Kasvojen näkeminen varsinkin on ihan oma erikoisuutensa. Ihmisen aivoilla on ymmärtääkseni ihan spesifi kyky tunnistaa ihmisen kasvot (mistä syystä kasvoja voi nähdä vaikka paahtoleivissä).
Lisäksi kasvojen tunnistaminen näköaistimusten joukosta on ihan eri asia kuin ihmisen tunnistaminen kasvoista. Ilmeisesti jälkimmäinen prosessi on voimakkaasti erilainen eri kulttuurien(tai paheksuttavamman ja muutenkin heikomman hypoteesin mukaan rotujen) välillä.
Samaten tuo uusien kasvojen luominenkin unessa voidaan tehdä monella tavalla. Joko aivot oikeasti luovat uusia kasvoja tai sitten kasvoja ei käytetä unessa ollenkaan vaan aivot vaan triggeröi omia "näet ihmisen kasvot" ja "et muista nähneesi näitä kasvoja" -aivon osia, tai kasvojen tunnistus vaan kytketään pois päältä, jolloin luulee näkevänsä jotain.
Oma pääasiallinen mutuselitykseni on se, että unessa näkee kasvoja, joita ei ole. Samaan tapaan kuin kohtaa ihmisiä, joita ei varmasti ole vaikka heillä on sen unimaailman tulkinnan mukaan olevinaan jonkinlainen persoona. Näkee paikkoja, joita ei varmasti ole(koska ovat mahdottomia), näkee laitteita, liikennevälineitä ym. joita ei tunnetusti ole. Kuulee musiikkia, jota ei ole - muuten kuin omassa päässä sen hetken.
Ja tämä mutunihan perustuu tietenkin omaan kokemukseeni, enkä yritäkään kattavasti analysoida yleisemmin. Olen nimittäin siinä käsityksessä, että unennäön tapa vaihtelee kovasti ihmisten välillä. Esimerkiksi se, esiintyykö unissa pääosin tuttuja ihmisiä vai vain geneerisiä olemattomia hahmoja, joita ei tunnista keneksikään. Muuttuvatko miten nopeasti eri muotoon ja kuinka vakaa se koettu ympäristö on.
Olen kyllä silti samoilla linjoilla muustakin näkemyksestäsi; ehkä monet prosessit ovat jotenkin osittain pois, joten kasvojen lisäksi se mikä kuulostaa musiikilta saattaisi oikeasti olla täysin sisällötöntä kolinaa normaalissa valvetilassa, ja tämä on jo käsitteellisestikin vaikea skenaario. Oliko sitä musiikkia sittenkään olemassa edes siinä hetkessä vai muistanko vain olleen?
Jos veikkaan, että edellisessä kappaleessa arvuuttelemani vaihtelee hetkestä toiseen, taidan selittää jotain sellaista, mikä on unitutkijoille ikivanha perushypoteesi. Olisko näin?
Suuri osa ihmisen "näkökyvystä" on aika pitkälti aivojen extrapolointia siitä mitä silmät havainnoi. Sitä tavallaan elää jatkuvasti itse kehittämässään valheessa.
Tämä lienee aika monelle niitä asioita, joita ei ole tajuttu. Silmä ei tunnetusti ole kamera eikä varsinkaan videokamera. Koettu visuaalinen todellisuus on aika ohut näyte silmiin saapuvasta näkyvästä valosta, jopa niin hatara että moni ei uskaltaisi pitkään aikaan ajaa autolla jos hetkessä tulisi sen tajunneeksi.