Oikeus valita kotikuntansa ei liity siihen että yhteiskunnan pitäisi osallistua aktiivisesti asumiskuluihin, jos kotikunta on yleisesti ottaen kallista asuinseutua. En ajanut kiinalaista mallia missä valtio käytännössä estää muuttoliikkeet valtion sisällä, eli maalainen ei voi tuosta vaan muuttaa Pekingiin asumaan.
Mielestäni tuohon ei ole oikeaa eikä väärää vastausta, ideologinen mielipidekysymys pitääkö yhteiskunnan mahdollistaa kalliimmissa kunnissa asuminen myös työttömille ja muille vähäosaisille, vai ei. Samanlainen kysymys kuin keskustan hellimä aluepolitiikka, eli pitääkö valtiovallan mahdollistaa tulonsiirroin yms. koko maan asuttavana pitäminen vai ei, vai pitää näppinsä siitä erossa ja antaa vain itsestään elinvoimaisten alueiden kukoistaa. Tähän liittyy myös kysymykset tulisiko valtion hallinnolliset virastot yms. keskittää vain isoihin kaupunkeihin tai jopa vain Helsinkiin, pitäisikö yliopistot ja ammattikorkeakoulut myös keskittää vain isoimpiin taajamiin, jne.
Tuo aluekysymys toki voidaan laajentaa myös koko EU:n tai miksei maailman kokoiseksi kysymykseksi: tuleeko EU:ssa olla tulonsiirtoja ns. syrjäalueille kuten Suomi tai muu itä-Eurooppa, vai voitaisiinko edellyttää että suomalaiset muuttavat Brysseliin asumaan, jos Suomessa asuminen ei ole taloudellisesti kannattavaa? Olisiko parempi että kaikki EU-virastotkin sijoitettaisiin Brysseliin, eikä eri jäsenmaihin aluepolitiikan mukaisesti? Se olisi tehokkaampaa jos ne kaikki olisivat yhdessä paikassa. Turhaa myöskään kierrättää puheenjohtajuutta eri EU-maissa.
Siis kyllähän kotikunnan valitseminen liittyy vahvasti yhteiskunnan osallistumiseen asumiskuluihin. Mikäli perustuslaki turvaa kullekin kansalaiselle oikeuden valita asuinpaikkansa, niin Kelan on asumistuen ja toimeentulotuen avulla autettava niitä kansalaisia tilanteissa, joissa heidän omat tulonsa ja varansa eivät riitä asumiseen.
Itse myös olen samaa mieltä siitä, että valtion ei pidä estää muuttoliikkeitä valtion sisässä ja tosiasia on se, että sen minkä suunnilleen kaupunkiseudulla menettää kalliimman vuokran kohdalla voitetaan monesti autoilukustannuksista. Lisäksi Kelan toimeentulotuen
asumiskulujen normit ovat melko niukat, sillä esimerkiksi yksinasuvalle Kelan toimeentulotuki hyväksyy asumismenoiksi sen 694 euroa Helsingissä, ja näitä 700 euron yksiöitä löytyy lähinnä lähiöistä, ellei keskustasta löydä tehoyksiötä, jossa asumisen laatu on laimeaa neliöiden vähyyden vuoksi.
On myös hyvä muistaa, että
"kalliimpi" asumismeno voi tukea yksilön työllistymistä, sillä Helsingin työmahdollisuudet ovat aivan eri luokkaa kuin Kemijärven, vaikka yksiöt ovat Kemijärvellä varmasti kohtuuhintaisia. Aktiivisempi asumisympäristö voi tukea myös terveydentilaa, eli voidaan säästää masennuksesta syntyviä sairausmenoja tai työkyvyttömyyskuluja.
En missään nimessä sano, etteikö osalle varmasti sopisi Kouvolan tai Kemijärven kaltainen kaupunki alueeksi, mikäli arvostaa luontoa ja rauhaa paljon. On kuitenkin tärkeää, että työtön voi valita asuinpaikakseen myös kasvukolmion kärkikaupungit (Turku-Tampere-HKI), sillä työmahdollisuudet ovat täällä parhaimmat.
Kaiken kaikkiaan työttömien pakkosiirrot halvempiin asuinkuntiin eivät tuottaisi kovinkaan merkittäviä säästöjä.
Vasemmistolaisten harjoittama vastakkainasettelu ja muiden demonisointi on vain hyvien asioiden puolustamista. Tämä toimii vain ja ainoastaan yhteen suuntaan. Nämä käärmeet jotka ovat ikuisuuden istuneet saamapuolella tuottamatta itse mitään yhteiskunnalle, kuten Paavo Arhinmäki, eivät koskaan myönnä että tekisivät mitään väärin tai mokaisivat. Kanttia löytyy ja suu on tukevasti yhteiskunnan tississä. Ainoa ero Paavo Arhinmäen ja perus työttömän kelarotan välillä on se, että Paavo saa samanlaisesta tyhjäntoimittamisesta tolkuttomasti enemmän tukia.
Aika vahvasti puhuttelet vasemmistolaisia politiikkoja käärmeiksi, sillä hehän tuottavat samantyyppistä työpanosta kuin Kokoomuksen ja PS:n kansanedustajat eduskunnassa, eli äänestäjiensä haluamaa politiikkaa. Miksi et näe vastaavalla tavalla ongelmaksi Zysseä, joka on nostanut eduskunnassa myös 44 vuoden ajan palkkaa tuottamatta mitään yhteiskunnalle?
Siinä olen samaa mieltä, että harva politiikko myöntää virheitään, ja erityisesti Marinin kohdalta sitä ei koskaan kuulunut, vaan aina virheet olivat muissa puolueissa, virkamiehissä tai puolueen muissa toimijoissa.
Eli odotan sinulta hieman tasa-arvoisempaa arvostusta kansanedustajiamme kohtaan, koska heidät on valittu tasavertaisissa vaaleissa Eduskuntaan.