Feminismi ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus

[innos]

Hyvät naisoletetut ja herraoletetut, olikos tätä läppää ihmetelty täällä jo:

Music festivals pledge gender equality

Music festivals pledge 50/50 gender equality

The days of male-dominated music festivals could be drawing to a close, after 45 events pledged to achieve a 50/50 gender balance by 2022.

Brighton's Great Escape, the Cheltenham Jazz Festival, Liverpool Sound City and the BBC Proms are among those who have signed up to the initiative.

It is supported by Garbage star Shirley Manson, who recently called the music industry's lack of equality "insane".

Last year, 80% of festival headliners were male, a BBC study discovered.

Uhka vai mahdollisuus, inklusiivinen vai eksklusiivinen, suunnan näyttäjä vai pakottaja. Auttaako reilulla tavalla uusia artisteja yrittämään ja pääsemään läpi, vai onko syytä ruveta jo houkuttelemaan transut mukaan täydelliseen 33/33/33-jakoon. Sukupuolia ei ole eikä niillä ole väliä, paitsi silloin kun onkin.

 

[Mestaritonttu]

Hyvät naisoletetut ja herraoletetut, olikos tätä läppää ihmetelty täällä jo:

Music festivals pledge gender equality



Uhka vai mahdollisuus, inklusiivinen vai eksklusiivinen, suunnan näyttäjä vai pakottaja. Auttaako reilulla tavalla uusia artisteja yrittämään ja pääsemään läpi, vai onko syytä ruveta jo houkuttelemaan transut mukaan täydelliseen 33/33/33-jakoon. Sukupuolia ei ole eikä niillä ole väliä, paitsi silloin kun onkin.

Monet festarit kaatuvat "kannattavuusongelmiin". Miesvaltaisissa genreissä naiseus on toki handicap uskottavuudelle, mutta ei silloin kun löytyy oikeasti rahkeita menestyä jollain mittapuulla, tai näin haluaisin uskoa.

 

[innos]

Monet festarit kaatuvat "kannattavuusongelmiin". Miesvaltaisissa genreissä naiseus on toki handicap uskottavuudelle, mutta ei silloin kun löytyy oikeasti rahkeita menestyä jollain mittapuulla, tai näin haluaisin uskoa.

Ainakin itselle tutut dj-kuviot kusahtaisivat ja kuihtuisivat välittömästi tuollaisella vaatimuksella, koska naisoletettuja artisteja ei yksinkertaisesti ole lähellekään samaa määrää. Samat lärvit sitten jokaisissa kekkereissä.

Saisi tietysti olla enemmän touhusta innostuneita, mutta aivan harhakuvitelmaa uskotella, että määrän vähyys johtuu siitä, että keikoille ei seksismuksen takia kysytä tai että miesoletetut ei kannustaisi touhuun tarpeeksi. Pikemminkin monet (ellei jopa kaikki, jos multa kysytään, koska olen snobi nirso) nais-dj:t ja -tuottajat ovat tunnettuja tasan ja ainoastaan sen takia, että ovat naisia, eikä meriittien takia.

Vaikea uskoa, että valtavirtatapahtumissakaan tuo menettely johtaisi siihen, että tarjolla olevia artisteja tulisi koskaan olemaan tasaista lukemaa ja että se johtaisi tasaiseen kiinnostukseen kuulijakunnassa. En tyhmänä keksi mikä muukaan voisi olla ultimaattisena tavoitteena.

Ja kuka helkkari oikeasti muka tykkää tai epätykkää musiikista artistin sukupuolen perusteella.. Ellei sitten ole itse juuri sitä mitä niin kovasti koitetaan maailmasta poistaa.

 

[Mestaritonttu]

Ainakin itselle tutut dj-kuviot kusahtaisivat ja kuihtuisivat välittömästi tuollaisella vaatimuksella, koska naisoletettuja artisteja ei yksinkertaisesti ole lähellekään samaa määrää. Samat lärvit sitten jokaisissa kekkereissä.

Saisi tietysti olla enemmän touhusta innostuneita, mutta aivan harhakuvitelmaa uskotella, että määrän vähyys johtuu siitä, että keikoille ei seksismuksen takia kysytä tai että miesoletetut ei kannustaisi touhuun tarpeeksi. Pikemminkin monet (ellei jopa kaikki, jos multa kysytään, koska olen snobi nirso) nais-dj:t ja -tuottajat ovat tunnettuja tasan ja ainoastaan sen takia, että ovat naisia, eikä meriittien takia.

Vaikea uskoa, että valtavirtatapahtumissakaan tuo menettely johtaisi siihen, että tarjolla olevia artisteja tulisi koskaan olemaan tasaista lukemaa ja että se johtaisi tasaiseen kiinnostukseen kuulijakunnassa. En tyhmänä keksi mikä muukaan voisi olla ultimaattisena tavoitteena.

Ja kuka helkkari oikeasti muka tykkää tai epätykkää musiikista artistin sukupuolen perusteella.. Ellei sitten ole itse juuri sitä mitä niin kovasti koitetaan maailmasta poistaa.

Positiivisen syrjinnän taustalla on kai aina se olettamus että jonkun vähemmistön huono edustus jollakin alalla johtuu enimmäkseen syrjinnästä ja ennakkoluuloista, ei kyseisen vähemmistön edustajien taipumuksesta
hylkiä ja välttää kyseistä alaa.

Kaupallisissa jutuissa toisaalta ymmärtää että esim. festarien järjestäjät voivat hyvinkin pitää naisartisteja liian suurena riskinä etenkin jos niitä on "liikaa", koska artistien sukupuolijakauma antaa tiettyjä ennakkovaikutelmia
asiakkaille, hyvässä tai pahassa.

 

[humpparaakki]

Laskevatkohan festareiden lippujen hinnat sitten samassa suhteessa artistien tason kanssa? Eihän se ole tasa-arvoa, jos hinnat laskevat vaikka suosittujen miesartistien ja -orkestereiden tilalle tuleekin jotain nevöhööd-naisia. Tai sitten tosiaan ne samat naiset pyörivät joka festareilla esiintymässä.

 

[Jurppii]

Laskevatkohan festareiden lippujen hinnat sitten samassa suhteessa artistien tason kanssa?

Miten sä määrittelet artistien tason? Onko Alma kovempi kuin Children of Bodom? Nightwish kovempi kuin Antti Tuisku? Pelkkiä myyntilukuja tuijottamalla saataisiin varmasti kunnon jonnefestarit

 

[Bitutus]

Miten sä määrittelet artistien tason? Onko Alma kovempi kuin Children of Bodom? Nightwish kovempi kuin Antti Tuisku? Pelkkiä myyntilukuja tuijottamalla saataisiin varmasti kunnon jonnefestarit

Sovitaan että meillä on vaikka bluesfestarit. Erja Lyytistä ei saada pakotettua täyttämään naiskiintiötä, joten siihen tilalle otetaan joku yleisölle tuntematon taiteilija - nainen kuitenkin. Tämän 50/50 -setin tarjonta ei kiinnosta maksavaa festarikansaa, joten festarit kärsii. Järjetöntä pakottaa sellaisiin asioihin kiintiöitä, joita ohjaa täysin markkinavoimat.

Varmaan kohta joku stasilta oppia ottanut kulttuuripoliisi kerää kansalaisilta ilmiantoja naapureistaan. "Se ei muuten käynyt Anna Erikssonin paluukeikalla. Uudelleenkoulutukseen!"

 

[wanderer_]

Niin totta kuin olla voi. Vanha sanonta menee jotakuinkin näin että "nainen voi olla joko menestyvä tai pidetty, mutta ei molempia". Inhottavan nartun leima tulee helposti jos nainen käyttäytyy kuten
stereotyyppinen mies, eli on aggressiivinen, ei osoita empatiaa eikä yritä miellyttää muita.

Tämä pitää paikkansa

 

[Bitutus]

Niin totta kuin olla voi. Vanha sanonta menee jotakuinkin näin että "nainen voi olla joko menestyvä tai pidetty, mutta ei molempia". Inhottavan nartun leima tulee helposti jos nainen käyttäytyy kuten stereotyyppinen mies, eli on aggressiivinen, ei osoita empatiaa eikä yritä miellyttää muita.

Mutta minkä leiman saa agressiivinen ja empatiakyvytön mies? En jaksa uskoa, että nuo ominaisuudet olisi millään mittarilla menestyksen tae - ainakaan nykyään.

 

[pagi]

Koskeeko tasajako valo- ja sähköhenkilökuntaa, roudareita, turvallisuushenkilökuntaa, kuskeja, vessantyhjentäjiä..?

 

[pagi]

Mutta minkä leiman saa agressiivinen ja empatiakyvytön mies? En jaksa uskoa, että nuo ominaisuudet olisi millään mittarilla menestyksen tae - ainakaan nykyään.

No tietyissä paikoissa presidenttiyden

 

[wanderer_]

7 Traits Successful Men and Women Don’t Share

Successful men and women share many positive attributes — intelligence, persistence, and high performance, just to name a few — but other traits that lead to success have less overlap between the sexes. The behaviors, interactions and communications exhibited by men and women in the workplace are noticeably different, with each gender bringing strengths and weaknesses to the conference table.

Men and women can use their different strengths to help create a more innovative workplace. At the individual level, workers who are aware of possible weaknesses due to their gender can adopt new traits and strive to improve themselves. By cultivating gender-related strengths, individuals can perform better, advance further and take a more holistic approach to their careers.


1. Women Are Team Players

In the workplace, women are more likely to enjoy working with others, trust their co-workers to perform tasks and view their co-workers’ performance favorably, according to research from CNRS-GATE and the University of California. With this focus on cooperation over competition, women are more likely to band together and tackle work problems, and men are more likely to criticize co-workers’ performance and seek ways to get ahead.

While the me-first attitude can work at times, the willingness and ability to cooperate is a key component of success. Barbara Corcoran, a real estate mogul and investor on Shark Tank has addressed this topic on TV and in her books, saying, “People want to do business with someone they like. If people like you, they’re going to want to do business with you. And if they don’t, you’re going to have an almost insurmountable obstacle to overcome.”

A study published in the Economic Journal found that women actually compete more willingly and perform at a higher level when they’re on a team. Firms with more women on their boards see this effect, getting significantly higher returns on sales, invested capital and equity, reports Forbes.


2. Men Are Strong Networkers

While women look to build strong relationships with co-workers, men network and create connections with key leaders in their companies and their fields. Men are savvier networkers — even in some female-dominated industries — found a study by LinkedIn. And men are more likely to leverage their networks, using their connections to build strong business contacts and “creating new opportunities for themselves and people in their network,” according to LinkedIn.

These findings show that men are more likely to follow Warren Buffett’s advice to “hang out with people better than you.” “Pick out associates whose behavior is better than yours and you’ll drift in that direction,” Buffett once said at a Berkshire Hathaway annual meeting.


3. Women Are Persuasive

When women are having discussions at work, they are better than men at listening, identifying and addressing concerns, and incorporating new ideas into existing plans, found a study by management consulting firm Caliper Corp. “The strong people skills possessed by female leaders enable them to read situations accurately and take in information from all sides,” according to Caliper Corp.’s report. “This willingness to see all sides of a situation enhances their persuasive ability.”

Men studied for the report, on the other hand, tended to approach problems from their own points of view, aiming to convince others that they were right. While this tactic can be effective at times, the approach women tend to take was more likely to truly persuade team members and lead to constructive compromise.



4. Men Are Confident

Men tend to be confident in their abilities and performance and are more likely than women to see themselves as qualified for a promotion, according to The Atlantic. This self-assurance leads men to seek out new opportunities, go after new clients and make themselves more visible to managers. With this easy, natural confidence in themselves, men are also more likely to be seen by others as smarter and more competent than they actually are, researchers at Newcastle University and University of Exeter found.
This tendency can also help men be more resilient in the face of challenges and setbacks. Mark Cuban, billionaire owner of the Dallas Mavericks and business mogul on Shark Tank, faced several failures early in his career, yet his confidence kept him going. “I had as much doubt as confidence,” Cuban wrote for Business Insider. “I was just hoping the confidence would win over the doubt and it would all work out for the best.”

Women, on the other hand, tend to underestimate their skills and performance and are plagued by self-doubt. This tendency is so commonplace that it even has a name: “impostor syndrome,” which is when a high-performing, qualified person feels inadequate even in the face of positive feedback and evidence of their competence. Women are far more likely to suffer from impostor syndrome than men.


5. Women Seek Challenges

Seeking new challenges and responsibilities is also a key trait of women. An Accenture workplace survey found that women were more likely than men to say they regularly asked managers for new challenges — 70 percent of women versus 48 percent of men. Women who considered themselves to be “very successful” were particularly likely to seek challenges in the workplace, like taking on new or complex responsibilities (81 percent of female respondents) and stretching beyond their comfort zone (75 percent).

Yahoo CEO Marissa Mayer exemplifies this desire to take on more. “I always did something I was a little not ready to do,” Mayer said, according to Inc. Magazine. “I think that’s how you grow. When there’s that moment of ‘Wow, I’m not really sure I can do this,’ and you push through those moments, that’s when you have a breakthrough.”


6. Men Ask for What They Want

Whereas women ask for more challenges, men ask for what they really want: promotions and pay raises. The Accenture study found that men were more likely to say they had asked for pay raises and promotions at work. A Pew Research Center study similarly reported that men are more likely to ask for raises and aspire to top positions, especially in their 30’s and 40’s (58 percent of men in this age group versus 41 percent of women). Men initiate pay negotiations four times as often as women, and when they do, they ask for 30 percent more pay, reports The Atlantic.

In the business world, asking for a pay raise or promotion is the surest way to get it. Compared with women’s approach to advancement, men sometimes find success faster simply by asking for promotions and raises.


7. Women Are Equality-Minded

Women tend to be receptive to both men and women in superior roles, found a 2014 study titled A Man’s (Precarious) Place. Men, on the other hand, were more likely to be threatened by women in superior positions and were more assertive with female leaders, according to the study.

Yet a diverse workplace is central to creating a team where new ideas, innovation and growth can thrive. “Endless data show that diverse teams make better decisions,” Sheryl Sandberg, COO of Facebook and author of Lean In, told USA Today.



7 Traits Successful Men and Women Don't Share | HuffPost

 

[Bitutus]

Koskeeko tasajako valo- ja sähköhenkilökuntaa, roudareita, turvallisuushenkilökuntaa, kuskeja, vessantyhjentäjiä..?

No rokkikukkona olisin ainakin kiinnostunut, että täytyykö bändäreistäkin puolet olla miehiä

No tietyissä paikoissa presidenttiyden

Eee pidetään se Trumppi siellä toisessa ketjussa.

 

[Jurppii]

Mutta minkä leiman saa agressiivinen ja empatiakyvytön mies? En jaksa uskoa, että nuo ominaisuudet olisi millään mittarilla menestyksen tae - ainakaan nykyään.

"Pomo"?

 

[pagi]

Eee pidetään se Trumppi siellä toisessa ketjussa.

Puhuinkin Venäjästä, Syyriasta, Filippiineistä, Kiinasta ja Valko-Venäjästä

 

[Diziet Sma]

Mutta minkä leiman saa agressiivinen ja empatiakyvytön mies? En jaksa uskoa, että nuo ominaisuudet olisi millään mittarilla menestyksen tae - ainakaan nykyään.

"Mulkku" ja "kusipää" taitavat olla tavallisimmat nimitykset. Harva haluaa olla tuollaisen miehen kanssa tekemisissä sen enempää kuin on pakko, vaikka kyseinen tyyppi olisi kuinka menestyvä.

No tietyissä paikoissa presidenttiyden

"Presidentti" ei ole mikään leima. Mutta olen ollut huomaavinani, että kyseisiä tyyppejä ei kuitenkaan hirveästi arvosteta, vaikka presidenttejä ovatkin.

 

[pagi]

"Mulkku" ja "kusipää" taitavat olla tavallisimmat nimitykset. Harva haluaa olla tuollaisen miehen kanssa tekemisissä sen enempää kuin on pakko, vaikka kyseinen tyyppi olisi kuinka menestyvä.

"Presidentti" ei ole mikään leima. Mutta olen ollut huomaavinani, että kyseisiä tyyppejä ei kuitenkaan hirveästi arvosteta, vaikka presidenttejä ovatkin.

No ei se varsinaisesti ole, jollei sitten lähde miettimään, että osa kyseisistä henkilöistä on suosittuja juuri siksi, että ovat menestyneitä. Kovuus ja aggressiivisuushan ovat perinteisesti oikein alfamiehen ominaisuuksia ja miehelle miehekkyys ei ole mikään haittapuoli, että haukuttaisiin nartuksi tai rekkalepakoksi. Tottakai monella kovapäisellä on myös vastustajia, mutta sehän kuuluu soidinmenojen henkeen

 

[Bitutus]

"Pomo"?

"Pomo". Voidaanko tuota pomoa käyttää sukupuolineutraalisti vai täytyykö esimieheksi epäsopivan aineksen olla mies, että voi leimautua "pomoksi"?

 

[wanderer_]

Sex Differences in the Development of Aggression From Early Childhood to Adulthood
John Archer, PhD, FBPS

University of Central Lancashire, United Kingdom

January 2012
PDF version
Introduction

Sex differences in aggression are of considerable practical importance in view of the societal problems caused by violent behaviour, and the consistent finding that these mainly involve young men. Their significance is subject to considerable debate between biologically-oriented and socially-oriented scientists.

Subject

The topic is the origin and subsequent development of sex differences in aggression, their various forms and individual differences, and their manifestation in adulthood.

Problems

The main scientific problems concern their age of onset; whether they increase with age; whether the developmental progression differs for different types of aggression; and whether violent behaviour can be traced to influences in early childhood.

Research Context

Most research has been carried out in modern western nations, although some key findings, such as the occurrence of sex differences in aggression early in childhood and the peak of violent aggression in early adulthood, have been confirmed in other societal contexts.

Key Research Questions and Results

Aggression is first seen in infants when they express facial anger. The beginning of aggressive acts against peers is tugging at another child’s toy, hitting coming later. An observational study found a large sex difference for “grabbing another child’s toy” at 27 months. Large-scale longitudinal studies show higher levels of physical aggression for boys at 17 months and at 2 years, based on mothers’ reports. These early sex differences occur before the children have been subject to the socialization agents that are, in some accounts, held to cause the differences. Overall, there is not an increasing magnitude of sex difference in aggression as the child becomes older.

Physical aggression typically declines from its peak between 2-4 years, to be replaced by alternative ways of resolving conflicts. Both sexes show the decrease, although the early sex difference is maintained through childhood and into adulthood. Of more practical concern are those children who display unusually high levels of physical aggression. Large-scale longitudinal studies show that for around 10 % of the sample, the early high level of physical aggression is maintained until 11 years or older. These are mostly boys: yet most boys are not in this group. In contrast, just over a third of the sample shows very little physical aggression throughout childhood, and most of these are girls. Studies of young adults show a wider variation among men than women, and that there are proportionately more men than women committing dangerous acts of violence.

Along with the decline in physical aggression with age, there are two other important developmental changes, first an increase in non-physical forms of aggression; and second, the increasing seriousness of physical aggression when it does occur.

Verbal aggression includes threatening actions that accompany physical aggression, and arguments and verbal-put-downs whose aim is to denigrate the other’s social standing. These tend to have their specific forms in boys and girls that fit the differences between their social groups and what is held to be important in these. Bearing in mind these differences, face-to-face verbal aggression tends to be more common in boys than girls, from early in life, to adulthood.

Indirect verbal aggression is more common in girls than in boys. It involves seeking to harm the person’s reputation or social standing, and may include social ostracism. Finnish studies involving peer reports found that indirect aggression peaked between ages 11 to 17 years, and girls’ higher involvement than boys increases from middle childhood to 17 years. Longitudinal studies using mothers’ reports show that overall, while physical aggression decreases during childhood, indirect aggression increases, although a majority of the sample have consistently low levels. Girls show a greater overall tendency than boys to increasingly use indirect aggression with age from 4 to 8 years. When looked at in terms of the joint amount of indirect and direct aggression, girls are more likely than boys to show high indirect aggression together with low or medium declining physical aggression; boys are more likely to have low indirect aggression together with medium declining physical.

Although physical aggression shows a decline with age, its severity – in terms of the injuries inflicted – increases, to a peak in late teenage and early adult years, as assessed by violent crime and homicide statistics. This peak is almost entirely male, both in terms of its perpetrators and its victims. These violent crimes have their roots in influences that begin at conception and continue thereafter, making it more likely that the individual will follow a violence-prone pathway.

Serious forms of violence begin to decline in the late twenties, as do other forms of physical aggression, and continue thereafter, with the sex difference maintained into middle life. There are few studies of aggression in old age, although what evidence there is indicates that the typical sex difference in physical aggression is still found at ages 65 to 96 years.

Research Gaps

There is no definitive answer to the extent to which early sex differences are dependent on prenata androgens. Although there are some studies of mediators of sex differences in aggression these are relatively limited.

Conclusions

Sex differences in physical aggression are found early in childhood, and are maintained through childhood into adulthood. There is a smaller difference for verbal aggression. Girls show more indirect aggression throughout childhood, in particular in adolescence. These overall differences hide specific groups, for example a persistently aggressive group that contains a higher proportion of boys and a consistently non-aggressive group that contains a higher proportion of girls.

Implications

The early development of sex differences in aggression implies that they are not the result of socialization influences. A few particularly aggressive boys contribute disproportionately to problem behaviour in schools, and girls’ higher level of indirect aggression has a negative impact on social life in schools.

 

[Bitutus]

Sex Differences in the Development of Aggression From Early Childhood to Adulthood
John Archer, PhD, FBPS

University of Central Lancashire, United Kingdom

January 2012
PDF version
Introduction

Sex differences in aggression are of considerable practical importance in view of the societal problems caused by violent behaviour, and the consistent finding that these mainly involve young men. Their significance is subject to considerable debate between biologically-oriented and socially-oriented scientists.

Subject

The topic is the origin and subsequent development of sex differences in aggression, their various forms and individual differences, and their manifestation in adulthood.

Problems

The main scientific problems concern their age of onset; whether they increase with age; whether the developmental progression differs for different types of aggression; and whether violent behaviour can be traced to influences in early childhood.

Research Context

Most research has been carried out in modern western nations, although some key findings, such as the occurrence of sex differences in aggression early in childhood and the peak of violent aggression in early adulthood, have been confirmed in other societal contexts.

Key Research Questions and Results

Aggression is first seen in infants when they express facial anger. The beginning of aggressive acts against peers is tugging at another child’s toy, hitting coming later. An observational study found a large sex difference for “grabbing another child’s toy” at 27 months. Large-scale longitudinal studies show higher levels of physical aggression for boys at 17 months and at 2 years, based on mothers’ reports. These early sex differences occur before the children have been subject to the socialization agents that are, in some accounts, held to cause the differences. Overall, there is not an increasing magnitude of sex difference in aggression as the child becomes older.

Physical aggression typically declines from its peak between 2-4 years, to be replaced by alternative ways of resolving conflicts. Both sexes show the decrease, although the early sex difference is maintained through childhood and into adulthood. Of more practical concern are those children who display unusually high levels of physical aggression. Large-scale longitudinal studies show that for around 10 % of the sample, the early high level of physical aggression is maintained until 11 years or older. These are mostly boys: yet most boys are not in this group. In contrast, just over a third of the sample shows very little physical aggression throughout childhood, and most of these are girls. Studies of young adults show a wider variation among men than women, and that there are proportionately more men than women committing dangerous acts of violence.

Along with the decline in physical aggression with age, there are two other important developmental changes, first an increase in non-physical forms of aggression; and second, the increasing seriousness of physical aggression when it does occur.

Verbal aggression includes threatening actions that accompany physical aggression, and arguments and verbal-put-downs whose aim is to denigrate the other’s social standing. These tend to have their specific forms in boys and girls that fit the differences between their social groups and what is held to be important in these. Bearing in mind these differences, face-to-face verbal aggression tends to be more common in boys than girls, from early in life, to adulthood.

Indirect verbal aggression is more common in girls than in boys. It involves seeking to harm the person’s reputation or social standing, and may include social ostracism. Finnish studies involving peer reports found that indirect aggression peaked between ages 11 to 17 years, and girls’ higher involvement than boys increases from middle childhood to 17 years. Longitudinal studies using mothers’ reports show that overall, while physical aggression decreases during childhood, indirect aggression increases, although a majority of the sample have consistently low levels. Girls show a greater overall tendency than boys to increasingly use indirect aggression with age from 4 to 8 years. When looked at in terms of the joint amount of indirect and direct aggression, girls are more likely than boys to show high indirect aggression together with low or medium declining physical aggression; boys are more likely to have low indirect aggression together with medium declining physical.

Although physical aggression shows a decline with age, its severity – in terms of the injuries inflicted – increases, to a peak in late teenage and early adult years, as assessed by violent crime and homicide statistics. This peak is almost entirely male, both in terms of its perpetrators and its victims. These violent crimes have their roots in influences that begin at conception and continue thereafter, making it more likely that the individual will follow a violence-prone pathway.

Serious forms of violence begin to decline in the late twenties, as do other forms of physical aggression, and continue thereafter, with the sex difference maintained into middle life. There are few studies of aggression in old age, although what evidence there is indicates that the typical sex difference in physical aggression is still found at ages 65 to 96 years.

Research Gaps

There is no definitive answer to the extent to which early sex differences are dependent on prenata androgens. Although there are some studies of mediators of sex differences in aggression these are relatively limited.

Conclusions

Sex differences in physical aggression are found early in childhood, and are maintained through childhood into adulthood. There is a smaller difference for verbal aggression. Girls show more indirect aggression throughout childhood, in particular in adolescence. These overall differences hide specific groups, for example a persistently aggressive group that contains a higher proportion of boys and a consistently non-aggressive group that contains a higher proportion of girls.

Implications

The early development of sex differences in aggression implies that they are not the result of socialization influences. A few particularly aggressive boys contribute disproportionately to problem behaviour in schools, and girls’ higher level of indirect aggression has a negative impact on social life in schools.

Jaa että miehet väkivaltaisempia kuin naiset? Ja että miehet ovat myös väkivallan uhreja naisia useammin? Jaa vai että väkivaltainen käytös saattaisi olla kasvuympäristön tuotosta? Mutta että naiset kovia aukomaan päätään?

Puske vain lisää näitä itsestäänselvyyksiä.

 

[wanderer_]

Jaa että miehet väkivaltaisempia kuin naiset? Ja että miehet ovat myös väkivallan uhreja naisia useammin? Jaa vai että väkivaltainen käytös saattaisi olla kasvuympäristön tuotosta? Mutta että naiset kovia aukomaan päätään?

Puske vain lisää näitä itsestäänselvyyksiä.

Minusta ihan mielenkiintoista, että ero syntyy jo ennen kuin ympäristö alkaa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen enemmän.

Toisekseen, sukupuolten välillä ei ole kovin suurta eroa, mitä tulee verbaaliseen väkivaltaan. Eli se siitä itsestäänselvyydestä

 

[ttjm]

Minusta ihan mielenkiintoista, että ero syntyy jo ennen kuin ympäristö alkaa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen enemmän.

Toisekseen, sukupuolten välillä ei ole kovin suurta eroa, mitä tulee verbaaliseen väkivaltaan. Eli se siitä itsestäänselvyydestä

Tuosta agressiivisuudesta taitaa olla enemmänkin tutkimuksia olemassa. Käsittääkseni konsensus on juuri se, että miehet ovat ihan biologisesti agressiivisempia kuin naiset. Tämä tavallaan kumoaa ainakin osittain sen väittämän, että kaikki sukupuoliroolit olisivat sosiaalisia konstruktioita.
Tuo aggressiivisuus ja sen myötä riskinottaminen ovat syinä siihen, että vaikka elämme ehkä kaikkein tasa-arvoisimmassa maassa (pari taitaa olla edellä?), niin silti miehet ovat yliedustettuina niin yritysjohtajissa kuin vangeissakin.

 

[wanderer_]

Laitetaas vielä yksi. Tämä heijastelee tuota aiempaa toteamusta, että "inhottavan nartun leima tulee helposti jos nainen käyttäytyy kuten stereotyyppinen mies, eli on aggressiivinen, ei osoita empatiaa eikä yritä miellyttää muita".





Verbal abuse in school : constructing gender and age in social interaction
Author: Eliasson, Miriam A.
Date: 2007-02-09


This thesis aims to describe and analyze gender and age patterns of verbal abuse among students, and how it is used in identity construction by girls and boys in social interaction in school.
Two sets of data were used: a school-based survey (study I) and an observation and interview-based qualitative study (studies II-IV). The survey encompassed all 6th and 8th graders (n=1 006) in a medium-sized Swedish city, and served to assess the gender and age-based prevalence of verbal abuse, and its effects on well-being. The qualitative study was conducted among 8th grade students at two schools in the Stockholm area (127 hours of observations and 10 interviews). Through discourse analysis, it explored the role of verbal abuse in gender and age construction between same-age students in everyday interactions and examined students’ own understanding of verbal abuse.

The survey showed that verbal abuse is prevalent, more pronounced among 8th graders, that boys experienced insults and threats to a greater extent, and girls sexual name-calling (e.g. “whore”). Boys most often used verbal abuse against other boys as well as girls, indicating that it was especially significant for masculinity construction. Being exposed did not have to be frequent, repeated or combined with other kinds of harassment to be negatively related to school satisfaction and well-being.

The observations and interviews demonstrated that verbal abuse was a cultural resource to which boys had greater access. Often with sexual content, it contributed to “toughness”, a central component of hegemonic masculinity in the schools. While generating most of the verbal abuse, tough, popular boys were not necessarily regarded as verbally abusive. Responsibility for the bulk of verbal abuse was instead attributed to “rowdy” boys. Whereas boys largely benefited from using verbal abuse, such practices mostly reflected unfavorably on girls.

Verbal abuse simultaneously ordered masculinities and femininities, structured heterosexual relations, and contributed to age construction, intertwined with that of gender. For boys, using verbal abuse constituted them as appropriately (hetero)sexual teenage males. Discourses of immaturity, development, and school year used in the meaning-making of verbal abuse positioned genders differently, and contrasted teenagers with adults. Verbally abusive girls were associated with a negative “fjortis”-femininity, indicating that they displayed the wrong kind of sexuality, femininity and social age.

What constituted ‘verbal abuse’ was jointly constructed by students and sometimes also by teachers in interaction. Speaker intent was a main point of students’ understanding, in turn modified by a number of permissive discourses, such as “joking”, friendship or pejoratives having “lost their meaning”. Students came to interpret use of pejoratives and insults especially by tough popular boys as “jokes”, rather than being offensive and hurtful. This suggests that students, using and investing in such discourses, reduced the practice of being verbally abusive to acceptable everyday interactions because it was part of how hegemonic masculinity is constructed in school at this age.

It appears that verbal abuse influences power relations between conversational participants to the advantage of the speaker, and can have positive social consequences for those who can learn to use it the “right” way. Power implications of verbal abuse go beyond the particular interaction and conversational participants. Orders of status and power repeatedly produced through verbal abuse based on e.g. gender, age, and sexuality, create part of the social context of school in which students live their everyday lives and form their identities.

 

[Bitutus]

Minusta ihan mielenkiintoista, että ero syntyy jo ennen kuin ympäristö alkaa vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen enemmän.

Toisekseen, sukupuolten välillä ei ole kovin suurta eroa, mitä tulee verbaaliseen väkivaltaan. Eli se siitä itsestäänselvyydestä

Ero pienempi kuin fyysisellä väkivallalla, mutta sellainen on kuitenkin olemassa - siis tämän tutkimuksen mukaan. Että pidetään ne itsestäänselvyydet vielä mukana.

En tiedä oletko koskaan ottanut naisen kanssa yhteen tai voiko kaverin kanssa kinastelua verrata esimerkiksi parisuhteessa käytävään, rakentavaan keskusteluun. En ole ihan vanhus vielä, mutta jonkin verran on kokemusta mukavista ja ei niin mukavista naisista. Yhteisenä tekijänä voisi pitää sitä, että erimielisyyksien tullessa sitä tekstiä tulee melkoinen määrä. On toki ihan hyvä, että tunteista puhutaan, mutta silti joillakin on tarve päästä ihon alle. Purkaa sitä suuttumustaan satuttamalla toista. Tämä on aika rumasti sanottu, mutta en ihmettele yhtään jos tietyissä piireissä tuollainen avoimuus palkitaan antamalla nyrkistä.

Laitetaas vielä yksi. Tämä heijastelee tuota aiempaa toteamusta, että "inhottavan nartun leima tulee helposti jos nainen käyttäytyy kuten stereotyyppinen mies, eli on aggressiivinen, ei osoita empatiaa eikä yritä miellyttää muita".





Verbal abuse in school : constructing gender and age in social interaction
Author: Eliasson, Miriam A.
Date: 2007-02-09


This thesis aims to describe and analyze gender and age patterns of verbal abuse among students, and how it is used in identity construction by girls and boys in social interaction in school.
Two sets of data were used: a school-based survey (study I) and an observation and interview-based qualitative study (studies II-IV). The survey encompassed all 6th and 8th graders (n=1 006) in a medium-sized Swedish city, and served to assess the gender and age-based prevalence of verbal abuse, and its effects on well-being. The qualitative study was conducted among 8th grade students at two schools in the Stockholm area (127 hours of observations and 10 interviews). Through discourse analysis, it explored the role of verbal abuse in gender and age construction between same-age students in everyday interactions and examined students’ own understanding of verbal abuse.

The survey showed that verbal abuse is prevalent, more pronounced among 8th graders, that boys experienced insults and threats to a greater extent, and girls sexual name-calling (e.g. “whore”). Boys most often used verbal abuse against other boys as well as girls, indicating that it was especially significant for masculinity construction. Being exposed did not have to be frequent, repeated or combined with other kinds of harassment to be negatively related to school satisfaction and well-being.

The observations and interviews demonstrated that verbal abuse was a cultural resource to which boys had greater access. Often with sexual content, it contributed to “toughness”, a central component of hegemonic masculinity in the schools. While generating most of the verbal abuse, tough, popular boys were not necessarily regarded as verbally abusive. Responsibility for the bulk of verbal abuse was instead attributed to “rowdy” boys. Whereas boys largely benefited from using verbal abuse, such practices mostly reflected unfavorably on girls.

Verbal abuse simultaneously ordered masculinities and femininities, structured heterosexual relations, and contributed to age construction, intertwined with that of gender. For boys, using verbal abuse constituted them as appropriately (hetero)sexual teenage males. Discourses of immaturity, development, and school year used in the meaning-making of verbal abuse positioned genders differently, and contrasted teenagers with adults. Verbally abusive girls were associated with a negative “fjortis”-femininity, indicating that they displayed the wrong kind of sexuality, femininity and social age.

What constituted ‘verbal abuse’ was jointly constructed by students and sometimes also by teachers in interaction. Speaker intent was a main point of students’ understanding, in turn modified by a number of permissive discourses, such as “joking”, friendship or pejoratives having “lost their meaning”. Students came to interpret use of pejoratives and insults especially by tough popular boys as “jokes”, rather than being offensive and hurtful. This suggests that students, using and investing in such discourses, reduced the practice of being verbally abusive to acceptable everyday interactions because it was part of how hegemonic masculinity is constructed in school at this age.

It appears that verbal abuse influences power relations between conversational participants to the advantage of the speaker, and can have positive social consequences for those who can learn to use it the “right” way. Power implications of verbal abuse go beyond the particular interaction and conversational participants. Orders of status and power repeatedly produced through verbal abuse based on e.g. gender, age, and sexuality, create part of the social context of school in which students live their everyday lives and form their identities.

Noh tässä on parin viikon seurannan perusteella tehty sama havainto kuin mitä jokainen suomalaisen peruskoulun käynyt voi todeta. Kun rumia sanoja kerta on opittu, niin niitä sitten viljellään kotoa, kavereilta ja mediasta opitulla tavalla. Tuossa iässä käytetään kieltä, jonka omakohtainen ymmärtäminen on vielä vaiheessa. Huorittelua ja homottelua vaikka henkilöiden välillä ei välttämättä olisikaan mitään sen suurempaa kitkaa - kuten tässäkin jutussa mainitaan.

Nyt kysymys kuuluukin, että täytyykö tämä suunnaton vihapuhe kieltää kaikilta vai pitäisikö sukupuolistereotypioita muuttaa sellaisiksi, että ne kiltit tytötkin voivat puhua kuin merimiehet?

 

[wanderer_]

En tiedä oletko koskaan ottanut naisen kanssa yhteen tai voiko kaverin kanssa kinastelua verrata esimerkiksi parisuhteessa käytävään, rakentavaan keskusteluun. En ole ihan vanhus vielä, mutta jonkin verran on kokemusta mukavista ja ei niin mukavista naisista. Yhteisenä tekijänä voisi pitää sitä, että erimielisyyksien tullessa sitä tekstiä tulee melkoinen määrä. On toki ihan hyvä, että tunteista puhutaan, mutta silti joillakin on tarve päästä ihon alle. Purkaa sitä suuttumustaan satuttamalla toista. Tämä on aika rumasti sanottu, mutta en ihmettele yhtään jos tietyissä piireissä tuollainen avoimuus palkitaan antamalla nyrkistä.

En ole riidellyt kavereiden kanssa kovin vakavasti, jos ollenkaan. Mutta kokemusta on kyllä siitä, että parisuhderiidassa miespuolinen osapuoli syytää päälle kaikki mahdolliset verbaaliset loukkaukset. Kyllä sen taidon osaa valitettavasti molemmat sukupuolet.

 

[innos]

Ite ainakin haluaisin niihin hommiin enemmän naisia ja kannustan kaikkia ketkä viitsii siihen ryhtyä. Aika moni iso naisnimi on oikeastikin nimensä ansainnut, mutta ihan kaikista miehistä ei voi sanoa samaa... Näin siis Suomessa. Ulkomaiden menosta en tiedä kauheasti.

Niin minäkin haluaisin, mutta haluaminen ei näytä riittävän, eikä se vaan mitenkään voi eikä saa olla valkoritari-miesten homma korjata, koska mitäs voimaantumista se sellainen olisikaan.

Eikä tietenkään voi kaikistä miehistä sanoa samaa; suurin osa kaikesta on aina paskaa. Tarkoitinkin, että 99% kaikesta mitä ostan ja fanitan vaan sattuu olemaan miesten tekosia, enkä todellakaan valkkaa sillä perusteella.

Sen voin kuitenkin sanoa että tollainen pakotettu 50/50 -jakauma on todella helvetin lapsellista.

Ja mikä huolestuttaa on se, että tuollainen lapsellisuus ja ajattelemattomuus silti näyttää menevän kuin kuumille kiville. Ei kai auta muuta kuin toivoa, että kyseessä on trollailu ja fake news.

 

[ATE]

Lakialoite tekisi sukupuolesta perusteen koventaa rangaistusta

"
– Jo tällä hetkellä esimerkiksi etninen tausta ja uskonto ovat motiivina rangaistuksen koventamisperusteisiin lainsäädännössä. Jotta voisimme taistella vihaa vastaan tasa-arvoisemmalla tavalla niin sukupuoli pitäisi lisätä lainsäädännön koventamisperusteisiin, RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Henriksson sanoo puolueensa tiedotteessa.

Henriksson on jättänyt lakialoitteen, jossa ehdotetaan sukupuolen lisäämistä lainsäädännön koventamisperusteisiin."

 

[kekkeruusi]

Lakialoite tekisi sukupuolesta perusteen koventaa rangaistusta

"
– Jo tällä hetkellä esimerkiksi etninen tausta ja uskonto ovat motiivina rangaistuksen koventamisperusteisiin lainsäädännössä. Jotta voisimme taistella vihaa vastaan tasa-arvoisemmalla tavalla niin sukupuoli pitäisi lisätä lainsäädännön koventamisperusteisiin, RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anna-Maja Henriksson sanoo puolueensa tiedotteessa.

Henriksson on jättänyt lakialoitteen, jossa ehdotetaan sukupuolen lisäämistä lainsäädännön koventamisperusteisiin."

Kummastakohan sukupuolesta olisi kysymys koventamisperusteena?

 

[innos]

Voi pyhä lehmä sentään miten toisten tasa-arvo voikin olla tasa-arvoisempaa kuin toisten. Tuollaisilla pelleilyillä epätasa-arvoa vain pitkitetään ja pahennetaan. Pakko jo pitää vaihtoehtona, että se todella on tavoitteena.

 

[kekkeruusi]

"Tasa-arvoa" parhaimmillaan

Mitenkähän mahtaisi toimia homo vs. homo/lesbo vs. lesbo- rikoksissa?

Toiset vaan ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

 

[kekkeruusi]

Enpä tiedä onko tolla niin väliä, aika hankala sitä on näyttää missään toteen että se olis joku motiivi ollut. Tai ei ainakaan tule yhtään skenaariota mieleen.

Ei näihin typeriin ideoihin liity mitään motiivin puolueetonta näyttämisvelvollisuutta, tietenkään.

 

[innos]

Tossa puhutaan motiivista vissiinkin. Eli koventamisperusteena voisi kärjistettynä olla että vedät jotakuta turpaan koska se on nainen tai koska se on mies tai koska se on muunsukupuolinen.

Enpä tiedä onko tolla niin väliä, aika hankala sitä on näyttää missään toteen että se olis joku motiivi ollut. Tai ei ainakaan tule yhtään skenaariota mieleen.

Niinpä, uhrin mielestä tietysti sen oltava painavin syy, eikä varsinaisen käytöksen.

 

[innos]

Ja mikä parasta: noita kannattaa ja ajaa juurikin ne samat sankarit, jotka väittävät olevansa tasa-arvon asialla. Psykologeilla on askarreltavaa ilmiön selittämisessä.


Edit: heh, menikin toisteluksi kun joku jo ehti sanoa lähes saman.

Nyt vain odottelemaan kuinka ketjun ainoa (?) ei-oletettu feministi vähättelee asian oikein päin.

 

[Mestaritonttu]

Mutta minkä leiman saa agressiivinen ja empatiakyvytön mies? En jaksa uskoa, että nuo ominaisuudet olisi millään mittarilla menestyksen tae - ainakaan nykyään.

"Ei osoita empatiaa" oli harmillisen epämääräisesti muotoiltu, en tarkoittanut että kyseessä olisi puhdas psykopaatti, vaan että empatiaa ei osoiteta kun se ei ole olennaista tai tilanteeseen sopivaa. Naisilta odotetaan
enemmän pehmeyttä silloinkin kun se ei ole tarpeen naisen tai esim. naisen työtavoitteen kannalta. Tämä pehmeys on ymmärtääkseni aika tärkeää sille kuinka miellyttäväksi nainen koetaan.

No ei se varsinaisesti ole, jollei sitten lähde miettimään, että osa kyseisistä henkilöistä on suosittuja juuri siksi, että ovat menestyneitä. Kovuus ja aggressiivisuushan ovat perinteisesti oikein alfamiehen ominaisuuksia ja miehelle miehekkyys ei ole mikään haittapuoli, että haukuttaisiin nartuksi tai rekkalepakoksi. Tottakai monella kovapäisellä on myös vastustajia, mutta sehän kuuluu soidinmenojen henkeen

Tämä taitaa sivuta sitä paljon puhuttua "toksista maskuliinisuutta" siinä mielessä että vahva oman edun tavoittelu, jopa tietty antisosiaalisuus, on hyväksyttävää ja ihailtavaa, mutta universaalisti noihin ominaisuuksiin suhtaudutaan kaksijakoisesti.

 

[wanderer_]

Ja mikä parasta: noita kannattaa ja ajaa juurikin ne samat sankarit, jotka väittävät olevansa tasa-arvon asialla. Psykologeilla on askarreltavaa ilmiön selittämisessä.


Edit: heh, menikin toisteluksi kun joku jo ehti sanoa lähes saman.

Nyt vain odottelemaan kuinka ketjun ainoa (?) ei-oletettu feministi vähättelee asian oikein päin.

Joudut odottelemaan pitkään. Semmoinen neuvo kuitenkin, että tee oletuksia siitä, mitä joku toinen ajattelee, jookos?

 

[innos]

Niinhän minä tein.. No olipas se tuttuun tapaan selkeä kannanotto.

 

[Cumbo]

Rasismi koventamisperusteena suojelee vain vähemmistöä elikkäs jos joku tummempi jannu Suomessa esim. pahoinpitelee kantaväestöön kuuluvan rasistisin perustein, niin koventamisperustetta ei rasismin takia ole.

 

[amadeus]

Tuosta agressiivisuudesta taitaa olla enemmänkin tutkimuksia olemassa. Käsittääkseni konsensus on juuri se, että miehet ovat ihan biologisesti agressiivisempia kuin naiset. Tämä tavallaan kumoaa ainakin osittain sen väittämän, että kaikki sukupuoliroolit olisivat sosiaalisia konstruktioita.
Tuo aggressiivisuus ja sen myötä riskinottaminen ovat syinä siihen, että vaikka elämme ehkä kaikkein tasa-arvoisimmassa maassa (pari taitaa olla edellä?), niin silti miehet ovat yliedustettuina niin yritysjohtajissa kuin vangeissakin.

Ihminen on apina. Jos väittää, että esimerkiksi miehen suurempi agressivisuus tai naisen suurempi hoitovietti lapsiin ovat sosiaalisia konstruktioita, niin päteekö se myös simpansseihin? Eli jos vain tietäisin oikeat interventiot, voisin vaikka kouluttaa naaraat tappamaan viholliset ja urokset hoitamaan poikaset? Kukaan ei vakavissaan esitä tällaisia visioita. Mutta ilmeisesti ihmisapina on luonnon yläpuolella.

Henkilö, joka noin uskoo on joko kreationisti tai kommunisti. Esim tässä kuvassa, minkä aiemmin postasin. Mielestäni on huolestuttavaa, että yliopistotason ihminen ei tiedä, että sukupuolien välillä on (biologisia) persoonallisuuseroja. Puhumattakaan siitä, että tieto tuli opetuksen sijaan televisiosta!

 

[Jurppii]

Ihminen on apina. Jos väittää, että esimerkiksi miehen suurempi agressivisuus tai naisen suurempi hoitovietti lapsiin ovat sosiaalisia konstruktioita, niin päteekö se myös simpansseihin? Eli jos vain tietäisin oikeat interventiot, voisin vaikka kouluttaa naaraat tappamaan viholliset ja urokset hoitamaan poikaset? Kukaan ei vakavissaan esitä tällaisia visioita. Mutta ilmeisesti ihmisapina on luonnon yläpuolella.

Henkilö, joka noin uskoo on joko kreationisti tai kommunisti. Esim tässä kuvassa, minkä aiemmin postasin. Mielestäni on huolestuttavaa, että yliopistotason ihminen ei tiedä, että sukupuolien välillä on (biologisia) persoonallisuuseroja. Puhumattakaan siitä, että tieto tuli opetuksen sijaan televisiosta!

No kyllä ihminen nyt vaan on aika paljon luonnon yläpuolella, jos nyt ihmisapinalla ihmiseen viittaat? Ihminen on kyennyt mm. erottamaan seksin lisääntymisestä aika päivää sitten ja siihen verrattuna naissotilas tai isyysvapaalla oleva mies on aika helposti toteutettu.

 

[ttjm]

Ihminen on apina. Jos väittää, että esimerkiksi miehen suurempi agressivisuus tai naisen suurempi hoitovietti lapsiin ovat sosiaalisia konstruktioita, niin päteekö se myös simpansseihin? Eli jos vain tietäisin oikeat interventiot, voisin vaikka kouluttaa naaraat tappamaan viholliset ja urokset hoitamaan poikaset? Kukaan ei vakavissaan esitä tällaisia visioita. Mutta ilmeisesti ihmisapina on luonnon yläpuolella.

Muistaakseni Gad Saad (saattoi olla joku muukin evoluutiopsykologian tyyppi) sanoi aika hyvin, että ihmisille on ihan ok, että evoluutio on muokannut ihmisen kroppaa kaulasta alaspäin, mutta kun aletaan puhumaan aivoista, niin sitten menee monella tunteisiin.

 

[ATE]

Kyllä yhtään fiksummat sosiologian opettajat ynnä muut akateemikot tietävät oikein hyvin että sukupuolissa on persoonallisuus ja muita henkisiä eroja ja parhaimmat osaavat tämän jopa selittää tyyliin ilman että osa vetää valtavia herneitä nenään. On vain vähän tabu asia ja se on sitten vielä tabumpi asia että ihmisroduistakin löytyy niitä eroja. SJW hörhöillä se aate sitten sumentaa järjen. Hämmentävää on että näitä hörhöjä tuntuu löytyvän poikkeuksellisen paljon akateemisista piireistä.

 

[wanderer_]

Kyllä yhtään fiksummat sosiologian opettajat ynnä muut akateemikot tietävät oikein hyvin että sukupuolissa on persoonallisuus ja muita henkisiä eroja ja parhaimmat osaavat tämän jopa selittää tyyliin ilman että osa vetää valtavia herneitä nenään. On vain vähän tabu asia ja se on sitten vielä tabumpi asia että ihmisroduistakin löytyy niitä eroja. SJW hörhöillä se aate sitten sumentaa järjen. Hämmentävää on että näitä hörhöjä tuntuu löytyvän poikkeuksellisen paljon akateemisista piireistä.

Kyse on kuitenkin keskiarvoista, kun puhutaan sukupuolien ominaisuuksista. Yksilöt ovat asia erikseen.

Jos näkee 50 % väestöstä yhtenä könttinä, niin jää aika paljon oleellista informaatiota huomaamatta.


P.S. Akateemiset eikä akateemikot.

 

[ATE]

Kyse on kuitenkin keskiarvoista, kun puhutaan sukupuolien ominaisuuksista. Yksilöt ovat asia erikseen.

Jos näkee 50 % väestöstä yhtenä könttinä, niin jää aika paljon oleellista informaatiota huomaamatta.

Jos puhutaan nimenomaan sukupuolien eroista niin ei silloin ole järkeä tarkastella yksilöitä.

 

[ttjm]

Kyse on kuitenkin keskiarvoista, kun puhutaan sukupuolien ominaisuuksista. Yksilöt ovat asia erikseen.

Jos näkee 50 % väestöstä yhtenä könttinä, niin jää aika paljon oleellista informaatiota huomaamatta.


P.S. Akateemiset eikä akateemikot.

Nimenomaan näin. Ihmisiä tulee kohdella yksilöinä, vaikka sukupuolien välillä olisikin keskiarvoisesti eroavaisuuksia.

 

[wanderer_]

Jos puhutaan nimenomaan sukupuolien eroista niin ei silloin ole järkeä tarkastella yksilöitä.

Onko järkeä puhua sukupuolien eroista?

 

[ATE]

Onko järkeä puhua sukupuolien eroista?

On mikäli ei haluta mennä päin persettä tasa-arvopolitiikassa.

 

[wanderer_]

On mikäli ei haluta mennä päin persettä tasa-arvopolitiikassa.

Onkohan ihan noin

 

[ATE]

Onkohan ihan noin

Miksi ei olisi? Jos vaikka pystytään selittämään persoonallisuuden eroilla miksi vaikka naisjohtajia ei ole kovin paljoa niin silloin voidaan lopettaa tasa-arvoulina asiasta ja vältetään menemästä päin vittua jollain naiskiintiöillä.

 

[ttjm]

Koko keskustelu sukupuolten eroista olisi täysin turhaa, mikäli tasa-arvopoliittiset keskustelut käytäisiin yksilöiden tasa-arvon kannalta.
Kun ihmisiä kohdellaan sukupuolesta huolimatta samanarvoisina, niin jokaisella on mahdollisuus tavoitella esim. haluamaansa uraa tms.

Aina kun mennään näissä asioissa identiteettipolitiikan kehyksessä, niin mennään päin helvettiä. Ihan sama, onko kyseessä intersektionaalinen feminismi tai vaikka joku etnonationalismi. Kummatkaan ideologiat eivät aja mahdollisuuksien tasa-arvoa.

 

[ATE]

Aina kun mennään näissä asioissa identiteettipolitiikan kehyksessä, niin mennään päin helvettiä. Ihan sama, onko kyseessä intersektionaalinen feminismi tai vaikka joku etnonationalismi. Kummatkaan ideologiat eivät aja mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Eli siis ihan kaikki tasa-arvopolitiikka pitäisi lakkauttaa? Sign me up.