Asunnon ostaminen ja asuntolaina

Ei voi käsittää kavereita jotka elää täysin kädestä suuhun tili tuli tili meni meiningillä, ei itellä kantti kestäis. Lisäksi itellä on mentaliteetti että omillaan on pärjättävä, apua ei pyydetä.
Riippuu ihan elämäntilanteesta. Esim. sinkkuna tuli elettyä käytännössä nollat tilillä ja kaikki luottokortilla ostaen. Miksikö? Koska pidin rahat mielummin osakkeissa kuin makaamassa tilillä.

Samaten tuota avun lähtökohtaista pyytämättömyyttä en kyllä vaan pysty ymmärtämään. Jos nyt vaikka on tilanne, että vanhemmat ovat velattomia ja hyvällä palkalla uran viimeisiä vuosia töissä / eläköityneet hyvillä eläkkeillä, niin miksi ihmeessä heiltä ei pyytäisi apua esim. ensimmäisen omistusasunnon ostoon, jolloin lainaneuvotteluissa on paremmat lähtökohdat jne?

Tietty jos vanhemmat ovat persaukisia ja sisaruksia on 8, niin eihän sieltä riitä kaikille starttirahaa, mutta koskaan Suomen historiassa eivät eläköityvät sukupolvet ole olleet varakkaampia ja parempituloisia kuin nyt, joten todella monella on mahiksia pyytää ja saada merkittävää apua elämän ruuhkavuosiin.

Pelkästään tulevien perintöverojen minimoimiseksi lasten auttaminen ensimmäisten asuntojen ostossa on varsin fiksua toimintaa, mikäli siihen vaan on varaa.
 
Riippuu ihan elämäntilanteesta. Esim. sinkkuna tuli elettyä käytännössä nollat tilillä ja kaikki luottokortilla ostaen. Miksikö? Koska pidin rahat mielummin osakkeissa kuin makaamassa tilillä.

Samaten tuota avun lähtökohtaista pyytämättömyyttä en kyllä vaan pysty ymmärtämään. Jos nyt vaikka on tilanne, että vanhemmat ovat velattomia ja hyvällä palkalla uran viimeisiä vuosia töissä / eläköityneet hyvillä eläkkeillä, niin miksi ihmeessä heiltä ei pyytäisi apua esim. ensimmäisen omistusasunnon ostoon, jolloin lainaneuvotteluissa on paremmat lähtökohdat jne?

Tietty jos vanhemmat ovat persaukisia ja sisaruksia on 8, niin eihän sieltä riitä kaikille starttirahaa, mutta koskaan Suomen historiassa eivät eläköityvät sukupolvet ole olleet varakkaampia ja parempituloisia kuin nyt, joten todella monella on mahiksia pyytää ja saada merkittävää apua elämän ruuhkavuosiin.

Pelkästään tulevien perintöverojen minimoimiseksi lasten auttaminen ensimmäisten asuntojen ostossa on varsin fiksua toimintaa, mikäli siihen vaan on varaa.
Sanoinkin että apua ei PYYDETÄ, enkä ettei sitä tulisi ;)
No sen verran tuli pyydettyä, että takasivat muijan lainaosuuden loppuosan, koska oli helpoin tapa. Oma takaus tuli ASPin kautta. Meillä siis molemmilla omat lainat. :tup:
 
En tiedä kys. alueen yleistä hintatasoa, mutta tuskin nauretaan pihalle. Kuitenkin "alennusta" reippaasti vähemmän kuin 10% pyynnistä. Ja vaikka naurettaisiin niin mitä sitten, ei muuta kuin seuraavaa kohdetta katsomaan.

Velipoika teki tarjouksen 146ke kerrostaloasunnosta. Tarjosivat 140ke, joka olisi noin 4% alennus ko. asunnon pyyntihinnasta. Välittäjä oli todennyt, että voihan sitä yrittää...
Aikamoista vittuilua mielestäni, vai yrittikö välittäjä saada nostamaan tarjousta heti? Mielestäni ihan asiallinen tarjous.

Toinen kaveri sitten tarjosi yhdestä kerrostaloasunnosta kanssa jonkun 5% alle pyynnin. Välittäjä oli todennut suoraan myyjältä kysymättä, että ei lähde. -> ko. kaveri sitten osti pyynnillä.

Tuntuu vähän siltä, että välittäjät koittavat vedättää ensiasunnon ostajia. "Tästä on moni ollut kiinnostunut" "Nyt kannattaa toimia nopeasti" "Ei kyllä pysty yhtään pudottamaan hintaan, kun on niin halpa" ;)
 
Velipoika teki tarjouksen 146ke kerrostaloasunnosta. Tarjosivat 140ke, joka olisi noin 4% alennus ko. asunnon pyyntihinnasta. Välittäjä oli todennyt, että voihan sitä yrittää...
Aikamoista vittuilua mielestäni, vai yrittikö välittäjä saada nostamaan tarjousta heti? Mielestäni ihan asiallinen tarjous.

Toinen kaveri sitten tarjosi yhdestä kerrostaloasunnosta kanssa jonkun 5% alle pyynnin. Välittäjä oli todennut suoraan myyjältä kysymättä, että ei lähde. -> ko. kaveri sitten osti pyynnillä.

Tuntuu vähän siltä, että välittäjät koittavat vedättää ensiasunnon ostajia. "Tästä on moni ollut kiinnostunut" "Nyt kannattaa toimia nopeasti" "Ei kyllä pysty yhtään pudottamaan hintaan, kun on niin halpa" ;)

Täsmälleen samoja kokemuksia. "Kannattaa heti tehdä täyden rahan tarjous", "tästä on moni ollut kiinnostunut" jne. Todellisuus voi kuitenkin olla muuta, saavathan he itse tuosta myös suuremman siivun, mitä enemmän saa hintaa pumpattua ylös.
 
Mitäs raati on mieltä näistä 60-70 luvulla rakennettujen taloyhtiöiden elinkaaresta? Ikäähän näille tulee jo lähes 60 vuotta ja yleensä LVIS rempat ynnä muut tehty tähän päivään. Kauankohan tuommoisen 40k€ remontin jälkeen per huoneisto nuo tönöt vielä seisovat ennenkuin sortuvat vanhuuttaan? Hinta ei noissa paljon uudelle häpeä, tosin uudet tuppaavat olemaan melko pienehköjä jo lähtökohtaisesti. Jos miettii, että tästä päivästä eteenpäin laina olisi maksettu 10-20 vuoden päästä niin missä tilanteessa silloin ollaan yhtiön kanssa. Oma tonttihan noissa monissa on joka auttanee jonkin verran, jos laskee kämppänsä arvon romahtavan 20 vuoden päähän.

IMO Aika huonolta näyttää nyt tarjonta jos tuohon 180k€ - 225k€ pintaan yrittää Länsi Tampereelta kattella kämppiä siten, että olisi max. 10 km keskustaan. Tarjolla on vanhoja tai tosi vanhoja yhtiöitä ja itseä nuo vähän arvelluttaa. Naapurikunnista sitten löytyy jo ihan fiksuja vaihtoehtoja, mutta pakottaa käytännössä "autolla jokapaikkaan elämäntyyliin" ja syö sitten erotusta jos ajatellaan ylläpitoa ja haaskattua aikaa ruuhkissa.

Mielipiteitä tähän?
 
Onko ollut miten pitkä prosessi tuo asunnon ostaminen tälleen yleisesti ottaen? Pohjoisemmasta asunnon ostaminen oli helppoa, lähinnä valkkasi vaan mieleisen ja tähän meni ~6kk. Täällä etelämpänä ollaan katseltu nyt semmoinen 1,5v asuntoa eikä ole sopivaa löytynyt, yhden käden sormilla voi laskea sellaiset joista on tarjousta jätetty tai olisi voinut jättää. Samat talot pyörivät jo toista vuotta myynnissä, eikä hinnat tunnu putoavan.
 
No välittäjä voi miettiä tulenko käyttämään hänen palveluita omakotitalon ostossa tai nyt tämän rivarin myynnissä.
Eikö kannattaisi oman myynnissä ainakin käyttää? Näyttänyt jo taitonsa, kun sai sinulta nyhdettyä täyden hinnan kämpästä. Ehkä saa myös seuraavaltakin ostajalta.

Itse tarjosin remppaa kaipaavasta kuolinpesän kämpästä 15% alle pyynnin. Ensin ei vastausta tarjoukseen tullut. Välittäjä soitti pari päivää myöhemmin ja kysyi etteikö kiinnosta kun en uutta tarjousta ole jättänyt, sanoin vanhan tarjouksen olevan edelleen voimassa huomiseen aamuun asti. Tästä meni pari tuntia ja välittäjä soitti kauppojen syntyneen.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Onko ollut miten pitkä prosessi tuo asunnon ostaminen tälleen yleisesti ottaen?

Ensimmäisen kämpän ostaminen joskus 8 vuotta sitten taisi olla parissa-kolmessa kuukaudessa taputeltu puhtaasti hyvän tuurin takia. Tiedettiin aika tarkkaan mitä ollaan hakemassa, ja juuri sopiva kämppä ilmestyi myyntiin aika pian sen jälkeen kun oli "tosissaan" alettu katsomaan kämppiä. Pari kertaa käytiin näytössä ja sitten tarjousta kehiin, pari vastatarjousta vaati, mutta kaupat tuli. Paria muutakin sopivan oloista kämppää käytiin välissä katsomassa, mutta näissä aina mätti jokin asia, joku ominaisuus ei miellyttänyt, väärä sijainti, oletettua huonompi kunto jne.. Tuota linjaa olisi voinut jatkua pidempäänkin, nimittäin fiilikset sen sopivan kämpän kohdalla oli ihan erilaiset kuin niiden mitkä ei sitten miellyttänytkään vaikka paperilla sopivilta vaikuttivat, joten sanoisin tuon olevan ihan tuuristakin kiinni.

Tätä fiilistä vahvistaa kokemus okt:n ostamisesta, tarjontaa tuli katseltua oikeastaan jo parisen vuotta, mutta sopivia ei tuntunut hirveän paljon olevan tarjolla, kun piti olla oikeanlainen, oikeassa paikassa ja oikealla hinnalla. Sopiva talo löydettiin (tai sen hinta laski meidän mielestä oikealle tasolle, tarkempi tarina tässä viestissä) vasta noin puoli vuotta siitä kun alettiin ihan tosissaan katsoa, mutta tarjonnan ja hintatason aiempi selailu kyllä kannatti niin pystyi vähän vertailemaan paremmin hintapyyntien oikeellisuutta.

Omien kokemusten perusteella kyllä suosittelen, että ostaa vasta kun löytää tosissaan sopivan kämpän, etenkin jos meinaa asua siinä pidempäänkin niin ei ole kiva asua kämpässä joka ei olekaan ihan sitä mitä haluaisi.
 
Mitäs raati on mieltä näistä 60-70 luvulla rakennettujen taloyhtiöiden elinkaaresta? Ikäähän näille tulee jo lähes 60 vuotta ja yleensä LVIS rempat ynnä muut tehty tähän päivään. Kauankohan tuommoisen 40k€ remontin jälkeen per huoneisto nuo tönöt vielä seisovat ennenkuin sortuvat vanhuuttaan? Hinta ei noissa paljon uudelle häpeä, tosin uudet tuppaavat olemaan melko pienehköjä jo lähtökohtaisesti. Jos miettii, että tästä päivästä eteenpäin laina olisi maksettu 10-20 vuoden päästä niin missä tilanteessa silloin ollaan yhtiön kanssa. Oma tonttihan noissa monissa on joka auttanee jonkin verran, jos laskee kämppänsä arvon romahtavan 20 vuoden päähän.
Kyllähän talo kestää, jos sen kunnosta pidetään huolta. Julkisivuremppa ja putkiremppahan ne kalleimmat remontit ovat. Tehdyt rempat kannattaa katsoa tarkkaan. Joku 60-luvun talo saattaa olla ns. mummotalo, jossa rempat on tehty minimillä, eli sukitettu viemärit ja jopa jätetty sähkösaneeraus tekemättä. 70-luvun taloissa sähköjärjestelmä on luultavasti alun perinkin jo paremmalla mallilla.

60-luvun talojen arvostus on ollut jo hieman nousussa. 70-luku ei ainakaan vielä... Tärkeintä on tietysti sijainti. En mä usko, että yksityisomistuksessa olevia taloja kovin herkästi puretaan. Ainoa poikkeus on ns. purkava saneeraus, eli jos samalle tontille rakennetaan puretun talon tilalle enemmän kerrosneliöitä, mutta silloin rakennusoikeuden myynnistä saadaan tuloja. Tätä on harrastettu Suomessa vielä aika vähän, mutta tulevaisuudessa varmaan enemmän, kun lisää rakennuskantaa tulee putkiremontti-ikään.
 
Mitäs raati on mieltä näistä 60-70 luvulla rakennettujen taloyhtiöiden elinkaaresta? Ikäähän näille tulee jo lähes 60 vuotta ja yleensä LVIS rempat ynnä muut tehty tähän päivään. Kauankohan tuommoisen 40k€ remontin jälkeen per huoneisto nuo tönöt vielä seisovat ennenkuin sortuvat vanhuuttaan? Hinta ei noissa paljon uudelle häpeä, tosin uudet tuppaavat olemaan melko pienehköjä jo lähtökohtaisesti. Jos miettii, että tästä päivästä eteenpäin laina olisi maksettu 10-20 vuoden päästä niin missä tilanteessa silloin ollaan yhtiön kanssa. Oma tonttihan noissa monissa on joka auttanee jonkin verran, jos laskee kämppänsä arvon romahtavan 20 vuoden päähän.

Itse nyt asunut 10v kerrostalossa joka on valmistunut v. 69. Julkisivuremppa tehty seitsemän vuotta sitten ja samalla pistetty maalampö. Putkiremppakin on tehty ja joka vuosi sitten jotain pikkukorjauksia. Kohtapuolin asennellaan uudet valaistukset käytäviin ja pihalle. Kyllähän tuo panostus talon kuntoon näkyy hinnassa. Itse ostin aikoinaan n. 60k€ ja nyt on myyty 80-85€k näitä kämppiä.

Esim. Pari lähellä olevaa kaupungin vuokrakerrostaloa aiotaan pistää matalaksi (ovat pari vuotta myöhemmin rakennettu) kun ovat huonossa kunnossa ja sinne rakennetaan osaketaloja.
 
Kyllähän talo kestää, jos sen kunnosta pidetään huolta. Julkisivuremppa ja putkiremppahan ne kalleimmat remontit ovat. Tehdyt rempat kannattaa katsoa tarkkaan. Joku 60-luvun talo saattaa olla ns. mummotalo, jossa rempat on tehty minimillä, eli sukitettu viemärit ja jopa jätetty sähkösaneeraus tekemättä. 70-luvun taloissa sähköjärjestelmä on luultavasti alun perinkin jo paremmalla mallilla.
Joo, sähköt on sellanen kohta minkä moni jättää tarkistamatta. Moderneimpiin mukavuuksiin tottuneilla saattaa olla vaaranpaikat kun laittaa vanhan rasian perään tiskikoneen. Meidän edellisessä rintsikassa kärähti rasian ympäristö tällaisessa skenaariossa. Kantava puupalkki tummui kovasti muttei onneksi syttynyt. Syynä oli löystynyt liitäntä alkuperäisessä 40-luvun jakorasiassa.
 
Mitäs raati on mieltä mun mietteistä?
Rahaa on kertynyt säästöön n.50k€ ja minkäänlaista velkaa ei ole senttiäkään. Vuokralla työsuhdekämpässä asustelen.
Alkaa täällä Hesassa pikkuhiljaa ahdistamaan, kaikenlaista ölisijää, tenua, narkkaria ei jaksaisi kauaa enään katsella. Kohtuupalkkainen työ tosin on.
Meinasin että jos ostaisi vaikka kymenlaaksosta halvan, n.30-50k€ omakotitalon ja kävisi pikkuhiljaa itse remppailemaan sitä.
Suurimmat rempat kun saisi tehtyä niin irtisanoutuisi duunista, muuttaisi siihen ja ns. downsiftais loppuelämäksi?
Olis velaton, remontoitu kämppä ja kävis vaikka pientä firmaa perustamaan. Esim. talonmiespalveluja yms. vaikka ikääntyneille.
Ei ole perhettä eikä sukuakaan elossa niin ei olisi huolta heistäkään, itte ittensä elättäis.
Kuulostaako ihan dorkalta haaveelta?

Esimerkkinä vaikka tontyylistä ratkaisua:
Kouvola, Hirvelä: oh,k, wc, veranta, yläk. 1 mh, vinttitiloja, 45,0 m², 33 000 € (Tarjouskauppa) - Etuovi.com
ORIGINAL.jpeg
 
Viimeksi muokattu:
^ Sinä tiedät parhaiten mitä sinä haluat. Ilmaista lounasta ei ole, mutta menusta voit valita maukkaimman. Downshiftaus alkaa olemaan vähän out ja ihmiset pikkuhiljaa hiffaavat että säännöllinen työ on tärkeää oman hyvinvoinnin kannalta. Hyvinvoinnista puheen ollen, ei kannata asuntokauipoissa pantata terveyttä ostamalla epätervettä taloa. Niitä tuppaa olemaan hieman enemmän hintahaitarin alapäässä.
 
Itse nyt asunut 10v kerrostalossa joka on valmistunut v. 69. Julkisivuremppa tehty seitsemän vuotta sitten ja samalla pistetty maalampö. Putkiremppakin on tehty ja joka vuosi sitten jotain pikkukorjauksia. Kohtapuolin asennellaan uudet valaistukset käytäviin ja pihalle. Kyllähän tuo panostus talon kuntoon näkyy hinnassa. Itse ostin aikoinaan n. 60k€ ja nyt on myyty 80-85€k näitä kämppiä.

Esim. Pari lähellä olevaa kaupungin vuokrakerrostaloa aiotaan pistää matalaksi (ovat pari vuotta myöhemmin rakennettu) kun ovat huonossa kunnossa ja sinne rakennetaan osaketaloja.

Juu varmastikkin tapauskohtaisia, jos ei ole kunnostettu yhtään niin fiksumpaa rakentaa uusi kuin rempata vanhaa jos kustannukset likipitäen samat.

Täytyy seurailla noita, tässä elämän vaiheessa sijainnilla enemmän merkitystä kuin oikeastaan muulla.
 
Mitäs raati on mieltä mun mietteistä?
Rahaa on kertynyt säästöön n.50k€ ja minkäänlaista velkaa ei ole senttiäkään. Vuokralla työsuhdekämpässä asustelen.
Alkaa täällä Hesassa pikkuhiljaa ahdistamaan, kaikenlaista ölisijää, tenua, narkkaria ei jaksaisi kauaa enään katsella. Kohtuupalkkainen työ tosin on.
Meinasin että jos ostaisi vaikka kymenlaaksosta halvan, n.30-50k€ omakotitalon ja kävisi pikkuhiljaa itse remppailemaan sitä.
Suurimmat rempat kun saisi tehtyä niin irtisanoutuisi duunista, muuttaisi siihen ja ns. downsiftais loppuelämäksi?
Olis velaton, remontoitu kämppä ja kävis vaikka pientä firmaa perustamaan. Esim. talonmiespalveluja yms. vaikka ikääntyneille.
Ei ole perhettä eikä sukuakaan elossa niin ei olisi huolta heistäkään, itte ittensä elättäis.
Kuulostaako ihan dorkalta haaveelta?

Esimerkkinä vaikka tontyylistä ratkaisua:
Kouvola, Hirvelä: oh,k, wc, veranta, yläk. 1 mh, vinttitiloja, 45,0 m², 33 000 € (Tarjouskauppa) - Etuovi.com
ORIGINAL.jpeg
Vähän on turhan vanha, 1935 tehty ja lähes alkuperäis kunnossa. Ei ole vessaa, pesuhuonetta ja saunaa sisällä rakennuksessa. Eristeetkin on -30 luvulta. Saisi varmaan olla vähän isompi kooltaan, että asuntoon saisi rempattua jotain järkevää?

Onhan siinä toki ulkorakennuksessa jonkunlainen vessa ja sauna.

Ehkä tuo sopisi joksikin kesämökiksi, mutta taloksi sopii aika huonosti?

Osta mieluummin joku sopiva osake, jonka sitten remppaat ja muutat siihen?

Täälläpäin on vähän vastaava mökki myynnissi 19 000 eurolla ja tinkiäkin saa.
Alajärvi, Kurejoki: 4h,k, 70,0 m², 19 000 € - Etuovi.com

Talo saisi olla vaikka 1970 luvulta, niin olisi jo sisävessakin keksitty.
 
Vähän on turhan vanha, 1935 tehty ja lähes alkuperäis kunnossa. Ei ole vessaa, pesuhuonetta ja saunaa sisällä rakennuksessa. Eristeetkin on -30 luvulta. Saisi varmaan olla vähän isompi kooltaan, että asuntoon saisi rempattua jotain järkevää?

Onhan siinä toki ulkorakennuksessa jonkunlainen vessa ja sauna.

Ehkä tuo sopisi joksikin kesämökiksi, mutta taloksi sopii aika huonosti?

Osta mieluummin joku sopiva osake, jonka sitten remppaat ja muutat siihen?

Täälläpäin on vähän vastaava mökki myynnissi 19 000 eurolla ja tinkiäkin saa.
Alajärvi, Kurejoki: 4h,k, 70,0 m², 19 000 € - Etuovi.com

Talo saisi olla vaikka 1970 luvulta, niin olisi jo sisävessakin keksitty.

Joo, en just tota ilmoituksessa olevaa ole ostamassa.
Esimerkkinä vaan että ei ole kummoisissa hinnoissa muuttotappiokunnissa noi vanhat omakotitalot.
Toki jos lähtisin ostamaan ostamaan pitäisi huolella katsoa mihin rahansa laittais.
Ettei olis terveysviranomaiset, palokunta ja telttamajoitus edessä....
 
Kiinteistöveron asiantuntijoita paikalla? Eli kyseessä vuokratontti ja kaiketi tontilla olevasta rakennuksesta maksetaan kiinteistöveroa. Jos tontin lunastaa, tulee myös maapohjan osalta kiinteistövero maksettavaksi?

Jos jotain laskelmia omistamisen ja vuokraamisen välillä tekee, voi tuon maapohjan veron käytännössä siis vähentää vuokrasta, koska se on menona joka tapauksessa?
 
Yleisesti joku 10% alle pyynnin on se normitilanne mistä lähdetään tarjoamaan. Pk-seudulla tilanne tosin se, että kun myyjät myyvät niitä alle 5v omistamaan asuntoja, on se välillä todella vaikea tajuta että ei siitä saa sen enempää kun siitä on itse maksanut ("koska asuntojen hinnathan vaan nousee jatkuvasti")

Kaveri osti juuri 240te kaksion jossa oli pyynti 269te, tätä ennen teki varmaan kymmenen tarjousta luokkaa 10-7% alle pyynnin ja vastatarjoukset olivat luokkaa 1-3% alle pyynnin.

Itsekkin nykyisen asunnon ostin melkein 25% alle pyynnin tarjouksella. Ennen tätä varmaan toistakymmentä vastaavaa tarjousta tullut bumerangina takaisin ja pari näistäkin oli 1/2v kuluttua myynnissä samaan tai alle sen hinnan mitä olin tarjonnut. (Tosin tässä nyt ei puhutakkaan mistään yksiöstä Leppävaarassa, vaan vähän erikoisemmista ratkaisuista hintaluokassa 450-600te).

Enitenhän se on kiinni juuri myyjän tilanteesta eli kannattaa katsella niitä pidempään myynnissä olleita, tai vaihtoehtoisesti juuri myyntiin tulleita asuntoja. Myös hyvä idea on ihan perus lappu mieleisen talon porraskäytävään tai kaupan ilmoitustaululle että "haluan ostaa" niin siinä pääsee äkkiä sopiva myyjäkin säästämään ilman välittäjien 10000e+ ryöstöpalkkiota.
 
Mitäs raati on mieltä näistä 60-70 luvulla rakennettujen taloyhtiöiden elinkaaresta? Ikäähän näille tulee jo lähes 60 vuotta ja yleensä LVIS rempat ynnä muut tehty tähän päivään. Kauankohan tuommoisen 40k€ remontin jälkeen per huoneisto nuo tönöt vielä seisovat ennenkuin sortuvat vanhuuttaan? Hinta ei noissa paljon uudelle häpeä, tosin uudet tuppaavat olemaan melko pienehköjä jo lähtökohtaisesti. Jos miettii, että tästä päivästä eteenpäin laina olisi maksettu 10-20 vuoden päästä niin missä tilanteessa silloin ollaan yhtiön kanssa. Oma tonttihan noissa monissa on joka auttanee jonkin verran, jos laskee kämppänsä arvon romahtavan 20 vuoden päähän.

IMO Aika huonolta näyttää nyt tarjonta jos tuohon 180k€ - 225k€ pintaan yrittää Länsi Tampereelta kattella kämppiä siten, että olisi max. 10 km keskustaan. Tarjolla on vanhoja tai tosi vanhoja yhtiöitä ja itseä nuo vähän arvelluttaa. Naapurikunnista sitten löytyy jo ihan fiksuja vaihtoehtoja, mutta pakottaa käytännössä "autolla jokapaikkaan elämäntyyliin" ja syö sitten erotusta jos ajatellaan ylläpitoa ja haaskattua aikaa ruuhkissa.

Mielipiteitä tähän?

Mikä vika Pirkkalassa? Julkisetkin kulkee kohtuu hyvin.

Eikö kannattaisi oman myynnissä ainakin käyttää? Näyttänyt jo taitonsa, kun sai sinulta nyhdettyä täyden hinnan kämpästä. Ehkä saa myös seuraavaltakin ostajalta.

Itse tarjosin remppaa kaipaavasta kuolinpesän kämpästä 15% alle pyynnin. Ensin ei vastausta tarjoukseen tullut. Välittäjä soitti pari päivää myöhemmin ja kysyi etteikö kiinnosta kun en uutta tarjousta ole jättänyt, sanoin vanhan tarjouksen olevan edelleen voimassa huomiseen aamuun asti. Tästä meni pari tuntia ja välittäjä soitti kauppojen syntyneen.

Me tarjottiin 16% alle pyynnin ja kaupat tehtiin 12% alle pyynnin viime kaupassa. Ensiasunnostahan maksettiin ihan liikaa, mutta ei sentään pyyntiä ja otettiin sama välittäjä joka sitten kuse.. myi seuraavalle hyvään hintaan (saatiin omat + remppoihin menneet pois) Jyväskylässä ei hinnat kuitenkaan pahemmin muuttuneet mihinkään asuinaikana.
 
Mitä mielipiteitä? Kannattaako myydä itse rivari kolmio vai ottaa välittäjä? Kyseessä alle 10 vuotta vanha rivari. Mihin asioihin sitten pitäisi kiinnittää huomiota välittäjän valinnassa? Pitääkö vaatia LKV-tutkinto? Yksi kävi meillä noin viikko sitten ja pyyteli n. 6000 euron palkkiota. Kuulostaa paljolta.

Lähinnähän kyse on siitä, haluatko tehdä kaiken itse vai ulkoistaa sen. Ison kasan rahaa siinä voi säästää jos itse myy, mutta on siinä jonkin verran tekemistäkin. Välittäjä tyypillisesti hoitaa valokuvaukset sun muut, tekee esitteet, pitää esittely, hankkii vaadittavat dokumentit ja todistukset taloyhtiöltä, saavat yleensä paremman näkyvyyden kohteelle jne mitä yksityisenä ehkä saisi. Lisäksi hoitavat itse kaupanteon ja sopimusten/kauppakirjojen tekemiset puolestasi. Lisäksi (hyvän) välittäjän käyttäminen voi tuoda tiettyä turvaa ja varmuutta asuntokauppoihin, koska heidän pitäisi olla perillä alan lainsäädännöstä ja itseltä saattaa unohtua jotain asioita myyntitilanteessa tai soppareista jne...

Palkkiohan on yleensä prosenttimääräinen, joten sen prosentin kertominen olisi vähän avaavampaa kuin euromäärän, 6k€ palkkio on halpa 300k€ kämpästä (2%), mutta kallis 75k€ kämpästä (8%).

Itse otettiin välittäjä rivarikolmion myyntiin koska tavoite oli saada kämpppä myytyä mahdollisimman pikaisesti, palkkio oli karvan alle 3%. Otettiin välittäjä sellaisesta firmasta, jonka välittämiä taloja oltiin käyty katsomassa. Syynä se, että näillä oli heti asiallinen myynti päällä siellä kohteissa. Välittäjät eivät vain seisoneet tyhjän panttina, vaan auttoivat aktiivisesti vieraita, onkivat tietoja heiltä ja tekivät aktiivista myyntityötä. Osasivat tarjota myös vaihtoehtoisia kohteita jos ei se katsottuna ollut miellyttänytkään, toisin sanoen hoitivat tehtäväänsä kaikin puolin mallikkaasti ja tehokkaasti.

Joillain firmoilla meininki oli taas todella erilaista, välittäjä vain seisoskeli siellä eikä oikein edes tiennyt mistään mitään vaikka kysyikin jotain, ja yhden firman välittäjä jopa unohti sopineensa yksityisnäytön meidän kanssa ja oli samassa kohteessa toisen katsojan kanssa kun tulimme sovittuna aikana paikalle. Yhden toisen firman helppoheikin oloinen välittäjä taas teki näytöllä isoa asiaa siitä kuinka perusteellinen myyjä on, mutta jättipä sitten ottamatta näytön jälkeen yhteyttä vaikka ilmaisimme pientä mielenkiintoa kohdetta kohtaan.

Omiin kokemuksiin nojaten suosittelisinkin menemään ihan kuriositeettina käymään muutamilla näytöillä ja katsomaan miten välittäjät siellä hommaa tekevät. Myös tutuilta voi kysellä suosituksia hyvistä välittäjistä, samassa firmassakin voi olla monenlaista viheltäjää töissä. Asiakkaan ja välittäjän henkilökemia on myös syytä toimia, eli kannattaa antaa arvoa sille millainen fiilis tapaamastasi välittäjästä jää.

Tuo LKV-asia on vähän niin ja näin. Jokaisessa firmassahan pitää nykyään olla tietty osuus välittäjistä LKV-tutkinnon suorittaineita. Yleensä nämä ei-LKV välittäjät on sitten myyntineuvottelijoita tms, ja heillä on LKV-välittäjä tukenaan työssä. Meidän kämppää myynyt välittäjä ei ollut silloin vielä LKV, vaan aika tuore tapaus työpaikallaan. Kaveri oli kuitenkin aiemmin tapaamamme erittäin nohevan LKV:n "oppipoika", ja tämä LKV oli koko ajan myyjän käytettävissä kun tarvittiin. Vaikkakaan ei ollut LKV, teki tämäkin nuori tyyppi erinomaista työtä, olimme itsekin hänen näytöllään olleet aikaisemmin, ja mitä ei osannut heti kättelyssä sanoa, sen selvitti heti näytön jälkeen ja soitti perään. Muutoinkin tyyppi oli erittäin mukava ja tuli asiakkaiden kanssa hyvin juttuun, lisäksi hänet sai kiinni aamusta iltaan minä päivänä tahansa, joten hänen kanssaan oli helppo saada hommat toimimaan. Vähän pahaltahan se tuntui se välityspalkkio maksaa kun jätkä myi kämpän reilussa kahdessa viikossa lähes pyyntihinnalla, mutta nopeita kauppojahan sitä toivottiin..
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mitä mielipiteitä? Kannattaako myydä itse rivari kolmio vai ottaa välittäjä? Kyseessä alle 10 vuotta vanha rivari. Mihin asioihin sitten pitäisi kiinnittää huomiota välittäjän valinnassa? Pitääkö vaatia LKV-tutkinto? Yksi kävi meillä noin viikko sitten ja pyyteli n. 6000 euron palkkiota. Kuulostaa paljolta.
Kun kyseessä on alle 10v vanha rivari niin luulisi onnistuvan myynti ilman välittäjääkin. Kovia välityshintoja pyytää osa välittäjistä, kuitenkin suurimman työn teet itse, eli siivoat/siistit ja järkkäät tekemistä näytön ajankohdalle jne. Osa välitysfirmoista on tarjonnut myös jotain kaupanvahvistuspalvelua jos myy itse, se ei käsittääkseni ole montaa sataa ollut.

Jos kuitenkin päädyt välittäjään niin tsekkaa ko. firman ottamat kuvat kohteista. Osa välittäjistä käyttää ulkopuolista kuvaajaa joka osaa ottaa kuvia joita on sisustuslehdet pullollaan = myyvät paremmin, mutta on tullut nähtyä myös semmosia "otan pari räpsyä kännykällä" välittäjiä ja ne kuvat ei kyllä herätä edes mielenkiintoa vaivautua esittelyyn.. Kilpailutus kannattaa myös, saa puristettua prosentteja pois.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Jos kuitenkin päädyt välittäjään niin tsekkaa ko. firman ottamat kuvat kohteista. Osa välittäjistä käyttää ulkopuolista kuvaajaa joka osaa ottaa kuvia joita on sisustuslehdet pullollaan = myyvät paremmin, mutta on tullut nähtyä myös semmosia "otan pari räpsyä kännykällä" välittäjiä ja ne kuvat ei kyllä herätä edes mielenkiintoa vaivautua esittelyyn.. Kilpailutus kannattaa myös, saa puristettua prosentteja pois.
Ainakin pk-seudulla on niin paljon ammattikuvaajia, että ei ole mitään syytä olla vaatimatta sellaisen käyttöä. Sen saa lähes poikkeuksetta tingittyä kaupan päälle, etenkin jos ottaa puheeksi vasta sitten kun välittäjä on viimeisen palkkioprosenttinsa jo pöytään iskenyt ;)
 
Ainakin pk-seudulla on niin paljon ammattikuvaajia, että ei ole mitään syytä olla vaatimatta sellaisen käyttöä. Sen saa lähes poikkeuksetta tingittyä kaupan päälle, etenkin jos ottaa puheeksi vasta sitten kun välittäjä on viimeisen palkkioprosenttinsa jo pöytään iskenyt ;)
Katsokaapas Oulussa Hiirosen Kurrenkujan ilmoituksia. Kyse aiemmin OPn kokonaan omistamasta ja vuokraamasta asuntoyhtiöstä jota nyt myydään yksityisille asunto kerrallaan. Useita OPKKn ilmoituksia samanlaisista saman talon kohteista siis.
Niin osassa välittäjä on ottanut ammattikuvat, osassa kännyräpsyt.
Ero on kuin yö ja päivä vaikka samoista asunnoista kyse
 
Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Tosin päätökseen, että lähteekö myymään itse vai välittäjän kautta vaikuttaa todella paljon asunnon ikä, kunto ja alueen asuntomarkkinat (eli lähinnä onko kasvukeskus vai ei).
  • Jos saa itse edustavat kuvat otettua, ja osaa hinnoitella kämpän oikein, ja kämppä on haluttu kyseisellä seudulla sekä kestät renkaanpotkijoita jotka valittavat kaikesta --> myy itse.
  • Jos et osaa kuvata, ei hajuakaan käyvästä hintatasosta ja riskinä, että roikkuu myynnissä 3-4kk tai jopa kauemmin --> välittäjä asialle.
Itse myymällä kuluja tulee muutamia satasia, ja oma vaiva kun täytyy järjestää näyttöjä, muotoilla kauppakirjan sanamuotoja, selvitellä rahaliikenteen yksityiskohdat oman pankin myyntipalvelun kanssa, varailla ostajan pankin kanssa kaupantekotilaisuutta yms.

Välittäjän käytössä eniten potuttaisi, jos ekalla näytöllä tulee pyyntihintainen tarjous, jolloin maksat välittäjälle alle kymmenen tunnin vaivasta 2.5% myyntihinnasta, joka saattaa pääkaupunkiseudulla olla kymmeniä tuhansia. Eli kannattaa olla varuillaan sopivan pyyntihinnan asettamisessa, jos välittäjää käyttää. Liian korkea hinta karkoittaa ostajat, liian alhainen niin menee heti kaupaksi.

Välittäjien listatuissa palkkioissa on 30-40% tinkivaraa omien kokemusten mukaan - toki tämäkin riippuu kohteen myynnin helppoudesta. Joskus "joutuvat kysymään esimieheltä", mutta kun teet selväksi että palkkion pitää olla esim. 2.0% tai muuten etsit jonkun muun, ja palkkioon pitää kuulua ammattikuvaaja yms. niin kyllä he silläkin lähtevät toimeksiantoon mukaan, jos asunto vaikuttaa yhtään myyntikelpoiselta.


EDIT: Se nyt jäi vielä sanomatta, että välittäjän "vastuu" on täysi vitsi. Jos joku asia menee käräjille asti niin ei taida olla juurikaan tapauksia, missä välittäjä olisi ollut vastuussa mistään. Lisäksi mitä on välittäjien kanssa jutellut, ovat säännönmukaisesti ihan pihalla kaikista vähänkään teknisemmistä kysymyksistä ja lain tulkinnoista, joten eipä niistä juuri mitään iloa saa, muuta kuin sen, että järjestävät kaiken puolestasi (kuvaukset, näytöt, dokumentit, kaupanteot yms.). Ja jos ostaja maksaa käsirahan ja myöhemmin peräytyy, välittäjä ottaa yleensä 50% välistä. Ilman välittäjää se 10-20 000 euroa tulisi kokonaan omaan taskuun korvauksena peruuntuneesta kaupasta, jos tarjouspaperit on tehty "oikein" eli niissä selvästi sanotaan ostajasta johtuvien syiden aiheuttaman kaupan peruuntumisen oikeuttavan käsirahan suuruiseen korvaukseen myyjälle.
 
Viimeksi muokattu:
Me myytiin oma kerrostalokolmio pk-seudulla tuossa vajaa kuukausi takaperin. Pintarempattiin lähes täysin, käytettiin hyvää välittäjää, ammattivalokuvaajaa sekä stailauskalustusta, koska kämppä oli tyhjillään. Itse laskeskelin, että välittäjä maksaa niin helposti oman palkkansa takaisin, ettei kannata edes lähteä itse yrittämään myyntiä. Hyvä välittäjä kun myy asunnon kalliimmalla kuin mitä itse myymällä asunnosta saisi. Moni ostaja kun jotenkin pelkää ostaa suoraan myyjältä ja luulevat saavan jonkinlaista turvaa välittäjältä. Samoin stailauskalustus houkutteli helposti kiinnostuneita kävijöitä eikä tuon eteen tarvinnut itse kantaa ainuttakaan tavaraa asuntoon sisään tai ulos.


Samalla alueella oli melkein vastaavanlainen pintarempattu kämppä ollut yksityisen kautta myynnissä jo usean kuukauden ja siellä se roikkui myyntilistoilla todella pitkään. Meidän välittäjä laittoi oman kämppämme myyntiin samalla hintapyynnöllä ja ostotarjous oli hyväksytty alle 24 tunnin sisällä kämpän myyntiin laittamisen jälkeen. Kahdessa viikossa kirjoitettiin lopulliset sopimuspaperit. Välittäjä sai vielä hilattua tarjousta ylöspäin, niin että toteutunut kauppahinta oli reilusti korkeampi kuin muualla samalla alueella eli ostaja ei tingannut pyynnistä juuri ollenkaan. Meille jäi käteen karkeasti noin 20-30k€ enemmän kuin alueella vastaavissa oli toteutuneet kauppahinnat olleet.


Välittäjissäkin kannattaa olla tarkkana. Me kilpailutettiin 4 eri firmaa, joista kolme oli hyvin lähellä toisiaan palkkion ja pyyntiehdotuksen kanssa. Ensimmäinen meillä käynyt välittäjä oli kaikista kallein ja hänen aloituspyyntinsä olisi ollut 20k€ alhaisempi kuin mitä valitsemamme välittäjä ehdotti. Tuo jos oltaisiin valittu, niin oltaisiin heti hävitty yli 20k€. Kannattaa siis kilpailuttaa muutama välittäjä, jotta todellinen hintataso ja oikea pyynti varmistuu.
 
Moni ostaja kun jotenkin pelkää ostaa suoraan myyjältä ja luulevat saavan jonkinlaista turvaa välittäjältä.
Ja kyllähän se vähän noin onkin. Hyvä välittäjä osaa katsoa sellaisiakin asioita mitä kaikki talonomistajat eivät edes tiedä talostaan. Lisäksi myyjällä on usein paljon suurempi motivaatio kaunistella asioita ja kieltää ongelmat, varsinkin jos taloa kohtaan on muodostunut tunneside.

Te olitte kyllä hommassa fiksusti liikkeellä!
 
Moni tosiaan välttelee muilta kuin välittäjältä ostamista. Jos myyt sijoitusasunnoksi, niin välittäjä lienee turha, jos myyt ensiasunnonsi, ero voi olla iso ja ilman välittäjää ei natsaa.
 
Itse en kyllä näe mitään eroa siinä onko myyjänä omistaja vai välittäjä niin kauan kun puhutaan asunto-osakkeesta. Vastuu on joka tapauksessa pääosin taloyhtiöllä.

Ei sen puoleen eihän sillä välittäjällä mitään vastuuta ole kiinteistökaupassakaan, mutta siinä kun vastuu on tasan vaan omistajalla, on se ihan hyvä että siellä on joku välissä kyselemässä ja selvittelemässä asioita ja kertomassa niitä sitten kaunistelematta ostajalle. Sehän se välittäjän tehtävä/velvollisuus siis ainoastaan on, kertoa ostajalle rehellisesti sen mitä tietää kohteesta.
 
Sama velvollisuus on myös myyjällä, ja hän yleensä tietää myös kohteesta välittäjää enemmän.

Eipäs muuten ole. Myyjällä on vastuu kertoa vain tietämistään virheistä jotka asunnossa kauppahetkellä on. Välittäjän vastuu on sitten kertoa kaikesta.

Tässä tuleekin juuri se ongelma, että kun se diy-myyjä on edellisellä viikolla korjannut vuotavan katon sikaflexillä niin siitä ei tarvitsekkaan myyjän mainita ostajalle, mutta jos välittäjä tämän asian huomaa tai siitä kuulee niin se tieto pitääkin sitten ostajalle saattaa.
 
itse tehnyt 2 asuntokauppaa, molemmat myin itse (kaksio kalliosta ja OKT Lahdesta) ja luultavasti kauppa oli onnistuneempi sekä myyjän että ostajan kannalta kuin jos olisi ollut välittäjä. Pääseekö välittäjän järjestämällä näytöllä esim katsomaan asunnon yläpohjan kunnon ja kiertämään kerrostalon kaikki yleiset tilat jne, tuskin
 
Te olitte kyllä hommassa fiksusti liikkeellä!
Eihän tuo oikeasti edes vaadi hirveästi vaivaa ja ihan maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Välittäjiä saa maksutta tekemään hinta-arvion netin kautta pyytämällä ja tapaamisen sopii samalle päivälle, niin ei siinä juuri puolta päivää kauemmin mene aikaa. Säästetty rahasumma voi tuon ansiosta olla äkkiä perheauton verran.

Remppaan me laitettiin kaiken kaikkiaan noin 7k€ omaa rahaa kiinni (koko keittiö, kodinkoneet, lattiat, ovet, listat, kaikkien pintojen maalaus jne.) ja tuo kyllä nosti asunnon arvoa heittämällä 20-25k€. Tai ilman remppaa asunto ei olisi mennyt edes kaupaksi, koska se oli aika kauheassa kunnossa.
 
Asunnon ostoa harkinnut jo pari vuotta, mutta ei ole silti tullut ostettua, koska odotellut parempaa työpaikkaa tai palkkaa tai sitä täydellistä asuntoa. Aina olen kuitenkin töissä ollut ja jossainhan on silti asuttava ja sitä vuokraakin maksettava, niin jokohan se olisi aika ostaa oma. Hakusessa 40-55m2 kaksio yksin ja nykyinen vuokra-asunto on alkanut vaikuttaa vanhasta iästä huolimatta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kuitenkin kerrostalon vanha ikä (60-luvulla rakennettu) arveluttaa hyvin paljon. Mikähän kerrostalojen elinikä on? Voikohan talo mennä jo laina-ajalla purkuun tms. tai mitä riskejä olisi otettava huomioon? Kannattaako näin vanhaa edes harkita?

Asuntoon on juuri vaihdettu mm. vesiputket ja ikkunat + kuitu vedetty sähkökaappiin. Hinta n. 89k€ ja koko 54m2. Vuokraa tästä joutuu maksamaan 570e+vesiennakko, joten kyllähän sillä ehkä jo jonkinlaista lainaa lyhentelee? Sijaintina Oulu.

Saunan puute ja hieman "huonot sähköt" (telkkari välähtää, kun wc:n valon sammuttaa ja pistorasiat nollattuja) ovat keittiökalusteiden lisäksi ainoat asiat, jotka kämpässä harmittaa.

Vuosia olen katsellut uusia max 10v vanhoja asuntoja, jotta isoja remontteja ei tarvitsisi laina-ajalle tai ainakaan ensimmäiseen 10-15 vuoteen tehdä, mutta jotenkin nuo uudet asunnot ei tunnu niin kotoisilta, vaikka uudet pinnat ja materiaalit houkuttelevat ihmeen paljon.
 
Asunnon ostoa harkinnut jo pari vuotta, mutta ei ole silti tullut ostettua, koska odotellut parempaa työpaikkaa tai palkkaa tai sitä täydellistä asuntoa. Aina olen kuitenkin töissä ollut ja jossainhan on silti asuttava ja sitä vuokraakin maksettava, niin jokohan se olisi aika ostaa oma. Hakusessa 40-55m2 kaksio yksin ja nykyinen vuokra-asunto on alkanut vaikuttaa vanhasta iästä huolimatta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Kuitenkin kerrostalon vanha ikä (60-luvulla rakennettu) arveluttaa hyvin paljon. Mikähän kerrostalojen elinikä on? Voikohan talo mennä jo laina-ajalla purkuun tms. tai mitä riskejä olisi otettava huomioon? Kannattaako näin vanhaa edes harkita?

Asuntoon on juuri vaihdettu mm. vesiputket ja ikkunat + kuitu vedetty sähkökaappiin. Hinta n. 89k€ ja koko 54m2. Vuokraa tästä joutuu maksamaan 570e+vesiennakko, joten kyllähän sillä ehkä jo jonkinlaista lainaa lyhentelee? Sijaintina Oulu.

Saunan puute ja hieman "huonot sähköt" (telkkari välähtää, kun wc:n valon sammuttaa ja pistorasiat nollattuja) ovat keittiökalusteiden lisäksi ainoat asiat, jotka kämpässä harmittaa.

Vuosia olen katsellut uusia max 10v vanhoja asuntoja, jotta isoja remontteja ei tarvitsisi laina-ajalle tai ainakaan ensimmäiseen 10-15 vuoteen tehdä, mutta jotenkin nuo uudet asunnot ei tunnu niin kotoisilta, vaikka uudet pinnat ja materiaalit houkuttelevat ihmeen paljon.

Näillä lähtötiedoilla en ikinä laittaisi omaa (laina)rahaa kiinni ko. asuntoon. Vuokra on kuitenkin sen verran maltillinen, että verrattuna vastikkeeseen ja korkoon et montaa sataa maksa ylimääräistä kuussa. Onko se summana kova asumisen joustavuudesta ja vastuuvapaudesta, pitää jokaisen itse kohdallaan päättää.
 
Näillä lähtötiedoilla en ikinä laittaisi omaa (laina)rahaa kiinni ko. asuntoon. Vuokra on kuitenkin sen verran maltillinen, että verrattuna vastikkeeseen ja korkoon et montaa sataa maksa ylimääräistä kuussa. Onko se summana kova asumisen joustavuudesta ja vastuuvapaudesta, pitää jokaisen itse kohdallaan päättää.
Asunto on sijainnin suhteen omiin tarpeisiin erinomainen, mutta vuokraa pidän omiin tottumuksiin verrattuna kalliina (tottunut asumaan hieman kauempana keskustasta). Yleiseen hintatasoon verrattuna ilmeisesti ihan kohtuullinen, tästä ehkä 2km keskustaan ja kaikki tarpeelliset palvelut ihan vieressä sekä pyörällä pääsee helposti joka paikkaan.

Vieroksuttaako asunnon vanha ikä vai lainanlyhennyksen suuruus verrattuna vuokraan? Säästöjä ei kovin nykyään jää ja asunto olisi siten "helppo" keino kartuttaa edes jotain omaisuutta, sekä mahdollisesti pienentää kuukausittaisia kiinteitä kuluja. Kenen mielestä se sitten on järkevää, en tiedä. Muuttohaluja Oulusta pois ei ole laisinkaan, joten sinänsä asunnosta ei ole tarvetta päästä heti eroon. Toisaalta myynti eteenpäin tai varsinkaan vuokraaminen tuskin on Oulussa ongelma.
 
Viimeksi muokattu:
Kuitenkin kerrostalon vanha ikä (60-luvulla rakennettu) arveluttaa hyvin paljon. Mikähän kerrostalojen elinikä on? Voikohan talo mennä jo laina-ajalla purkuun tms. tai mitä riskejä olisi otettava huomioon? Kannattaako näin vanhaa edes harkita?
Mistä näitä purkujuttuja tulee? Pitää muistaa, että osakkailla on rahat kiinni niissä neliöissä. Purkaa kannattaa vain, jos taloa ei ole pidetty kunnossa ja voidaan rakentaa tilalle isompi talo samalle tontille. Muuttotappioalueilla tilanne on toinen, eli siellä neliöhinnat vain laskevat ja kerrostalotkin voivat tyhjentyä, jos ovat huonolla paikalla.

Asuntoon on juuri vaihdettu mm. vesiputket ja ikkunat + kuitu vedetty sähkökaappiin. Hinta n. 89k€ ja koko 54m2. Vuokraa tästä joutuu maksamaan 570e+vesiennakko, joten kyllähän sillä ehkä jo jonkinlaista lainaa lyhentelee? Sijaintina Oulu.

Saunan puute ja hieman "huonot sähköt" (telkkari välähtää, kun wc:n valon sammuttaa ja pistorasiat nollattuja) ovat keittiökalusteiden lisäksi ainoat asiat, jotka kämpässä harmittaa.
Onko siellä sitten alkuperäiset sähköt ja esim. 25A pääsulake tai jotain muuta hauskaa? Yllättävää, ettei sitä rempattu. Olisi ollut näppärä hoitaa putkirempan yhteydessä. Sähkörempasta voi napsahtaa myöhemmin kuluja.
 
Asunto on sijainnin suhteen omiin tarpeisiin erinomainen, mutta vuokraa pidän omiin tottumuksiin verrattuna kalliina (tottunut asumaan hieman kauempana keskustasta). Yleiseen hintatasoon verrattuna ilmeisesti ihan kohtuullinen, tästä ehkä 2km keskustaan ja kaikki tarpeelliset palvelut ihan vieressä sekä pyörällä pääsee helposti joka paikkaan.

Vieroksuttaako asunnon vanha ikä vai lainanlyhennyksen suuruus verrattuna vuokraan? Säästöjä ei kovin nykyään jää ja asunto olisi siten "helppo" keino kartuttaa edes jotain omaisuutta. Kenen mielestä se sitten on järkevää, en tiedä. Muuttohaluja Oulusta pois ei ole laisinkaan, joten sinänsä asunnosta ei ole tarvetta päästä heti eroon. Toisaalta myynti eteenpäin tai varsinkaan vuokraaminen tuskin on Oulussa ongelma.
Ikä vieroksuttaa, vanhassa yhtiössä on aina isompi omistamisen riski ja korkeammat kulut kuin uudessa. Kuvaus kuulosti siltä, että mahdollisuus sotkea kätensä ns. paskaan on todellinen. Jos yhtiö on hyvässä hoidossa, niin toki tilanne voi olla ihan toinenkin.
 
Ikä vieroksuttaa, vanhassa yhtiössä on aina isompi omistamisen riski ja korkeammat kulut kuin uudessa. Kuvaus kuulosti siltä, että mahdollisuus sotkea kätensä ns. paskaan on todellinen. Jos yhtiö on hyvässä hoidossa, niin toki tilanne voi olla ihan toinenkin.
Siihen kannattaa kyllä varautua, että joka vuosi menee jonkin verran ylimääräisiä kuluja remontteihin, ellei sitten vastike ole tavallista korkeammalla ja pienehköt rempat upotettu vastikkeisiin.
 
Mistä näitä purkujuttuja tulee? Pitää muistaa, että osakkailla on rahat kiinni niissä neliöissä. Purkaa kannattaa vain, jos taloa ei ole pidetty kunnossa ja voidaan rakentaa tilalle isompi talo samalle tontille. Muuttotappioalueilla tilanne on toinen, eli siellä neliöhinnat vain laskevat ja kerrostalotkin voivat tyhjentyä, jos ovat huonolla paikalla.


Onko siellä sitten alkuperäiset sähköt ja esim. 25A pääsulake tai jotain muuta hauskaa? Yllättävää, ettei sitä rempattu. Olisi ollut näppärä hoitaa putkirempan yhteydessä. Sähkörempasta voi napsahtaa myöhemmin kuluja.
Ensimmäistä kertaa tosissaan asuntokaupat mielessä, niin yrittää käydä kaikki potentiaaliset kauhuskenaariot läpi. Sulakekaappi on kyllä uusi/uusittu automaattisulakkein, mutta ilmeisesti uusia kaapeleita ei ole vedelty. Taloyhtiö on ilmeisesti aika hyvin pidetty ja yhteisistä tiloista löytyy mm. saunat, kerhotila, ISO häkkivarasto sekä kylmä perunakellari ja pyykkitilat. Pitää tuo vastikkeen suuruus kyllä kysyä nyt ensimmäisenä.
 
Asuntoon on juuri vaihdettu mm. vesiputket ja ikkunat + kuitu vedetty sähkökaappiin. Hinta n. 89k€ ja koko 54m2. Vuokraa tästä joutuu maksamaan 570e+vesiennakko, joten kyllähän sillä ehkä jo jonkinlaista lainaa lyhentelee? Sijaintina Oulu.

Ostelin tuossa 90k eurolla asunnon sijoitukseen jossa vuokra on 680e, vastike 220e. Siitä voit hieman peilata, tuntematta alueen vuokratasoa, niin joko edullinen vuokra tai liian kova pyynti asunnolla. Missään nimessä noilla kahdella muuttujalla tuo hinta ei korreloi! Ellei siis vastike ole luokkaa 100-140e/kk. Tarjoaisin kohteesta niinkin härskisti kuin 80-82k.

Nyt itse parisen viikkoa asuneena uudiskohteessa niin en kyllä keksi mitään miksi näitä uudempia vieroksuisi? Naapureista ei ole kuulunut kolaustakaan kun taas 90 luvun tuotannossa ilmanvaihdosta viimeistään kaikui kaikki naapurin äänet. Huonekohtainen lattialammityskin on aika luksusta siihen vanhempaan malliin verrattuna... Parvekkeetkin näissä tuntuvat järjestäen olevaan asunnon levyisiä joten siellä on se ylimääräinen lähes 10 neliötä kesäksi lasitettuna...
 
Ostelin tuossa 90k eurolla asunnon sijoitukseen jossa vuokra on 680e, vastike 220e. Siitä voit hieman peilata, tuntematta alueen vuokratasoa, niin joko edullinen vuokra tai liian kova pyynti asunnolla. Missään nimessä noilla kahdella muuttujalla tuo hinta ei korreloi! Ellei siis vastike ole luokkaa 100-140e/kk. Tarjoaisin kohteesta niinkin härskisti kuin 80-82k.

Nyt itse parisen viikkoa asuneena uudiskohteessa niin en kyllä keksi mitään miksi näitä uudempia vieroksuisi? Naapureista ei ole kuulunut kolaustakaan kun taas 90 luvun tuotannossa ilmanvaihdosta viimeistään kaikui kaikki naapurin äänet. Huonekohtainen lattialammityskin on aika luksusta siihen vanhempaan malliin verrattuna... Parvekkeetkin näissä tuntuvat järjestäen olevaan asunnon levyisiä joten siellä on se ylimääräinen lähes 10 neliötä kesäksi lasitettuna...
Kiitos vastauksestasi! Tuohon verrattuna tämä kyllä kuulostaa todella kalliilta. En millään usko, että vastike tässä olisi alle 200e/kk, mutta se selviää kysymällä. Uusi asunto kyllä houkuttelee kovasti, mutta sitten kohdetta pitää katsoa kauempaa keskustasta ja neliöhinta nousee silti 700-1000e. Tokihan tuo ei autolliselle ihmiselle iso asia ole, mutta kesät on niin mukava kulkea pyörällä joka paikkaan (ainakin Oulussa pyörätiet on todella mukavat kulkea ja pääsee huomattavasti nopeammin kuin autolla).
 
Kiitos vastauksestasi! Tuohon verrattuna tämä kyllä kuulostaa todella kalliilta. En millään usko, että vastike tässä olisi alle 200e/kk, mutta se selviää kysymällä. Uusi asunto kyllä houkuttelee kovasti, mutta sitten kohdetta pitää katsoa kauempaa keskustasta ja neliöhinta nousee silti 700-1000e. Tokihan tuo ei autolliselle ihmiselle iso asia ole, mutta kesät on niin mukava kulkea pyörällä joka paikkaan (ainakin Oulussa pyörätiet on todella mukavat kulkea ja pääsee huomattavasti nopeammin kuin autolla).

Jos sitä kämppää on juuri rempattu putkilla ja kuidulla, niin voi olla rahoitusvastiketta hoitovastikkeen lisäksi. Jos omistaja on ihan kujalla, niin ei välttämättä ole ymmärtänyt vuokraa tarkistaa.
 
Poislukien vanhat kantakaupungin kivitalot, niin kyllä noissa 2004+ kunnolla rakennetuissa taloissa on aivan eri asumisen laatu kun vanhemmissa murjuissa. Äänet ei kuulu, tekniikka on tätä päivää, pinnat suunniteltu kestämään yleisissä tiloissa, monesti asuntojenkin pohjasuunnittelu järkevämpää ja huollon tarve ja helppous aivan toista luokkaa.

Monelle tutulle olen tolkuttanut sitä että ota mielummin se isompi laina ja osta uudempi asunto vaikka pahalta tuntuisi alkuun... Monesti kun vastike uudessa asunnossa sen 100e/kk pienempi, eikä taloyhtiö työnnä 5-50ke rahaa "kunnossapitoon" vuosittain remonteista puhumattakaan, 10 vuodelle laskettuna sen uudemman asunnon kokonaiskulut saattaa olla 20-35te pienemmät kun siinä vanhemmassa ja nimellishinnaltaan halvemmassa asunnossa.
 
Onko ASP-lainan lisäkoroista kokemuksia? Meillä molemmilla erilliset ASP-tilit joille kertynyt ihan mukavasti säästöjä, lähinnä 4% lisäkorkoa silmällä pitäen. ASP-tilit ovat eri pankeissa. Nyt ainakin OP ilmoitti, että vaimon osalta lisäkorkoa maksettaisiin vain summasta, joka vastaa 10% kauppahinnasta (50/50 ostettaessa oletettavasti 10% puolesta kauppahinnasta). Jolloin iso osa säästöistä jäisi vaille lisäkorkoa. Itselleni OP:n asiakkaana tulisi koko sijoitussummalle lisäkorko.

Tietty tämä menee tähän kategoriaan, että ASP-tilit muuttuivat paljon huonommiksi kun lisäkoron alkoi maksaa lainan myötävä pankki eikä tilipankki. Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta, paljonko neuvotteluvaraa on löytynyt. Kohtuu matalariskinen laina varmasti olisi pankille meidän tapauksessamme, ja asunto kasvukeskuksessa.
 
Miksi juuri tuo raja? On kai esim 2003 talo modernimpi kuin 60-luvun talo? Jos esim 1984 taloihin ei vielä tehdä putkiremppoja, niin ei taida mistään pankista saada niin pitkää lainaa että 2003 talossa kerkeäisi tulla putkiremppa vastaan.

Varsinkin nyt tuo 'uudempi kuin 2007' on aika paha. 2008 tuli se rahoituskriisi, ja ainakin omien havaintojen mukaan Oulussa rakennushankkeet oli minimissä aina tuonne vuoteen 2012-2014 asti.

Itse katselin myös asuntoja Oulussa seuraavilla spekseillä:
- 50-70 neliötä, kaksio tai kolmio. Siksi kumpikin kävi, että tiedostin sen että kolmio huonolla paikalla voi olla jopa halvempi kuin kaksio hyvällä paikalla.
- Oma sauna
- ~uudempi kuin 1995
- vastike alle 200€/kk
- Myyntihinta max 120k€

Nopea haku etuovessa paljastaa että 5km lähemmäs keskustaa ei pääse näillä spekseillä. Jäljelle jää siis Hiironen, Maikkula, Kaakkuri, Kempele tyylisiä lähiöitä. Kävin useammallakin näytöllä kunnes oikea tuli vastaan. Itse valitsin palvelujen vieressä, motarin varrella olevan kerrostalo-asunnon.
Olen seuraillut vuokrahintoja tässä alueella, ja tuntuu että speksien isomman pään mukaisesta kaksiosta saatetaan periä jopa 690€/kk vuokraa, mikä on aika järjetön ottaen huomioon että nyt puhutaan kaukaisista lähiöistä, ja Ouluun on tosiaan 2014 jälkeen tullut hurjasti uustuotantoa.

Sellainenkin tuli huomattua että jos uudehko kohde, esim ~2008 on myynnissä liian halvalla, on siinä takulla joku koira haudattuna. Yksi uudempi unelmakohde piti hylätä kun se oli rakennettu ihan miten sattuu ja ongelmat oli lukuisia..
Aivan totta. Varmaan se pitää katsella noita 2000-luvulla rakennettuja asuntoja. Putketkin lienee siinä vaiheessa jo muovia, joten oletettu käyttöikä on pidempi? Luettelemistasi asuinalueista yksikään ei kyllä houkuttele lainkaan, mutta nuohan ne halvimmat on. Kivikkokankaalla päin rakennellaan uutta koko ajan ja pitänee käydä katselemassa sielläkin. Tokihan ne on kaukana, mutta aivan uusia ja silti houkuttelevampia kuin esim Kaakkuri. Hiironen on kyllä Todella halpaa aluetta, mutta joku siinä paikassa vastustaa vaikka itse asunut Kaketsulla 8 vuotta aikaisemmin ;D
 
Poislukien vanhat kantakaupungin kivitalot, niin kyllä noissa 2004+ kunnolla rakennetuissa taloissa on aivan eri asumisen laatu kun vanhemmissa murjuissa. Äänet ei kuulu, tekniikka on tätä päivää, pinnat suunniteltu kestämään yleisissä tiloissa, monesti asuntojenkin pohjasuunnittelu järkevämpää ja huollon tarve ja helppous aivan toista luokkaa.
Pohjasuunnittelusta en ole kyllä samaa mieltä. En tiedä Oulusta, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu siltä, että uusissa asunnoissa on usein kovin pienet huoneet ja neliöitä käytetään rutkasti valtaviin kylppäreihin. Keittiön puolesta uusissa on usein nykyään suosittu avokeittiö, mutta hyvin usein vanhemmissakin taloissa keittiö on olohuoneen vieressä ja kevyt väliseinä on helppo purkaa.

Tämä siis 70-90-lukujen taloissa. 60-luvun taloissa kylppärit ovat yleensä turhan ahtaita ja muutenkin pohjissa voi olla jänniä piirteitä.
 
Pohjasuunnittelusta en ole kyllä samaa mieltä. En tiedä Oulusta, mutta ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu siltä, että uusissa asunnoissa on usein kovin pienet huoneet ja neliöitä käytetään rutkasti valtaviin kylppäreihin.
No sama ralli se on joka paikassa kun laissa on ne esteettömyysmääräykset, joka on kyllä tuuheaa paskaa, että jokaikisen kämpän ne pitää täyttää.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 471
Viestejä
4 497 530
Jäsenet
74 212
Uusin jäsen
floppana

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom