Tarkennetaan hieman eli kyseesä Lahti. Samasta kaupungin osasta on myynnissä tällä hetkellä n. 10 omakotitaloa joiden hintapyynnöt on 255 000 - 700 000 euroa. Yhtä 255 000 euron taloa oon katsellut ja tämä on ainakin ollut puoli vuotta myynnissä. Nauretaanko pihalle jos tarjoaa 300 000 euroa?
En tiedä kys. alueen yleistä hintatasoa, mutta tuskin nauretaan pihalle. Kuitenkin "alennusta" reippaasti vähemmän kuin 10% pyynnistä. Ja vaikka naurettaisiin niin mitä sitten, ei muuta kuin seuraavaa kohdetta katsomaan.
Ja tosiaan siihen hintaan vaikuttaa todella moni asia, kuten täällä jo sanottukin. Meillä viisi vuotta sitten kun talo ostettiin Naantalista, oli seitkytluvun talossa hintapyynti 275ke. Välittäjälle soitettiin ja sovittiin esittely, jossa talon omistaja itsekin sitten oli paikalla. Siinä tarkan kiertelyn jälkeen (yläpohjaa myöden) istuttiin pöytään ja juteltiin talosta ja sen historiasta kaffen ääressä. Kysäsin sitten myös, että minkäs takia talo on myynnissä ja vastaus oli avioero.
Johtopäätöksenä ajattelin, että varmaan halu päästä talosta eroon ja saada rahat seuraaviin asuntoihin on jo kova, kun talo oli ollut jo miltei puoli vuotta myynnissä. Seuraavana päivänä soitin välittäjälle ja tarjosin 250ke, kun lähivuosina tulee vesikaton uusintakin tehtäväksi (olin aikaa sitten päättänyt budjetin 250ke, eli lainaa otetaan max. 225ke, kun omaa rahaa oli 25ke). Vastauksena tuli 260ke. Sanoin, että meidän tarjous pysyy 250ke, kun voidaan ihan hyvin jatkaa vuokrallakin vielä eikä mikään kiire, kun vasta vähän aikaa katseltu taloja tosissaan, mutta lisäsin, että samasta syystä meille on se ja sama, koska muutto tapahtuu eli saavat rauhassa raijata kamojaan pois. (Näin nimittäin, että autotalleihin oli äijällä kertynyt melkoisesti tavaraa vuosien saatossa ja niiden säilöminen muualle kuin omakotitaloon olisi haastavaa). Seuraavana päivänä tuli soitto, että tarjous hyväksytty. Pari kuukautta sovittiin aikaa heille muuttaa pois.
Kaupanteossa tuntui siltä kuin äijää olisi hieman hinta kismittänyt, mutta muija olisi pakottanut tekemään kaupat. Toisten epäonni oli siis toisten onni.
Pointti siis se, että kaikki on niin tapauskohtaista ja pienistä jutuista kiinni. Joillain voi sitten taas olla niin, että sitä uutta kämppää on vasta alettu pohtimaan ja ehkä alustavasti katselemaan, jolloin oma talo laitetaan myyntiin tyylillä, että kokeillaan nyt vähän, jos saadaan tuurilla hyvä hinta tästä. Silloin se hinta on kutakuinkin se pyynti, kun ei todellista tarvetta myydä.
Lainajuttuihin liittyen meillä on tuo 20v. annuiteetti 6kk euriborilla. Ylimääräisiä lyhennyksiä ei ole tehty, vaan rahaa on kerätty tilille tuota kattoremppaa varten ja veneen ostoa ajatellen parin vuoden päästä kun lapset vähän isompia, auton jo ostin vuosi sitten. Ite ajatellut, että tällä hetkellä laina on niin halpaa, että sama makuuttaa rahaa tilillä jotain hankintaa varten/puskurina, koska jos korot pompsahtaa niin sen tilillä olevan rahan voi sitten laittaa sen lainan lyhennykseen. Näin saa käytännössä sen katon/veneen/auton hankittua tuolla edullisella asuntolainalla. Tietysti jos lainaa ei olisi, niin rahaa ei tietenkään kannattaisi makuuttaa tilillä.