Hullu 80 -luku

[valurauta]

Joo, ei voi muistaa 80 -luvun äänentoistoa tähän päivään. Kokemuksena toki muuten ok mutta tänä päivänä HD vie voiton. Viimeisin leffakokemus noin 5v sitten suttulaadulla. Ei kiinnosta maksaa 11eur siitä tänä päivänä..

Varovaisesti olisin sitä mieltä, että esim Bristolin 70mm analogifilmien laatu oli parhaimmillaan sellaista, että millään "HD-laadulla" ei oikein voi keulia, siis kuvanlaadussa. Äänissä varmaan nykytekniikka menee edelle, joskaan 80-90-luvun vaihteen analogitekniikka ei ollut mitenkään huonoa.

 

[Erkki_erikeepperi]

On muuten maailman paskin treffipaikka ja -aktiviteetti passiviteetti.

Itse asiassa olen eri mieltä.. Tyttöystävän pitäminen vaatii usein sitä, että on jotain "yhteistä ohjelmaa", ja toi leffassa käyminen on sopivan rentoa puuhaa, jos ei jaksa mitään ihmeellistä kehitellä.

Toisaalta jos treffaa uutta naista, niin leffateatterissa pääsee kosketusetäisyydelle kätevästi ilman että tarvitsee jotain läppää heittää koko ajan ja olla olevinaan joku kova seuramies.

On ihan positiiviset kokemukset. Paras treffipaikka on toki jomman kumman osapuolen makuuhuone.

 

[”diginatiivi”]

Olisi mielenkiintoisto lukea tässä ketjussa ihmisten kokemuksia arkisista tapahtumista ja seikkailuista mitkä ovat jääneet mieleen erikoisen tapahtumaketjun seurauksena.

 

[alakääntö]

Tämä väite, että ennen vanhaan talvet olivat kylmempiä ja lumisenpia ei oikeastaan pidä paikkaansa, vaan kyse on vahvistusharhasta. Talvet ovat olleet keskimäärin ihan samanlaisia, mutta mieleen ovat jääneet ne lumisimmat ja kylmimmät.

Lisäksi monet muut asiat vaikuttavat tähän kokemukseen. Esimerkiksi autojen renkaat ovat nykyään isompia ja parempia, ja tiet ehkä paremmin hoidettuja, niin kokemus lumen määrästä on erilainen kun lumi ei oikeasti vaikuta arkeen.

Itse mietin että muistot lumisemmasta talvesta tulevat siitä, että aiemmin sitä lunta tuli saman verran mutta lumenkeräys ja teiden auraus oli hitaampaa ja alkeellisempaa ja huonommin organisoitua. Täten sitä lunta jäi myös teille enemmän. Myös tiet olivat keskimäärin pienempiä joten se sama lumimäärä tuntui isommalta. Ja pikkuteiden lisäksi teiden varsilla maaseudulla oli paljon peltoja ja viljelysmaita. Talvella kun tuuli puhaltaa ne lumet sieltä pelloilta teille, varsinkin jos teiden varsissa ei ole edes ojia, niin sitä lunta voi tulla tielle paljonkin. Kuitenkin moottoriteitäkin oli myös vähemmän. Ihmiset myös kulki enemmän busseilla, pyörällä ja jalan.

 

[Mikkos]

Tämä väite, että ennen vanhaan talvet olivat kylmempiä ja lumisenpia ei oikeastaan pidä paikkaansa, vaan kyse on vahvistusharhasta. Talvet ovat olleet keskimäärin ihan samanlaisia, mutta mieleen ovat jääneet ne lumisimmat ja kylmimmät.

Lisäksi monet muut asiat vaikuttavat tähän kokemukseen. Esimerkiksi autojen renkaat ovat nykyään isompia ja parempia, ja tiet ehkä paremmin hoidettuja, niin kokemus lumen määrästä on erilainen kun lumi ei oikeasti vaikuta arkeen.

Tossa on vaan se ongelma että vanhoista valokuvista ainakin voi verrata nykyisyyttä ja menneisyyttä ja kyllä mä melkein väittäisin että talvet oli ennen parempia ja runsaslumisempia. Kasarilta en muista yhtäkään joulua jolloin ei olisi ollut lunta maassa. Nykyäänhän musta joulu samoilla paikkeilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja ainottakaan täysin lumetonta talveä en muista mutta nykyään niitä on.

 

[Hyrava]

Tossa on vaan se ongelma että vanhoista valokuvista ainakin voi verrata nykyisyyttä ja menneisyyttä ja kyllä mä melkein väittäisin että talvet oli ennen parempia ja runsaslumisempia. Kasarilta en muista yhtäkään joulua jolloin ei olisi ollut lunta maassa. Nykyäänhän musta joulu samoilla paikkeilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja ainottakaan täysin lumetonta talveä en muista mutta nykyään niitä on.

Tuosta olen samaa mieltä, 80-luvulta en muista yhtään lumetonta joulua ja vanhempien asunnon takapihalla oli monena talvena räystäiden alla niin isot kasat katolta alas tullutta lunta lunta että kasan päältä olisi päässyt katolle. Samanlaisia kasoja en muista ainakaan viimeiseen 20 vuoteen nähneeni samaisen olohuoneen ikkunan edessä.

 

[Schyss_Dr]

Pakollisia varusteita uudessa autossa oli ruostesuojaus ja sivuvilkut, jälkimmäiset tulivat pakolliseksi yleisesti ysärin puolivälin tienoilla, ensinmainittu poistui sen haitatessa EU-Suomessa kilpailuja ja tehdassuojauksien ollessa valmistajien mielestä riittävän hyviä. Olikohan Mitsubishi jolla meni koodit sekaisin, ja Suomen autot tilattiin tehtaalta jollain Afrikan ruostesuojauksella.. Edit: Roiskeläpät oli pakolliset vuosikymmenen alkupuolella, mutta poistui jossain vaiheessa?

Sivuvilkut taisi olla pakolliset -85/-86 alkaen. Lisäksi pakollisia olivat ainakin takalasinlämmitys, molemmat sivupeilit, roiskeläpät ja se suojaus. Näiden paitsi sivuvilkkujen pakollisuus poistui sitten joskus 90-luvun puolessa välissä. Ehdottomasti kiellettyjä juttuja olivat esim. jenkkityyliset cornering lightsit, "vaeltavat" takavilkut ja oranssit kylkivalot, jotka kaikki ovat taasen sallittuja kun suuret eurovalmistajat niitä alkoivat käyttää

 

[Jurppii]

Tuosta olen samaa mieltä, 80-luvulta en muista yhtään lumetonta joulua ja vanhempien asunnon takapihalla oli monena talvena räystäiden alla niin isot kasat katolta alas tullutta lunta lunta että kasan päältä olisi päässyt katolle. Samanlaisia kasoja en muista ainakaan viimeiseen 20 vuoteen nähneeni samaisen olohuoneen ikkunan edessä.

Itse muistan 1980 tai 1981 kun leikin pikkuveljen kanssa jouluaattona pihanurmikolla Helsingissä. Muistikuva on, että se olisi kyllä tuntunut tuolloin oudolta mutta eipä noita vuosiakaan montaa ollut vielä mittarissa tilastoja muodostamaan.

 

[Centteri]

Vähän sama kun muistelee kesiä. Ihan kuin silloin olisi kesät olleet kunnon kesiä. Muistaa vain että kesällä aurinko paistoi lähes aina, nurmikoilla oli kastelijat ja ukkoset oli rajumpia.

 

[vekn]

80-luvun alussa satoi kesäkuussa keski-suomessa lunta ihan reippaan kerroksen. Tarkkaa vuotta en muista, mutta olisiko ollut 1982. Oltiin jo lähempänä juhannusta kuin kuun alkua tuon sateen aikaan. Tarkemmat muistot on ajan hammas hävittänyt vuosien saatossa.

 

[namlepo]

8.6.1982 satoi aamulla lunta.

 

[”diginatiivi”]

8.6.1982 satoi aamulla lunta.

Joskus 80-luvun puolivälissä ajoin moottorikelkalla joen jäällä keskellä kesäkuuta, seuraavana päivänä jäät lähtivät rytisten.

 

[”diginatiivi”]

No, hyvää ja hyvää, riippuu just siitä mitä on tottunut syömään. Lapsena ne mätöt oli toki mainioita ja upposi hyvin. Makaronilaatikko, veriohukaiset, jauhelihakastike ja perunat, herne-, kaali-, kala- (ei lohi) yms. keitot jne. Sitten kun mentiin ravintolaan niin lapset otti nakit ranskalaisilla ja isä pihvin raneilla. Well done ja ketsuppia päälle

Olihan se ankeaa ja yksitoikkoista huttua ja etenkin perunan pakotus ihan älytöntä.

Hyvä kotiruoka tarkoitti minulle: Sieniä, marjoja, poronlihaa, lampaanlihaa ja kausittain riekkoa(seassa aina muutama kiiruna kun riekkoansat olivat liian lähellä tunturinlakea).
Kaloista siika, taimen, nieriä, jäämerenlohi ja harjus joka oli parasta valmistaa nopeasti kun happamoitui niin nopeasti.
Hilla säilyi hyvin pakkasessa ja sillä tienasin ensimmäisen moponi pentuna ja myöhemmin ensimmäisen crossipyöräni.
Kalastus oli arkipäiväistä joten pakastimessa oli aina kalaa, kalastusta ei "harrastettu".
Perunaan en itse kyllästy koskaan koska sitä voi valmistaa monella tavalla ja veriruuat ovat aina olleet minulle mieluisia.
Kalaruoka on ollut mulle aina se juttu.
Näin siis osa 80-lukua ja ymmärrän hyvin että nämä eivät ole arkista ruokaa monelle.

Koska olen 80-luvulla asunut ympäri Suomea tiedän kyllä mitä ja miten mitäkin oli saatavilla jos vaan panosti siihen itse.
Jauhelihaa olen aina pyrkinyt välttämään sen eltaantuneen kuvottavan maun vuoksi.
Helsingissä oli helposti saatavilla erilaisia kaloja ja lihoissa oli myös valinnanvaraa.

Olen välillä vuosien saatossa palannut tuohon elämäntapaan missä merkittävä osa ruokaa hankitaan itse.

Spoileri

suurin tilalle merkittävä että ei olisi niin provosoiva.

 

[GuntherPrien]

Vielä 80-luvulla saatiin vappumarsseilla kaupungin liikenne sekaisin. Miten on tänä päivänä.

 

[Mikkos]

Hyvä kotiruoka tarkoitti minulle: Sieniä, marjoja, poronlihaa, lampaanlihaa ja kausittain riekkoa(seassa aina muutama kiiruna kun riekkoansat olivat liian lähellä tunturinlakea).
Kaloista siika, taimen, nieriä, jäämerenlohi ja harjus joka oli parasta valmistaa nopeasti kun happamoitui niin nopeasti.
Hilla säilyi hyvin pakkasessa ja sillä tienasin ensimmäisen moponi pentuna ja myöhemmin ensimmäisen crossipyöräni.
Kalastus oli arkipäiväistä joten pakastimessa oli aina kalaa, kalastusta ei "harrastettu".
Perunaan en itse kyllästy koskaan koska sitä voi valmistaa monella tavalla ja veriruuat ovat aina olleet minulle mieluisia.
Kalaruoka on ollut mulle aina se juttu.
Näin siis osa 80-lukua ja ymmärrän hyvin että nämä eivät ole arkista ruokaa monelle.

Koska olen 80-luvulla asunut ympäri Suomea tiedän kyllä mitä ja miten mitäkin oli saatavilla jos vaan panosti siihen itse.
Jauhelihaa olen aina pyrkinyt välttämään sen eltaantuneen kuvottavan maun vuoksi.
Helsingissä oli helposti saatavilla erilaisia kaloja ja lihoissa oli myös valinnanvaraa.

Olen välillä vuosien saatossa palannut tuohon elämäntapaan missä suurin osa ruokaa hankitaan itse.

Meillä kotiruoka oli:
-Perunaa ja makkarakastiketta
-Perunaa ja lihakastiketta
-Perunaa ja jauhelihakastiketta
-Perunaa ja maksapihvejä
-Makaronia ja jauhelihaa
-Makaronilaatikkoa
-Kesäkeitto/kalakeitto

Leipänä ranskanleipä tai pietarinlimmpu ja lauantaimakkara.

t: 90-luvun laman lapsi

 

[”diginatiivi”]

Meillä kotiruoka oli:
-Perunaa ja makkarakastiketta
-Perunaa ja lihakastiketta
-Perunaa ja jauhelihakastiketta
-Perunaa ja maksapihvejä
-Makaronia ja jauhelihaa
-Makaronilaatikkoa
-Kesäkeitto/kalakeitto

Leipänä ranskanleipä tai pietarinlimmpu ja lauantaimakkara.

t: 90-luvun laman lapsi

Maksasta ja munuaisista sekä verestä tehdyt ruuat ovat aina maistuneet jos vain on tarjolla.
Vähän puolukkahilloa mukaan... Tuli jo vesi kielelle.

 

[?..]

Maksasta ja munuaisista sekä verestä tehdyt ruuat ovat aina maistuneet jos vain on tarjolla.
Vähän puolukkahilloa mukaan... Tuli jo vesi kielelle.

Sama juttu. Ja on vielä erittäin terveellistä ruokaa. Siihen vielä juurekset mukaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

K-kaupan Väiskin 1980-luvun mainoksistakin hyvin ilmenee, että sisäelimet oli tuolloin "juttu" ja niitä laitettiin esimerkiksi pataruokiin muun lihan ohella.

Mulla ei kyllä ole sisäelimistä mitään muistikuvaa, paitsi maksalaatikon osalta...

K-kaupan Väiski muuten on syyllinen Neuvostoliiton hajoamiseen, tiesittekö? Virolaiset sekosivat kun vesi kielellä katsoivat noita mainoksia Suomen televisiosta...

 

[Janishell]

Meillä kotiruoka oli:
-Perunaa ja makkarakastiketta
-Perunaa ja lihakastiketta
-Perunaa ja jauhelihakastiketta
-Perunaa ja maksapihvejä
-Makaronia ja jauhelihaa
-Makaronilaatikkoa
-Kesäkeitto/kalakeitto

Leipänä ranskanleipä tai pietarinlimmpu ja lauantaimakkara.

t: 90-luvun laman lapsi

Hyvää ruokaahan noi on. Paitsi maksapihvit

 

[Centteri]

Meillä kotiruoka oli:
-Perunaa ja makkarakastiketta
-Perunaa ja lihakastiketta
-Perunaa ja jauhelihakastiketta
-Perunaa ja maksapihvejä
-Makaronia ja jauhelihaa
-Makaronilaatikkoa
-Kesäkeitto/kalakeitto

Leipänä ranskanleipä tai pietarinlimmpu ja lauantaimakkara.

t: 90-luvun laman lapsi

Meillä oli aikalailla samanlainen ruokalista pl maksa. Viikonloppuisin äiti sitten valmisti lauantaisin paistettuja silakoita ja sunnuntaisin karjalanpaistia. Jokaikinen viikonloppu sama menu. Vihanneksia ei tuolloin paljoa syöty.

 

[Router]

Tuolla pääsee hyvin tunnelmaan. Enimmäkseen kasaribiiseistä/leffoista hyvin tehtyjä musavideoita.

https://www.youtube.com/c/Thergothon1/videos?view=0&sort=p&flow=grid

 

[Mikkos]

Hyvää ruokaahan noi on. Paitsi maksapihvit

Niin on. Mutta sen verran tuo ruokavalio jätti jälkensä että en varmaan 15 vuoteen tehny itte keitettyjä perunoita. Vasta muutamien vuosien aikana olen kyenny niitä tekemään. Mielummin kuitenkin riisiä, pastaa, nuudelia tai ihan mitä muuta vaan paitsi keittoperunoita.

 

[valurauta]

Tossa on vaan se ongelma että vanhoista valokuvista ainakin voi verrata nykyisyyttä ja menneisyyttä ja kyllä mä melkein väittäisin että talvet oli ennen parempia ja runsaslumisempia. Kasarilta en muista yhtäkään joulua jolloin ei olisi ollut lunta maassa. Nykyäänhän musta joulu samoilla paikkeilla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ja ainottakaan täysin lumetonta talveä en muista mutta nykyään niitä on.

80-luvun puolivälissä oli muutama todella ankara talvi, jotka helposti yleistetään "tyypillisiksi" vanhan ajan talviksi. Yhtä ankarat talvet ei kuitenkaan olleet mikään normi aiemminkaan. Ellen väärin muista, niin vuosikymmenen lopulla ihmeteltiin Helsingissä loppiaisen tienoilla kukkivia narsisseja ja lähes kymmenen asteen päivälämpötiloja.

 

[jovo]

Talvet riippuu varmaan missä päin asuu. Pääkaupunkiseudulla ja etelärannikolla lämpimät talvet korostuu helposti lumettomuutena.
Muistelisin että aika tasiaisesti ovat vaihdelleet 70-luvusta lähtien. Espoossa pystyi 70-luvun lopulla hiihtämään kouluun ja joulu- ja hiihtolomalla pääsi luistelemaan luonnonjäille ja välillä oli ihan kunnon lähes 30 asteen pakkanenkin muutaman viikon putkeen.
Toisaalta oli sitten monia mustiakin joulunaikoja.
Armeijassa taas 80-luvun puolivälissä oli pakkasta taas se 20-30 astetta.
Eniten lunta on saattanut olla 2010, kun sitä tuli ihan järjettömästi ja viime vuonna sitä ei ollut yhtään.

80-luvun alussa Kino Tapiolassa oli Ilmestyskirja Nyttiä katsellessa niin huono äänentoisto, että melkein tuli lähdettyä pois sen prkleen rätinän takia. Tulevan vaimon kanssa käytiin myös romanttisesti katsomassa Halloween ja Poltergeist. Nämä jossain Bristolissa tai Bio Rexissä.
80-luvulla oli TF, Botta ja Arkadian lihatiski kuppiloina ja tietysti Tavastialla tuli ravattua. Siellä sunnuntaisin taisi olla ilmainen sisäänpääsy ja kalja maittoi.
Polttaa sai lähes missä vaan ja siihen opittiin jo kotona, kun vanhemmat vetivät tyynesti kaiket illat jatkuvasti ja sama homma jatkui autossakin. Ei ihan enää nykypäivänä.
Pursimiehenkadun Diskeristä löytyi parhaimmat maksisinkut ja kavereiden kanssa tilailtiin niitä myös suoraan Englannista. Kauppaa en enää muista. 80-luvulla vähän yllättäen halvimmat ja ehkä myös laajimmat levyvalikoimat löytyi Valintatalosta.
80-luvulla tuli myös hankittua ensimmäiset ns. kunnon stereot. Yamahan levari, Alpinen dekki ja B&W:n DM110.
Levyt tuli säännöllisesti tallennettua kokoelmakaseteille, joita sitten piti pippaloissa soitella.
Tuttavat jaksoi raahta omia tyhjiä kasettejansa täytettäviksi.

Rakennuksille tosiaan pääsi hommiin kävelemällä mesun luo ja sanomalla että on sitä ennenkin näitä hommia tehty.
Sitten pääsi joko repimään nauloja laudoista tai iskettin harja käteen.

Ruoka oli kaupunkilaisten perussettiä, vaikka äiti tykkäsikin kokkailla.
Sisäelimiä ei kyllä meillä juuri syöty kuin paistettua maksaa ja joskus kieltä, mutta silakoita eri muodoissa oli melko usein. Useimmiten oli jotain keittoa ja tummaa leipää sen kanssa.
Ja eri kastikkeiden ja kotlettien lisukkeena oli lähes poikeuksetta perunaa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Se kyllä v*tuttaa sekä 80- että 90-luvuissa, että ei oikein päässyt toteuttamaan luovuuttaan esimerkiksi videokuvauksen parissa yhtään sillä tavalla kuin nykypäivänä tai lähestulkoon juuri millään tavalla. Tekniikka valitettavasti rajoitti elämää aika lailla ja etenkin tietysti suhteessa käytettävissä oleviin rahoihin, eli hiljaista piteli.

Sama pätee myös tietokoneohjelmointiin 1980-luvulla, eli ainakin mulla merkittävin este/hidaste oli yksinkertaisesti kirjallisen materiaalin puute ja vaikea saatavuus! Voitteko kuvitella. Tuntuu ihan absurdilta nykyajan näkökulmasta. Toki kirjoja olisi voinut olla saatavilla kun olisi oikein ollut intoa etsiä, mutta ei 10+ vuotias pikkupoika oikein vielä ymmärtänyt niitä etsiskellä saati sitten osannut oikein englantiakaan. Mutta intoa olisi ollut. What a waste. Enkä tarkoita mitään basicin perusteita tässä vaan vähän pidemmälle menevää ohjelmointia. Basicin perusteet kyllä opin itsenäisesti joten kuten...

Kuusnelosellehan olisi ollut esim. se Programmer's Reference Guide tms., jonka olemassaolosta tiesin kyllä jossain vaiheessa, mutta ikänä en ole kirjaa nähnyt tähän päivään mennessä.

 

[Jurppii]

Niin on. Mutta sen verran tuo ruokavalio jätti jälkensä että en varmaan 15 vuoteen tehny itte keitettyjä perunoita. Vasta muutamien vuosien aikana olen kyenny niitä tekemään. Mielummin kuitenkin riisiä, pastaa, nuudelia tai ihan mitä muuta vaan paitsi keittoperunoita.

Ja kasarilla pasta oli tosiaan makaroneja. Ei ollut näitä gnocchi, fusilli, tagliatelli jne. eri muotoisia pastoja edes tarjolla, sitä pelkkää ankeinta pientä putkenpätkää sekä spagettia. Eikä kukaan kutsunut niitä pastaksi.

Kasarilla oli hyvä lapsuus. Silti ajatus, että nykyajan ihmisen saisi kasarille ja jotenkin sietämään sitä tuntuu aika etäiseltä. Tekemistä oli äärimmäisen niukasti ja niin moni asia, mikä nykyisin tuntuu itsestään selvältä minuutin hommalta, vaati paljon vaivaa. Mä en oikeasti ihan tarkalleen muista, että mitä aikuiset teki silloin. Faija painoi uraa ja kai pitempää päivää, illalla sitten luettiin sanomalehti ja katsottiin telkkarista sitä mitä sieltä tulee. Käytiin lenkillä. Viikonloppuna ehkä vieraita tai tuttujen luonna. Lomalla johonkin kauemmas. Siinä se.

 

[Hyrava]

Ja kasarilla pasta oli tosiaan makaroneja. Ei ollut näitä gnocchi, fusilli, tagliatelli jne. eri muotoisia pastoja edes tarjolla, sitä pelkkää ankeinta pientä putkenpätkää sekä spagettia. Eikä kukaan kutsunut niitä pastaksi.

Ja spagettikin oli ainakin meillä hyvin harvinaista, ehkä kerran parissa kuukaudessa oli spagettia, tavallista mutkaputkimakaronia oli "arkimakaronina".

 

[Mikkos]

Ja kasarilla pasta oli tosiaan makaroneja. Ei ollut näitä gnocchi, fusilli, tagliatelli jne. eri muotoisia pastoja edes tarjolla, sitä pelkkää ankeinta pientä putkenpätkää sekä spagettia. Eikä kukaan kutsunut niitä pastaksi.

Kasarilla oli hyvä lapsuus. Silti ajatus, että nykyajan ihmisen saisi kasarille ja jotenkin sietämään sitä tuntuu aika etäiseltä. Tekemistä oli äärimmäisen niukasti ja niin moni asia, mikä nykyisin tuntuu itsestään selvältä minuutin hommalta, vaati paljon vaivaa. Mä en oikeasti ihan tarkalleen muista, että mitä aikuiset teki silloin. Faija painoi uraa ja kai pitempää päivää, illalla sitten luettiin sanomalehti ja katsottiin telkkarista sitä mitä sieltä tulee. Käytiin lenkillä. Viikonloppuna ehkä vieraita tai tuttujen luonna. Lomalla johonkin kauemmas. Siinä se.

Joo näinhän se meni. Lapsuudessa kesät tosiaan vietettiin teltalla ympäri suomea ja se oli kyllä lapselle aika karua. Ei tosiaan ollut reissuilla MITÄÄN tekemistä muuta kuin lukea ja piirtää. Ei ollu telkkaria eikä musiikkia (sen ajan musiikkilaitteet oli niin helvetin painavia ja vei pattereita tolkuttomasti). Teltassa nukuttiin semmoisilla kumisilla uimapatjoilla eikä mistään makuupusseista oltu kuultukaan. Sen muistan että oli aina niin helvetin kylmä öisin. Ja auto oli niin helvetin pieni että ei meinannu mahtua mitään mukaan. Jossain 90-luvun alussa sain mustavalkoisen kannettavan telkkarin reissuille mukaan mutta sillä piti olla oma akku mukana. Mutta olipahan luksusta kattoo hetki illassa telkkaria. Toki se ei ollu kovin pitkää iloa koska ylimääräinen akku ei kovin paljon kestäny ja matkalla sitä ei paljon latailla. Leirintäaluita oli paljon enemmän ja ne oli hyvin hoidettuja, joskin askeettisia ja kaikkialla ei ollut edes lämmintä vettä. Leirintäalueoppaasta katottiin paikka minne mentiin ja koska oppaat oli aina useamman vuoden vanhoja niin saatto tulla tenkkapoo kun alue oli kiinni tai sitä ei ollu enää ollenkaan..

Jätti jonkinlaisia traumoja noi lapsuuden reissut.

30v myöhemmin hommasin sitten itse teltan ja joka kesä sillä on tullut telttailtua ja pahimmat traumat alkaa häipymään kun on tabletit, lämppärit, kännykät ja kunnon patjat ja kunnon teltta ja lämpimät vuodevaatteet.

 

[pertsavk]

Toisaalta välillä tuntui, että on vain ajankysymys milloin kaikki kuolevat Neuvostoliiton ja USA:n välisessä ydinsodassa. Sitä ennen olivat kuitenkin metsät kuolemassa happosateisiin. Jostain syystä metsiin ja samalla meidän lasten päälle sumutettiin vesakkomyrkkyjä lentokoneista ikään kuin varmistamaan ekologista tuhoa elleivät happosateet siihen riitä.

Ilmastonmuutoskin oli, mutta silloin pelättiin lähinnä uutta jääkautta kun el ninjo ja la ninja saattaisivat alkaa sekoilla.

 

[arthur3.0]

Tämä väite, että ennen vanhaan talvet olivat kylmempiä ja lumisenpia ei oikeastaan pidä paikkaansa, vaan kyse on vahvistusharhasta. Talvet ovat olleet keskimäärin ihan samanlaisia, mutta mieleen ovat jääneet ne lumisimmat ja kylmimmät.

Kyllähän keskilämpötila on noussut ja luminen aika vähentynyt. Eli keskimäärin talvet on lyhempiä/lämpimämpiä. Vai ymmärsinkö väitteesi väärin?

 

[Nomber]

Synnyin 80 luvulla joten ei nyt niin kauheasti muistikuvia kun koulunkin aloitin vasta 91. Mutta se jäänyt mieleen että alle kouluikäisenä sai kaikenmaailman kiinareita ja tykäreitä ihan vapaasti räjäytellä. Nykyään ei saa ollenkaan vaikka olisi täysi ikäinen.

Oli aina iso tukkupaukkaus kiinareita sun muita ja nekin maksoi vaan jonkun 10 mk tms.

 

[petepeluri]

Joo näinhän se meni. Lapsuudessa kesät tosiaan vietettiin teltalla ympäri suomea ja se oli kyllä lapselle aika karua. Ei tosiaan ollut reissuilla MITÄÄN tekemistä muuta kuin lukea ja piirtää. Ei ollu telkkaria eikä musiikkia (sen ajan musiikkilaitteet oli niin helvetin painavia ja vei pattereita tolkuttomasti). Teltassa nukuttiin semmoisilla kumisilla uimapatjoilla eikä mistään makuupusseista oltu kuultukaan. Sen muistan että oli aina niin helvetin kylmä öisin. Ja auto oli niin helvetin pieni että ei meinannu mahtua mitään mukaan. Jossain 90-luvun alussa sain mustavalkoisen kannettavan telkkarin reissuille mukaan mutta sillä piti olla oma akku mukana. Mutta olipahan luksusta kattoo hetki illassa telkkaria. Toki se ei ollu kovin pitkää iloa koska ylimääräinen akku ei kovin paljon kestäny ja matkalla sitä ei paljon latailla. Leirintäaluita oli paljon enemmän ja ne oli hyvin hoidettuja, joskin askeettisia ja kaikkialla ei ollut edes lämmintä vettä. Leirintäalueoppaasta katottiin paikka minne mentiin ja koska oppaat oli aina useamman vuoden vanhoja niin saatto tulla tenkkapoo kun alue oli kiinni tai sitä ei ollu enää ollenkaan..

Jätti jonkinlaisia traumoja noi lapsuuden reissut.

30v myöhemmin hommasin sitten itse teltan ja joka kesä sillä on tullut telttailtua ja pahimmat traumat alkaa häipymään kun on tabletit, lämppärit, kännykät ja kunnon patjat ja kunnon teltta ja lämpimät vuodevaatteet.

Kukin tyylillään, mutta eikö kotona saa katsoa tarpeeksi älylaitteita ja muita?

 

[namlepo]

Kasari oli mukavaa aikaa. Ei silloin kaivannut mitään mistä ei tiennyt. Ulkona pysty touhuamaan sen minkä kerkes. Me ei käyty telttailemassa. Kaksi kertaa käytiin hotellilomalla.

 

[pertsavk]

80-luvun alussa satoi kesäkuussa keski-suomessa lunta ihan reippaan kerroksen. Tarkkaa vuotta en muista, mutta olisiko ollut 1982. Oltiin jo lähempänä juhannusta kuin kuun alkua tuon sateen aikaan. Tarkemmat muistot on ajan hammas hävittänyt vuosien saatossa.

Eipä siitä nyt kovin montaa vuotta ole kun pääkaupunkiseudulla satoi lunta juhannusaattona.

 

[Mikkos]

Kukin tyylillään, mutta eikö kotona saa katsoa tarpeeksi älylaitteita ja muita?

Sitten kun halutaan kunnolla irtautua arjesta niin mennään erämökkiin keskelle korpea missä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä eikä välttämättä edes kännykkäverkkoa. Niin mä teen aina mahdollisuuksien mukaan.
Mutta sitä en ymmärrä miks normaali huvilatelttailu pitäis olla askeettista niinkuin juuri 80-luvulla..

 

[Hyrava]

Eipä siitä nyt kovin montaa vuotta ole kun pääkaupunkiseudulla satoi lunta juhannusaattona.

Juuei, muistan elävästi kun toppatakki päällä kavereiden kanssa grillattiin kun oli päätetty grillata ja viettää aikaa ulkona ja valmisteltu kaikki jo monta päivää etukäteen

 

[Mikkos]

80-luvun talvista muistan että oli kylmiä ja lumisia mutta kesistä sen sijaan muistan että oli silloinkin kylmiä ja sateisia kesiä ihan niinkuin nykyäänkin. Varmaan jääny mieleen juurikin teltassa jäätymisen takia

 

[Centteri]

Sitten kun halutaan kunnolla irtautua arjesta niin mennään erämökkiin keskelle korpea missä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä eikä välttämättä edes kännykkäverkkoa. Niin mä teen aina mahdollisuuksien mukaan.
Mutta sitä en ymmärrä miks normaali huvilatelttailu pitäis olla askeettista niinkuin juuri 80-luvulla..

Tosiaan 80 -luvulla kun mökkeiltiin, niin oli "luksusta" kun oli ulkohuussi. Nykyään vähimmäisvaatimus on sisävessa ja juokseva vesi.

 

[alakääntö]

Levyt tuli säännöllisesti tallennettua kokoelmakaseteille, joita sitten piti pippaloissa soitella.
Tuttavat jaksoi raahta omia tyhjiä kasettejansa täytettäviksi.

Tämä oli yksi aika tyypillistä kasarin ja vielä ysärin toimintaa. Eli tallennettiin kasetille radiosta ja muualta biisejä ja sitten tehtiin kokoelmalevyjä niistä. Yleensä isoin haaste oli saada se haluttu kappale alusta asti. Joskus juontaja puhui päälle, joskus biisin alun menetti kun ei ollut sormi näppäimellä. Joskus homma olikin sitä, että istuttiin siinä radiosoittimen vieressä melkein sormi napilla odottaen jos se haluttu kappale tulee nyt. Sitten kun hyviä biisejä oli tarpeeksi, niin niistä halusin koostaa paremman kasetin. Ja sitten tietenkin kavereilta piti saada joitain hyviä kappaleita, joten piti käydä vaihtokauppaa.

Ainakin itsellä perusradionauhoituksiin käytettiin vanhoja kasetteja mihin oli jo tuhat kertaa nauhoiteltu. Mutta kokoelmia varten käytiin kaupasta ostamassa uusia kasetteja. Näin saatiin myös kaikki vinkumiset, rätinät ja muut haitat kopioitua .

Samaten myös videopelejä vaihdeltiin lainaan mutta enää nes-pelejä ei niin vain kopioitukaan. Pelien ostaminenkin oli tuohon aikaan melkoinen arpajainen. Itselle ei tullut edes mitään pelilehtiä, joten kauppaan mennessä valinta perustuikin lähinnä kahteen asiaan. Hintaan ja pelin takakotelon tekstien kiinnostavuuteen ja kuviin. Ja varsinkin nes-aikana olivat pelitkin melko kalliita. 299 markkaa oli tarjous, uudet saattoi olla 499. Jotain todella aneemisen näköisiä saattoi saada 199 markalla.

Se kyllä v*tuttaa sekä 80- että 90-luvuissa, että ei oikein päässyt toteuttamaan luovuuttaan esimerkiksi videokuvauksen parissa yhtään sillä tavalla kuin nykypäivänä tai lähestulkoon juuri millään tavalla. Tekniikka valitettavasti rajoitti elämää aika lailla ja etenkin tietysti suhteessa käytettävissä oleviin rahoihin, eli hiljaista piteli

Itsellä oli vähän samaa. Itse olin kaikesta tekniikasta kiinnostunut mutta meillä ei ollut tietokonettakaan kuin vasta pitkälle 90-luvulla. Sitten mulla oli kavereita, joilla oli mikroautoja, lokariautoja, kotona tietokoneet ja rc-autot (ei siis nikkoja). Mulla oli vain pieni määrä leegoja kotona. Ikuinen harmistus jäi siitä, onneksi vanhempana on päässyt ostelemaan moottoripyörää ja rc-autoja.

 

[poskiholisti]

Samaten myös videopelejä vaihdeltiin lainaan mutta enää nes-pelejä ei niin vain kopioitukaan. Pelien ostaminenkin oli tuohon aikaan melkoinen arpajainen. Itselle ei tullut edes mitään pelilehtiä, joten kauppaan mennessä valinta perustuikin lähinnä kahteen asiaan. Hintaan ja pelin takakotelon tekstien kiinnostavuuteen ja kuviin. Ja varsinkin nes-aikana olivat pelitkin melko kalliita. 299 markkaa oli tarjous, uudet saattoi olla 499. Jotain todella aneemisen näköisiä saattoi saada 199 markalla.

NES-pelit olivat kyllä älyttömän hintaisia. Tuo 499 markkaa oli muistaakseni ihan perushinta uudesta pelistä. Tätä kun peilaa siihen faktaan, että suomalaisten keskipalkka taisi nousta yli 10 000 markan vasta 90-luvun lopulla, niin saa perspektiiviä miten tyyristä touhua tuo oli vaikka (varsinkin konsoli)pelit olivat kuitenkin suhteellisen aneemisia tuolloin. Saattaisin miettiä pariin kertaan ostamista, jos nykypäivänä jostain peruspelistä pitäisi maksaa about 200 euroa.

 

[Lucas]

NES-pelit olivat kyllä älyttömän hintaisia. Tuo 499 markkaa oli muistaakseni ihan perushinta uudesta pelistä. Tätä kun peilaa siihen faktaan, että suomalaisten keskipalkka taisi nousta yli 10 000 markan vasta 90-luvun lopulla, niin saa perspektiiviä miten tyyristä touhua tuo oli vaikka (varsinkin konsoli)pelit olivat kuitenkin suhteellisen aneemisia tuolloin. Saattaisin miettiä pariin kertaan ostamista, jos nykypäivänä jostain peruspelistä pitäisi maksaa about 200 euroa.

NES ja C64 tietokoneen pelit olivat kyllä pääosin täyttä paskaa. Usein niissä peleissä oli luokkaa 30+ kenttää ja kolme elämää käytössä koko pelin ajaksi. Jonkun kentän nro kymmeniä läpipelaaminen oli millimetrin tarkkaa puuhaa, jossa piti hypätä tai ampua tms. suunnilleen sadasosasekunnilleen oikeaan aikaan tai muuten kuolema korjasi satoaan. Sen onnistumisen harjoitellessa menikin ne kolme elämää tai jos oli edes sitä enää jäljellä ja ei muuta kuin uudelleen hinkkaamaan läpi niitä kenttiä alusta saakka että pääsee taas sinne saakka etenemään. Siinä saattoikin mennä tunti tai useampi että seuraavan kerran pääsi sinne saakka taas. Iso osa peleistä oli niin vaikeita, että hyvin harva niitä koskaan sai pelattua "läpi". Osa saattanut olla niin vaikeita, että niitä ei koskaan kukaan maailmassa ole päässyt pelaamaan kenties läpi.

Nykyajan jonneilla voisi hermot mennä aika nopeaan kun pelit olisivat yhtä vaikeita ja koko peli pitäisi aloittaa aina alusta nollista lähtien kun kuolisi.

Siihen sontakasan joukkoon mahtui toki muutamia todella hyviäkin pelejä. Esimerkiksi Super Mario Bros jatko-osineen on varmaan edelleen 2021 vuonna mukavaa pelattavaa NES:n peleistä ja kuusnelosen peleistä The Great Giana Sisters.

 

[Erkki_erikeepperi]

NES ja C64 tietokoneen pelit olivat kyllä pääosin täyttä paskaa. Usein niissä peleissä oli luokkaa 30+ kenttää ja kolme elämää käytössä koko pelin ajaksi. Jonkun kentän nro kymmeniä läpipelaaminen oli millimetrin tarkkaa puuhaa, jossa piti hypätä tai ampua tms. suunnilleen sadasosasekunnilleen oikeaan aikaan tai muuten kuolema korjasi satoaan. Sen onnistumisen harjoitellessa menikin ne kolme elämää tai jos oli edes sitä enää jäljellä ja ei muuta kuin uudelleen hinkkaamaan läpi niitä kenttiä alusta saakka että pääsee taas sinne saakka etenemään. Siinä saattoikin mennä tunti tai useampi että seuraavan kerran pääsi sinne saakka taas. Iso osa peleistä oli niin vaikeita, että hyvin harva niitä koskaan sai pelattua "läpi". Osa saattanut olla niin vaikeita, että niitä ei koskaan kukaan maailmassa ole päässyt pelaamaan kenties läpi.

Nykyajan jonneilla voisi hermot mennä aika nopeaan kun pelit olisivat yhtä vaikeita ja koko peli pitäisi aloittaa aina alusta nollista lähtien kun kuolisi.

Siihen sontakasan joukkoon mahtui toki muutamia todella hyviäkin pelejä. Esimerkiksi Super Mario Bros jatko-osineen on varmaan edelleen 2021 vuonna mukavaa pelattavaa NES:n peleistä ja kuusnelosen peleistä The Great Giana Sisters.

Määrä korvasi laatua, ja kuusnelosella sitä määrää pääsi toteuttamaan, koska kaverilta saadut varmuuskopiot eivät maksaneet mitään..

Harvaa peliä jaksoi kerrallaan kovin pitkään pelata, mutta sitten vaan latasi seuraavan pelin.

NES ja muut sen ajan konsolit oli varmaan tästä syystä mielestäni aika harvinaisia Suomessa, mutta mitään tarkkaa tilastotietoa mulla ei ole. Kaikilla mun kavereilla oli C64 tai joku muu 8-bittinen tietokone. Kellään ei ollut mitään konsolia.

Tietokonepelit oli kyllä kaupassakin halvempia kuin konsolipelit.

Synnyin 80 luvulla joten ei nyt niin kauheasti muistikuvia kun koulunkin aloitin vasta 91. Mutta se jäänyt mieleen että alle kouluikäisenä sai kaikenmaailman kiinareita ja tykäreitä ihan vapaasti räjäytellä. Nykyään ei saa ollenkaan vaikka olisi täysi ikäinen.

Oli aina iso tukkupaukkaus kiinareita sun muita ja nekin maksoi vaan jonkun 10 mk tms.

Mä ammuskelin viime uutena vuotena 80-luvulla ala-ikäisenä ostetulla starttipistoolilla, jonka patit on yhä edelleen halpoja.

Eli jonkinlainen yhteentörmäys tai vääristymä pääsi tapahtumaan aika-avaruusjatkumossa.

 

[petepeluri]

Minä taas tiedän useita kenellä oli nes.

 

[taper]

1980-luvulla meni pitkään kun sain vain kateellisena seurata vierestä kavereiden puuhastelua MSX, C16, C64 -koneilla ja myöhemmin Amigoilla. Busseissa koulumatkalla ne selaili Mikrobittejä ja tutkivat niitä koodilistauksia. Itse pelailin lähinnä joitakin Teksti-tv -pelejä ja oli toki näitä Nintendo käsipelejä, mutta hajotin nämä käsipelit kun halusin tehdä niihin "omia pelejä"

Sitten isäukko aikoi vihdoin ostaa sen "Amigan" ja toi mukanaan Atari 520 STfm -koneen. Ihmettelin että mikähän tämä on? Isäukko sanoi että se on parempi, 520 on isompi kuin 500

Pienen totuttelun jälkeen olin tyytyväinen Atariin, hyvä sillä oli aloittaa koodailut. Alkuun köyhällä ST-Basicilla ja myöhemmin mainiolla GFA-Basicilla tuli väkerrettyä omia pelejä + softia. Ostin vielä erikseen GFA-Basic Compilerin, softan kääntämällä pääsi Basic-tulkista eroon ja sai suoraan pyörimään levyltä klikkaamalla PRG-tiedostoa, se oli hieno fiilis!

Hyviä pelejä mm. Gauntlet II, Bomb Jack, Nebulus, Eliminator, R-type, Starglider II

 

[Puyi]

Itse on kotoisin pienestä maalaispitäjästä ja ysärin lapsena kaikki kuulostaa niin tutulta ja arkiselta. Kai sitä tultiin vain niin myöhässä tuolla maalla ennen vanhaa. Maaseudun ysäri ollut kaupungin kasaria.

 

[Hyrava]

Täälläpäin oikeastaan kaikilla oli C64, kahdella kaverilla taisi olla NES, yhdellä Spectrum ja yhdellä joku MSX. Yllättäen niitä kuusnelospelejä "lainailtiin" aika ahkerasti.

 

[Lucas]

NES ja muut sen ajan konsolit oli varmaan tästä syystä mielestäni aika harvinaisia Suomessa, mutta mitään tarkkaa tilastotietoa mulla ei ole. Kaikilla mun kavereilla oli C64 tai joku muu 8-bittinen tietokone. Kellään ei ollut mitään konsolia.

Tietokonepelit oli kyllä kaupassakin halvempia kuin konsolipelit.

Itse kyllä tunsin montakin sukulaista ja koulukaveria jolla oli Nintendon konsoli 1980-luvulla. Vuosikymmen alkupuoliskolla ne olivat kyllä harvinaisia (ja pelit paskoja), mutta sen suosia sitten kasvoi Super Mario Brossin ilmestymisen jälkeen joskus vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin. Hatusta vetäistynä joka kymmenennellä kaverilla ala-asteiässä oli Nintendon pelikonsoli. Vissiin olivat hienoja aparaatteja pelikonsolit ja kotitietokoneet siihen aikaan kun muistan edelleen, että sillä ja sillä kaverilla oli Nintendo, sillä C64 kasettiasemalla ja sillä levyasemalla ja sillä taas Amiga500 ja sillä ja sillä taas Atari ja jollakin taas ajoittain pääsy isän PC koneelle pelaamaan.

Tietokonepelejä sai siihen aikaan halvalla kun sen kun vain kopioi ne pelit kaverilta. Nehän pystyi kopioimaan tietokoneen omalla C-kasettiasemalla tai levyasemalla tai sitten kaksi pesäiselle kasettinauhurilla.

PC-tietokoneet olivat kyllä todella harvinaisia omassa kaveripiirissä 1980-luvun alkupuoliskolla. Itse asiassa en muista siltä ajalta yhtään ainoaa kaveria, jolla olisi ollut 80286 prosessorin PC edes satunnaisesti käytössä vanhempiensa kautta. Sukulainen taisi ostaa työhommiin 286 koneen niihin aikoihin. Oli sen verran tehokas ja kallis kone siihen aikaan, että yliopistolta henkilökunta ja VTT:ltä kävi porukkaa hänen tehomyllyllään jotain laskemassa kun niillä laitoksilla ei ollut moisia "superkoneita" siihen aikaan. Nykyäaikainen tehokas älypuhelin lienee noin sata tuhatta kertaa tehokkaampi laskentakyvyltään kuin vanha 80286 prosessori.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse kyllä tunsin montakin sukulaista ja koulukaveria jolla oli Nintendon konsoli 1980-luvulla. Vuosikymmen alkupuoliskolla ne olivat kyllä harvinaisia (ja pelit paskoja), mutta sen suosia sitten kasvoi Super Mario Brossin ilmestymisen jälkeen joskus vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin. Hatusta vetäistynä joka kymmenennellä kaverilla ala-asteiässä oli Nintendon pelikonsoli. Vissiin olivat hienoja aparaatteja pelikonsolit ja kotitietokoneet siihen aikaan kun muistan edelleen, että sillä ja sillä kaverilla oli Nintendo, sillä C64 kasettiasemalla ja sillä levyasemalla ja sillä taas Amiga500 ja sillä ja sillä taas Atari ja jollakin taas ajoittain pääsy isän PC koneelle pelaamaan.

Tietokonepelejä sai siihen aikaan halvalla kun sen kun vain kopioi ne pelit kaverilta. Nehän pystyi kopioimaan tietokoneen omalla C-kasettiasemalla tai levyasemalla tai sitten kaksi pesäiselle kasettinauhurilla.

PC-tietokoneet olivat kyllä todella harvinaisia omassa kaveripiirissä 1980-luvun alkupuoliskolla. Itse asiassa en muista siltä ajalta yhtään ainoaa kaveria, jolla olisi ollut 80286 prosessorin PC edes satunnaisesti käytössä vanhempiensa kautta. Sukulainen taisi ostaa työhommiin 286 koneen niihin aikoihin. Oli sen verran tehokas ja kallis kone siihen aikaan, että yliopistolta henkilökunta ja VTT:ltä kävi porukkaa hänen tehomyllyllään jotain laskemassa kun niillä laitoksilla ei ollut moisia "superkoneita" siihen aikaan. Nykyäaikainen tehokas älypuhelin lienee noin sata tuhatta kertaa tehokkaampi laskentakyvyltään kuin vanha 80286 prosessori.

Mulla on sellainen hypoteesi, että NES ja muut konsolit ovat olleet enemmän "pikkulasten" juttu helppokäyttöisyytensä mutta myös pelityyppien vuoksi, ja yhtään isommilla pojilla on sitten ollut tietokone. Eli yli 10-vuotiailla.

Tosiaan mun kaveripiirissä kenelläkään ei ollut konsolia, enkä edes tähän päivään mennessä ole mielestäni pelannut kertaakaan aidolla NES:llä yhtään kertaa yhtään missään. Ellen sitten jossain Anttilan esittelykioskilla ole testannut 15 sekunnin ajan.

Kaksipesäinen nauhuri oli vähän epävarma tapa kopioida ohjelmia, koska siinä tulee jo sitten sukupolvivirhettä. Kuusnelosen kasettiasema oli muutenkin vähän nirso välillä, ja joutui aina äänipäätä säätämään ruuvimeisselillä... Yleensä kuusnelosen pelejä kopioitiin yksinkertaisesti lataamalla ensin peli muistiin ja sitten tallentamalla uudelle kasetille (turbotapella).

PC:t oli tosiaan harvinaisia, mutta kyllä niiden olemassaolosta oltiin tavallaan tietoisia ja niistä haaveiltiin, etenkin 80-luvun loppupuolella kun tekniikan mahdollisuudet myös pelaamisen saralla alkoi olla yhä ilmeisemmät.

 

[alakääntö]

Ainakin mulla 80 luvun alussa syntyneellä on sellainen kuva että 70 luvulla ja siellä lopulla syntyneillä oli c64 ja sitten amigaa. 80-luvun alun jälkeen sitten nintendoa ja myöhemmin ysärillä pleikkari. Plus muut msx:ät jne. Tietokoneet toki tulivat tuossa aika vahvasti mukaan kun mentiin ysärin alkua. Ja totta kai itselleen halusi samaa mitä oli kavereilla. Eli se, että kaikilla muillakin oli c64 tai nes todistaa ehkä enemmän sitä, että itsellä oli sama kuin kavereilla, eikä niin että se oma oli se mitä kaikilla sen ikäisillä oli. Itsekin aikanaan vinguin itselleni sen nintendon kun sellainen oli kaikilla kavereillakin. Jos olisi olleet c64 niin ehkä olisin sellaista vinkunut. 80 luvun loppupuolella syntyneillä oli varmaan kotona sitten 16bittisiä konsoleita, segaa tai nintendoa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ainakin mulla 80 luvun alussa syntyneellä on sellainen kuva että 70 luvulla ja siellä lopulla syntyneillä oli c64 ja sitten amigaa. 80-luvun alun jälkeen sitten nintendoa ja myöhemmin ysärillä pleikkari. Plus muut msx:ät jne. Tietokoneet toki tulivat tuossa aika vahvasti mukaan kun mentiin ysärin alkua. Ja totta kai itselleen halusi samaa mitä oli kavereilla. Eli se, että kaikilla muillakin oli c64 tai nes todistaa ehkä enemmän sitä, että itsellä oli sama kuin kavereilla, eikä niin että se oma oli se mitä kaikilla sen ikäisillä oli. Itsekin aikanaan vinguin itselleni sen nintendon kun sellainen oli kaikilla kavereillakin. Jos olisi olleet c64 niin ehkä olisin sellaista vinkunut. 80 luvun loppupuolella syntyneillä oli varmaan kotona sitten 16bittisiä konsoleita, segaa tai nintendoa.

Mä olen sitä mieltä, että ensimmäinen aidosti supersuosittu pelikonsoli Suomessa oli Sony PlayStation, mutta ei sekään mikään "pakkohankinta" ollut kenellekään, vaan eräänlainen "vaihtoehto" PC-pelaamiselle.

Tosiaan ainakin 70-luvulla syntyneiden joukossa 8-bittiset kotitietokoneet oli se juttu. Konsolit oli liian lapsellisia meille. Kuusnelosen jälkeen sitten alkoi porukka hajaantumaan joko Amiga/ST tai PC-leireihin. Mun tuttavapiirissä se oli enemmänkin tuota PC-linjaa sitten jo. Itselläni oli C64 ykköstietokoneena vuoteen 1990 asti ja senkin jälkeen hetken aikaa kakkostietokoneena. Uusia pelejä sille tehtiin noihin aikoihin asti. Itse asiassa jonkin verran oli saatavilla samoja pelejä sekä PC:lle että C64:lle.