Noista vakuuksista sen verran, että jos vakuudeksi asettaa jotain tuottavaa omaisuutta, niin pankilla on oikeus saada vakuuden tuotto itselleen sen ajan, kun he ovat vakuuden haltijoita. Tästä on olemassa oikeuden ennakkopäätös, rakennusfirma menetti vakuudeksi laittamansa ja omistamansa vuokratalon (ilmeisesti kerrostalo) tulot pankille siksi että pankki oli vakuuden haltija. Huonompi juttu, jos oli tarkoitus niillä samaisilla tuloilla lyhentää myös sitä muuhun käyttöön (uuteen kohteeseen?) otettua velkaa. Miettisin itse kahteenkin kertaan, kannattaako asettaa vakuudeksi tuottavaa osakesalkkua. Pankkihan ei tuota "vakuuden haltijalla on oikeus vakuudeksi asetetun omaisuuden tuottoon" -asiaa asiakkaalle suoraan varsinaisesti kerro. Törmäsin asiaan 12 vuotta sitten, kun itse ostimme vaimon kanssa omakotitaloa. Vakuudeksi kelpasi sitten peritty ja kokonaan itselle lunastettu kesämökki + se ostettava kohde. (velka oli 200 000, korkona 12 kk euribor + 0,35 marginaali ja laina-aika 25 vuotta. Ei mitään muita ehtoja. Paras tarjous tuli 2005 Nordeasta. Nythän nuo marginaalit ovat jotain aivan muuta)
Tilasin mökille Op kiinteistökeskuksen arviojat. (erillinen toimeksianto, maksoi 300 euroa) He arvioivat mökistä saatavan myydessä 55 000. Hain sitten mökille kiinnityksen, ja jaoin sen vielä kolmeen kiinnityskirjaan, 20 000, 20 000 ja 15 000. (Ajattelin vain, että voisivat pienempinä olla jotenkin kätevämpiä vaikka myöhemmin.) Kiinnitystä hakiessani törmäsin toiseen mielenkiintoiseen asiaan. Kiinnitysasiakirjan myöntäjä ei ollut mitenkään kiinnostunut mökin todellisesta ja oikeasta myyntiarvosta. Olisin voinut hakea mökkiin vaikka 100 000 euron edestä kiinnityksiä. MITÄ-MITÄ-??? ...Tällöinhän kyseisillä kiinnityskirjoilla ei olisi ollut mitään oikeaa katetta takanaan. Kuitenkin niitä voidaan käyttää velan pantteina. Olen yhä vieläkin jokseenkin täysin äimistynyt tästä asiasta. Tämä asia menee kuitenkin ehdottoman täsmällisesti juuri näin: Kiinteistön oikealla ja todellisella arvolla ei ole suoraan sanottuna mitään tekemistä niiden kiinteistölle haettujen kiinnitysvelkakirjojen kokonaisarvon kanssa. Tuokin siis varoituksen sanaksi Teille muille. Mihin tahansa lautahökkeliin voi joku huijari siis silmät kirkkaina hakea vaikka 100 000 euron edestä kiinnityksiä, ja käyttää niitä sitten eri suuntiin muka joinakin vakuuksina. Olipa taas silmiä avaava kokemus tuokin.
Jos jotain kiinteistöä ostaa, niin on hyvin tärkeää hommata siitä täysin ajan tasalla oleva rasitustodistus, ettei kiinteistöön vain mitenkään voi kohdistua minkäänlaista panttivaadetta. Samoin se lainhuudatus on hyvin tärkeä asia, viime kädessä kyseinen rekisteri on se paikka, mistä se tieto omistajasta saadaan ja sitä myös sitten käytetään. Jos edellinen omistaja on velkaa eri suuntiin rahaa, ja uusi omistaja ei ole takitilleen siirrättänyt uutta ostamaansa omaisuutta omiin nimiinsä lainhuudatuksen kautta, niin kyseiseen omaisuusmassaan voi kohdistua vaateita vaikka vuosikymmeniä myöhemminkin. Nämä ovat pelottavia juttuja, joista syntyy niitä Hannu Karpo -tarinoita. Eli: Kotitehtävänsä näistä asioista kannattaa tehdä hyvin hyvin huolella. Myös esim. huoneisto osakkeen ja erillisen omakotitalon kaupat noudattavat keskenään erilaisia kauppakaaria. Ne aiheuttavat erilaisia asioita esim. esikaupan sitovuuteen ja esim. maksetun käsirahan takaisin saanti mahdollisuuksiin. Nuo erot on hyvä tietää nekin siinä ostotilanteessa, olipa sitä ostajana tai myyjänä tuossa tilanteessa. Näiden asioiden pitäisi kuulua muuten kouluopetukseen minusta.
Noin yleensä: En ole tyytyväinen asunnonvälittäjien toimintaan. Ne haluavat peitellä erilaisia asioita, koska haluavat saada kohteen vain nopeasti myytyä. Kuitenkin: Riitatapaukset syntyvät juuri siksi, ettei asioita ole sovittu. Myydessä kannattaa aina kaikki asunnon virheet kirjata, ne ihan pienetkin, jolloin ostaja ei voi myöhemmin vedota tietämättömyyteen tai mihinkään muuhunkaan. Kun asioista on sovittu, ja kaikki tietävät missä mennään, niin ongelmia ei synny. Ammattimainen asunnonvälittäjä haluaa vain yhden näytön nopeaa kauppaa, josta hän riipaisee itselleen välistä neljän tonnin iltapäivätilin. Vastineeksi saa lainopilliselta kannalta todella huonosti hoidetun myyntitapahtuman. Varoituksen sana siis heidänkin muka ammattitaidostaan. Jotkin elämän perusasiat ovat heiltä aivan täysin kadoksissa. Ihan ostajanakin minun piti korjauttaa kauppakirjaa vaikka kuinka. Edes vesi- ja sähköliitännän pantteja ei ollut saatu kirjattua mukaan. Helvetti, nehän ovat isoja rahoja. Niiden omistus siirtyy vain jos ne ovat kauppakirjassa erikseen mainittu. Ei muuten. Vastaukseksi sain niiskutusta, että "ne yleensä kuuluvat mukaan"... voi elämän kevät sentään. Sellaista asiaa kun "yleensä" ei laissa edes olekaan. Pantti kuuluu pantin asettaneelle jos sen omistusoikeus ei erikseen kauppakirjan mukana siirry. Jos kiinteistönvälittäjä ei edes tätäkään asiaa tiedä, niin mitä hän sitten oikein tietää ? Varoitan siis uudestaan luottamasta kiinteistönvälittäjien ammattitaitoon. Minusta heillä ei ole sitä. Asioita ei hoideta pilkun tarkasti ja jämäkällä otteella. Tuokin ala on näemmä ala jolle vain ajaudutaan kun ei olla oikein muutakaan keksitty ja edeltävänä koulupohjana on lähinnä elämänkoulu. En ole kärsinyt vahinkoja kiinteistönvälittäjien toimesta, mutta näin monta vaaranpaikkaa, joita he hoitivat hyvin huonosti ja niin että olen joutunut asioihin puuttumaan sekä ostajan että myyjän ominaisuudessa. Käsitykseni heidän ammattitaidostaan on todellakin aika huono. Ja kyllä, he olivat laillistettuja kiinteistönvälittäjiä, eli suorittaneet sen yhden ja ainoan läpi hyväksytyn tentin.
Sopimusoikeuden koko ydin on, että asioista nimen omaan sovitaan, ja niistä sovitaan tietenkin kirjallisesti. Mitään ei jätetä olettamisen tai "yleensä" -käsitteen varaan. Ne sopimiset ovat vain sanoja paperilla, mustetta, ja niiden kirjoittamiseen menee aikaa muutama minuutti. Hyvä sopiminen ei varsinaisesti tuota edes lisäkuluja. En mitenkään tajua haluttomuutta tehdä kunnollista sopimusta, jossa ostettavan tai myytävän kohteen koko sisältö sovitaan täydellisesti ja kirjataan tarkkaan ja huolellisesti ja oikein. Minkälainen idiootti ei käsitä sitä, että kauppakirja koskee vain siihen täsmällisesti kirjattuja kohteita ? Meinaan muuten vieläkin ihan pillastua, kun edes ajattelen näitä asioita.
T -.-
Selvitettäviä asioita ovat: Lainhuudatus ja mitä se tarkoittaa (=kiinteistö merkitään valtion tietokantaan jonkun omaisuudeksi, ja riitatapauksissa asia katsotaan vain ja ainoastaan sieltä.) Rasitus, rasitustodistus, onko kiinteistölle haettu kiinnitystä jota myös panttaukseksi sanotaan. Pantti on asiakirja, arvopaperi, jolla voidaan osoittaa vaade em. valtion tietokantaan merkittyyn kiinteistöön.
Kiinteistö: Kiinteistön panttaus ja velan vakuus - Laki24.fi
Ilman näitä ihan perustietoja asioista ei pidä minkäänlaisiin kiinteistökauppoihin edes ryhtyä. Ja runoilija V.A.Koskenniemen sanoin: "Yksin olet sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."