Tähän jatkoa sen verran, että vaikka pelikellossa on jo tunteja, niin tuli kyllä totaaliyllärinä tuo pääjuonen point-of-no-return. Harmillisen lyhyt kyllä tuo päätarina. Sivutehtäviä on vielä paljon tekemättä, ei auta kuin pelata ihan kaikki ensin koska itellä tahtoo tipahtaa lapaset kun päätarina loppuu.
Jos (ja kun) tätä nyt Wihtoriin vertaa, niin harmillisesti CP77:ssa ei olla oltu samalla tavalla hankalien valintojen edessä. Lisäksi vaikka Night City on todella vaikuttava, niin silti huomaan hieman kaipaavani erilaisia pelialueita. Wihtorissa oli varsin päräyttävä kokemus kun kymmenien kurjuudessa kahlattujen pelituntien jälkeen lopulta pääsi Novigradiin, ja samoiten myös Skelligeä tuli ihasteltua pitkään, juurikin sen erilaisen flooran ja faunan takia.
CP77 on erittäin viihdyttävä, combat on hauskaa, tarina on hyvä, Night City upea, täynnä porukkaa ja graafisesti erittäin hieno, mutta kokonaisuutena tämä jää pinnallisemmaksi ja ontommaksi wihtoriin verrattuna.
Lopuksi vielä tuosta aiemmin mainitusta Komraatin Vasarasta, pahaa jälkeä tekee