Tämä nyt on aika hölmö väite. Tohtisitko perustella jotenkin? Nimenomaan näitä stereotypioita ja lasten kohtaamista oletusten kanssa pyritään kitkemään yhteiskunnasta pois mm. tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen hankkeen myötä.Ja poikien ja miesten kohdalla negatiiviset stereotypiat nyt vain ovat erittäin hyväksyttyjä ja feministien keskuudessa suorastaan haluttuja.
Kuitenkin syntyi ihan hirveä haloo vuonna 2016 kun OPHn tasa-arvo-oppaan myötä uutisoitiin väärin, että tyttöjä ei saa kutsua tytöiksi ja poikia pojiksi ja sukupuolet oli täten kielletty peruskoulussa... koko haloo syntyi siitä, että tosiaan aiemmin varhaiskasvatuksen opsin perusteissa pienessä inforuudussa kerrottiin, että on tärkeämpi kohdata lapset yksilöinä ja käyttää heidän nimiään, eikä esim. geneeristä "hei pojat, kuulkaas" -lausahdusta. Olisin luullut, että kansakin olisi tyytyväinen, jos lapsi kohdataan yksilöllisesti, mutta ilmeisesti dikotomia riittää. (Koko uutishässäkästä voi lukea tästä viestinnän gradusta, homma tosiaan paisui yhden toimittajan virheestä ja paska osui tuulettimeen vaikka se korjattiin nopeasti...)
Tutkimusten mukaan Suomessa tosiaan ei ole tyypillistä tyttöä ja tyypillistä poikaa koulussa. Edelleen suurimmassa osassa perheistä lapsi kasvatetaan hyvinkin pitkälti sukupuoleen jakaen, vaikka kuinka kerrotaan, että lapsi saa valita. Henkkoht olen sitä mieltä, että huonot arvosanat sekä pojilla, että tytöillä, juontuvat kotioloista. Minäkään en halua syyttää vain lapsia siitä, että eivät istu aloillaan, eivät pysty keskittymään, eivät ole oppineet kunnioittamaan opettajaa ja eivät saa kannustusta kotoa. Se on yhteiskunnallinen ongelma, mutta sen avainratkaisu on perheissä, instituutiot voivat vain tukea perheitä.
Isejä on saatu mukaan kasvatukseen, mutta edelleen isien pitää itse haluta mukaan.
Ylen juttu poikatutkimuksesta ja kirjasta
"Kun osoitetaan, että poikia on monenlaisia ja poikuus on monenlaista - ja kun samalla puretaan sukupuolistuneita käytäntöjä - avautuu merkittäviä mahdollisuuksia myönteisiin yhteiskunnallisiin seurauksiin."
Poikatutkimus-kirjan viesti on, että ahtaiden sukupuolinormien ylittäminen on mahdollista ja se kannattaa.
Ensinnäkin se voisi toimia ratkaisuna oppimisen ongelmiin, kasvattaa koulumyönteisyyttä ja lisätä poikien lukuintoa.
Huukin mukaan lukutoukkapoika nähdään usein ei-poikamaisena. Eräässä tutkimuksessakin poika kertoi, että yleensä vain homot pitävät lukemisesta. Lukeminen voi siis joissain poikayhteisöissä olla huono juttu ja heikentää pojan asemaa.
Huukin mukaan ilmiötä ei aina tunnisteta.
– Vaikka me kuinka kehittelemme lukumyönteistä pedagogiikkaa ja kannustamme lukemaan, se ei välttämättä kohtaa poikien omia alakulttuurisia arvoja. Meidän pitäisi pureutua niihin.
Laveampi mieskuva toisi mukanaan myös monipuolisempia uravalintoja ja vähemmän sukupuolistuneet työmarkkinat.
Jos pojat pienestä pitäen kasvatetaan ajattelemaan, että heitä varten ovat vain matematiikka ja tekniikka, silloin he myös hakeutuvat sellaisille aloille, Huuki perustelee.
Sama koskee myös tyttöjä, mutta ei yhtä paljon.
– Siihen on satsattu, että tytöt hakeutuisivat teknisille aloille. Mutta siihen ei ole vielä juurikaan satsattu, että pojat hakeutuisivat esimerkiksi hoiva-aloille, koska miehen feminiinisyys on tiedostamattomalla tasolla epäarvo.
Eta. Kirjoitan nyt tähän, että noihin edellisiin en viitsi edes yrittää vastata mitään.
Viimeksi muokattu: