Vähän offtopiccia:
Kristinusko näin psykologisena ilmiönä on se vuosituhansien saatossa kehittynyt kollektiivinen moraalijärjestelmä, joka on hienosäädelty toimimaan ihmisten itsensä parhaaksi. Toki sitä päivitetään aina silloin tällöin, mutta sen näkeminen vain hihhulointina tai uskona yliluonnolliseen on uskomattoman kapeakatseista. Kristinuskon totuuden etsimisen ja lähimmäisenrakkauden vaaliminen hyvin todennäköisesti johti valistusajan saavutuksiin ja niihin hyvinvointiyhteiskuntiin, jotka tällä hetkellä ovat maailman kärkisijoilla monellakin mittarilla katsottuna. Edes suht sekulaarissa Japanissa ei yksilön asema ole niin hyvä kuin mitä se on kristityissä maissa ollut ja on edelleen.
Muslimimaissa ei esimerkiksi vaalita totuutta samalla tavalla. Heidän sankarinsa on sodanlietsojia ja psykopaatteja. Siellä Koraanikoulut on korvanneet tieteelliset koulut toisin kuin lännessä, jossa kirkot ovat kehittäneet ensimmäiset yleissivistävät koulut. Ensimmäiset tiedemiehetkin olivat suurimmaksi osaksi kristittyjä. Muslimit pitivät pahimmillaan matematiikkaa paholaisen oppina. Siellä ei myöskään arvosteta lähimmäisenrakkautta, minkä voisi näin yksinkertaistettuna väittää olevan ryhmän kyky toimia yhdessä ja ymmärtää toisiaan vaikeina aikoina.
Ei ole oikeastaan mitään todistetta siitä, että ateistinen yhteiskunta toimisi. Neuvostoliitto, Natsi-Saksa ja Maon Kiina on esimerkkejä mitä tapahtuu, kun me luovutaan kristinuskon moraalijärjestelmästä. Nykyäänkin poliittisen korrektiuden, raivofeminismin ja identiteettipolitiikan aikakautena en näe mitään merkkejä siitä, että kristinuskon hylkääminen olisi johtamassa kovinkaan vakaaseen yhteiskuntamalliin. Sekularismi on ok, mutta ei pitäisi heittää lasta pesuveden mukana pois, eli kaikenlainen kristinuskon ja kulttuurin vähättely ja paheksuminen pitäisi lopettaa. Sellainen itseviha johtaa dystopiaan ja tyhjiöön, jossa yhteiskunta on altis totalitäärisille ideologioille.
Sanon tämän ateistina, koska minäkin asennoidun joskus kristinuskoa kohtaan noin kuin muutamat tässä ketjussa, mutta sitten tajusin, että ilman kristinuskon vakauttavaa vaikutusta länsi on paljon heikompi esim. islamin edessä. Sehän me ollaan toki jo todettu pahimman kautta.
Feminismiin tämä toki liittyy niin, että näkisin aika monet feministit ateisteina. Yhteistä heille kaikille tuntuu olevan patriarkaatin viha ja halu tuoda systeemi alas. Tälläisille henkilöille mulla on uutisia: patriarkaatti on yhtä kuin länsimaat. Se on se järjestelmä, jonka mahdollisuuksien tasa-arvo on luonut. Miehet ovat valta-asemissa, koska he havittelevat statusta, jotta pärjäisivät mahdollisimman hyvin parisuhdemarkkinoilla.Tämä luo samalla hyvinvointia ympärilleen. Aletaan pelleilemään liikaa lopputuloksen tasa-arvon kanssa ja murennetaan perinteisen rakenteet, niin moni asia, jotka teki yhteiskunnistamme niin vakaan ja onnellisen lakkaa olemasta. Ihan esimerkkinä nyt jo vaikka se, että naiset on nyt onnettomampia kuin 1970-luvulla.
Gains in women’s rights haven't made women happier. Why is that?