Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti
”Moni ajattelee, että tytöt nyt vain tykkäävät pinkistä. Ei nähdä, miten vahvasti ympäristö ohjaa mieltymyksiä alusta asti”, sanoo asiantuntija.
Tilaajille
Kuura Maulalle on tärkeää, että Kaspian oppii puolustamaan heikommassa asemassa olevia.(KUVA: HARRI NURMINEN)
Anna Tommola
Julkaistu: 18.10. 2:00 , Päivitetty: 18.10. 11:13
KUURA MAULA, 24, ei sano vajaan kahden vuoden ikäistä lastaan pojaksi – tai pikkumieheksi tai pikkuherraksi. Hän odottaa, mihin identiteettiin lapsi itse kertoo kuuluvansa, ja aikoo puhutella lastaan sen mukaisesti.
”Voihan olla, että lapsi myöhemmin kertoo, ettei olekaan poika. Se on paljon kipeämpi tilanne, jos hänelle on koko elämän ajan hoettu sitä poikaa”, Maula perustelee.
Puistossa
Kaspian oletetaan lähes poikkeuksetta tytöksi, koska hänellä on yllään värejä laidasta laitaan.
”Kokosiniseen en ole halunnut häntä pukea. Jos lapsi itse jonain päivänä sanoo, että haluaa tiettyjä värejä, en tietenkään kiellä. Siihen saakka pidän vaihtoehdot auki. Sitä sukupuolittamista tulee jo kaikkialta muualtakin, päiväkodista ja sukulaisilta.”
Hankausta ympäristön kanssa tuli jo raskausaikana, kun Maula ei halunnut selvittää lapsen oletettua sukupuolta. Miksi ketään pitäisi kiinnostaa syntymättömän lapseni genitaalit, hän ihmetteli. Hän ei halunnut antaa sukupuolen edes alitajuisesti vaikuttaa esimerkiksi vauvalle hankittaviin tarvikkeisiin.
”Kun ensimmäisen kerran laitoin sen synnytyslaitoksen vaaleanpunaisen bodyn syntymässä pojaksi määritellyn lapseni päälle, huomasin, että se tuntui itsestänikin pienen hetken omituiselta. Kukaan tässä yhteiskunnassa kasvanut ei ole täysin vapaa stereotypioista.”
Maula koki teininä yhteiskunnallisen herätyksen ja on vuosia opiskellut feminismiä. Hänen feminisminsä ulottuu sukupuolten lisäksi muihinkin syrjiviin rakenteisiin ja asenteisiin.
”Se määrittää kaikkea, mitä teen.”
LAPSUUS on yhä vahvasti sukupuolitettua. Vaate- ja leluosastojen lisäksi se näkyy siinä, millaisiin puuhiin aikuiset lapsia ohjaavat ja mistä odottavat näiden kiinnostuvan, toteaa Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen päiväkoti -hankkeen projektipäällikkö, kouluttaja
Reija Katainen.
Perheissä asenteet Kataisen mukaan vaihtelevat. Useimmat vanhemmat ajattelevat, että lapsia on kohdeltava samanarvoisesti. Osa kuitenkin katsoo, ettei leluilla tai vaatteilla ole sen kannalta mitään väliä.
”Moni ajattelee, että tytöt nyt vain tykkäävät pinkistä. Ei nähdä, miten vahvasti ympäristö ohjaa mieltymyksiä alusta asti”, Katainen sanoo.
Esimerkiksi päiväkotitutkimuksissa on havaittu, että jos leluja ei järjestellä niin, että barbit ovat yhdessä ja autot toisessa laatikossa, lapset myös leikkivät niillä sekaisin.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus pyrkii tietoisesti tunnistamaan ja ottamaan huomioon sukupuoliin liittyvät käsitykset. Niiden sijaan tarjotaan moninaisia malleja ja kuunnellaan lapsen yksilöllisiä taipumuksia.
ERÄÄN kampaamokäynnin aikana
Maisa Leppäsen, 33, esikoinen
Joonatan, 7, tarttui pöydällä lojuneeseen Prinsessa-lehteen. ”Älä sitä ota, se on tyttöjen lehti”
, vanhempi parturi tuli hätiin.
Silloin Leppästä lähinnä huvitti. Mutta jos omassa lähipiirissä jatkuvasti satelisi moisia kommentteja, feministiäiti puuttuisi kyllä asiaan.
”Olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen, etten ohjaisi lapsiani stereotyyppisiin leikkeihin tai vaatevalintoihin. Jos kolmevuotias
Siirikysyy, että äiti, mitä mä tekisin, en automaattisesti tarjoa vaihtoehdoksi vauvan työntämistä rattaissa. Lapset saavat kiinnostua siitä, mistä haluavat.”
”Haluan varmistaa myös tyttärelleni hyvän itsetunnon. En halua, että hän kuvittelee, ettei voisi sukupuolensa vuoksi tehdä jotain”, Maisa Leppänen sanoo. (KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS)
”Saatan vaihtaa lukiessa hahmojen sukupuolet. Kun Pupu Tupuna rakentaa leikkimökin, äitipupu onkin se, joka määräilee mitä tehdään.”
Leppänen ei omassa lapsuuskodissaan kokenut sukupuolellaan olevan merkitystä.
”Työelämään siirtyessä oli järkytys huomata, että sanomisiani ei kuunnellakaan, koska olen nainen.”
Sen verran hän kokemuksistaan sisuuntui, että on vanhemmaksi tultuaan alusta asti pyrkinyt tasa-arvoiseen kasvatukseen.
Leppänen on ostanut molemmille lapsilleen vaatteita sekä tyttöjen että poikien osastoilta.
”Jos minulle tulee fiilis, että joku tuputtaa jotain, saan tyydytystä, kun valitsenkin toisin.”
Myös vanhojen lastenkirjojen perinteisiä asetelmia Leppänen karsastaa.
”Saatan vaihtaa lukiessa hahmojen sukupuolet. Kun Pupu Tupuna rakentaa leikkimökin, äitipupu onkin se, joka määräilee mitä tehdään. Isäpupu tuo virvokkeita ja tulee lohduttamaan, kun joku lyö vasaralla sormeen.”
AIKUISET ohjaavat lapsia perinteisiin rooleihin sekä tietoisesti että tiedostamattaan. Joskus ilmeet tai äänenpainotkin riittävät. Apulaisena toimivaa poikaa kehutaan vuolaammin, tytöltä odotetaan luonnostaan avuliaisuutta, vastuuntuntoa ja huolellisuutta. Esimerkiksi Nordean tänä vuonna tehdyn kyselyn mukaan vanhemmat edellyttävät tytöiltä enemmän kotitöitä viikkorahan vastineeksi kuin pojilta.
Chicagon ja Stanfordin yliopistojen tutkijoiden mukaan vanhemmat saattavat huomaamattaan ohjata tyttöjä alisuoriutumaan. Alle kolmevuotiaina pojat saivat tyttöjä enemmän kehuja yrittämisestä ja ponnistelusta, tytöt ominaisuuksistaan. Viisi vuotta myöhemmin pojat suhtautuivatkin myönteisemmin haasteisiin ja uskoivat, että omia kykyjä pystyy kehittämään.
Tytöt saavat poikia enemmän syliä ja tukea tunteiden ilmaisulle. Toisaalta aikuiset Kataisen mukaan kieltävät ja rajoittavat tyttöjä enemmän, jotta ei satu tai vaatteet likaannu. Pojat nähdään luonnostaan raisumpina.
”Tyttö on heti hankala, jos on näkyvä tai vilkas. Toisaalta pojan ’tyttömäisyys’ on usein vielä isompi huolenaihe”, Katainen huomauttaa.
VOIVATKO pojat käyttää korkokenkiä, Joonatan kysyi joskus. Maisa Leppänen vastasi: Voivat, vaikkei se olekaan kauhean yleistä. Ja kun pojalle tuli ohimenevä mekkovaihe, tämä myös sai mekon.
Nyt esikoista kiinnostavat autot, legot ja sotaleikit. Pikkusisko taas selittää ylpeänä olevansa tyttö ja leikkii paljon prinsessaleikkejä. Toisaalta joskus prinsessa marssiikin isoveljen huoneesta kivääri olallaan.
”En ole niin radikaali, että välttäisin kokonaan tyttö- ja poika-sanoja. Lapset usein haluavat samastua samaa sukupuolta olevaan vanhempaan. Koen, että tärkeintä tasa-arvokasvatusta on aidosti tasa-arvoinen parisuhde ja vanhempien hyvä itsetunto”, Leppänen pohtii.
Kuura Maulalla feministiseen kasvatukseen nivoutuu myös kiintymysvanhemmuus, joka perustuu lapsentahtisuuteen. Lapsella on myös alusta asti oikeus määrätä kehostaan ja tunteistaan.
”Jos lapsi kaatuu ja itkee, en halua kieltää toisen tunnetta sanomalla ’ei hätää’. Sanon, että nyt tuntuu ikävältä, mutta kohta se menee pois.”
Lapsi saa syliä, läheisyyttä ja turvaa aina kun sitä tarvitsee. Toisaalta halaamiseen tai vaipanvaihtoon Maula kysyy lapselta luvan.
”Näin lapsi toivottavasti vanhempanakin arvostaa omaa kehoaan sekä kunnioittaa esimerkiksi seurustelukumppaninsa samaa oikeutta.”
”Jos emme tiedä jonkun ihmisen nimeä, käytän yleisimmin sanaa tyyppi.”
Tukea ajatuksilleen Maula saa Facebookin feministivanhempien ja kiintymysvanhempien ryhmistä. Kaveripiirissä esimerkiksi sukupuolen moninaisuus on jo itsestäänselvyys. Kun Maula puhuu lapselle muista ihmisistä, nämäkään eivät ole tyttöjä, poikia, tätejä tai setiä.
”Jos emme tiedä jonkun ihmisen nimeä, käytän yleisimmin sanaa tyyppi. Tiukka sukupuolittaminen ei ole ongelma niille, jotka rooleihin sopivat. Niitä, jotka eivät sovi, se kuitenkin satuttaa.”
Sukupuolen moninaisuus on perheissä vielä perinteistä sukupuolten tasa-arvoa vieraampi aihe, Reija Katainen arvioi.
Sukupuolen moninaisuudella tarkoitetaan sitä, että jokainen kokee sukupuolensa eri tavalla. Vain osa kokee olevansa selvästi naisia tai miehiä. Jotkut ovat vähän molempia, jotkut eivät kumpaakaan. Joku taas määrittelee itsensä sukupuolettomaksi.
Moni herää ajattelemaan asiaa vasta, jos se nousee esiin omassa perheessä: esimerkiksi syntymässä pojaksi määritelty lapsi kokeekin olevansa tyttö tai toisin päin.
”Miksi vaikkapa sanoa ’hyvä tytöt’, jos voi yhtä hyvin puhua vain lapsista?”
Esimerkiksi muunsukupuolisuuden kokemuksen tiedetään voivan alkaa jo varhain, eikä ketään voi väkisin kasvattaa eri sukupuoleen kuin mihin hän kokee kuuluvansa.
Kataisen mielestä tapa puhutella lasta on perheen oma asia, eikä sukupuolisanoja tarvitse kielestä kokonaan kadottaa. Pitäisi vain miettiä, missä tilanteissa ne oikeasti tuovat lisäarvoa.
”Miksi vaikkapa sanoa ’hyvä tytöt’, jos voi yhtä hyvin puhua vain lapsista?”
UUSISSA varhaiskasvatus- ja perusopetussuunnitelmissa sukupuolitietoisuus on jo mukana. Sukupuolen perusteella niputtamista, kuten eri ohjelman järjestämistä tytöille ja pojille, pitäisi päiväkodeissa ja kouluissa välttää.
”Paperilla asiat ovat jo hyvin. Käytännössä se ei vielä aina näy”, sanoo Kuura Maula. Hän on kysellyt päiväkodissa tarkempaa erittelyä siitä, miten sukupuolisensitiivisyys käytännössä näkyy, muttei ole saanut mielestään kunnon vastauksia.
Reija Kataisen mukaan tärkeää on, että moninaisuus kulkisi mukana tavallisena asiana, ei vain erikseen esiin nostettuina poikkeuksina. Pienet sävyt vaikuttavat: puhutaanko esimerkiksi, että
nainenKIN voi vai että
nainen voi olla rekkakuski. Lasta kannattaa rohkaista, jos huomaa tämän arkailevan jotakin muiden silmissä epätyypillistä valintaa.
”Ei ainakaan pidä sanoa, että mitähän ne muut lapset tuosta ajattelevat.”
Katainen muistuttaa, että päiväkodin ja koulun on oltava kaikille turvallinen tila. Jos joku kiusaa, siitä saa ja pitää sanoa.
Kaspianin pitkistä hiuksista on tullut jo huomauttelua. Kun Kuura Maula pohti tanssista pitävän lapsen ilmoittamista alkeistanssiin, ulkopuoliset kommentoivat, että etkö veisi ennemmin rumpuja soittamaan tai jalkapalloon. Maulaa vähän hirvittääkin, millaisia ympäristön paineita on edessä lapsen kasvaessa.
”Toivon, että lapsi pystyy isompana pitämään oman päänsä.”