Niimpä, melko simppeleillä virityksillä, maksaa toki raudassa useita euroja lisää+ suunnittelu shunteilta voidaan mitata jännite yli ja laskea virta ja ajuri voisi tiputtaa GPU:n kelloja ja jännitteitä s.e. kaapelin sulamisvaaraa ei olisi ja vilkutella ruudussa esim !!!!PWR connector FAIL!!!! SAFE mode enabled
Mutkikkaammilla systeemeillä shunttien rinnalle voidaan pistää komponenttejä, joilla sitä shuntin arvoa voidaan tietyissä rajoissa säätää.. Tämä toki on sitten kalliimpaa ja enemmän tilaa vievää ja mutkikkaampaa.. ja vaatii toki myös sitten muut rajoitukset päälle (liian paskaa yhteyttä kun ei voi korjata kompensiolla).
Jos ei käydä leikkimään shuntti ja mittausleikkejä (Jotka eivät itse vikaa korjaa), niin tuo liitin nyt vain on heitettävä romukoppaan ja tehtävä toisenlainen tilalle. Se on varmasti halvin ratkaisu.
Sitä en tiedä, voidaanko noita naaraspinnejä tehdä vielä nykyistä paremmiksi (enemmän kosketuspintaa ja suurempi voima, sekä laadukkaampaa metallia, joka ei väsy niin helposti.) Voi olla, että siellä voidaan parantaa tai sitten ei. Noissa tuon tyyppisissä (isoimmissa) liittimissä olen nähnyt useampaa ratkaisua, joista halppis (1 taiteltu luiska muovin sisällä) on täysin paska.
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä testi, joss olis purettu erihintaisia kaapeleita läjä ja varsinkin naaraspinnit olisivat purettu, jotta näkee, miten se kuvittelee toimivansa..
Voisi myös kestotestata, esim kastelemalla muutamia kertoja ja sitten testeriin kiinni ja mittaukset..
Siis, näytönohjaimen päässä voi korjata vielä melko isonkin eron eri johdinten (tai, no, eri liitinpinnien) resistansseissa.
Tarvitsee vain tehdä kuten vielä edellistä edellisessä näytönohjainsukupolvessa: Ei siellä mitään sunttivastuksia tarvitse säätää, vaan niitä hakkurivirtalähteitä (joiden ei välttämättä tarvitse edes tietää tarvittavaan tasaustarkkuuteen mitä siellä sunteissa nähdään virtana, ei siitä toki haittaakaan ole, mutta jos nyt säästetään niitä viimeisiä senttejä). Laittaa vaan näytönohjaimen lastun virransyötön eri vaiheet eri pinnien taakse (ja ihan normaaliin tapaan tuollaiselle monivaiheiselle virransyötölle vaatia kutakin vaihetta pitämään virrankulutus likimain samana, ne virransyötön ohjaimet osaavat tehdä tuota useammallakin eri tavalla). Näin tehden niistä huonoimmista pinneistä silti pakotetaan se haluttu sama virta läpi, tai sitten tuotetaan käyttäjälle se virheilmoitus, että virtapinni N on nyt huonosti, tarkista liitännät. Jos vielä tekee levyn reititykset hyvin, ja virransyöttö sattuu sitä tukemaan, niin saman voi pakottaa karkealla tasolla myös niihin maakarvoihin.
Tätä tasaustapaa rajaa oikeastaan vain sitten sen huonoimman kontaktin ylikuumenemisongelma jos resistanssi on aivan liian iso, tai no, ”iso” kun edelleen puhutaan muutamista milliohmeista siinä liittimessä.
Tähän kun laittaa vielä lisäksi yhden muutaman sentin hintaisen lämpötilaanturin siihen liittimen kylkeen, niin lopputulos on melko idioottivarma.
Toki, helpommalla pääsee, jos laittaa monta sunttia. Tai, no, tämä tarvitaan jos halutaan myös tietää tarkasti kokonaisvirrankulutus, koska se tarvitsee paljon enemmän tarkkuutta kun tuollainen karkea kuormantasaus.
-
Tuo nykyinen johdotus piirilevyllä vaan ei laikaan tue sitä. Ja, tuo viritelmä toimii kunnes se ei enää yllättäen toimikaan. Jos kyseessä ei olisi matalajännitelaite, niin ei tuo olisi missään määrin laillinen viritelmä. Kortti tai käyttäjä ei voi tunnistaa vikatilaa ajoissa. Matalajännitelaitteiden kanssakin toki voi olla, että tämä voisi kiinnostaa esimerkiksi TUKESisa tai vastaavaa ilmeisen tulipalovaaran takia. Ongelmana siis tuo, että tämä näytönohjaimien virtaliitinstandardi sallii 55 A tehollisen keskivirran laittamisen liittimeen, joka kestää paperilla liitinvalmistajan mukaan 9.5 A per pinni, ja jossa ei ole pakollista kuormantasausta. Tämä antaa aivan älyttömän kapean rajan sille paljonko saa olla tuo puhtaan passiivinen tasapainotus hudissa.
Jos näin hieman silmiä siristää, niin Amphenolin toteutus tuosta liittimestä ei muuten ole taattu pysymään ilman kuormantasausta tuon 9.5 A sisällä jos käytössä on lyhyt lisävirtaliitinjohto ja liitintä on kytkenyt sisään ja pois sen sallitut 50 kertaa.
Eikä tarvitse olla edes niin lyhyt lisävirtajohto. Tai edes käyttää tuota 50 kytkentäkertaa.
Tuossa sallitussa ohuimmassa johdossa on vain noin 0.013 ohm/metri, liittimissä saa olla uutena enintään 0.005 ohm/pinni, ja kuluma saa nostaa tuota enintään 0.005 ohm/pinni. Jos oletetaan, että vähintään yksi pinni kuluu tuon maksimin, ja muut ovat vielä ennallaan, niin ollaan jo tuon 9.5 A yläpuolella niissä viidessä jäljellä olevassa pinnissä vaikka olisi 50 cm lisävirtakaapeli virtalähteeltä ja alun alkujaan ollut speksin maksimit resistanssia (vinokuorma on sitä isompi mitä parempi se paras pinni on, toki kokonaislämmöntuotto ei tällöin ole iso)...
Ja, sallitun speksin mukainen 25 cm kaapeli voisi toki helposit olla uutena reilusti päälle 10 A pahimmassa pinnissä.
-
Kuormantasauksella tämä vinokuorma korjautuisi helposti.
Toki, ei sen liittimen välttämättä noin pahasti pitäisi sulaa pelkkään pieneen vinokuormaan. Tuo esimerkinomainen hyvä lyhyt uusi kaapeli+liitin lämpenisi jopa hieman enemmän kuormantasauksella kuin ilman. Mutta, jos mennään speksin ulkopuolelle, niin sitten toki saadaan aikaan vinokuormaa myös siten, että myös se paras pinni on ikävän häviöllinen. Ja, sitten tuleekin kohta kotelon sisältä kitkerää käryä.
www.tomshardware.com
