Digijärjestelmäkamerat/rungot ja objektiivit -yleisketju

[minapamina]

Kuvasin aikanaan Canon 1D Mark II:lla nopeaa sisäurheilua. Kamerassa on muistaakseni 1,3 crop. Hyvää ammattimaista julkaisukelpoista jälkeä tuli kun oli L-sarjan primet käytössä. Muistan kyllä että ISO 640 oli ehdoton maksimi vaikka kuvat oli luokkaa 8 MP, sen jälkeen tuli liikaa kohinaa. Eiköhän suurin kehitys ole tullut kameroiden kennoissa.

Kennoissa joo, voi mennä korkeammalle herkkyydelle samalla kohinalla. Mutta on siinä lasissakin tapahtunut kehitystä, 8MP kenno ei vaadi nykystandardeilla laadukasta lasia, sillä kennon pikselit rajoittaa piirtoa. En siis sano että kaikki vanha lasi on huonoa, mutta siellä on enemmän sellaista, joka tarjoaa nykytarkkuuden kennoilla suttua ihan puhtaasti siksi, että ei osaa piirtää kymmenien megapikkelssien kuvia.

Jahas mites kävi Lisäsin toteumat väreillä. 4/8, mahdollisesti 5/8. Lisäksi uusi prosessori joten ei enää erillistä AI piiriä tarkennukseen. Joten sanoisin että positiivisen yllätyksen puolelle menee ainakin tässä vaiheessa.

Pelkästään 30fps + precapture on kyllä sen verta kova että saattaa mennä hankintaan mutta ei nyt talven aikana. Keväällä alkaa taas äksöni. Kiinnostavin tilanne miten kävi tuon DR:n suhteen. Hyvältä kuulostaa ainakin että Sonyllä voi kuvata elektronisella 14bit vs Canon ja Nikon 12bit.

Sonyn elektronista kannattaa varoa, itse en kuvaa sillä ollenkaan. Aiheuttaa kuviin raitoja kovin herkästi. Tuota on itselle tapahtunut ihan ulkonakin, en tarkkaan tiedä mistä johtuu, mutta kun tapahtuu ulkonakin, niin en usko että voi kokonaan laittaa kennon lukunopeuden piikkiin. Mekaanisella tuo häviää lähes kokonaan. Voi toki olla että korkeamman lukunopeuden kennot tuota pienentää, mutta en mene vannomaan kun en ole testannut.

 

[kuoris]

En siis sano että kaikki vanha lasi on huonoa, mutta siellä on enemmän sellaista, joka tarjoaa nykytarkkuuden kennoilla suttua ihan puhtaasti siksi, että ei osaa piirtää kymmenien megapikkelssien kuvia.

Enpä ajatellut tätä. Onko tästä jotain testattua faktaa? Esim. 20 vuotta vanha Canonin L-sarjan lasi modernissa rungossa.

 

[minapamina]

Enpä ajatellut tätä. Onko tästä jotain testattua faktaa? Esim. 20 vuotta vanha Canonin L-sarjan lasi modernissa rungossa.

Mitä nyt joskus pikaisesti katsonut/lukenut, niin on se koulukunta joka sanoo että objektiivit/lasi on analooginen media, ei mitään väliä onko uutta vai vanhaa, ja sitten se puoli jonka mielestä vain uudet toimii tarpeeksi hyvin. Totuus on varmaan siellä jossain puolivälissä, pienet virheet ja epätarkkuudet, tai joidenkin kalvojen laaduttomuus (nykystandardeilla) varmasti heikentää kuvaa, mutta se tavallaan hukkuu vanhojen kameroiden kennojen epätarkkuuteen. Yhtä kaukaa katsottuna varmaan kuvat näyttää suht samoilta, mutta jos kuvaa zoomaa, siinä missä vanhalla kennolla kuva oli pikselöitynyttä mössöä, uusilla kennoilla kaikki epätarkkuus ja muut virheet näkyy tarkemman kennon takia.

 

[modeemiraattori]

Enpä ajatellut tätä. Onko tästä jotain testattua faktaa? Esim. 20 vuotta vanha Canonin L-sarjan lasi modernissa rungossa.

No, 17-40mm f/4:ää (julk. 2003) pidettiin täyssuttuna jo julkaisunsa aikana, ks. vaikka Lenstipin revikka. 135mm f/2 (1996) on nykyajan verrokkeihinsa verrattuna aikamoinen värivirhelinko, vaikka sinällään onkin ihan ok. 24mm f/1.4:n molemmat versiot (1997/2008) on aika kauheita nurkkasutttuja nekin. Ultranopeiden 50-millisten (1989/2007) piirto on varsin taiteellista, nätisti sanoen.

Peilikameran rekisterietäisyys kun ei rajoita pidempipolttovälisten objektiivien suunnittelua yhtä pahasti kuin laajakulmien, joten supertelet ovat kestäneet paremmin aikaa vaikka kehitystä silläkin saralla on ollut esim. värivirheen ja kentän tasalaatuisuuden suhteen.

 

[tommmi]

Noissa pitää muistaa myös käytetty elementtirakenne. Esim. onko double-gaussian vaiko sonnar, ja vielä jos gaussian, niin minkä sortin gaussian-rakenne, onko Zeissin Planar vai Leitzin Summicron vaiko Nikkor jne. Nämä eivät ole automaattisesti niin, että vain Carl Zeiss valmistaisi vain Planar-rakenteella tai vain Leica valmistaisi vain Summicron-rakenteella, joten tämä selvennyksenä ettei kukaan nyt sekoita tuotemerkkiä ja linssiryhmien kokoonpanoa keskenään.

Tai onko asfäärisiä linssejä välissä. Ja kuinka monta. Millaisia pinnoitteita on käytetty, montako kerrosta pinnoitetta. Mistä käytetty lasi koostuu (jos linssi edes on lasia!), onko lantanoidia, lyijya, toriumdioksidia (ja täten linssi radioaktiivinen) jne. Pinnoitteet ja muut happanevat ajan kanssa, osassa vanhoista linsseistä jokin aiemmin kirkas elementti voi olla vaikka täysin keltainen tänä päivänä.

Onko linssi suunniteltu filmikameralle vaiko digikennolle. Mille kennolle - kennon suojalasin paksuus tai onko kennossa AA-filtteriä vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva tallentuu kortille. Moni vintage-linssi on aika anteeksiantamaton digikennolle, kun linssi on suunniteltu ja tuotettu ajalla ennen kuin kukaan tiesi edes unelmoida mistään digikennosta. Filmi oli monessa anteeksiantavampi media. Moni linssi käyttäytyy täysin eri tavalla vaikkapa Sonyssa (paksu kennon suojalasi) ja Leicassa (ohut suojalasi, mikrolinssit kennolla).

Napatusta kuvasta voi myös saada illuusion ettei se olisi terävä, vaikka harhakuva syntyykin siitä, että linssi on matalakontrastinen. Myös moni täydellä aukolla eteerinen linssi saattaa insinöörismielessä tuottaa ala-arvoista kuvaa, mutta kumminkin ihan pienetkin mikrodetaljit, kuten yksittäiset hiukset, ovat edelleen erotettavissa, kunhan jaksaa katsoa hehkun alle. En itse juuri pidä "kliinisen terävistä" laseista.

Valitettavasti Kamera Storen hinnat alkaen -manuaalikakkulat ovat järjestään melko varmasti suttuja, mutta on olemassa myös hyviä vintage-linssejä. Myöskään uusin ja kallein linssi ei ole automaattisesti insinööri-asteikolla "paras", vaan riippuu ihan samoista ominaisuuksista ja rakenteista kuin vanhatkin lasit. Tuotantolinjan toleranssit ovat vain paljon tiukemmat ja pinnoitteet kehittyneet millä päästään vaikka kromaattisista värivirheistä eroon helpommin. Kaikki uudetkaan linssit eivät kuitenkaan automaattisesti ole CA-vapaita. Mutta yhtenä esimerkkinä Fujin GF 110mm. Se on monella mittarilla todella hyvä lasi, mutta se on kuitenkin luonteeltaan potreettilasi ja ei korosta esimerkiksi ihossa kaikkia näppylöitä ja karvoja, vaan saa kuvattavan näyttämään luonnollisemmalta. Siltä ei kannata odottaa kovan kontrastin veitsenterävää piirtoa. En tarkoita etteikö se pystyisi piirtämään kuvaa 100 megapikselin kennolle, kyllä pystyy.

Vastauksen ei ole tarkoitus olla provosoiva. Itse pidän enemmän luonteesta kuvissa, pidän tietyntyyppisestä hehkusta (kuten MS Opticsin tai Light Lens Labin linssit täydellä aukolla), linssi saa vinjetoida, epäterävyysalue kohteen taustalla saa taittua ja näkyä swirliä ja niin edelleen. Itse esimerkiksi tykkään vaikka noista Canonin 135L ja 50L "orgaanisesta" lookista, vaikka violetti halo voimakkaiden valojen kontrastipinnassa aiheuttaakin systemaattisesti hiustenrepimistä.

Kaikkihan riippuu siitä mitä kuviltaan hakee. Ja vähän myös siitä kauanko niiden kanssa jaksaa RAW-softassaan leipoa.

 

[minapamina]

Noissa pitää muistaa myös käytetty elementtirakenne. Esim. onko double-gaussian vaiko sonnar, ja vielä jos gaussian, niin minkä sortin gaussian-rakenne, onko Zeissin Planar vai Leitzin Summicron vaiko Nikkor jne. Nämä eivät ole automaattisesti niin, että vain Carl Zeiss valmistaisi vain Planar-rakenteella tai vain Leica valmistaisi vain Summicron-rakenteella, joten tämä selvennyksenä ettei kukaan nyt sekoita tuotemerkkiä ja linssiryhmien kokoonpanoa keskenään.

Tai onko asfäärisiä linssejä välissä. Ja kuinka monta. Millaisia pinnoitteita on käytetty, montako kerrosta pinnoitetta. Mistä käytetty lasi koostuu (jos linssi edes on lasia!), onko lantanoidia, lyijya, toriumdioksidia (ja täten linssi radioaktiivinen) jne. Pinnoitteet ja muut happanevat ajan kanssa, osassa vanhoista linsseistä jokin aiemmin kirkas elementti voi olla vaikka täysin keltainen tänä päivänä.

Onko linssi suunniteltu filmikameralle vaiko digikennolle. Mille kennolle - kennon suojalasin paksuus tai onko kennossa AA-filtteriä vaikuttaa suoraan siihen millainen kuva tallentuu kortille. Moni vintage-linssi on aika anteeksiantamaton digikennolle, kun linssi on suunniteltu ja tuotettu ajalla ennen kuin kukaan tiesi edes unelmoida mistään digikennosta. Filmi oli monessa anteeksiantavampi media. Moni linssi käyttäytyy täysin eri tavalla vaikkapa Sonyssa (paksu kennon suojalasi) ja Leicassa (ohut suojalasi, mikrolinssit kennolla).

Napatusta kuvasta voi myös saada illuusion ettei se olisi terävä, vaikka harhakuva syntyykin siitä, että linssi on matalakontrastinen. Myös moni täydellä aukolla eteerinen linssi saattaa insinöörismielessä tuottaa ala-arvoista kuvaa, mutta kumminkin ihan pienetkin mikrodetaljit, kuten yksittäiset hiukset, ovat edelleen erotettavissa, kunhan jaksaa katsoa hehkun alle. En itse juuri pidä "kliinisen terävistä" laseista.

Valitettavasti Kamera Storen hinnat alkaen -manuaalikakkulat ovat järjestään melko varmasti suttuja, mutta on olemassa myös hyviä vintage-linssejä. Myöskään uusin ja kallein linssi ei ole automaattisesti insinööri-asteikolla "paras", vaan riippuu ihan samoista ominaisuuksista ja rakenteista kuin vanhatkin lasit. Tuotantolinjan toleranssit ovat vain paljon tiukemmat ja pinnoitteet kehittyneet millä päästään vaikka kromaattisista värivirheistä eroon helpommin. Kaikki uudetkaan linssit eivät kuitenkaan automaattisesti ole CA-vapaita. Mutta yhtenä esimerkkinä Fujin GF 110mm. Se on monella mittarilla todella hyvä lasi, mutta se on kuitenkin luonteeltaan potreettilasi ja ei korosta esimerkiksi ihossa kaikkia näppylöitä ja karvoja, vaan saa kuvattavan näyttämään luonnollisemmalta. Siltä ei kannata odottaa kovan kontrastin veitsenterävää piirtoa. En tarkoita etteikö se pystyisi piirtämään kuvaa 100 megapikselin kennolle, kyllä pystyy.

Vastauksen ei ole tarkoitus olla provosoiva. Itse pidän enemmän luonteesta kuvissa, pidän tietyntyyppisestä hehkusta (kuten MS Opticsin tai Light Lens Labin linssit täydellä aukolla), linssi saa vinjetoida, epäterävyysalue kohteen taustalla saa taittua ja näkyä swirliä ja niin edelleen. Itse esimerkiksi tykkään vaikka noista Canonin 135L ja 50L "orgaanisesta" lookista, vaikka violetti halo voimakkaiden valojen kontrastipinnassa aiheuttaakin systemaattisesti hiustenrepimistä.

Kaikkihan riippuu siitä mitä kuviltaan hakee. Ja vähän myös siitä kauanko niiden kanssa jaksaa RAW-softassaan leipoa.

En osaa noihin lasikommentteihin tarttua, kun vanha lasi ei niin kiinnosta. Kuitenkin itse arvostan mahdollisimman terävää ja neutraalia lasia. En siksi että uusin ja kallein, vaan siksi että neutraali kuva on totuudenmukainen ja helpoiten muokattava. Jos lasi itsessään vääristää kuvaa, se voi näyttää kivalta, mutta se menee siinä vaiheessa enemmän taiteen puolelle. Tässä ei tietenkään mitään binäärimäistä taidedda/ei taidetta lajittelua ole. Jos ihosta haluaa sileän, vinjentointia, oranssi hehkua, kaiken voi tehdä lightroomissa. Se ei tietenkään ole täysin sama asia kuin lasin vääristämä kuva, mutta toisaalta se avaa mahdollisuuden ~kaikkeen editointiin. Päinvastoin lasin vääristämää kuvaa on vaikea korjata postissa.

 

[divica]

Itse tykkään vanhoista Minoltan prime-linsseistä, erityisesti 50mm linssit hyviä. Ei ole sellaisia venäläisten vintage-linssien pyörteisyyttä ja psykedeelistä bokehia, mutta miellyttävä lempeä bokeh ja terävä kuva. Lopulta myös pienikokoisia täysikennoisuudesta huolimatta, että adapterinkin kanssa sopivan kokoinen paketti.

Päädyin hankkimaan E-M1 mark II:n ja sen automaattitarkennus ei oikein toimi. Vaikka valitsee kaikki pisteet niin se tarkentaa kuitenkin vain yksittäiseen pisteeseen ja näkyy vain se yksittäinen tarkennuslaatikko. Saman aikakauden E-M10 mark II:ssakin automaatti on paljon parempi. Tarkentaa moneen pisteeseen samaan aikaan ja näyttää kaikista ne laatikot mihin kohteisiin tarkentaa. Onko vinkkejä? Tuntuu älyttömältä että kympissä olisi paljon parempi automaattitarkennus kuin ykkösessä, että ehkä joku vika vielä jossain. AF-kohdennustilaksi valittu kaikki pisteet ja ne laatikot valittu näkyviin, tarkennusalueita osoittamaan. En keksi mitä muuta tekisi.