Uusissa pikkuyksiöissä, eli ns. sijoitusasunnoissa, voisi sanoa olevan kuplaa Helsingissä. Kaikkein halvimmat neliöhinnat ovat yli 5 000 e/neliö ja näiden sijainti on ns. huono. Keskitason alueilla puhutaan yli 7 000 e/m2 ja ns. hyvillä alueilla 10 000 per neliö menee heittämällä rikki. Nämä hinnat ovat tolkuttomat, jos ne suhteuttaa Helsingin mediaanituloihin. Ja kirsikkana kakun päällä rakentamisen laatu on huonoa
Tämä ei ole läppä, vaan se on oikeasti huonoa.
Yksiöt ovat siinä mielessä helppo vertailukohta mediaanituloihin, että yksiöt ovat käytännössä yhden ihmisen asumiseen tarkoitettuja. Helsingissä mediaanitulot ovat n. 25 000 e/vuosi (ei siis keskipalkka tai kokoaikaisen työntekijän keskipalkka, jos luvun pienuus ihmetyttää). Siihen suhteutettuna yksiöiden hinnat ovat mielestäni kuplassa. Suomessahan on sellainen hauskuus, että palkat tai muut tulot eivät juuri poikkea asuinpaikan mukaan, asuntojen hinnat kyllä.
Jos helsinkiläinen sinkku haluaa ostaa uuden 30-neliöisen yksiön, niin siihen tarvitaan 150 000 e laina minimissään ns. siedettävältä alueelta, koska käytännössä asunnon hinta on 200 ke tai enemmän, eli 50 ke löytyy omaa rahaa. Sellainen laina maksaa nykyisellä - historian perusteella normaalihkolla - 4,5% korkotasolla (sis. marginaali) pelkästään 560e korkokuluja kuukaudessa, vaikka laina ei lyhenisi lainkaan. Tähän päälle räknätään lyhennys (vähintään 500 e/kk) ja yhtiövastike (150e/kk voi olla alakanttiin) ja tarkan markan mies tai nainen jyvittää myös remppakustannukset kuukausimenoihin, vaikka asunto on uusi (sanotaan nyt vaikka 50 e/kk). Se asumisen hinta uudiskohdeyksiössä on (mielestäni) aivan tolkuton mediaanituloihin suhteutettuna. Eli kuplaa noissa kyllä on, se on oma tulkintani. Ja kuplan on muodostanut sijoitusasuntobuumi, jonka ajurina on toiminut nollakorko sekä osin antelias verokohtelu. Ja toki asumistukijärjestelmällä on oma osuutensa kuviossa.