Nalkutatko sinäkin? ”Naisvalitus” ei ole naisten vika, vaan puhetapa kertoo parisuhteiden epätasa-arvosta
Naiset ovat usein tyytymättömiä parisuhteissa kun kotityöt, lastenhoito tai parisuhteen eteen tehtävä ”työ” kasautuu vain yksille harteille. Usein tilanteesta valitetaan ystäville tai omalle puolisolle, mutta muutosta on harvoin odotettavissa, sanovat ”naisvalitusta” tutkineet suomalaistutkijat.
Tilaajille
Uusi tutkimus kertoo, että naisvalitus on usein naisten selviytymiskeino. (KUVA: ANTTI SALONIEMI / HS)
Pauliina Jokinen HS
Julkaistu: 10.10. 2:00
KYLLÄHÄN se harmittaa, jos kumppani jättää astiat jatkuvasti tiskialtaaseen lojumaan, eikä vaivaudu laittamaan niitä suoraan tiskikoneeseen. Jos hän myös jättää imuroimatta tai kotitöiden työnjako tuntuu muuten epäoikeudenmukaiselta, saattaa ärsytys nostaa päätään.
Silloin tekee mieli valittaa ystäville tai suoraan puolisolle, että ”toinen ei koskaan tee mitään”.
Kun odotukset läheisyydestä ja vastavuoroisuudesta eivät toteudu arjessa, voi tyytymättömyys johtaa niin sanottuun naisvalitukseen.Se on ihan oikea termi puhetavalle, jossa parisuhteissa olevat naiset keskustelevat keskenään suhteen epätasa-arvoisista käytännöistä.
Keskusteluista käy usein ilmi pettymys tai kiukku.
”Perinteisesti parisuhteissa naiset tekevät edelleen suuremman osan kotitöistä, lastenhoidosta ja parisuhteen eteen tehtävästä ”työstä”. Samalla he saattavat koordinoida ja organisoida koko perheen arjen ja jakaa kotityöt perheen muille jäsenille”, väitöskirjatutkija
Tiina SihtoJyväskylän yliopistosta sanoo.
Sihto ja väitöskirjatutkija
Heidi Elmgren ovat paneutuneet
naisvalitukseen parisuhteiden epätasa-arvoa kuvaavana ilmiönä. Lisäksi tutkimuksessa ovat olleet mukana tohtorikoulutettavat
Annukka Lahtija
Raisa Jurva.
Parisuhteisiin ladataan usein paljon odotuksia: romantiikan on kukoistettava, kotitöiden jakauduttava tasaisesti ja parisuhteen molempien osapuolten otettava vastuuta suhteen hyvinvoinnista. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan suurempi osa vastuusta kasautuu edelleen naisten harteille.
Naisvalitus on usein naisten selviytymiskeino: Kun ystäväkin valittaa oman miehensä käytöksestä, tuntuu oma parisuhde himpun verran siedettävämmältä – eiväthän ystävienkään miehet ole sen parempia.
Tiedostamattomana naisvalitus voi kuitenkin ylläpitää tilannetta, jossa parisuhteen epätasa-arvo kuitataan normina ja naiset tekevät jatkossakin suuremman työmäärän.
”Naisten keskinäinen valitus voi jopa ylläpitää parisuhteita: naiset toteavat keskenään, että kaikilla on kauheaa, tämä on normaalia, voimme jatkaa kuten yleensä. Se on inhimillistä, mutta eihän sellainen kovin onnelliselta parisuhteelta kuulosta. Pahimmillaan naisvalitus ylläpitää tyytymättömyyttä”, Elmgren sanoo.
NAISVALITUKSEN käsitteen luonut kulttuurintutkija Lauren Berlant käytti termiä alun perin nimenomaan naisystävysten välisistä keskusteluista.
Suomalaistutkijat ovat sisällyttäneet naisvalitukseksi myös parisuhteissa käytävän keskustelun, jossa epätasa-arvosta kumpuava turhautuneisuus purkautuu. Kun nainen kertoo epäkohdista, kuten tiskien jäämisestä tiskialtaaseen, mielletään se usein nalkutukseksi.
”Tutkimuksessamme naiset puhuvat itsekin usein, kuinka he nalkuttavat puolisolleen. Naiset toivoivat miehiltään muutosta, mutta kun sitä ei tapahtunut, oli tyypillistä ajatella, että nainen on se vaativa osapuoli”, Sihto kuvailee.
Naiset saattavat itsekin ajatella, ettei mieheltä voi vaatia yhtä paljoa. Samalla syntyy kokemus, ettei miehen tarvitse muuttua, vaan ”vaativan” naisen on joustettava, organisoitava asiat jatkossa paremmin tai tehtävä hommat itse.
Vastuun ei pitäisi kuitenkaan kasaantua vain yksille harteille, tutkijat muistuttavat.
Parisuhteissa koettu epätasa-arvo saattaa kärjistyä erilaisissa elämäntilanteissa: pikkulapsivaiheessa kotitöiden määrä lisääntyy merkittävästi. Samalla parisuhteeseen kohdistuu uudenlaisia paineita ja perheen dynamiikka muuttuu, kun toinen vanhemmista jää kotiin hoitamaan lasta.
Kotona oleva vanhempi ottaa yleensä myös päävastuun kotitöistä.
Osaltaan rakenteita tukee vallalla olevat perhevapaajärjestelmät. Perheen lasta tai lapsia jää edelleen hoitamaan kotiin useammin perheen äiti. Kotihoidon jakso usein määrittää kotitöiden epätasa-arvoisen jakautumisen myös sen jälkeen, kun molemmat vanhemmat ovat palanneet töihin.
”Miehet eivät ole kotona, joten tietenkin naiset tekevät enemmän. Miehet eivät välttämättä ymmärrä, mitä kotona tapahtuu ja kuinka paljon siellä pitää tehdä”, Elmgren sanoo.
Samalla saattaa syntyä asetelma, jossa nainen organisoi perheen kotityöt lähes huomaamatta ja ”pienemmällä vaivalla” sekä kertoo muille perheenjäsenille, tai puolisolleen, miten asiat kuulu tehdä. Tätä kutsutaan metatyöksi.
”Mikä on ihan ymmärrettävää, jos ajatellaan, että olet lapsen kanssa kotona. Totta kai siinä kehittyy osaamista eri tavalla: On tatsi, mitä lapsen vaatteiden osto tai perheen ruoanlaitto vaativat”, Sihto sanoo.
Samalla kotitöistä voi myös tulla huomauttelun kohde: on vain yksi oikea tapa viikata pyykit, pyyhkiä lapsen suu tai laittaa astiat astianpesukoneeseen.
Taustalla on todellisuudessa voimakas yhteiskunnallinen asetelma, joka vaikuttaa myös parisuhteisiin, sanovat tutkijat.Naisille kertyy jo nuoresta saakka enemmän hiljaista tietoa kotiin ja parisuhteeseen liittyen: päiväkoti-ikäisestä alkaen lapsia ohjeistetaan ottamaan eri tavoin vastuuta yhteisistä asioista, tutkijat huomauttavat.
Hiljalleen naisille kertyneen tiedon määrä kasvaa miesten osaamista suuremmaksi.
”Tyttöjä ohjeistetaan huolehtimaan pienemmistä lapsista tai teini-ikäiset tytöt tekevät huomattavasti enemmän kotitöitä kuin teini-ikäiset pojat. Lapsesta asti tytöille ja pojille muodostuu erilainen osaaminen ja sitä myötä erilaiset preferenssit, miten asiat ”pitäisi” hoitaa”, Sihto sanoo.
Kliseiset lausahdukset, kuten ”Se tekee, joka osaa” tai ”Se tekee, ketä haittaa” vain vahvistavat asemaa, tutkijat sanovat.
Malleja voi olla vaikea tunnistaa, sillä ne ovat vahvasti osa yhteiskuntaamme ja periytyvät esimerkiksi omilta vanhemmiltamme. Tutkijoiden mukaan sukupuoliroolit muuttuvat ja tasa-arvoistuvat ajan saatossa, ja nuoret sukupolvet ovat aina entistä tasa-arvoisempia.
”Muutos on hidasta, mutta sitä voi edesauttaa tekemällä tietoisesti muutoksia myös rakenteisiin, kuten perhevapaajärjestelmään tai työelämän pelisääntöihin”, Sihto sanoo.
NAISVALITUS saattaa lopulta johtaa tilanteen muuttumiseen. Toisinaan muutos on avo- tai avioero.
Mikään ei kuitenkaan takaa, että seuraava suhde olisi oleellisesti erilainen.
”Kun on tarpeeksi valitettu, todetaan, että tilanteen on nyt todella muututtava ja nostetaan kytkintä. Sekään ei ole helppo ratkaisu ja tilanne voi hyvin uusiutua seuraavassa parisuhteessa, sillä käsitykset miesten ja naisten roolista tässä yhteiskunnassa eivät ole muuttuneet miksikään”, Elmgren sanoo.
Näin epätasa-arvoista kotityötilannetta kannattaa lähteä purkamaan:
Muutos voi tapahtua myös parisuhteen sisällä. Se vaatii kuitenkin tilanteen tunnistamista ja vaivannäköä. Ideaalitilanteessa kotityöt jaettaisiin niin, että molemmat kokisivat jaon olevan oikeudenmukainen ja tulevansa kuulluksi.
Helpointa tilanteeseen on tarttua, kun elämässä on tapahtumassa jonkinlainen muutos, kuten hetki, jolloin molemmat vanhemmat ovat palaamassa työelämään perhevapaiden jälkeen. Silloin arjen logiikka muuttuu ja siihen on helpompi tehdä uusia käytäntöjä.
Hyvä keino puhua työmäärästä on esimerkiksi listata kaikki kotityöt. Voihan olla, ettei parisuhteen toisella osapuolella ole käsitystä, minkälaisista asioista kodissa on huolehdittava: imurointi ja tiskit voivat olla itsestäänselvyyksiä, mutta paljonko aikaa menee lasten vaatteiden huoltamiseen tai ruokakaupassa käymiseen? Entäpä kuinka kauan menee auton renkaiden vaihtamiseen tai nurmikon leikkaamiseen?
”Asioiden listaaminen tekee näkyväksi molemmille osapuolille kaikkien kotitöiden määrän ja laadun. Sillä tavalla pystyy jakamaan tasavertaisemmin”, Sihto vinkkaa.
Muutos vaatii molempien osapuolien panoksen. Muutosta on vaikea lähteä ajamaan, jos sitä ajaa yksin, tutkijat sanovat.
”Tilannetta ei voi ratkaista niin, että nainen valittaa aikansa, tekee listan ja vie sen miehelle, jolloin hän ihmettelee, mistä on kyse. Molempien osapuolien tulee olla aktiivisia ja ottaa vastuuta tilanteesta. Ei ole vain naisen velvollisuus ratkoa yhteisiä ongelmia”, tutkijat sanovat.
Tärkeintä on selvittää, mistä tyytymättömyys johtuu. Naisten valituksen taustalla on epätasa-arvoisia käytäntöjä, jotka johtavat kurjaan oloon.
Tutkijoiden mukaan tilanteen muuttaminen ei ole vain yksilöiden tai pariskuntien harteilla. Lopulta kyseessä on yhteiskunnallinen rakenne ja tuttuun mallin on helppo solahtaa.
”Olennaista on nähdä, ettei naisvalitus ole syy, vaan seuraus. Se ei ratkea sillä, että naisia käsketään lopettamaan valittaminen tai neuvotaan naisille, miten hän organisoi kotityöt ja parisuhteen paremmin”, Elmgren muistuttaa.
NAISTEN valittaminen on kuitenkin vain yksi puoli parisuhteiden totuutta. Mistä miehet sitten valittavat?
”Sitä olisi mielenkiintoista tarkastella.”
