Edellinen postaus kuvastaa jotenkin aikakautta hyvin. Luetaan pari faktaa, yhdistetään ne muutamiin uskomuksiin ja todetaan että kultakorva tunnistaa 0:n ja 1:n välillä myös "quantum tasoja " niiden välistä. Ensinnäkin, CD:n data on digitaalisesti tallennettua, sitä ei lueta hieman "kun vähän tärisee vähemmän niin ykkönen kuulostaa hienommalta". Kun korkeus muuttuu levyn pinnalla, niin kyseessä on 1, kun pysyy samana, on 0 (kyseessä on vain yksi tapa tallentaa bittejä, kaiken ei tarvitse olla nousevaa ja laskevaa). Kuoppien koko on määrämitallinen ja lukupään laser on tietylle aallonpituudella määrätty. Kyseessä ei ole LP-levy, kyseessä ei ole analoginen rakenne.
Lukupää ja itse levy voivat olla todella heikossa kunnossa ennen kuin sillä on mitään merkitystä luettuun tietoon. Itse äänen lisäksi kun datasta peräti 1/4 on pelkkää pariteettia (8 bittiä korjausta per 24 bittiä ääntä per frame ja sen lisäksi sitten sektorissa vielä lisää), jolloin virheitä saadaan näppärästi kiinni ja ne voidaan jälkikäteen uudelleen rakentaa, vaikka luettu data olisi väärin. Vielä nykyisinkin käytämme edelleen muunnoksia Reed-Solomonista (oli sitten kyse perinteisistä RAID5/6 tai jälkikäteen rakennetuista hieman isomman luokan rakennelmista) pariteettilaskennassa.
Epäkeskoisuudella ja levyn pyörimisnopeudella ei ole merkitystä, sillä luettavan tiedon määrä kun on tiedossa. Se odotettava määrä siis luetaan tasan oikeassa ajassa aina, ei voida toistaa "liian hitaasti" tai "liian nopeasti". Sitä tietoa ei lähdetä käsittelemään ennen kuin oikea määrä bittejä on luettu - sitä odotetaan kunnes näin on tapahtunut. Lukutarkkuudella on tuolla määrällä virheenkorjausta todella vähän merkitystä, hyvin suuretkin virheet pystytään huomaamaan. CD levyn pyöritysnopeus vieläpä vaihtelee luonnostaan riippuen datan sijainnista itse levyllä - ulkokaarella se levy liikkuu nopeammin kuin sisäosassa jos se pyöritettäisiin tasanopeudella. Sen takia itse levyn lukija vaihtelee sitä pyöritysnopeutta. Sen lisäksi vielä itse standardi antaa aika huomattavan määrän vapautta itse pyöritysnopeuteen.
Jos se levy pyörisi liian hitaasti, niin huomaisit sen kuunnellessa siitä että se pätkisi aina välillä. Jos luetaan liian nopeasti, se kadottaisi oikean kohdan ja pätkisi. Tai jos ero olisi itse käsittelyyn liian suuri, niin se ei kykenisi lukemaan tietoa ollenkaan - tarkastuslaskenta ei vaan osuisi kohdalleen ja itse ääntä ei pystyisi rakentamaan. Tieto on jaettu lohkoihin jotka luetaan aina kerrallaan ennen kuin ne voidaan rakentaa kokonaisuudeksi, joten yksittäisen bitin lukemisella ei ole aivan suurinta merkitystä (tietoa voi hukata hyvinkin paljon ja silti se tulee täydellisenä ulos). Jos rakenne muuten kiinnostaa, niin itse formaatista voi lukea lisää täältä (CIRCistä löytyy myös ihan hyvin teoreettista kirjallisuutta 80-luvulta Googlettamalla):
Compact Disc Digital Audio - Wikipedia
Tarkkakuulevalla yksilöllä on korkeintaan muumit karkumatkalla. CD-levyn formaatti ja lukeminen ei ole muuttunut (eikä itse formaatissa ole edelleenkään vikaa, se vain ei ole kovinkaan tehokas tapa säilöä musiikkia), eikä siihen vaikuta itse fyysisen median muokkaaminen tai mikä se media edes on.
Sisäisen DACin osuus sen sijaan kyllä on ja sieltä ne erot tulevat, mutta se taas ei liity levyn sahaamiseen mitenkään tai noitarummun hakkaamiseen. Korkeintaan noitarumpu voi olla hyödyllisempi itse äänentoistoon kun ei tule tuhottua sitä CD:tä. Se sama CD:n data voi olla myös SSD:llä, eikä se siitäkään muutu mihinkään vaikka lukunopeudet voivat olla aivan eri tasoa. Silloinkin se luetaan ensin muistiin ja vasta sieltä DACille - aivan kuten se tehtiin jo itse fyysiseltä levyltä (mitään "suoratoistoa" se ei ole koskaan ollut sen enempää kuin nykyisinkään suoratoisto olisi suoratoistoa, kaikki on lohkottua ja käsitellään isompina palasina, ihminen ei vain pysty sitä huomaamaan). Kuten ehkä muistat, CD-levyjen lukijoissa varsinkin autoissa itse muistin ja bufferin määrää kasvatettiin, jotta pienet töyssyt eivät haittaisi menoa niin paljon. Nykyiset asemat voivat hyvin lukea vaikka koko levyn välimuistiin sillä välin kun kuuntelet "suoratoistona".
Jotenkin tuntuu vain kovin huvittavalta että CD:llä, jossa yksittäisen kappaleen ero levyllä on 1,6 mikrometriä joku kuvittelee käsin pystyvänsä olemaan tarpeeksi tarkka jollain tussilla tai hieromaan levyn pintaa. Samat henkiöt sitten eivät osaa sillä tussilla kuitenkaan piirtää edes tikku-ukkoa suoraan, tussilla jonka leveys on tuhansia kertoja isompi.