Monimuotoisuuden mittari on kasvi- ja eläinlajien määrä. Ihmisen nykymuotoinen maankäyttö on hävittänyt lajeja kiihtyvällä tahdilla myös Suomessa, jossa maankäyttö on kansainvälisesti ollut suht järkevää. Sitten kun luontokato eli lajien sukupuuttoon kuoleminen oman alueemme osalta pysähtyy, ollaan tasapainotilassa.
Ei tällaisessa ole mitään järkeä, että tuhansien tai kymmenien tuhansien vuosien aikana kehittyneet ekosysteemit ja eliölajit hävitetään parin ihmissukupolven aikana, ja hävityksen huipulla vielä kehdataan argumentoida, että mutta kun mun yksityiset metsätulot eivät yhtään saisi pudota. Hävitettyä biodiversiteettiä ei ole mahdollista palauttaa, joten jäljellä olevasta on pidettävä kiinni kynsin hampain. Ilman biodiversiteettiä meidän lajimme ei pärjää. Kylmässä äärettömässä avaruudessa emme voi syödä tai käyttää lääkkeiden raaka-aineena kiviä, hiekkaa, tai piisiruja, biodiversiteetti on ainoa elämänlanka joka meillä on.
Kreikkalaiset eivät voi suojella luontoa Suomessa, eivätkä suomalaiset Kreikan, mutta molemmat voivat kannattaa ja ovat kannattaneet EU:ssa, kuten maailman hallitukset YK:ssa, että sovitaan että kaikki suojelevat kolmanneksen omastaan. Se on aika paljon vähemmän kuin 100%, mutta kai se auttaa luontokadon pysäyttämisessä.