu kuultukaan. Sen muistan että oli aina niin helvetin kylmä öisin. Ja auto oli niin helvetin pieni että ei meinannu mahtua mitään mukaan. Jossain 90-luvun alussa sain mustavalkoisen kannettavan telkkarin reissuille mukaan mutta sillä piti olla oma akku mukana. Mutta olipahan luksusta kattoo hetki illassa telkkaria. Toki se ei ollu kovin pitkää iloa koska ylimääräinen akku ei kovin paljon kestäny ja matkalla sitä ei paljon latailla. Leirintäaluita oli paljon enemmän ja ne oli hyvin hoidettuja, joskin askeettisia ja kaikkialla ei ollut edes lämmintä vettä. Leirintäalueoppaasta katottiin paikka minne mentiin ja koska oppaat oli aina useamman vuoden vanhoja niin saatto tulla tenkkapoo kun alue oli kiinni tai sitä ei ollu enää ollenkaan..
Ilmastonmuutoskin oli, mutta silloin pelättiin lähinnä uutta jääkautta kun el ninjo ja la ninja saattaisivat alkaa sekoilla.
Kyllähän keskilämpötila on noussut ja luminen aika vähentynyt. Eli keskimäärin talvet on lyhempiä/lämpimämpiä. Vai ymmärsinkö väitteesi väärin?
Kukin tyylillään, mutta eikö kotona saa katsoa tarpeeksi älylaitteita ja muita?
Eipä siitä nyt kovin montaa vuotta ole kun pääkaupunkiseudulla satoi lunta juhannusaattona.
Sitten kun halutaan kunnolla irtautua arjesta niin mennään erämökkiin keskelle korpea missä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä eikä välttämättä edes kännykkäverkkoa. Niin mä teen aina mahdollisuuksien mukaan.
Juuei, muistan elävästi kun toppatakki päällä kavereiden kanssa grillattiin kun oli päätetty grillata ja viettää aikaa ulkona ja valmisteltu kaikki jo monta päivää etukäteen
Tosiaan 80 -luvulla kun mökkeiltiin, niin oli "luksusta" kun oli ulkohuussi. Nykyään vähimmäisvaatimus on sisävessa ja juokseva vesi.
Tämä oli yksi aika tyypillistä kasarin ja vielä ysärin toimintaa. Eli tallennettiin kasetille radiosta ja muualta biisejä ja sitten tehtiin kokoelmalevyjä niistä. Yleensä isoin haaste oli saada se haluttu kappale alusta asti. Joskus juontaja puhui päälle, joskus biisin alun menetti kun ei ollut sormi näppäimellä. Joskus homma olikin sitä, että istuttiin siinä radiosoittimen vieressä melkein sormi napilla odottaen jos se haluttu kappale tulee nyt. Sitten kun hyviä biisejä oli tarpeeksi, niin niistä halusin koostaa paremman kasetin. Ja sitten tietenkin kavereilta piti saada joitain hyviä kappaleita, joten piti käydä vaihtokauppaa.
.Itsellä oli vähän samaa. Itse olin kaikesta tekniikasta kiinnostunut mutta meillä ei ollut tietokonettakaan kuin vasta pitkälle 90-luvulla. Sitten mulla oli kavereita, joilla oli mikroautoja, lokariautoja, kotona tietokoneet ja rc-autot (ei siis nikkoja). Mulla oli vain pieni määrä leegoja kotona. Ikuinen harmistus jäi siitä, onneksi vanhempana on päässyt ostelemaan moottoripyörää ja rc-autoja.
NES-pelit olivat kyllä älyttömän hintaisia. Tuo 499 markkaa oli muistaakseni ihan perushinta uudesta pelistä. Tätä kun peilaa siihen faktaan, että suomalaisten keskipalkka taisi nousta yli 10 000 markan vasta 90-luvun lopulla, niin saa perspektiiviä miten tyyristä touhua tuo oli vaikka (varsinkin konsoli)pelit olivat kuitenkin suhteellisen aneemisia tuolloin. Saattaisin miettiä pariin kertaan ostamista, jos nykypäivänä jostain peruspelistä pitäisi maksaa about 200 euroa.
NES ja C64 tietokoneen pelit olivat kyllä pääosin täyttä paskaa. Usein niissä peleissä oli luokkaa 30+ kenttää ja kolme elämää käytössä koko pelin ajaksi. Jonkun kentän nro kymmeniä läpipelaaminen oli millimetrin tarkkaa puuhaa, jossa piti hypätä tai ampua tms. suunnilleen sadasosasekunnilleen oikeaan aikaan tai muuten kuolema korjasi satoaan. Sen onnistumisen harjoitellessa menikin ne kolme elämää tai jos oli edes sitä enää jäljellä ja ei muuta kuin uudelleen hinkkaamaan läpi niitä kenttiä alusta saakka että pääsee taas sinne saakka etenemään. Siinä saattoikin mennä tunti tai useampi että seuraavan kerran pääsi sinne saakka taas. Iso osa peleistä oli niin vaikeita, että hyvin harva niitä koskaan sai pelattua "läpi". Osa saattanut olla niin vaikeita, että niitä ei koskaan kukaan maailmassa ole päässyt pelaamaan kenties läpi.
Määrä korvasi laatua, ja kuusnelosella sitä määrää pääsi toteuttamaan, koska kaverilta saadut varmuuskopiot eivät maksaneet mitään..
Mä ammuskelin viime uutena vuotena 80-luvulla ala-ikäisenä ostetulla starttipistoolilla, jonka patit on yhä edelleen halpoja.
Itse kyllä tunsin montakin sukulaista ja koulukaveria jolla oli Nintendon konsoli 1980-luvulla. Vuosikymmen alkupuoliskolla ne olivat kyllä harvinaisia (ja pelit paskoja), mutta sen suosia sitten kasvoi Super Mario Brossin ilmestymisen jälkeen joskus vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin. Hatusta vetäistynä joka kymmenennellä kaverilla ala-asteiässä oli Nintendon pelikonsoli. Vissiin olivat hienoja aparaatteja pelikonsolit ja kotitietokoneet siihen aikaan kun muistan edelleen, että sillä ja sillä kaverilla oli Nintendo, sillä C64 kasettiasemalla ja sillä levyasemalla ja sillä taas Amiga500 ja sillä ja sillä taas Atari ja jollakin taas ajoittain pääsy isän PC koneelle pelaamaan.
Mulla on sellainen hypoteesi, että NES ja muut konsolit ovat olleet enemmän "pikkulasten" juttu helppokäyttöisyytensä mutta myös pelityyppien vuoksi, ja yhtään isommilla pojilla on sitten ollut tietokone. Eli yli 10-vuotiailla.
Mä olen sitä mieltä, että ensimmäinen aidosti supersuosittu pelikonsoli Suomessa oli Sony PlayStation, mutta ei sekään mikään "pakkohankinta" ollut kenellekään, vaan eräänlainen "vaihtoehto" PC-pelaamiselle.
Kuusnelosen jälkeen sitten alkoi porukka hajaantumaan joko Amiga/ST tai PC-leireihin. Mun tuttavapiirissä se oli enemmänkin tuota PC-linjaa sitten jo. Itselläni oli C64 ykköstietokoneena vuoteen 1990 asti ja senkin jälkeen hetken aikaa kakkostietokoneena. Uusia pelejä sille tehtiin noihin aikoihin asti. Itse asiassa jonkin verran oli saatavilla samoja pelejä sekä PC:lle että C64:lle.
