Pyhäpäivien osalta kauppojen aukioloa on lakisääteisesti rajoitettu jo satoja vuosia sitten. Ruotsissa ja myös Suomessa pitkään voimassa olleen
vuoden 1734 lain rikoskaaren (”Pahateon kaaren”)
sapatinrikoksia koskevan 3. luvun 8 §:n mukaan ”rihkamakaupat” oli pidettävä suljettuina sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Sitä vastoin ruokaa ja juomia sai pyhäpäivinäkin myydä sen jälkeen, kun jumalanpalvelus oli ohi. Kiellon rikkomisesta oli säädetty 10
taalarin sakkorangaistus[8].
Aukioloaikoja koskevaa lainsäädäntöä on myöhempinä aikoina muutettu useita kertoja. Arkipäiville rajoituksia on säädetty vasta 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja ne ovat liittyneet läheisesti
työaikaa koskevaan lainsäädäntöön. 1960-luvulla kaupat suljettiin useimmiten jo klo 17. Vuodesta
1969 vuoteen
1997 aukiolo oli sallittua arkisin klo 8–20 ja lauantaisin klo 8–18.
[9]. Lain 2. pykälä sanoi:
Sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä ei ammattimaista vähittäiskauppaa saa harjoittaa (...)
Vuoden 1969 laki salli kioskien säätelemättömän aukiolon. Kioskin myyntipinta-alaa ei tässä laissa tarkkaan määritelty. Sen sijaan asetuksella määrättiin varsin tarkoin, mitä tavaroita kioskeissa saatiin myydä, jotta ne katsottiin kioskeiksi.
Vuonna 1989 sallittiin lakimuutoksella myymälöiden sunnuntaiaukiolo haja-asutusalueilla.
Syksyllä 1994 sunnuntain aukiolo sallittiin myös taajama-alueilla joulukuussa sekä kuutena erikseen määrättävänä sunnuntaina.
Vuonna 1997 uuden lain myötä sunnuntain aukiolo laajeni koko kesälle. Samalla aukioloa arkipäivinä pidennettiin kello 21:een.
Vuonna 2000 haluttiin kannustaa lähi- ja pienkauppojen toimintaa (myyntipinta-ala alle 400 m²) sallimalla niiden sunnuntaiaukiolo tammikuusta 2001 alkaen ympäri vuoden, poikkeuksena pääsiäispäivä, äitienpäivä, helluntai ja isänpäivä, jolloin ne ovat kiinni. Myös näitä isompien myymälöiden tilannetta selkeytettiin niin, että yksittäisistä sunnuntaista luovuttiin ja aukiolo sallittiin sunnuntaisin touko–elokuussa sekä marras–joulukuussa.
Elokuussa 2008 valtiovarainministeri
Jyrki Katainen väläytti mahdollisuutta kauppojen aukiolon pidentämisestä tai sääntelyn purkamisesta ruoan
arvonlisäveron alennuksen yhteydessä.
[10] Palvelualojen ammattiliiton (PAM) edustajisto hyväksyi marraskuussa 2008 alustavasti ehdotuksen aukioloaikoja koskevien säännösten uudistamiseksi, ja hallitus antoi toukokuussa 2009 asiaa koskevan lakiesityksen eduskunnalle.
Uusi laki tuli voimaan 1. joulukuuta 2009.
[11] Aiemmin vain alle 100 m²:n myymälöillä (kioskeilla) oli täysin kellonajoista riippumaton aukiolo, mutta nyt tämä laajennettiin koskemaan myös alle 400 m²:n liikkeitä, tosin niin että juhlapyhiä koskevat rajoitukset jäivät voimaan. Tätä isompien myymälöiden sunnuntaiaukiolo laajennettiin ympärivuotiseksi, mutta lyhennettiin päättyväksi jo klo 18 (marras-joulukuussa klo 21). Juhannus- ja jouluaaton aukioloa lyhennettiin siten, että kaupat sulkevat jo kello 12, kun aiemmin ne sulkivat kello 13.
Alkuperäisen ehdotuksen mukaan laki ei olisi koskenut enää parturi- ja kampaamoliikkeitä, mutta eduskunta päätti asiasta toisin.