Kun tarpeeksi tarkkaan katsoo mihin ihan pienet lapset kiinnittävät huomiota, niin kyllä siinä on eroa. Ihan ilman että joku on aivopessyt niitä mihinkään. Halusit tai et, biologia vaikuttaa ja tulee aina vaikuttamaan.
--
Ja siitä huolimatta, vaikka esim. leluja olisi tarjolla aika laajalla skaalalla, lapset valitsevat mieluisensa lelun ja muodostavat siitä sellaisen leikin kuin heitä kiinnostaa. Leikissä sitten sovitaan jonkinlaiset säännöt ja sisältö osallistujien kesken ja jos jotakuta ei miellytä, niin leikki yleensä loppuu lyhyeen. Silloin voi muodostaa leikin myös yksin.
Vaikka niin haluaisit, en ole missään kieltänyt, etteikö eroja ole. Biologiset erot nyt ovat vähän siinä ja siinä, mitä tulee leikkikaluihin, koska esim. hoivaleikki tulee hyvin suoraan siitä, että näkee äidin hoivaamassa. Ja hoivaamassa ovat sekä tytöt ja pojat. He käsittelevät maailmaa leikin kautta. Tytöt saavat tähän enemmän kannustusta (tarkoituksetonta, jos nyt on jollekin epäselvää). Tyttöhän ei toki pidä itseään heti naisena, mutta tämä oma sukupuolikäsityksen muodostuminen on aikaistumassa, ja se johtuu täysin ympäröivästä maailmasta.
Legot ovat lapsille tehtyjä leluja, mutta viime vuosina nekin on mukamas vain pojille, ja sitten tytöille on keksitty omia sarjoja. Näin saadaan lisää myytävää. Ja tosiaan niitä leluja ostetaan jo ennen syntymää tai lapsen näön kehittymistä. Olisi aivan mahtavaa, että enemmän keskityttäisiinkin siihen, mistä se yksilö todella on kiinnostunut!
Kauniista tavoitteista huolimatta päiväkodeissa on hyvin binäärinen kulttuuri ja lapsia ohjataan herkästi eri leikkeihin. Skaala leluista ei siis ole niinkään laaja kuin aikuinen näkee. Lapsi saattaa kokea, että vain tämä puoli leluista, leikeistä sekä kavereista on mahdollista. "-- jos jotakuta ei miellytä, niin leikki yleensä loppuu lyhyeen" riippuu myös yksilöstä, osa lapsista ei uskalla sanoa tai osoittaa mielipidettään. Sanoisinko jopa 30-40%. Muista, että lapset ovat sosiaalisissa suhteissaan ikäistensä kanssa usein erilaisia kuin kotona. (Hyvin voimakas omatahtoisuus kotona voi kertoa siitä, että muualla siihen ei ole mahdollisuutta.)
Voi niistä tulla. Mikään laki ei sitä estä. Kysymys on kyllä paljon siitäkin, minkälainen käsitys ammateista ylipäätään on silloin kun valintoja tekee, mikä kiinnostaa, sekä siitä mihin omat taidot riittävät.
Kuten sanoin, että voi tulla. Mutta jos mietit, niin yleensä ei tule. Se vaatii aika paljon ihmiseltä.
Nimenomaan se käsitys ammateista, ympäröivästä maailmasta sekä muiden ihmisten odotuksista vaikuttaa. Ei niinkään palkkataso, sitä mietitään vähän vanhempana, kun siihen on paremmin kykyä.
Lapsiltahan kysytään varmaan eniten sitä, että mikä sinusta tulee isona. Ei sitä, että mistä pidät, mitä tykkäät tehdä, ym. Pyydän myös itsekseen pohtimaan, millaiseen työhön teitä on lapsena kannustettu.
Naisilla tähän miesvaltaiselle alalle menemisessä liittyy myös väheksyminen, jo koulussa ja työssä. Mies esim. hoitoalalla saa taasen vähän enemmän arvostusta, osa voi päästä helpommallakin työssään. Korkeammin koulutetuilla aloilla oletetaan olevan asiallisempaa käyttäytymistä, siksi naisen on helpompi lähteä insinööriksi kuin laatoittajaksi.