Tapaan toimittaja Ivan Puopolon eduskunnassa lounaalla, koska haluan tietää mihin feminismi pyrkii. Puopolo on tunnettu julkisuudessa MTV:n Huomenta Suomen toimittajana. Tämä tehtävä päättyy vuoden loppuun mennessä. Hän on myös aktiivinen keskustelija tasa-arvoasioisssa erityisesti Twitterissä. Puopolo kertoo kiinnostuneensa feministien ajatuksista puolitoistavuotta sitten.
-Alun perin kiinnitin huomiota siihen, miten epätieteellisesti joitain tavoitteita perustellaan. Kyse on tietenkin poliittisesta liikkeestä, mutta tieteellisessä mielessä vaikkapa patriarkaatti selityksenä ei ole hyvä. On paljon parempiakin teorioita sille, miksi esimerkiksi miehet ja naiset sijoittuvat työelämässä eri tavoin.
-Käytännössä feminismissä ja sukupuolentutkimuksessa jätetään huomiotta kaikki biologiset selitykset, koska ne eivät tue heidän poliittisia tavoitteitaan. Se on epärehellistä.
Puopolo pitää tieteen autonomiasta kiinni. Yliopistoilla tulee olla valta päättää, mitä ja miten siellä opetetaan. Ongelmana kuitenkin on, että ajattelu leviää lopulta muualle yhteiskuntaan. Esimerkiksi verovaroin rahoitettu THL:n Tasa-arvotiedon keskus toistelee samoja oppeja kuin sukupuolentutkimus. Biologiasta sukupuolten välisten erojen selittäjänä ei sen sivuilla ole sanaakaan. Se on jopa tieteen etiikan vastaista hylätä yhden tieteenalan selitykset kokonaan. Mikä sitten selittää, vaikka sen että Sarista tulee sairaanhoitaja ja Ismosta insinööri, jos syrjiviä rakenteita tai ympäristöä ei voi kaikesta syyttää?
-Käytännössä kyse on siitä, että sukupuolet ovat erilaistuneet evoluutiossa. Sama ilmiö näkyy kaikissa nisäkkäissä.
-Erilaisuutta kannattaa ajatella pituuden kaltaisena ominaisuutena. On tietenkin olemassa yksittäisiä naisia, jotka ovat pidempiä kuin joku yksittäinen mies, mutta keskimäärin miehet ovat pidempiä. Sama pätee psykologisiin ominaisuuksiin. Yksi selkeimmistä psykologisista eroista on kiinnostus akselilla ihmiset-asiat. Miehet ovat kiinnostuneempia asioista, naiset ihmisistä. Tämä näkyy jo pienillä vauvoilla.
-Tällainen preferenssien sisäsyntyinen ero realisoituu lopulta siinä, millaisia valintoja ihmiset elämässään tekevät. Siksi havaitsemme miehiä useammin insinööreinä ja naisia lääkäreinä.
-Kaiken lisäksi on niin, että mitä ns. tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä jyrkemmäksi muuttuvat erot miesten ja naisten välillä. Tämä johtuu siitä, että molemmilla on mahdollisuus valita itseään kiinnostava ammatti. Kun valinnan mahdollisuuksia on enemmän, korostuvat biologiset erot.
-Feministien tulisi hyväksyä, että miesten ja naisten välillä on keskimääräisiä sisäsyntyisiä eroja. Ne eivät selitä kaikkea, mutta aivan varmasti merkittävän osan, Puopolo summaa.
Kuulostaa varsin rohkealta lähtökohdalta. Niin mitä Suomessa saa sanoa ja mitä ei saa sanoa? Feministinen liike on pyrkinyt luomaan turvallisia tiloja, joissa ei saisi sanoa sitä mitä ajattelee. Puopolo, pyrkiikö liike itseasiassa kaventamaan sananvapautta?
-Ideologian kanssa ristiriidassa olevat näkemykset, jopa tieteelliset, pyritään kumoamaan leimaamalla ne sovinismiksi tai taantumuksellisiksi. Sinänsä se ei ole mitenkään ainutlaatuista, niinhän politiikassa tehdään koko ajan. Se vain ei ole ollenkaan älyllistä.
-Intersektionaalinen feminismi lähtee siitä, että maailma jakautuu sorrettuihin ja sortajiin. Kun sitten on saatu vakuutettua, että ryhmä X on sorrettu, kaikki kritiikki ryhmää kohtaa muuttuu sortamiseksi. Normaali yhteiskunnallinen keskustelu onkin yhtäkkiä setäselittämistä, misogyniaa, sovinismia, tonepolisointia, tilanvientiä ja milloin mitäkin.
-Tämä on marxilaista siinä mielessä, että porvarit on korvattu ”setämiehillä” ja vallankumous saadaan aikaan, kun patriarkaatti syrjäytetään vallasta. Julkisuuden ei tule olla turvallinen tila. Päinvastoin julkisuus on jatkuvaa argumenttien taistelua, ei siis kovin turvallista, päättää Puopolo
Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella. Tasa-arvon edistäminen on viranomaisen virkavelvollisuus, joka on kirjattu tasa-arvolakiin. Mitä tasa-arvo ylipäätään on? Miten sitä edistetään?
-Olen egalitaristi eli tasa-arvoa mitataan lähtökohdista, ei lopputuloksesta. Tasa-arvo toteutuu, kun kaikilla on saman verran tai ollenkaan institutionaalisia esteitä elämässään jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Se miten ihmiset sitten lopulta yhteiskunnassa sijoittuvat, on yhdentekevää. Tämä on keskeinen ero feminismiin. He mittaavat lopputulosta, minä katson lähtökohtia. Mutta ei jonkin hierarkian lopputuloksesta voi tietää mitään siitä, onko se syntynyt yhdenvertaisista lähtökohdista vai ei. Sen näkee ainoastaan katsomalla lähtökohtia. Itseasiassa viimeinen merkittävä sukupuolen mukaan syrjivä instituutio on miesten pakollinen asevelvollisuus. En pidä nykyistä feminismiä tasa-arvoliikkeenä ollenkaan.
-Se on enemmänkin marxilainen liike siinä mielessä, että ajaa lopputuloksen tasa-arvoa, kaiken tasapäistämistä, Puopolo tulkitsee.
Ruotsissa Nobel-palkintojen jaossa miehet veivät suurimman osan palkinnoista. Ruotsin TT twiittasi Man, man, man, man, man, man, man, man, man, man, kvinna, man, man. Onko miehet 12 kertaa naisia älykkäämpiä? Vai jakaako patriarkaatti miehille palkintoja?
-Tämä on täydellinen esimerkki siitä, miten huomio kiinnitetään lopputulokseen. Siitä ei voi päätellä mitään.
-Tietenkin jossain on miehiä jotka suosivat miehiä. Mutta jossain on miehiä jotka suosivat naisia. Ja jossain on naisia, suosivat naisia tai miehiä ja niin edelleen. Mutta mitään systemaattista rakennetta, jossa miehet palkitsevat miehiä, ei ole. Se on täysin tapauskohtaista ja voi mennä miten tahansa.
-Yksi syy sille, miksi miehet sijoittuvat usein hierarkioiden yläosiin, on heidän suurempi taipumuksensa riskinottoon. Siitä on tieteellistä näyttöä vaikka kuinka paljon.
-Suurempi riskinotto johtaa voittoihin, mutta myös tappioihin. Siksi miehet täyttävät yhteiskunnassa sekä kultamitalisijat että vankilat.