Miksi ihmeessä kukaan veisi vaikka 15 Pro Maxin tuonne ja vaihdattaisi siihen LCD-näytön?
Puhelimella ei mitään muuta arvoa sen jälkeen kun käyttöarvo, eikä välttämättä sitäkään jonkun päivityksen jälkeen. Toimiiko noissa 1-120hz mukautuva virkistystaajuus? Allways-On-Display? Yltääkö kirkkaus samalle tasolle alkuperäisen näytön kanssa jne.?
Olin lukevinani tuolta, että nuo LCD-näytöt olisivat aina 60hz. Se miten ovat onnistuneet tuon puukottamaan iOS:ään on mielenkiintoista, kun ainakaan ilman jailbreakiä sille puhelimelle ei liene pystyvän kertomaan, että näyttö on nyt 60hz, eli ajetaanko sitä käyttöjärjestelmän näkökulmasta sitten kuin 120hz näyttöä ja pudotetaan joka toinen frame, joka toki sitten kuluttaa tarpeettomasti akkua enemmän ja kusee kaikki animaatiot tökkimään (enemmän kuin mitä normaalisti 60hz näytöillä tökkisi) ja miten se mukautuva virkystystaajuus, jota ei kai saa edes pois päältä tapahtuu? Lähetetään kaikki jossain 120hz containerissä, josta näyttö sit pudottaa joka toisen framen pois ja välillä fps putoilee minne ikinä, kun puhelin automaattisesti sitä pienentelee, eli käytännössä efekti on sama kuin pelailisi peliä, jonka fps heittelehtii rajusti ilman mitään v syncciä, eli ruudun repeilyä ja muuta kivaa luvassa?
Muutenkin tuo tekninen toteutus kiinnostaa, kun olen ymmärtänyt, että oledeita ajettaisiin ihan eri tavalla ja niiden virransyöttö olisi tosi erilainen yms. (Ainakin tämänkaltaisia pointteja tuli esiin, kun joskus yritin setviä, että miksi LCD Steam Deckiin ei ole tullut oled-modia vastaan, joten sama luulisi pätevän toisinkin päin.
)
Minulla on yksi iPhone 13, josta on näyttö päreinä ja tavallaan houkuttaisi testata tuota LCD-ruutua siihen. Se on selkeästi halvempi kuin (kenties) alkuperäistä vastaava tarvikeruutu ja olisin kovin utelias kurkkaamaan kolorimetrillä, että millainen LCD se on.
Tosin jos se ruutu jää repsottamaan rungosta irti niin se on ehkä jo itsessään liian iso deal breaker, kun toistaiseksi en ole vielä törmännyt yhteenkään näytönsuojaan, joka ei häiritsisi käyttöä liikaa kun esim. selaimella navigoi swaippaamalla jommasta kummasta laidasta taakse/eteenpäin.
Jos sinne isokin railo jää niin se ei ehkä ole kosteudenkestonkaan kannalta optimi, kun vaikka noiden huoltojen jälkeen eivät lupaamaan vesitiiviyden olevan kunnossa niin kyllähän ne sinne samalla ne silikonit/ties mitkä tarrat ovatkaan, joihin se vesitiivys alunperin on perustunut?
Applen käyttämät LCD:t iPhone 7:n jälkeen ovat olleet sieltä paremmasta päästä, kun kattavat DCI-P3:n kokonaan, joka taitaa edelleen olla melko harvinaista työpöytänäytöissäkin. Jos tuo on niitä vastaava niin saattaisin oikeasti vaihtaa takaisin siihen vanhaan luuriin ja myydä nykyisen 14 pro maxini pois. Toki sitähän ei voi tietää kuinka isoa variaatiota juuri noissa näytöissä on yksilöiden välillä, mutta omat kokemukset muista ruuduista ovat olleet, että melko pieniä heittoja ne nykyään yleensä ovat. Esim. 2 viimeisintä eri valmistajan televisiota, jotka ovat olleet minulla käytössä ovat olleet muistaakseni alle dE 1 sisällä rtingsin mittaamista tuloksista.
Minua on pidemmän tovin kiehtonut, että olisi kiva saada puolueettomia testejä noista alkuperäistä vastaavina markkinoiduista tarvikenäytöistä, että kuinka alkuperäistä vastaavia ne oikeasti ovat esimerkiksi kirkkauden, värien, vasteaikojen yms suhteen. Tää olisi aika olennainen tieto myös siksi, että en ole Swappielta uskaltanut puhelinta ostaa, kun saattavat vaihtaa ei-alkuperäisiä näyttöjä niihin ja sitä ei käsittääkseni saa selvitettyä ennen kuin luuri on kourassa.
(Ja jotenkin mä en luota, että ne tarvikenäytöt olisi oikeasti testattu kattavasti vastaaviksi, eikä asiantuntijuus ole jäänyt tasolle: ”resoluutio täsmää ja tääkin on oledi”, ennen kuin toisin todistetaan.
)
Jos se tarvikeruutu ei esim. tukisi laajoja väriavaruuksia lainkaan, mutta olisi tehdaskalibroitu sRGB:hen kohdilleen niin iOS todennäköisesti silti olettaisi, että näyttö on kalibroitu DCI-P3:een ja tonemappaisi sRGB-sisällön tällä oletuksella, eli värit ns. ”normisisällössä” jäisi värikylläisyydeltään tosi valjuksi, vaikka se näyttö itsessään sen hallitsisi, jos sitä ajettaisiin oikein.
Jos tarvikenäyttö periaatteessa olisikin DCI-P3-näyttö, mutta esim. whitepoint heittää tarpeeksi alkuperäisestä niin sen epätarkkuudet käytännössä moninkertaistuu, kun lähdetään tonemappaamaan suppeampaa väriavaruutta laajempaan olettaen, että se olisi X, vaikka se onkin oikeasti Y.
Varmaan ihan ekana nopeana testinä voisi käydä toki myymälässä vertaamassa vierekkäin ihan silmämääräisestikin, että paljonko ne heittää omaan luuriin verrattuna. Muistaakseni esimerkiksi webbiselailussa yms. sRGB-tavarassa eroa OLED iPhonen ja LCD iPadin välillä ei juurikaan ollut, kun kirkkauden ensin suurinpiirtein matchasi silmämääräisesti. HDR-sisällössä sitä taasen oli sitäkin enemmän. Pitää vielä tsekata tuo uudelleen muistanko edes suunnilleen oikein.
iOS-laitteiden yksi suuri vahvuus on tosi hyvin toteutettu värienhallinta. (Siis tosi hyvin suhteutettuna käyttäjältä vaadittavan tietämyksen/toimenpideiden määrään, joka on 0 ja siihen, että ruudusta ulostuloja tavara on ainakin suurin piirtein samaa kuin mitä sieltä kuuluukin tulla ulos, jos noudatetaan standardeja.)
Siellä ei ole mitään käyttäjän valittavissa olevia eri tiloja, jotka on kalibroitu tiettyyn väriavaruuteen niinkuin Androideissa on tullut vastaan. (Ja se toteutus on jäänyt minulle vähän kryptiseksi, kun esimerkiksi selaimella se tunnistaa DCI-P3 tagatyt kuvat jokaisessa tilassa ja näyttää sRGB:n ulkopuolella olevat värit, mutta tonemappaako ne sitten sen jälkeen vaan kaiken siihen valittuun väriavaruuteen väkisin vai mitä siellä tapahtuu?
Joku adaptiivinen tila noissa on yleensä se oletus, mutta se ainakin omien kokemuksien mukaan ylisaturoi sRGB:tä.)
iOS siis näyttää DCI-P3, rec709, Adobe RGB jne sulassa sovussa melkoisen oikein (näytön maksimien rajoissa toki, ylimenevät asiat muistaakseni clipataan), kunhan sisällössä on tagit kunnossa. Jos tageja ei ole niin oletetaan sisällön olevan sRGB:tä ja sitä ei venytetä väkisin DCI-P3:n väriavaruuteen siten, että kaikki on vähän ylisaturoitunutta.
Tämä kaikki olettaen tietenkin, että True Tone on poissa päältä, koska se päällä koko hässäkkää siirretään whitepointin mukana johonkin suuntaan. Silläkin on kai teoriassa paikkansa, jos haluaa simuloida suurinpiirtein miltä jokin asia näyttäisi paperilla siinä valossa, jossa on. En vaan tiedä onko se oikeasti ihan noin yksinkertaista, kun eri valoilla on eri CRI, miten printteri värienhallinta toimii yms.
Tätä koko kalibrointiongelmaa pystyisi toki kompensoimaan, jos iOS:lle saisi asennettua näyttöprofiileja, joilla voisi kertoa käyttöjärjestelmälle, että mitä sieltä näytöstä oikeasti tulee ulos rgb-arvolla X ja tonemapperi ottaisi tämän huomioon. Niinkuin työpöytäkäyttiksissä nykyään periaatteessa voi tehdä (se on sit eri asia kuinka järkevästi ne tonemappauksen hallitsee
), mutta ymmärrettävästi Apple ei tällaista ole kokenut tarpeelliseksi avata käyttäjälle/huollolle, kun tiettyyn puhelimeen tulee vain yksi tietty näyttö ja oletettavasti Applella on joku heille hyväksyttävä ”virhemarginaali” siihen kuinka paljon varianssia niissä on, että pysytään speksin sisällä.
Toki jos Applea pakotetaan olemaan korjausmyönteisempi niin ehkä tämän aspektin huomioiminen voisi olla askel parempaa kohti, kun paljon häiritsevämpäähän se on käyttäjälle, että softalla saadaan ei-viralliset näytöt näyttämään huonommalta kuin ne ovat kuin joku asetusvalikossa oleva pop-uppi, mutta en pidättelisi hengitystäni, kun nyt ollaan päästy vasta tilanteeseen, jossa alkuperäisiä osia saa vaihtaa ei-valtuutetut ihmisetkin ilman ongelmia.
.
