Tuosta olen samaa mieltä, käytöstämme ohjaa myös kulttuurin ja muiden ihmisten odotukset.
Se ei kuitenkaan todista sen olevan Suomen kaltaisessa maassa mitenkään merkittävässä roolissa sille että naiset hakeutuvat sairaanhoitajiksi ja miehet rakennusmiehiksi, poliiseiksi ja IT-nörteiksi, tai että tyttölapset tuppaavat enemmän leikkimään "sosiaalisia leikkejä" ja poikalapset tutkimaan ja ymmärtämään miten eri jutut ja härvelit toimivat. Keskimäärin.
Mm, vaikea siihen on mitään prosenttimäärää vetää, koska jokaisella yksilöllä on ympärillään ja itsessään niin suuri määrä muuttujia. Siksi olisikin tärkeää panostaa siihen, että ihmisellä olisi aidosti enemmän mahdollisuuksia miettiä omia kiinnostuksen kohteitaan, se kun vaihtelee kovin paikasta riippuen, vaikka näennäisesti täällä valinnanvapaus onkin.
Asiahan lähti siitä Hesarin linkistä, vai oliko keskustelu päällänsä jo. Itse olen nyt stem-alalla, jossa aikalailla viime vuosina sukupuolet 50/50, aiemmin miesvoittoista. Omat proffat kertoivat, miten nuorina naisina heidän proffiltaan tuli paskaa niskaan. Eivät voisi menestyä, eivät edes valmistu, eivät saa töitä kuin kahvinkeittäjänä ym. Tuollaista ei nykyään varmasti yliopistossa tapahdu, mutta asenteita on edelleen ja perittynä ympäriinsä. Riippuu yksilöstä, miten elämä muovaa, miten uskoo itseensä (tämä alkaa lapsuudesta instituutioihin mennessä), millaista kannustusta tai esteitä kohtaa.
Mä en lähtenyt tälle alalle heti peruskoulusta, koska vaikka olin saanut hyvinkin insinööriskannustavaa kasvatusta, mä uskoin, että en osaa, ei se ole mulle. En toki ymmärtänyt tätä silloin - silloin vain luulin, etten ole kiinnostunut esim. ma/ke/fys. Mä luulin, että haluan tehdä ihmisten kanssa töitä. No, siihen menikin sitten melkein terveys. Onneksi mulla oli mahdollisuus vaihtaa alaa, ja huomata, että mähän tykkään noista edellämainituista, tiesin toki osaavani.
Joskus näinkin tutkimuksen, että lukio-yo-ikäiset tytöt ja pojat ratkaisivat samoja tehtäviä yhtä menestyksekkäästi, kun asia oli esitelty tavalla, johon heillä oli suurempi itseluottamus. Tytöille siis kielellinen, pojille simppelimpi numeerinen tehtävä, mutta siis sama. Toisinpäin ei onnistuttu yhtä hyvin. Tähän todettiin vaikuttaneen heidän uskonsa itseensä ja omiin kykyihinsä: tyttöjen päässä oli, että he osaavat sanallisen paremmin, pojilla taas toisinpäin. En nyt saa linkkiä koska siitä on todella kauan kun luin, tämä jäi vain mieleen kun kolahti henkilökohtaisesti.
Tällaisen takia puhe näistä taidoista koulussa saattaa estää tyttöjä etenemästä matemaattisimmille aloille ja pojilla ylipäätään koulussa pärjäämiselle kun pitää lukea. He ovat omaksuneet elämässään sen, että he osaisivat tietyn asian ja toista eivät.
Lapset kasvavat tälläkin hetkellä siihen, että naiset ovat hoivaajia ja isät käyvät jossain töissä. Lapsi leikkii sellaista leikkiä, jossa hän opettelee omaa sukupuoltaan tai sukupuolirooleja ylipäätään, leikillä hän oppii maailmasta. Leikissä hän muuttaa havaintojaan opiksi. Hän on tyttö, hänestäkin tulee äiti, jne. Kaiken lisäksi hän saa siitä kannustusta, vaikka harvemmin häneltä kiellettäisiin muukaan leikki.
Ei ihmismieli ole mikään simppeli asia, vaikka tutkimusala humanistiseksi hömpäksi olisikin helppo tuomita. Ammatit myös hyvin herkästi periytyvät, ainakin edes tiettyyn suuntaan. Kokonaan kelkan kääntäminen on verrattain harvinaista. Tämä kertoo myös ympäröivän maailman vaikutuksesta.
