Niin, tuotahan voi pyöritellä informaatioteknologian kautta tai ei, ja tuosta on mm.
tuossa wikin artikkelissa ihan järkevää pohdintaa, eli tavallaan isot GDP kasvut länsimaissa ennen 1970-lukua johtuivat (ainakin mun käsityksen mukaan) siitä, että kaikki shitti mitä teollisuudessa saatiin kasvavana tuottavuutena tuotettua, meni kaupaksi. Nyt kun monessa jutussa on saavutettu tietty saturaatiopiste, kaikilla on jo lähestulkoon se tarvittava määrä telkkareita ja jääkaappeja ja uuneja ja autoja, ja niitä uusitaan tietyssä syklissä johon lisätulot vaikuttavat vain marginaalisesti, niin teollisuuden tuottavuuden kasvu aiheuttaa sen, että kun tarvetta lisätuotannolle on hyvin vähän, osasta työntekijöitä tulee teollisuudessa tarpeettomia. Ne siirtyvät palvelusektorille, jossa tuottavuuden kasvu on sitten paljon hitaampaa. Eli teollisuudessa tuottavuus kyllä kasvaa, mutta sektorin koko työntekijöissä mitattuna pienenee lähes vastaavasti.
Ja palvelusektorin sisälläkin voi tapahtua vastaavaa kehitystä, eli monille palveluille, esm pankit, on vain tietty määrä kysyntää, joten jos automaation aste ja tuottavuus sitä kautta kasvaa, pienentyy pankkisektorin pääluku.
Koko ajan siis ihmiset valuvat duuneista joita kone voi tehdä duuneihin joita kone ei voi tehdä, ja pikkuhiljaa GDP:n kasvu hyytyy, koska jos jonkun homman automaatioastetta ei voi kasvattaa, sen tuottavuuden kasvun kapasiteetti on aika marginaalinen (vrt. tarjoilijat, personal trainerit, hierojat, sairaanhoitajat, siivoojat yms.).
Tuohon voi myös liittyä rakennemuutosta josta aina silloin tällöin puhutaan, eli että pääomatulojen suhde palkkatuloihin on jossain määrin revennyt, minkä luulisi olevan suoraa seurausta siitä, että teollisuuslaitoksen tuotot kasvavat, jos suunnilleen sama määrä tuotantoa saadaan joka vuosi myytyä koko ajan pienenevillä työvoimakustannuksilla. Tuohan ei vaan voi tietenkään kasvaa loputtomiin, koska jos kokonaistuottavuus ei kasva, alkaa tuotannon myynnistä saatava tulo väkisinkin pudota.
