Aina olen miettinyt, että jos maksettaisiin edes vähän saman verran, kaivaisin kyllä lapiolla ojia päivät pitkät.
Lähinnä silleen: Karsi tästä, kaada tuo, tämä oja syvemmäksi, kaiva tuo kanto pois, jne. Veikkaan, että olisin onnellisempi (ainakin hetken)
Riippuu kokisinko työn olevan johonkin todelliseen tarpeeseen vai leikkityötä vain jotta minulla olisi jotain tekemistä, ja toki myös työn luonne ja intensiivisyys vaikuttaa.
Opiskeluaikoina olin ensin töissä siivoojana, ja se oli kettumaisinta työtä mitä muistan koskaan tehneeni. Jatkuvaa samanlaista suorittamista, välillä suht raskastakin (vaikka ei toki betonimiehen tms. hommiin vertaudu), jo neljän tunnin päivän jälkeen olin helposti sippi ja kettuuntunut vaikka olin nuori kuntosalikävijä.
Vaihdoin jossain vaiheessa lihatiskin myyjäksi ja kaupan yleisjannuksi, ja se oli jo paljon miellyttävämpää työtä, kahdenksan tuntia sitä työtä päivässä oli pollalle yms. paljon helpompaa kuin 4h siivoustyötä. Eräs ystäväni oli ainakin aiemmin jollain elektroniikkatehtaalla linjalla manuaalisessa kokoamis- tai testaushommassa, mietin joskus miten hän mitenkään jaksaa sitä hommaa päivästä toiseen. Veikkaan tosin että hänen hommansa on jo nyt automatisoitu pois, muistaakseni sinne tehtaalle ainakin haettiin automaatioinsinööriä suorittamaan käyttöönottoa uudelle automaattiselle linjalle...
Sinänsä en vaadi että työni pitäisi olla jotain ylevää taivaanrannanmaalailua tms., koin työylpeyttä jo mainituista siivoojan ja lihatiskin hommista, pyrin hoitamaan tehtäväni hyvin ja joskus jopa ylittämään itseni jne. Siinä siivouksessa korpesi nimenomaan esim. se että juuri kun oli kuurannut kaupan lattian ja oven ikkunalasin, sisään lampsi kurasaappaissa asiakas joka tietenkin jätti myös rasvaiset sormenjälkensä oven ikkunaan koska ei osannut käyttää ovenkahvaa. Ketutti tehdä työtä jonka jälki hävisi heti pois, tuntui kuin olisi tehnyt turhaa työtä.
Juuri nyt olen IT-alalla sikäli onnellisessa asemassa että teen IT-hommia jotka kiinnostavat minua myös kotona harrastuksena. Se että yritän kotona ratkaista jotain tietokoneongelmaa tai ylläpitoa ei niin hirveästi eroa siitä että ratkaisen sellaisia myös töissä (toki kotona ei tarvitse miettiä AD-juttuja tai miten kuormantasaaja tai nimipalvelin on konffattu, mutta silti). Sekä kotona että töissä minua kuitenkin kiinnostaa miten saada joku tietokonejärjestelmä tms. toimimaan optimoidusti, tehdä huoltotoimenpiteitä, ratkoa eteentulevia tietoteknisiä pulmia jne. Melkein kuin saisin palkkaa harrastuksestani.
Jollain kollegallani on ilmeisesti eri juttu, hän joskus tokaisi ettei käytä tietokoneita ollenkaan kotonaan koska vihaa tietokoneella istumista (käsitin että myös töissä), tekee vapaa-ajallaan ihan muuta, alkoi jo kolmikymppisenä laskea kuinka kauan on vielä aikaa eläkepäiviin ja voisiko sijoittamalla rikastua ettei esim. neli- tai viisikymppisenä tarvitsisi tehdä enää yhtään töitä, siinä missä minä suhtaudun eläköitymiseen "toivottavasti töitä riittää ainakin sinne asti, kai joku tulee sitten kertomaan kun pitäisi siirtyä eläkkeelle töistä pois".
Melkein aloin sääliä häntä, tuli mieleen että hän tekee töikseen asioita joita vihaa, mikä sikäli oli yllätys että hän kuitenkin paneutuu työhönsä ja on ammattitaitoinen. Sama se kai sinnänsä jos kerran palkkaa maksetaan, se että vieläpä pitää töistään on vain bonus josta jotkut kuten minä pääsevät nauttimaan.