Hullu 80 -luku

[alakääntö]

Mä olen sitä mieltä, että ensimmäinen aidosti supersuosittu pelikonsoli Suomessa oli Sony PlayStation, mutta ei sekään mikään "pakkohankinta" ollut kenellekään, vaan eräänlainen "vaihtoehto" PC-pelaamiselle.

Tosiaan ainakin 70-luvulla syntyneiden joukossa 8-bittiset kotitietokoneet oli se juttu. Konsolit oli liian lapsellisia meille. Kuusnelosen jälkeen sitten alkoi porukka hajaantumaan joko Amiga/ST tai PC-leireihin. Mun tuttavapiirissä se oli enemmänkin tuota PC-linjaa sitten jo. Itselläni oli C64 ykköstietokoneena vuoteen 1990 asti ja senkin jälkeen hetken aikaa kakkostietokoneena.

No pitää muistaa että nessit oli uudempia koneita verrattuna niihin c64:iin. Näin ollen jo siitä syystä kun penska kasvoi siihen ikään että osasi haluta jotain, niin sille myytiin nintendoa eikä commodorea. Oletko syntynyt 80-luvun alun jälkeen vai ennen? Omassa lapsuudessa siinä meni selkeä raja. Käytännössä ihan jokainen viimeistään -80 syntynyt omisti commodoren ja jokainen sitä uudempi omisti nintendon. Se oli ihan selkeä ero. Joillakin kavereilla oli aikoinaan isolle veljelle ostettu comodore ja sitten saman ikäisellä kaverilla oli sen nes. Olihan se nintendo nyt teknisesti mukavampi laite. Pelit lähti heit käyntiin, commodorella odotit minuuttikaupalla että lataako se edes. Ja loppujen lopuksi kovin harva niillä mitään koodaili.

 

[Tarnado]

Kotitietokoneet olivat meillä päin enemmän sellaisten nörttien ja muiden nössöjen puuhaa. Autoamikset sun muut viikonloppunsa kartsalla viettävät olivat sitten NES-väkeä.

 

[Erkki_erikeepperi]

No pitää muistaa että nessit oli uudempia koneita verrattuna niihin c64:iin. Näin ollen jo siitä syystä kun penska kasvoi siihen ikään että osasi haluta jotain, niin sille myytiin nintendoa eikä commodorea. Oletko syntynyt 80-luvun alun jälkeen vai ennen? Omassa lapsuudessa siinä meni selkeä raja. Käytännössä ihan jokainen viimeistään -80 syntynyt omisti commodoren ja jokainen sitä uudempi omisti nintendon. Se oli ihan selkeä ero. Joillakin kavereilla oli aikoinaan isolle veljelle ostettu comodore ja sitten saman ikäisellä kaverilla oli sen nes. Olihan se nintendo nyt teknisesti mukavampi laite. Pelit lähti heit käyntiin, commodorella odotit minuuttikaupalla että lataako se edes. Ja loppujen lopuksi kovin harva niillä mitään koodaili.

NES oli teknisesti hyvin vastaava kuin C64, eikä siinä mielessä mitenkään oleellisesti parempi, eikä oikeastaan edes uudempikaan. C64 julkaistiin vuonna 1982 ja NES vuonna 1983 (Suomessa 1987!)... Molemmat perustui samaan prosessoriin eli MOS 6502!

Onhan toi NES ollut jo heti kättelyssä hyvin vanhaa tekniikkaa kun on tullut Suomen markkinoille vuonna 1987. Itse asiassa mä luulin aiemmin, että onhan se nyt jo aiemmin ollut täällä myynnissä, mutta ilmeisesti ei ole, vaan Eurooppaan se tuli 1987. Hyvin uskottava on siis mun alkuperäinenkin käsitys siitä, ettei se kovin suosittu ole täällä ollut. Tuossa vaiheessa C64:ää oli myyty jo satojatuhansia kappaleita Suomessa..

En siis jaksa uskoa, että NES on Suomessa ollut erityisen suosittu EDES nuorempien ikäluokkien keskuudessa, vaan enemmänkin niche-juttu, siitä huolimatta, että se on jossain päin maailmaa ollut hyvin suosittu ja kulttimaineessa edelleen. Ja moduulipelit oli tosiaan kalliita. 1980-luvun loppupuolella C64 oli jo halpa tietokone ja pelit oli ilmaisia. Vaikea valinta?

 

[Tarnado]

NES oli teknisesti ihan vastaava kuin C64, eikä siinä mielessä mitenkään parempi, eikä oikeastaan edes uudempikaan. C64 julkaistiin vuonna 1982 ja NES vuonna 1983 (Suomessa 1987!)... Molemmat perustui samaan prosessoriin eli MOS 6502!

Onhan toi NES ollut jo heti kättelyssä hyvin vanhaa tekniikkaa kun on tullut Suomen markkinoille vuonna 1987. Itse asiassa mä luulin aiemmin, että onhan se nyt jo aiemmin ollut täällä myynnissä, mutta ilmeisesti ei ole, vaan Eurooppaan se tuli 1987. Hyvin uskottava on siis mun alkuperäinenkin käsitys siitä, ettei se kovin suosittu ole täällä ollut. Tuossa vaiheessa C64:ää oli myyty jo satojatuhansia kappaleita Suomessa..

En siis jaksa uskoa, että NES on Suomessa ollut erityisen suosittu EDES nuorempien ikäluokkien keskuudessa, vaan enemmänkin niche-juttu, siitä huolimatta, että se on jossain päin maailmaa ollut hyvin suosittu ja kulttimaineessa edelleen. Ja moduulipelit oli tosiaan kalliita. 1980-luvun loppupuolella C64 oli jo halpa tietokone ja pelit oli ilmaisia. Vaikea valinta?

MikroBitin uutisen mukaan esimerkiksi Nintendon konsoleita oli vuodenvaihteeseen 1991–1992 mennessä myyty 100 000 kappaletta, jolloin viidellä prosentilla Suomen kotitalouksista oli Nintendo (MB 2/1992, 8)8. Tieto perustui luultavasti maahantuojan ilmoitukseen. Suhteellinen osuus oli pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa – Japanista tai Yhdysvalloista puhumattakaan, mutta myyntimäärät olivat merkittäviä verrattaessa kotitietokoneiden myyntimääriin. Lehtitietojen perusteella voi arvioida, että tunnettua Commodore 64-tietokonetta oli Suomessa 1980–1990-lukujen vaihteessa noin 150 000 tai korkeintaan 200 000 kappaletta. (Saarikoski 2004, 103–105; Saarikoski & Suominen 2009.) Commodoreen keskittyneen C=lehden jutun mukaan Commodore-merkkisiä koneita oli 1991 Suomessa yhteensä 245 000 kappaletta (C 2/1991, 33)9. Maahantuojan tiedon mukaan Commodore Amigan kaikkia malleja oli myyty maassamme vuoteen 1991 mennessä yhteensä 110 000–120 000 (Pelit 8/1993, 64–65). Nintendon NES-konsolia voi täten myyntimääriltään pitää täällä yhtä merkittävänä kuin Commodore Amiga 500 -tietokonetta.
lähde

 

[alakääntö]

Yritin nopeasti selvittää, kumpaa olisi loppupeloissä myyty enemmän Suomessa. C64 vai nes, mutta en löytänyt. Tosin yllä on sekin selvitettynä. Meillä molemmilla @ Erkki_erikeepperi varmaan menee oman kaveripiirin yleistykseen. Teillä oli selkeästi C64 se teidän juttu, meillä se oli nes. Ehkä tuossa oli paikallisiakin eroja.

 

[Erkki_erikeepperi]

MikroBitin uutisen mukaan esimerkiksi Nintendon konsoleita oli vuodenvaihteeseen 1991–1992 mennessä myyty 100 000 kappaletta, jolloin viidellä prosentilla Suomen kotitalouksista oli Nintendo (MB 2/1992, 8)8. Tieto perustui luultavasti maahantuojan ilmoitukseen. Suhteellinen osuus oli pienempi kuin esimerkiksi Ruotsissa – Japanista tai Yhdysvalloista puhumattakaan, mutta myyntimäärät olivat merkittäviä verrattaessa kotitietokoneiden myyntimääriin. Lehtitietojen perusteella voi arvioida, että tunnettua Commodore 64-tietokonetta oli Suomessa 1980–1990-lukujen vaihteessa noin 150 000 tai korkeintaan 200 000 kappaletta. (Saarikoski 2004, 103–105; Saarikoski & Suominen 2009.) Commodoreen keskittyneen C=lehden jutun mukaan Commodore-merkkisiä koneita oli 1991 Suomessa yhteensä 245 000 kappaletta (C 2/1991, 33)9. Maahantuojan tiedon mukaan Commodore Amigan kaikkia malleja oli myyty maassamme vuoteen 1991 mennessä yhteensä 110 000–120 000 (Pelit 8/1993, 64–65). Nintendon NES-konsolia voi täten myyntimääriltään pitää täällä yhtä merkittävänä kuin Commodore Amiga 500 -tietokonetta.
lähde

Niin eli toi vahvistaa käsitystäni siitä, ettei NES ole ollut Suomessa erityisen iso juttu eikä niin iso kuin joissain muissa maissa.

Commodoren tietokoneiden lisäksi pitää laskuissa huomioida myös muut tietokoneet, ja 1990-luvun alussa toki alkoi jo PC:kin dominoimaan.

Luultavasti NES ja muut konsolit ovat olleet lähinnä pikkulasten ja muiden uus-avuttomien suosiossa, koska tietokoneet pystyivät tekemään samat temput ja paljon muutakin, ja halvemmin kokonaiskustannuksin. Ja pelivalikoima oli osittain "kypsempi". Oli strategiaa, simulaattoreita ja seikkailupelejä, ei pelkkää tasohyppelyä...

Yritin nopeasti selvittää, kumpaa olisi loppupeloissä myyty enemmän Suomessa. C64 vai nes, mutta en löytänyt. Tosin yllä on sekin selvitettynä. Meillä molemmilla @ Erkki_erikeepperi varmaan menee oman kaveripiirin yleistykseen. Teillä oli selkeästi C64 se teidän juttu, meillä se oli nes. Ehkä tuossa oli paikallisiakin eroja.

Kuusnelosta myytiin Suomessa noin vuodesta 1984 lähtien. NES tuli myyntiin vasta 1987, vaikka oli saman sukupolven tekniikkaa.

Ei pitäisi olla kovin vaikea arvailla, kumpaa myytiin enemmän.. Ja tosiaan Tarnadon tilastoista päätellen peli on selvä.

Lisäksi C-128 oli melko suosittu sekin, ja se oli käytännössä hienosteltu C64. Itse asiassa globaalisti C-128 myi yhtä paljon kuin kaikki Amigat yhteensä (viiden miljoonan yksikön luokkaa), vaikka oli vaan eräänlainen C64:n toissijainen kasvojenkohotus... C64:stähän tuli kyllä ihan virallinenkin uudistettu versio C64C.

 

[poskiholisti]

Niin eli toi vahvistaa käsitystäni siitä, ettei NES ole ollut Suomessa erityisen iso juttu eikä niin iso kuin joissain muissa maissa.

Commodoren tietokoneiden lisäksi pitää laskuissa huomioida myös muut tietokoneet, ja 1990-luvun alussa toki alkoi jo PC:kin dominoimaan.

Luultavasti NES ja muut konsolit ovat olleet lähinnä pikkulasten ja muiden uus-avuttomien suosiossa, koska tietokoneet pystyivät tekemään samat temput ja paljon muutakin, ja halvemmin kokonaiskustannuksin. Ja pelivalikoima oli osittain "kypsempi". Oli strategiaa, simulaattoreita ja seikkailupelejä, ei pelkkää tasohyppelyä...

Ysärin alkupuolella NES löytyi ainakin omassa kaveri- ja tuttavapiirissäni lähes joka torpasta. Segat olivat selvästi vähemmistössä. Amigoja oli sitten tyyliin kavereiden isoveljillä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ysärin alkupuolella NES löytyi ainakin omassa kaveri- ja tuttavapiirissäni lähes joka torpasta. Segat olivat selvästi vähemmistössä. Amigoja oli sitten tyyliin kavereiden isoveljillä.

Jos niitä on 100.000 kappaletta myyty kuten Tarnadon tilastot väittää, niin jokuhan ne on ostanut, eli ainakin sun tuttavapiiri sitten.

Ysärin alkupuolella mun tuttavapiiri pelasi jo PC:llä. Sen jälkeen kun pääsi vaikka Lucasfilmin pelejä tai Wolfenstein 3D:tä pelaamaan, niin se oli menoa eikä takaisin katsomista ollut.

NES oli siis vuoden 1983 tekniikkaa.

 

[poskiholisti]

Jos niitä on 100.000 kappaletta myyty kuten Tarnadon tilastot väittää, niin jokuhan ne on ostanut, eli ainakin sun tuttavapiiri sitten.

Ysärin alkupuolella mun tuttavapiiri pelasi jo PC:llä.

Muistelisin että PC:t alkoivat yleistymään isommalla kädellä joskus 90-luvun puolen välin jälkeen, varsinkin kun internet-yhteyksiä alkoi olemaan tarjolla edes etäisesti järkevään hintaan ja ennenkaikkea netin puolella palvelutarjonta alkoi kasvamaan (esim. www-pohjaiset verkkopankit tulivat 96-97). Samoihin aikoihin ajoittuu myös Amigan "kuolema", joka ajoi käyttäjiä PC-ekosysteemin käyttäjiksi. Kotona meillä oli 386 90-luvun alkupuolella, seuraava kone olikin siten 75mhz Pentium Windows 95:llä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Muistelisin että PC:t alkoivat yleistymään isommalla kädellä joskus 90-luvun puolen välin jälkeen, varsinkin kun internet-yhteyksiä alkoi olemaan tarjolla edes etäisesti järkevään hintaan ja ennenkaikkea netin puolella palvelutarjonta alkoi kasvamaan (esim. www-pohjaiset verkkopankit tulivat 96-97). Samoihin aikoihin ajoittuu myös Amigan "kuolema", joka ajoi käyttäjiä PC-ekosysteemin käyttäjiksi. Kotona meillä oli 386 90-luvun alkupuolella, seuraava kone olikin siten 75mhz Pentium Windows 95:llä.

No siis 1990-luvun puolivälistä lukien PC:t tulivat kirjaimellisesti "joka kotiin". Eli sitten se alkoi olla kodinkone muiden joukossa. Kuten mikroaaltouuni tai pesukone.

Mutta jos puhutaan tietokoneharrastajista, joilla oli tietokone ennenkin ollut, niin kyllä se alkoi olla aika vahvasti PC jo heti 1990-luvun alusta lukien. Amiga ei koskaan ollut mikään niin suosittu jokapojan kone kuin C64 oli, eli se oli vain yksi sivujuoni aika-avaruusjatkumossa ja hiipui nopeasti 90-luvulle tultaessa.

Tosiaan tilastojen mukaan kaikkia Amiga-malleja myytiin Suomessa vain reilut 100.000 kappaletta eli ei nyt kovin paljon. Globaalisti Commodore 128 oli yksinään niin suosittu kuin kaikki Amiga-mallit yhteensä...

 

[namlepo]

Olihan se amiga vähä erikone ku kuusnepa. Meidän kylällä oli ensin muutama 64 ja sitten kaikilla amigat.

 

[Junaski]

Itse pelasin ensimmäisen kerran PCllä joskus 85 tjs. jotain yhdellä ruudulla olevaa lentokone ammunta peliä, ja voi pojat että tuntui aneemiselta verrattuna commodore 64 peleihin. Ei mennyt mitenkään jakeluun että mitenkä näppäimistöllä pelataan yhtään mitään, kehittyvät aivot jne.

 

[Erkki_erikeepperi]

Itse pelasin ensimmäisen kerran PCllä joskus 85 tjs. jotain yhdellä ruudulla olevaa lentokone ammunta peliä, ja voi pojat että tuntui aneemiselta verrattuna commodore 64 peleihin. Ei mennyt mitenkään jakeluun että mitenkä näppäimistöllä pelataan yhtään mitään, kehittyvät aivot jne.

Ensimmäinen yhtään relevantimpi PC-peli oli ehkä Sierra On-Linen Leisure Suit Larry (1987), mikä olikin eräänlaisia PC-pelaamisen "killer appeja" eli kiinnosti jossain määrin meitäkin jotka emme siihen asti olleet pitäneet PC:tä minään pelikoneena. Seksi myy.

 

[warre1]

Sky Channelin ohella kaapelissa oli myös musiikkikanava Music Box jo vuosia ennen kuin MTV saapui eurooppaan.
38 Minutes Of Music Box (1986) - YouTube

Loppuvaiheessa taisi jakaa saman taajuuden Super Channelin kanssa kun Music Box menetti oman erillisen kanavansa

 

[Jurppii]

Meillä päin lähes kaikilla oli C64 ja sitten joillain harvemmilla Amiga. Toki siinä vaiheessa PC alkoi jo olemaan kohtuullinen pelikone. Valinta konsolien yli oli selkeä kun kaveripiiriltä sai pelit ilmaiseksi ja konsolipelit oli muutenkin kalliita. 64:llä turbo tape pelejä kasettikaupalla ja Amigalla sitten kräkättyjä. Jäi vähän epäselväksi, että miksei kaksipesäisellä ikinä onnistuttu 64:n pelejä kopioimaan kun ymmärtääkseni niissä ei mitään suojausta ollut. Oliko vaan niin herkälle viritetty signaalin ja kohinan ero ja olisiko tämä osittain niitä latausvirheitäkin selittänyt?

PC alkoi pelikoneena kiinnostamaan myöhemmin kun oli kunnon pelejä Sierralta, Sid Meieriltä jne. Ennen 386-kautta ne oli aika ankeita laatikoita pelaamiseen ja kenen kotona oikeasti käsiteltiin tekstiä tuohon aikaan? Ei meillä ainakaan ollut PC:tä nurkassa ihan muuten vaan työkaluna.

Sky Channelin ohella kaapelissa oli myös musiikkikanava Music Box jo vuosia ennen kuin MTV saapui eurooppaan.
38 Minutes Of Music Box (1986) - YouTube

Loppuvaiheessa taisi jakaa saman taajuuden Super Channelin kanssa kun Music Box menetti oman erillisen kanavansa

Skyn DJ Kat Show on jäänyt hyvin muistiin piirrettyineen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jäi vähän epäselväksi, että miksei kaksipesäisellä ikinä onnistuttu 64:n pelejä kopioimaan kun ymmärtääkseni niissä ei mitään suojausta ollut. Oliko vaan niin herkälle viritetty signaalin ja kohinan ero ja olisiko tämä osittain niitä latausvirheitäkin selittänyt?

Kaksipesäisellä kopionnissa tulee sukupolvivirhettä, ja tosiaan C64:n kasettiasema tuntui olevan muutenkin herkkä ja vaati usein äänipään säätöä.

PC alkoi pelikoneena kiinnostamaan myöhemmin kun oli kunnon pelejä Sierralta, Sid Meieriltä jne. Ennen 386-kautta ne oli aika ankeita laatikoita pelaamiseen ja kenen kotona oikeasti käsiteltiin tekstiä tuohon aikaan?

286/VGA (+Sound Blaster) oli jo oikein pätevä pelikone 1990-luvun alussa.

Mutta toki toi "386-kausi" on vähän suhteellinen käsite. Se kausi alkoi silloin milloin kenelläkin oli varaa se 386 ostaa. Kuitenkin aivan 1990-luvun alun peleistä puhuttaessa 286 ajoi lähes saman asian. Ei joku Wolfenstein 3D tai Sierran pelit pyörineet 386:lla juuri sen paremmin. Vasta sitten kun alkoi Doomia tulla ja vastaavia, alkoi 386 päästä oikeuksiinsa.

 

[Junaski]

Ensimmäinen yhtään relevantimpi PC-peli oli ehkä Sierra On-Linen Leisure Suit Larry (1987), mikä olikin eräänlaisia PC-pelaamisen "killer appeja" eli kiinnosti jossain määrin meitäkin jotka emme siihen asti olleet pitäneet PC:tä minään pelikoneena. Seksi myy.

Joo tuota pikselipippelin piilotusta pelattiin kaverin amigalla aina kun sen äidin silmä vältti, pitihän siinä myös olla huijauskoodi jolla sai kaikki pikselit näkymään.

Edit. Olihan noita paljon härskinpiäkin pelejä jotka hajotti joystickin pahimmassa tapaksessa. Kaikkea sitä piti pentuna pelata.

 

[Mikkos]

Joo tuota pikselipippelin piilotusta pelattiin kaverin amigalla aina kun sen äidin silmä vältti, pitihän siinä myös olla huijauskoodi jolla sai kaikki pikselit näkymään.

Edit. Olihan noita plajon härskinpiäkin pelejä jotka hajotti joystickin pahimmassa tapaksessa. Kaikkea sitä piti pentuna pelata.

Summer games, Winter games, California games. Olin huono kaikissa. Uimahypy oli kivaa jossain pelissä.

 

[Junaski]

Summer games, Winter games, California games. Olin huono kaikissa. Uimahypy oli kivaa jossain pelissä.

Sex games........

 

[Erkki_erikeepperi]

Summer games, Winter games, California games. Olin huono kaikissa. Uimahypy oli kivaa jossain pelissä.

Track & Field on jäänyt mieleen pahimpana "tikunkurituspelinä" C64-ajalta.

 

[3me]

Track & Field on jäänyt mieleen pahimpana "tikunkurituspelinä" C64-ajalta.

Kyllä Decathlon (1500m) oli kaikkein pahin, nykyään ei pysty enää pelaamaan kun kaikki uudet C64/Atari joystickit on kiven alla.

 

[E_Mustakari]

Kotitietokoneet olivat meillä päin enemmän sellaisten nörttien ja muiden nössöjen puuhaa. Autoamikset sun muut viikonloppunsa kartsalla viettävät olivat sitten NES-väkeä.

Sama pätee edelleen. Konsoleilla pelaa pääasiassa se ns. heikompi aines.

 

[Honzo]

Kyllä Decathlon (1500m) oli kaikkein pahin, nykyään ei pysty enää pelaamaan kun kaikki uudet C64/Atari joystickit on kiven alla.

Siinä 1500m kuitenkin vaan se ihan loppu piti täysillä rämpyttää. Ekat 1200m tai jotain vain sellaista rauhallista tahtia..

 

[Honzo]

Track & Field on jäänyt mieleen pahimpana "tikunkurituspelinä" C64-ajalta.

Track&Fieldissä tuli jotain ihan ihme tuloksia. Luokkaa 7sek 100m juoksu...

 

[Erkki_erikeepperi]

Sama pätee edelleen. Konsoleilla pelaa pääasiassa se ns. heikompi aines.

Pelikonsolit olivat ennen ja ovat yhä edelleen vähän kuin "tyhmennettyjä tietokoneita".

Itse asiassa vähän tällä teemalla tietokoneita alettiin markkinoida jo 40 vuotta sitten. Tulee mieleen esimerkiksi William Shatnerin tähdittämä VIC-20 mainos, jossa kehuttiin sitä, että kyseessä on aidolla näppäimistöllä varustettu aito tietokone, eikä mikään pelkkä lelu/peli. Tosin nimenomaisesti juuri VIC-20 soveltui hyvin huonosti mihinkään muuhun kuin pelaamiseen, koska muistia oli naurettavan vähän (5 Kt). No, Basicin opiskeluun ja pikkukikkailuun tietysti. Ja saihan siihen lisämuistia ostettua. Mutta moniko sitä oikeasti osti.

Kuitenkin esimerkiksi Linus Torvalds taisi aloittaa juuri VIC-20:llä. Että sellaista. Ehkä Shatner oli oikeassa.




Ja tämä mainos on jäänyt elävästi mieleen...

 

[Jurppii]

Siinä 1500m kuitenkin vaan se ihan loppu piti täysillä rämpyttää. Ekat 1200m tai jotain vain sellaista rauhallista tahtia..

Tää herättää muistoja rikkinäisistä joystickeistä ja sormenpäistä:

 

[Pempula]

Super Expander - Wikipedia

en.wikipedia.org

Kyllähän Vic-20:n kylkeen ainakin tuon omistajat löi.

...ja 'aito' Decathlon ainakin itselleni oli se David Cranen 'Decathlon', eikä tuo....

 

[Ruudis]

Itse kyllä tunsin montakin sukulaista ja koulukaveria jolla oli Nintendon konsoli 1980-luvulla. Vuosikymmen alkupuoliskolla ne olivat kyllä harvinaisia (ja pelit paskoja), mutta sen suosia sitten kasvoi Super Mario Brossin ilmestymisen jälkeen joskus vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin. Hatusta vetäistynä joka kymmenennellä kaverilla ala-asteiässä oli Nintendon pelikonsoli. Vissiin olivat hienoja aparaatteja pelikonsolit ja kotitietokoneet siihen aikaan kun muistan edelleen, että sillä ja sillä kaverilla oli Nintendo, sillä C64 kasettiasemalla ja sillä levyasemalla ja sillä taas Amiga500 ja sillä ja sillä taas Atari ja jollakin taas ajoittain pääsy isän PC koneelle pelaamaan.

Tietokonepelejä sai siihen aikaan halvalla kun sen kun vain kopioi ne pelit kaverilta. Nehän pystyi kopioimaan tietokoneen omalla C-kasettiasemalla tai levyasemalla tai sitten kaksi pesäiselle kasettinauhurilla.

PC-tietokoneet olivat kyllä todella harvinaisia omassa kaveripiirissä 1980-luvun alkupuoliskolla. Itse asiassa en muista siltä ajalta yhtään ainoaa kaveria, jolla olisi ollut 80286 prosessorin PC edes satunnaisesti käytössä vanhempiensa kautta. Sukulainen taisi ostaa työhommiin 286 koneen niihin aikoihin. Oli sen verran tehokas ja kallis kone siihen aikaan, että yliopistolta henkilökunta ja VTT:ltä kävi porukkaa hänen tehomyllyllään jotain laskemassa kun niillä laitoksilla ei ollut moisia "superkoneita" siihen aikaan. Nykyäaikainen tehokas älypuhelin lienee noin sata tuhatta kertaa tehokkaampi laskentakyvyltään kuin vanha 80286 prosessori.

Kyllä tässä selkeä yhteiskunnallinen jako oli myös taustalla. Konsoli ei ollut kuusnepaa kalliimpi, mutta pelit maksoi nykyrahaan laskettuna jäätävästi. Jokainen voi rahanarvon-muuntimella laskea nintendon pelien hintoja. 500-1000 markan välillä liikkui yksittäisen pelin hinnat pahimmassa vaiheessa. ( Nykyrahaan käännettynä 130 -260 euroon menee). Tämä siinä vaiheessa kun markka lähti kellumaan ja nousi hinnat aivan tappiin. Vahvan markan aikaan sai vielä 300-400 väliin pelejä.

Tulotaso oli tuolloin vielä jotain aivan muuta nykyiseen verrattuna, eli ei noita kaikilla ollut varaa ostaa. Todella monta tapausta tiedän, että yksi peli oli raaskittu koneen matkassa ostaa ja ajoittain ärrältä lainaan.

Kärjistäen voisi sanoa; Ainakin täällä maakunnassa Nintendo löytyi niiltä joilla paljon rahaa tai paljon velkaa, pienempituloisilla oli commodore 64/Vic ja köyhemmät kävi pelaamassa naapurissa.

 

[qwertyu]

Jos 64-nostalgia vaivaa, niin melkein kaikki 64:n pelit löytyy kätevänä pakettina netistä ja emulaattorin kanssa voi pelata fullscreenissä. 26900 peliä gamebase64 v16:ssa, mutta osa niistä on esim. eri kielisiä versioita samasta pelistä jne. joten todellinen määrä on noin 20000. Varmaan enemmän kuin teillä oli aikoinaan, ja nyt voi nauttia myös isoista monitoreista ja paremmista ohjaimista.

 

[Nomber]

Nessin sain muistaakseni 92. Aika monella kaverillakin oli nes. Pelit oli todella kalliita ja en koskaan saanut kun ihan muutaman. Mario3 oli paras.

Snessin halusin mutta siihen ei koskaan ollut varaa. Joskus jossain citymarketissa pelasin sitä kun oli näytillä. yhdellä kaverilla oli sega ja senkin olisin halunnut, mutta ei ollut varaa tietysti siihenkään. Nyt sitten tein raspberrystä nes/snes/sega ym emulaattorin niin saa pelailla mario worldia ja soniccia.

 

[Lucas]

Siinä 1500m kuitenkin vaan se ihan loppu piti täysillä rämpyttää. Ekat 1200m tai jotain vain sellaista rauhallista tahtia..

Urheilupelit, jotka perustuivat siihen että joystickiä heiluteltiin mahdollisimman nopeasti puolelta toiselle minuuttikaupalla, olivat sen ajan hulluutta.

Yhtään liioittelematta käsikin oli pelisessioiden jälkeen arkana vielä seuraavana päivänä kun urheilupelejä pelailtiin.

Kumma kun ei tullut siinen aikaan mieleen edes laittaa vaikka porakoneeseen jotain kalikkaa hakkaamaan sitä joystickkia n+1 kertaa sekunnissa tai tehdä siihen joystickin johtoon jotain säädettävää vilkkukytkintä, jolla olisi voinut säätää sen oikealta vasemmalle kääntymään vaikka 100 kertaa sekunnissa tahdilla. Tai vaikka 1000 kertaa sekunnissa vauhdilla jos peli olisi pysynyt perässä sellaisissa vauhdeissa.

 

[jusubbi]

Itse syntynyt '83, joten ei nyt ehkä hirveesti kasarimuistoja, mutta jotain 80-90 vaihteen juttuja mitä tuli mieleen:

-Vantaan bussit oli ihan karsean värisiä (oranssi-keltainen) ja niissä oli keppivaihteet ja kiihtyvyys ihan luokatonta. Pahvi 10-matkan kortit ja muutkin liput.
-Koulussa maito oli muovipurnukassa, jossa alumiinifolio kantena. Ruokana mm. kevätkeitto ja veriletut.
-Trip mehut oli sellaisessa ihme kolmiopaketissa
-Kiskalta sai vielä irtokarkkeja yksitellen lasipurnukoista ja täti laittoi niitä sitten pussiin halutun määrän.
-Snacky, T-kauppa, Carrols (taisi olla vielä ysärilläkin), Tele, Radiolinja, Kesoil.
-Hakulaitteet, puhelinkortit, pankeissa oli omat tilikirjat, johon merkittiin panot ja otot.
-VHS ja C-kasetit
-Kaupassa pankkikortti "höylättiin".
-Keväisin koulussa lähdettiin keräämään roskia kaduilta ja metsistä.
-Autoissa ei katalysaattoria, joten pakokaasu haisi erilaiselle.
-Raskaassa kalustossa oli ajopiirturit, jotka piirsivät pahvikiekolle ajonopeuksia.
-NES oli kova juttu, 70-luvulla syntyneillä se taisi olla C64?
-Videovuokraamosta sai vuokrata myös NES:siä ja videonauhureita.
-Tupakkaa poltettiin baareissa ja huoltsikoilla, oli sellainen tuttu haju aina kun meni sinne pelailemaan pelikoneita.
-"N*ekeri" oli ihan normaali sana eikä mitään hys hys, niinkuin nykyään.
-Sketsiohjelmissa tehtiin huumoria vähemmistöistä ja se oli ihan ok vielä.
-Ei ollut kännyköitä, joten aina sai soitella ja kysellä tai mennä käymään ja silti ei aina oltu paikalla ja kaikki piti sopia etukäteen.
-Keltaiset sivut, Puhelinluettelo
-Ei ollut gps:ää, joten piti osata lukea karttaa ja kysellä neuvoja ihmisiltä.
-Ei ollut internettiä, joten tiedon etsiminen oli kirjaston / kirjojen / ihmisiltä kyselyn varassa.
-Pornolehdet
-Naamaan piti laittaa jotain rasvaa kovilla pakkasilla.
-Lippikset, joissa oli vain panta ja lippa jotain läpinäkyvää muovia
-Kaljat ja limut oli lasipulloissa. Kaljaa ja siideriä sai myös 1L pulloissa. Kaljakorit.
-TV kanavia oli 2 ja maikkari alkoi lähettää välillä ylen kanavilla.
-Lentokoneissa pääsi pyytämällä moikkaamaan kapteenia.

 

[Erkki_erikeepperi]

Nessin sain muistaakseni 92. Aika monella kaverillakin oli nes. Pelit oli todella kalliita ja en koskaan saanut kun ihan muutaman. Mario3 oli paras.

Nessin hankkiminen vuonna 1992 tuntuu vähän hölmöltä, koska tuolloin oli jo saatavilla niin SNES kuin Sega Megadrivekin, etenkin, jos pelit kuitenkin oli samoissa hintaluokissa.

Tuli tuosta mieleen, että Commodorekin yritti tunkea konsolimarkkinoille niin Amiga CD32:n kuin aiemmin Commodore 64GS:n voimin, mutta eihän siitä mitään tullut... Ja tämä siis samaan aikaan kuin Commodore myös valmisti PC-koneitakin, eli vähän oli lusikka kaikissa sopissa. Ja Amigankin uudet mallit myi huonosti...

Atarillakin oli vähän sama juttu, yritti konsolimarkkinoita kuten myös PC-markkinoita. Ja sitten niillä oli vielä se Atari Falcon, mikä taisi olla ihan uusi ja oma systeeminsä taas kaiken muun lisäksi.

 

[MetcalMan]

Tää herättää muistoja rikkinäisistä joystickeistä ja sormenpäistä:

Juu, oli melkoinen joysticin tappaja.

 

[Lucas]

Tää herättää muistoja rikkinäisistä joystickeistä ja sormenpäistä:

Harmi kun eivät ikinä hoksanneet tehdä peliin maraton-juoksua lajiksi. Siinä olisi ollut sitten joku maksimaalinen 2-3 tunnin joystickin rämpätys kerralla putkeen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Levi's 501 lienee syytä mainita kun 1980-luvusta puhutaan... Ei noi epämuodikkaat farkut olisi nykyäänkään.

Komentokeskus oli suosittu postimyyntifirma, josta tilattiin mm. pelejä. Mikrobitin mainoksissa oli usein isoja listauksia myydyistä peleistä.

 

[Hyrava]

Harmi kun eivät ikinä hoksanneet tehdä peliin maraton-juoksua lajiksi. Siinä olisi ollut sitten joku maksimaalinen 2-3 tunnin joystickin rämpätys kerralla putkeen.

Meni niitä joystickejä jo 1500m juoksussakin sen verran että maratonissa olisi pitänyt jo lennosta vaihtaa uutta tilalle... Joitakin joystickejä pystyi itse korjaamaan kohtuullisen helposti, joten vanhat joystickit tuli säästettyä varaosiksi ja vaihdettua sitten niistä jousia ja mikrokytkimiä (ja välillä johtojakin) että sai taas toimivan ohjaimen.

 

[namlepo]

Tac 2 oli legendaarinen. Ja python tuo ihana käden raiskaaja.

 

[jurristi]

Tac-2 oli kyllä hyvä. Muut joystickit tuppasivat aina hajoamaan jossain vaiheessa.

Muistaakseni tällainen QuickShot 1 toimi rämpytyspeleissä hyvin, kun otti pohjasta kiinni ja ravisti:

Taisivat muuten olla aika paskoja joka suhteessa.

 

[conn]

Mein kylässä R-kioskit vuokrasivat Nintendoja peleineen, ja suosio oli aivan valtava. Piti viikkoja ennen suunnitella ja varata jos aikoi saada.

 

[VuohiKauhu]

Näitä ei taida olla vielä mainittu:

-Transformers/Dino Riders
-Puhelinkopit
-"Kauppalasku" eli lähikaupasta sai ostettua ruokaa laskulle
- busseissa oli erikseen kuljettaja ja lipunmyyjä

 

[Honzo]

Tac-2 oli kyllä hyvä. Muut joystickit tuppasivat aina hajoamaan jossain vaiheessa.

Muistaakseni tällainen QuickShot 1 toimi rämpytyspeleissä hyvin, kun otti pohjasta kiinni ja ravisti:

Taisivat muuten olla aika paskoja joka suhteessa.

Quickshot 1 ja/tai 2 meni ne metalliläpyskät piirilevyltä poikki ja niitä sitten juoteltiin ehjäksi...

 

[Hyrava]

Tac-2 oli kyllä hyvä. Muut joystickit tuppasivat aina hajoamaan jossain vaiheessa.

Muistaakseni tällainen QuickShot 1 toimi rämpytyspeleissä hyvin, kun otti pohjasta kiinni ja ravisti:

Taisivat muuten olla aika paskoja joka suhteessa.

QuickShot 2 Pro oli kanssa hyvä noissa ravistuspeleissä, tosin ne hajosivat tosi herkästi ja joutui niitä avomallin kytkimien jousia vaihtelemaan. Pienellä kutistesukkakikalla ne sai kestämään vähän paremmin mutta katkeilivat ne silti.

 

[Honzo]

Yks muisto liittyy kouluruokailuun. Meillä oli ainakin peltimukit parina ekana vuotena. Sit tais tulla niitä 2dl maitopurkkeja. Niitä sitten juotiin kilpaa ja jotkut oksensivat vessassa ruokailun jälkeen... Ja lautaset oli muovia. Kaikilla oli 3 -vaihteiset Nopsa Picnicit. Mä taisin saada 3v Soliferin ja hävetti, kun en saanut Nopsaa Kasarin lopulla sain 6v Terässiiven oikein käyrätangolla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Yks muisto liittyy kouluruokailuun. Meillä oli ainakin peltimukit parina ekana vuotena. Sit tais tulla niitä 2dl maitopurkkeja. Niitä sitten juotiin kilpaa ja jotkut oksensivat vessassa ruokailun jälkeen... Ja lautaset oli muovia. Kaikilla oli 3 -vaihteiset Nopsa Picnicit. Mä taisin saada 3v Soliferin ja hävetti, kun en saanut Nopsaa Kasarin lopulla sain 6v Terässiiven oikein käyrätangolla.

Kouluruokailusta jäi sikäli ikävät muistot, että kaikki otettu/saatu ruoka oli periaatteessa pakko syödä ja jämien tyhjennys roskikseen piti aina tehdä vähän opettajan katseelta piilossa. Toi teki koko tilaisuudesta aika ikävän.

 

[Hopeapaa]

Hieman jumittaa ATK aiheisiin keskustelu, mutta ehkä se ei yllätä tällä forumilla.

Väite että päästäessä 90-luvulla Doomin pariin olisi 386 päässyt oikeuksiinsa ei oikein pidä paikkaansa - 386 oli jo tuolloin aikansa elänyt eikä Doom enää kunnolla pyörinyt. Kiivaimpaan aikaan 80-90 -luvuilla PC puolella kymmenkertaistui tehot muutaman vuoden välein ja ilman jatkuvaa päivitystä pelaamisesta ei olisi tullut mitään.

 

[Lucas]

Kouluruokailusta jäi sikäli ikävät muistot, että kaikki otettu/saatu ruoka oli periaatteessa pakko syödä ja jämien tyhjennys roskikseen piti aina tehdä vähän opettajan katseelta piilossa. Toi teki koko tilaisuudesta aika ikävän.

Omana aikana ala-asteella koulurakennus oli isossa remontissa kun oltiin toisella luokalla. Sen seurauksena kouluruuat syötiin kuukausia omissa luokissa ruokalan sijasta. Sääntönä oli myös että kaiki ruuat pitää syödä lautaselta ja tarjottimelta jota siinä oli itse tai joku muu annostellut. Yksi toisella luokalla ollut hiljainen tyttö oli sitten jemmannut sitä ylimääräistä ruokaa mitä ei halunnut syödä omaan pulpettiinsa. Homeinen ruokakätkö oli paljastunut sitten vanhempainillassa kun vanhemmat oli availleet niitä pulpetteja siellä. Seuraavana päivänä opettaja nöyryytti sitten koko luokan edessä sitä ruokaa salaa pulpettiinsa piilottanutta tyttöä. Oli varmaan noin 8-vuotias.

Toivottavasti kyseinen tyttö selvisi siitä opettajan nöyryytyksestä ilman mielenterveysongelmia ja syömishäiriöitä. Minun on vaikea käsittää edelleen tuollaista luokan edessä tapahtuvaa lapsen nöyryyttämistä ja sitä miksei asiaa voida hoitaa kaikessa hiljaisuudessa vaivihkaa hienovaraisesti. Tuo oli vain yksi monista esimerkeistä miten opettajat siellä nöyryyttivät ja kiusasivat lapsia. Paljon pahempaakin siellä tehtiin opettajien toimesta lapsille.

 

[Hyrava]

Hieman jumittaa ATK aiheisiin keskustelu, mutta ehkä se ei yllätä tällä forumilla.

Väite että päästäessä 90-luvulla Doomin pariin olisi 386 päässyt oikeuksiinsa ei oikein pidä paikkaansa - 386 oli jo tuolloin aikansa elänyt eikä Doom enää kunnolla pyörinyt. Kiivaimpaan aikaan 80-90 -luvuilla PC puolella kymmenkertaistui tehot muutaman vuoden välein ja ilman jatkuvaa päivitystä pelaamisesta ei olisi tullut mitään.

Jep, kaverin 386:lla Doomia pystyi pelaamaan sellaisella postimerkin kokoisella ruudulla, omalla 486:lla sentään pyöri kohtalaisesti lähes koko ruudun kokoisella näkymällä ja itseasiassa vasta ensimmäisillä Pentiumeilla taisi pyöriä oikein sulavasti koko ruudulla.

 

[Erkki_erikeepperi]

Hieman jumittaa ATK aiheisiin keskustelu, mutta ehkä se ei yllätä tällä forumilla.

Väite että päästäessä 90-luvulla Doomin pariin olisi 386 päässyt oikeuksiinsa ei oikein pidä paikkaansa - 386 oli jo tuolloin aikansa elänyt eikä Doom enää kunnolla pyörinyt. Kiivaimpaan aikaan 80-90 -luvuilla PC puolella kymmenkertaistui tehot muutaman vuoden välein ja ilman jatkuvaa päivitystä pelaamisesta ei olisi tullut mitään.

Kyllä kotikäytössä vuosi 1993 oli vielä 386:n kukoistusvuosia. Vanha prosessorihan se oli tuolloin jo, mutta siksi kohtuuhintainen. Sitä paitsi tehokkaimmat 386:t kuten mun AMD 386/40 MHz ei tehoissa edes hävinnyt paljoakaan tai lainkaan hitaimmille 486:lle, kuten 486SX/25...

Eli kellotaajuuksiinkin kannattaa kiinnittää huomiota, niillä oli aika iso merkitys tuolloin toisin kuin nyt. Hitain 386 kävi 12 MHz taajuudella ja nopeimmat tosiaan 40 MHz... Ja se vaikutti tehoon ihan suorassa suhteessa käytännössä.

Kehitys oli tosiaan älyttömän nopeaa tuolloin ja jo seuraavana vuonna tilanne oli luultavasti toinen. Sellainen muistikuva mulla on, että 1994 oli viimeistään 486:n vuosi kodeissa.

Edit: Am386 julkaistiin vuonna 1991, joten kyllä se oli ihan kuranttia tavaraa 90-luvun alussa. Oli luultavasti halvempi kuin Intelin versio.

 

[Tonnin Seteli]

Tuo pakkosyöttäminen ja muu kiduttaminen oli 80-luvulla kai vielä normaalia. Lasten hakkaaminenhan oli myös joissakin perheissä. Kouluissa tuskin moni psykopaattiopettaja uskalsi, koska homman kääntöpuolena lapsen isä olisi voinut todennäköisesti melko seuraamuksitta hakata opettajan paskaksi.

Rajukin henkinen väkivalta pikkulapsia kohtaan oli vielä jäänteenä hieman myöhemmin. Sitä tuli koettua 90-luvun alussa. Opettaja myöhemmin hakkasi omia lapsiaan ja sai jatkaa työssään tuomion jälkeen.

Enkä nyt tarkoita mitään "kuria" tai häirikkötapauksia tai muuta sellaista, mistä nykyään puhutaan. Ihan normaalien kilttien ja arkojen lasten vahingoittamisesta on puhe.