Työelämässä on nyt koko kaksituhattaluku vedetty jatkuvaa muutosta, vaikka kuinka olisi ollut hyvää ja toimivaksi todettua. Siinä on huonotkin puolensa, mutta toisaalta sama hyvä puoli kuin näissä brändi-, logo- ja sanamuutoksissa: ne luovat työtä monille inhimillisen pääoman parissa työskenteleville ihmisille ja taloudellista toimeliaisuutta yhteiskuntaan. En ole itsekään sellaista ns. vanhanajan oikeaa työtä (jonkun fyysisen asian valmistamista tai muutoin fyysistä työtä) tehnyt sitten nuoruuden kesien. Kaikenlaista contenttia, suunnittelua, opetusta, tutkimusta ja johtamista kyllä. Vaikka on kliseistä sanoa, että vain muutos on pysyvää, niin silti: vain jatkuva muutos ja uudistaminen on pysyvää.Turhia muutoksia on syytäkin vastustaa. Miksi muuttaa toimivaa ja hyväksi todettua? Muutoksissa pelkän muutoksen vuoksi ei ole mitään järkeä.
Jos on vakuuttavaa näyttöä siitä, että muutoksella päästään parempaan, niin harkitut muutokset voi toki olla perusteltuja kunhan muutoksen riskit pidetään hallittuina.
Hassua kyllä tuo toimii myös toisin päin. Kaikki eivät edes huomaisi koko muutosta. Ellei sitten ne kuuluisat ”mielensäpahoittajat” pitäisi niin kovaa mekkalaa, että loputkin huomaisi.Kuluttajatuotteissa mielikuvilla on väliä.
Jos Pepsi ostaisi Coca Colan ja alkaisi myydä aitoa kokista Pepsi-pulloissa, niin ei varmaan kelpaisi kaikille.