Ankea 90-luku

[Tonnin Seteli]

80- luvulla puistoissa yms oli yleisesti juoppoja ja alkoholisteja. 90- luvulla taisi yleistyä se että alkoholisteja näkyi vähemmän ja huumehemmot tulivat katukuvaan.

Vaihtelee varmaan paikallisesti. Havaintoni junnuna maaseudun tuppukylistä oli, että 90-luvulla spurguja näkyi, sen jälkeen vaikuttivat kadonneen. Narkkareita taas huomasin vasta vuosituhannen vaihteessa.

Kaipa näille on aina tapauskohtaisia syitä kuten eri aikaan tapahtuneet toimet rantojen miesten asuttamiseksi ja erot menetelmien toimivuudessa, huumebisneksen levittäytyminen ja hiipuminen eri aikoina eri seuduilla jne.

Varmaan suuri syy katukuvan oireilulle oli erilaisten huoltoloiden ja laitosten yhtäkkinen lakkauttaminen ja rappioväen laajan puoleinen heitteillejättö.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei ollut mitään kunnollista läheskään kaikissa. Uusissa koneissa oli tuolloin tyypillisesti jotain todella onnetonta s3 virge-3d-hidastinta, toki kalliissa uusissa koneissa oli voodoo1stä tai riva128ia. Mutta suurin osa koneista millä ihmiset pelasivat ei sisältänyt mitään 3d-kiihdytintä.



Paljon pahemmin ne PCt tuolloin vanhenivat käsiin.
Konsolien suorituskyky tiedettiin niin pelit optimoitiin siten että ne pyöri niillä konsoleilla mille ne julkaistiin, sitten vaan karsittiin vähän asioita vanhemmilla konsoleilla.

1997, 1998, kuka näistä kirjaa pitää, mutta pitkälti noihin aikoihin alkoi (kunnollinen) 3d-kiihdytys olla yleistä PC-koneissa, eikä jollain 97 julkaistulla Nintendolla ollut minkään valtakunnan kilpailuetua siinä suhteessa eikä se ketään kiinnostanut. Ihan oman nichensä juttu.

Ainoastaan PlayStation oli selvästi edellä tässä asiassa, mutta eipä se nyt siltikään ollut mikään vakavasti otettava kilpailija PC-pelaamiselle kuin vasta paljon myöhemmin, jos sittenkään.

90-luvulla ja etenkin lopulla alkoi kotitalouksissa olla paljon PC-koneita muistakin syistä kuin vain pelaamisen takia, joten konsolit olivat täysin ylimääräinen kuluerä, niiden peleistä puhumattakaan. Lisäksi PC:lle tuli kiistatta eniten pelejä ja parhaimmat pelit etenkin aikuisempaan makuun. Ja niitä sai kopsattua kaverilta. Aika hankalaa on konsolilla kilpailla tätä yhtälöä vastaan...

PC:t tottakai vanheni nopeasti, mutta niitä oli myös helppo päivittää. Vanhatkin softat toimi päivitetyssä koneessa ja saivat heti uuden ilmeen. Tähän pitkälti perustuu koko PC-standardin suosio vuodesta 1981 lähtien. Yhteensopivuus eteen ja taaksepäin ja avoin modulaarisuus.

Joku Amigakin oli vain snapshot vuodesta 1985 (tai 1987) ja käytännössä jämähti siihen. Samalla tavalla konsolit oli yksittäisiä tuotteita, ei enempää eikä vähempää. Nythän tilanne on vähän parantunut kun on jo taaksepäin yhteensopivuuttakin kai. Ainakin hieman.

 

[Antw]

ChatGPT:n luomaa listaa muistin virkistämiseksi:

Tässä on aikajanamuotoinen listaus merkittävistä näytönohjaimista ja niiden julkaisuvuoden tunnetuista 3D-peleistä:


---

1995

Näytönohjain: S3 Virge

Ensimmäinen "3D-kiihdytin", vaikka sen suorituskyky jäi vaatimattomaksi.

Tunnettuja pelejä:

Descent 2 (varhaista 3D-grafiikkaa)

Terminal Velocity





---

1996

Näytönohjain: 3Dfx Voodoo Graphics

Merkittävä harppaus 3D-pelisuorituskyvyssä.

Tunnettuja pelejä:

Quake (id Software) – ensimmäinen peli, joka hyödynsi todellista 3D-grafiikkaa.

Tomb Raider – alkoi tukea 3Dfx:n Glide-teknologiaa.





---

1997

Näytönohjaimet:

NVIDIA RIVA 128 – ensimmäinen kilpailukykyinen NVIDIA-kortti.

ATI Rage Pro – ATI:n vastaus 3Dfx:lle.

Matrox Mystique – suunnattu työasemakäyttöön mutta tarjosi myös 3D-tukea.

Tunnettuja pelejä:

Quake II – vielä parannettua 3D-grafiikkaa.

Grand Theft Auto – ensimmäinen peli GTA-sarjassa.

Carmageddon – 3D-kilpa-ajopeli.





---

1998

Näytönohjaimet:

3Dfx Voodoo 2 – parannettu versio Voodoo Graphicsista.

NVIDIA RIVA TNT – parempi tekstuurien hallinta ja monimutkaisempi grafiikka.

Tunnettuja pelejä:

Half-Life – uusi standardi immersiiviselle 3D-pelaamiselle.

Unreal – Unreal Engine -pelimoottorin ensimmäinen peli.

StarCraft – ei täysin 3D, mutta merkittävä strategiapeleissä.





---

1999

Näytönohjain: NVIDIA GeForce 256

Ensimmäinen "GPU", jossa oli integroitu T&L (Transform and Lighting) -yksikkö.

Tunnettuja pelejä:

Quake III Arena – suosittu moninpeli, joka hyötyi GeForce 256:n tehosta.

Unreal Tournament – kilpailija Quake III:lle.

System Shock 2 – innovatiivinen 3D-peli tarinavetoisuudessaan.





---

2000

Näytönohjain: ATI Radeon DDR (ensimmäinen Radeon-sarjan kortti).

Aloitti ATI:n vahvan kilpailun NVIDIAa vastaan.

Tunnettuja pelejä:

The Sims – osittain 3D-renderöity suosikkipeli.

Deus Ex – tarinavetoinen ja vapaamuotoinen 3D-peli.

 

[Tonnin Seteli]

90-luvulla ja etenkin lopulla alkoi kotitalouksissa olla paljon PC-koneita muistakin syistä kuin vain pelaamisen takia, joten konsolit olivat täysin ylimääräinen kuluerä, niiden peleistä puhumattakaan. Lisäksi PC:lle tuli kiistatta eniten pelejä ja parhaimmat pelit etenkin aikuisempaan makuun. Ja niitä sai kopsattua kaverilta. Aika hankalaa on konsolilla kilpailla tätä yhtälöä vastaan...

Kunnon peli-pc:n ylläpito oli kallista leikkiä. Ihan vahvasti konsolit kilpailivat ja varsin suuri kansanosa nimenomaan suosi konsolipelaamista ja piti pc-pelejä kalliina tuhnailuna.

Tämä täysin liittymättä omiin preferensseihini. Olin jo 90-luvulla yhtä allerginen konsoleille kuin nykyään. En oikein osaa arvostaa muita kuin NES/SNES-sukupolvien konsolipelejä. Vanhemmat ovat liian kökköjä viihdyttääkseen, uudemmat ovat tyhmistettyä paskaa joka ei pärjää aikalaiskilpailulle.

90-luvun lopusta muistan ärsyttävänä piirteenä nimenomaan PS:n ylivallan, en sellaista etteikö se olisi ollut kilpailukykyinen. Pelien hinnat ja pc-piratismin varmuuskopioinnin hauskuus ei tätä muuta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kunnon peli-pc:n ylläpito oli kallista leikkiä. Ihan vahvasti konsolit kilpailivat ja varsin suuri kansanosa nimenomaan suosi konsolipelaamista ja piti pc-pelejä kalliina tuhnailuna.

Tämä täysin liittymättä omiin preferensseihini. Olin jo 90-luvulla yhtä allerginen konsoleille kuin nykyään. En oikein osaa arvostaa muita kuin NES/SNES-sukupolvien konsolipelejä. Vanhemmat ovat liian kökköjä viihdyttääkseen, uudemmat ovat tyhmistettyä paskaa joka ei pärjää aikalaiskilpailulle.

90-luvun lopusta muistan ärsyttävänä piirteenä nimenomaan PS:n ylivallan, en sellaista etteikö se olisi ollut kilpailukykyinen. Pelien hinnat ja pc-piratismin varmuuskopioinnin hauskuus ei tätä muuta.

Mä en edes tuntenut ketään jolla olisi ollut pleikkari.

PC-kone saattoi tulla kalliiksi, mutta toisaalta softa oli halpaa tai ilmaista. PC:tä tarvittiin kodeissa joka tapauksessa kun Internetkin alkoi olla juttu, oli CD-ROM hyötysoftia puhelinluetteloista lähtien jo 90-luvun alussa ja niin edelleen. Pelit pyöri kunkin koneessa kuten pyörivät ja aina haaveiltiin paremmasta raudasta.

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa. Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

 

[hkultala]

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa.

Mitä tämä kommentti on tarkkaan ottaen tarkoittavinaan?

i80486 oli vuoden 1989 tekniikkaa.

Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään

Kokonaislukusuorituskyvyssä oli ehkä inasen nopeampi kellojaksoa kohden eli jotain 40 Mhz 80486n luokkaa.

Mutta: Sen MIPS R3000:n liukululuyksikkö oli monta kertaa nopeampi kuin 486n liukulukuyksikkö. ja tämä oli hyvin oleellista 3d-pelien kannalta, käytännössä liukulukulaskenta (jota tarvittiin 3d-grafiikan geometriapuoleen) oli pleikkarin MIPS R3000ssa melko samaa luokkaa ensimmäisten Pentiumien kanssa.

Ja Pentiumien hinta laski "inhimilliselle tasolle" (että sitä löytyi 10000mk hintaluokan koneista) kuitenkin vasta joskus 1996-1997, vaikka ekat Pentiumit julkaistiin 1993.

. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

Se pleikkari1:n GPU oli paljon käyttökelpoisempi kuin S3 Virge, joka oli ylivoimaisesti yleisin 3d-toiminnallisuutta sisältänyt PC-näyttis vuonna 1996-1997.

Lähinnä siinä tekstuurimuisti oli hyvin pieni, mutta pelit suunniteltiin olemaan käyttämättä isoja tekstuureita niin tämä ei ollut ongelma.


Pleikkari oli tasapainoinen ja käyttökelpoinen kokonaisuus 3d-peleille vuonna 1995.

PC-puolella piti mennä loppuvuoteen 1996 ja paljon kalliimpaan hintaluokkaan että markkinoilla alkoi olla edes jotain PC-rautaa jolla päästiin edes tasoihin, tosin voodoo1n ja >100 MHz Pentiumien myötä hypättiin sitten kerralla vähän edellekin. Mutta siinä, että PCssä "oikeasti käyttökelpoisen 3d:n" hinta laski edulliselle tasolle ja että useammassa kuin kourallisessa pelejä oli tuki 3d-kiihdyttimen hyödyntämiseen meni vielä 1-2 vuotta.

 

[Mörtti Röppönen]

Mutta pleikkariin liittyen kannattaa vielä muistaa että se oli vuoden 1994 tekniikkaa. Raa'assa CPU tehossa mitattuna vastasi kai suurin piirtein i486 33 MHz:ta ja tuskin oli mitään palaa keskiverto-PC:itä vastaan kovin pitkään. GPU tuskin myöskään pärjäsi kunnollisille PC-kiihdyttimille pari vuotta myöhemmin. Etuna oli helppo käyttö ja ehkä hankintahinta, mutta softat kuitenkin sitten maksoi paljon.

Ei ainakaan itseä teini-ikäisenä numerot kiinnostaneet pätkääkään, kyllä se sisältö peleissä oli mikä ratkaisi. Itsellä oli kyllä tuohon aikaan PC, mutta ainakin täälläpäin pleikkari oli se mikä hallitsi.

Ja koneeseen sai tehtyä modauksen, jolla kopiopelit toimi. Noiden tekijät vielä mainostivat ihan lehdissä, tuskin nykyisin menisi läpi.

 

[hkultala]

Vuonna 1995 normaali PC oli 133Mhz Pentium prosessorilla varustettu nuhapumppu

Ei todellakaan ollut.

133 MHz Pentium oli vuonna 1995 todella tehokas uusi high-end-kone jonka hintalappu jossain vähintään 20000 mk luokassa, normaali PC oli tuolloin varustettu jollain 66 MHz 486lla, nelisen kertaa hitaampi kokonaislukusuorituskyvyssä ja melkein kymmenisen kertaa hitaampi liukulukusuorituskyvyssä.

Esim. itse päivitin 486/66 => 486/120 vuonna 1996(pakkopäivitys io-kortin hajottua) ja tästä 120 Mhz Pentiumiin (jota tosin ajoin 166 MHz:lla) vuonna 1997, pentiumien hinnan pudottua vihdoin inhimilliselle tasolle ja liukulaskennan tehdessä tuloaan 3d-peleissä.

Ja kavereilla oli 1995 vielä jotain 25-40 MHz 486ia (jotka ostettu pari vuotta aiemmin).

 

[Erkki_erikeepperi]

Mitä tämä kommentti on tarkkaan ottaen tarkoittavinaan?

i80486 oli vuoden 1989 tekniikkaa.

i486 oli vuonna 1989 lähinnä tulevaisuuden tekniikkaa, eikä se kai tullut myyntiin kuin 1990 ja laajaan käyttöön paljon myöhemmin. Keskivertokuluttajan käytössä oli ehkä noin 1995.

Se pleikkari1:n GPU oli paljon käyttökelpoisempi kuin S3 Virge, joka oli ylivoimaisesti yleisin 3d-toiminnallisuutta sisältänyt PC-näyttis vuonna 1996-1997.

Lähinnä siinä tekstuurimuisti oli hyvin pieni, mutta pelit suunniteltiin olemaan käyttämättä isoja tekstuureita niin tämä ei ollut ongelma.


Pleikkari oli tasapainoinen ja käyttökelpoinen kokonaisuus 3d-peleille vuonna 1995.

PC-puolella piti mennä loppuvuoteen 1996 ja paljon kalliimpaan hintaluokkaan että markkinoilla alkoi olla edes jotain PC-rautaa jolla päästiin edes tasoihin, tosin voodoo1n ja >100 MHz Pentiumien myötä hypättiin sitten kerralla vähän edellekin. Mutta siinä, että PCssä "oikeasti käyttökelpoisen 3d:n" hinta laski edulliselle tasolle meni vielä 1-2 vuotta.

S3 ViRGE oli täysi vitsi 3D-grafiikassa. Mulla oli sellainen. Muutama peli sillä kyllä pyöri ihan hyvin. Sirun paskuus oli vain toinen puoli ongelmasta, ja toinen puoli oli huono softatuki. Mutta halpahan se oli!

Voodoo, Matrox ja Riva TNT yms. räjäyttivät pankin sitten noin 1996-1998.

PlayStation ei joka tapauksessa ollut suosittu Suomessa tuota aiemmin, eikä se tullut edes myyntiinkään Euroopassa kuin syyskuussa 1995!

Joten siinä vaiheessa KUN PlayStation alkoi myydä Suomessa jollain volyymilla, joutui se jo kilpailemaan käytännössä parempaa PC-rautaa vastaan. Ja vaikkei ihan joka pojalla sellaista PC-rautaa vielä olisi ollutkaan, niin ostoslistalla ja joulupukin lahjalistalla varmasti oli... Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin tai juntteihin, joilla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tietokoneista.

 

[Antw]

Mä en edes tuntenut ketään jolla olisi ollut pleikkari.

Tästä otannasta huolimatta PS myllersi nopeasti markkinoita heti julkaisunsa (94/95) jälkeen. Edullinen 3D-grafiikka, CD-levyjä käyttävät pelit, ja selkeästi aikuisempaan makuun suunnitellut pelit (toki lapsille suunnattuja unohtamatta) olivat niitä avainjuttuja joilla Sony löi nopeasti itsensä läpi. Pleikkari oli paljon edullisempi ja helppokäyttöisempi kuin tuon ajan peli-PC, eikä vaatinut jatkuvaa laitteiden päivitystä, kun uusia pelejä julkaistiin. Sama homma on jatkunut toki myös myöhemminkin julkaistuilla Pleikkariversioilla, pelaaminen vaan toimii niillä todella helposti ja hyvin. PC-pelaamisella on totta kai omat etunsa, mutta ne molemmat vetivät (ja vetävät) erilaisia pelaajaryhmiä puoleensa. Joka tapauksessa en vähättelisi konsolipelaamisen merkitystä ja näiden laitteiden kykyjä. Nimenomaan PS1 oli se laite, joka nosti konsolipelaamisen (pysyvästi) uudelle tasolle PC-pelaamisen rinnalle, ja jopa edellekin.

 

[Antw]

Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin.

Tämä on kyllä ihan omaa tarinointiasi. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, PS:aa markkinointiin nimenomaan nyt aikuisten peleille, ja laite myi (täysin ymmärrettävistä syistä) hurjiä määriä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tästä otannasta huolimatta PS myllersi nopeasti markkinoita heti julkaisunsa (94/95) jälkeen. Edullinen 3D-grafiikka, CD-levyjä käyttävät pelit, ja selkeästi aikuisempaan makuun suunnitellut pelit (toki lapsille suunnattuja unohtamatta) olivat niitä avainjuttuja joilla Sony löi nopeasti itsensä läpi. Pleikkari oli paljon edullisempi ja helppokäyttöisempi kuin tuon ajan peli-PC, eikä vaatinut jatkuvaa laitteiden päivitystä, kun uusia pelejä julkaistiin. Sama homma on jatkunut toki myös myöhemminkin julkaistuilla Pleikkariversioilla, pelaaminen vaan toimii niillä todella helposti ja hyvin. PC-pelaamisella on totta kai omat etunsa, mutta ne molemmat vetivät (ja vetävät) erilaisia pelaajaryhmiä puoleensa. Joka tapauksessa en vähättelisi konsolipelaamisen merkitystä ja näiden laitteiden kykyjä. Nimenomaan PS1 oli se laite, joka nosti konsolipelaamisen (pysyvästi) uudelle tasolle PC-pelaamisen rinnalle, ja jopa edellekin.

Tämä on kyllä ihan omaa tarinointiasi. Kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, PS:aa markkinointiin nimenomaan nyt aikuisten peleille, ja laite myi (täysin ymmärrettävistä syistä) hurjiä määriä.

Toi nyt on ihan uskomatonta paskaa, että pleikkarin pelit olisi ollut jotenkin enemmän aikuiseen makuun kuin PC-pelit! Millä planeetalla? Ei ainakaan tällä...

Joku tarjosi täällä aiemmin esimerkkinä tällaisesta pelistä esim. Mortal Combattia... Ei voi olla tottakaan mitä mun semi-vanhat korvani kuulevatkaan..

Kyllä ne konsolipelit on aina vedonneet erityisesti perheen pienimpiin tai ATK-lukutaidottomiin juntteihin. "Aikuisemmissa" peleissä tarvittiin ja tarvitaan yhä edelleen hiirtä ja/tai näppäimistöä. Myöskin kunnon analoginen joystick oli eduksi esim. lentosimuissa.

Tottakai pleikkarin pelit oli kypsempiä ja kehittyneempiä kuin aiempien sukupolvien konsolipelit. Se on ihan eri juttu sitten. Siihen asti konsolipelit oli olleet jotain tasohyppelyitä yms, joten tottakai pleikkari vei kehitystä "aikuisempaan" suuntaan siihen verrattuna. PC-maailmassa puolestaan 2D-toimintapelit eivät oikeastaan koskaan olleet mikään juttu, joten PC-pelit oli jo heti lähtökohtaisesti "aikuisempia" ihan 1980-luvulta lähtien, aluksi painottuen esimerkiksi graafisiin seikkailupeleihin ja lentosimulaattoreihin.

 

[Antw]

Toi nyt on ihan uskomatonta paskaa, että pleikkarin pelit olisi ollut jotenkin enemmän aikuiseen makuun kuin PC-pelit! Millä planeetalla?

Tarkoitin tietenkin verrattuna aiempiin konsoleihin, jotka olivat edelleen suurilta osin lapsille suunnattuja. Onkin mainiytu, että PS1 oli laite joka toi pelaamisen lastenhuoneesta olkkariin.

Kyllä ne konsolipelit on aina vedonneet erityisesti perheen pienimpiin tai ATK-lukutaidottomiin juntteihin. "Aikuisemmissa" peleissä tarvittiin ja tarvitaan yhä edelleen hiirtä ja/tai näppäimistöä. Myöskin kunnon analoginen joystick oli eduksi esim. lentosimuissa.

Jotenkin tympeää koittaa saada aikaan järkevää keskustelua, kun asenne on näin konsolivastainen ja faktojen ohi heitetään lähinnä omaa subjektiivista mielipidettä. Huomaa myös ettei sinulla ole juurikaan tietämystä tai kokemusta pleikkaripelaamisesta. Tiesitkö, että niihin saa erilaisia ohjaimia jos näin haluaa? Ja myös hiiren ja näppiksen? Toki ne vakio-ohjaimet itseasn ovat jo hemmetin hyvät ja toimivat oikeastaan peliin kuin peliin.

 

[hkultala]

i486 oli vuonna 1989 lähinnä tulevaisuuden tekniikkaa, eikä se kai tullut myyntiin kuin 1990 ja laajaan käyttöön paljon myöhemmin. Keskivertokuluttajan käytössä oli ehkä noin 1995.

486SX-25- ja 486SX-33-prossut sekä cyrixin cx486(joka meni 386-emolle) olivat yleisesti saatavilla inhimillisen hintaisissa kuluttajakoneissa syksyllä 1993/talvella 1994, useampi kaveri osti tuolloin (vanhempiensa sponssaamana) uuden 486-koneen.

(Itse taas pienemmällä vanhempien sponsoroinnilla ostin tuolloin käytetyn 386n)

Ja loppuvuodesta 1994 alkoi jo jonkun 486DX-2nkin hinta olemaan inhimillisellä tasolla. (jolloin minäkin sain ihan omilla rahoillani päivitettynä 386ni 486-aikaan ja hypättyä kaverien koneiden tehoista ohi)

S3 ViRGE oli täysi vitsi 3D-grafiikassa. Mulla oli sellainen. Muutama peli sillä kyllä pyöri ihan hyvin. Sirun paskuus oli vain toinen puoli ongelmasta, ja toinen puoli oli huono softatuki. Mutta halpahan se oli!

Voodoo,

Ainoa näistä joka oikeasti räjäytti pankin

Matrox

Millenniumissa ei ollut edes tekstuurimäppäystä mikä teki sen 3d:stä täysin kelvottoman pelikäyttöön, eikä sitä koskaan pelikäyttöön markkinoitukaan

Mystiquessäkään ei ollut edes bilineaarista suodatusta tai alpha blendausta minkä takia grafiikaa ei sillä näyttänyt yhtään softarendattua paremmalta ja läpinäkyvyysefektejä ei voinut tehdä. Sitä tuettiin ehkä n. kolmessa pelissä. Koululla oli pari konetta joissa tuo eikä löydetty mitään pelejä missä sen 3d-ominaisuuksista olisi ollut mitään iloa.

G200 tuli sitten 1998 ja oli jo käyttökelpoinen mutta ei todellakaan voi sanoa sen "räjäyttäneen pankkia".

ja Riva TNT yms. räjäyttivät pankin sitten noin 1996-1998.

Ja riva 128 julkaistiin loppuvuodesta 1997, oli käytännössä markkinoilla merkittävissä määrin vasta 1998.

Mutta oli ensimmäinen voodoo1stä nopeampi kilpaileva piiri, tosin ajurituki oli huonompi.

Ja tosiaan Riva TNT julkaistiin vasta kesällä 1998, markkinoilla oli vasta syksyllä 1998. Tuli siis 3-3.5 vuotta pleikkarin jälkeen

PlayStation ei joka tapauksessa ollut suosittu Suomessa tuota aiemmin, eikä se tullut edes myyntiinkään Euroopassa kuin syyskuussa 1995!

... eli käytännössä 2.5 vuotta aiemmin kuin mikään muu kunnollinen PC-3d-kiihdytin kuin 3dfx voodoo.

Joten siinä vaiheessa KUN PlayStation alkoi myydä Suomessa jollain volyymilla, joutui se jo kilpailemaan käytännössä parempaa PC-rautaa vastaan.

Höpöhöpö. PC:lle ei ollut "parempaa" rautaa tuolloin markkinoilla mitään muuta kuin 3dfx voodoo, ja sen kanssa puhuttiin aivan eri hintaluokasta, ja paljon huonommasta softatuesta.

Joka ikinen pleikkaripeli koodattiin hyödyntämään kunnolla sen 3d-näyttistä, sen sijaan PC:llä meni vuosia ennen kuin graffa-APIt standardoitiin että sillä voodoollakaan pelasi oikeasti kaikkia uusia pelejä eikä vain quakea ja paria muuta peliä.

Ja vaikkei ihan joka pojalla sellaista PC-rautaa vielä olisi ollutkaan, niin ostoslistalla ja joulupukin lahjalistalla varmasti oli... Eihän keskiverto PC-käyttäjä siinä vaiheessa lähde "ekosysteemiä" vaihtamaan kokonaan toiseksi, vaan PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin.

Nyt menee hyvin epärehelliseksi argumentoinniksi (apples-to-oranges-vertailu), jos PC-puolelta kelpuutat hyvin kalliin, hitaasti myyvän ja huonosti softien tukeman raudan käytännössä juuri sen julkaisuhetkellä, mutta konsolipuolella kelpuutat vasta pari vuotta myöhemmin "kun alkoi myydä suurissa määrin".

Fakta on, että PC-puolella kelvolliset 3d-kortit sekä julkaisiin että alkoivat myydä suurissa määrin vasta 2-3 vuotta pleikkarin jälkeen, kun verrataan samaa asiaa (kumpaa tahansa) molemmista.

 

[Antw]

Ja mitä lapsiin/nuoriin tulee, niin hehän olivat (ja ovat) todella merkittävä, ellei jopa merkittävin, kohderyhmä kun puhutaan pelaamisesta. Ei mikään ihme että Sony halusi heidät syleilyynsä. Ei todellakaan puhuta mistään "nichestä". Ja voisin väittää että tätä ryhmää kiinnostaa juuri se konsoleiden tarjoama helppous. PC-maailma on aina vaatinut (ja ysärillä vielä erityisesti) pelaajilta enemmän tai vähemmän tirttyä propellihattuisuutta, kynnys korkeampi.

 

[Erkki_erikeepperi]

Jotenkin tympeää koittaa saada aikaan järkevää keskustelua, kun asenne on näin konsolivastainen ja faktojen ohi heitetään lähinnä omaa subjektiivista mielipidettä. Huomaa myös ettei sinulla ole juurikaan tietämystä tai kokemusta pleikkaripelaamisesta. Tiesitkö, että niihin saa erilaisia ohjaimia jos näin haluaa? Ja myös hiiren ja näppiksen? Toki ne vakio-ohjaimet itseasn ovat jo hemmetin hyvät ja toimivat oikeastaan peliin kuin peliin.

Tottakai konsoleihin on saanut erilaisia lisälaitteita, mutta mikä oli tilanne 1990-luvun loppupuolella ja miten laajasti pelit näitä tuki ja ihmiset osti, voi olla taas eri asia.

Softakehittäjien kannalta yleensä mennään pienimmän yhteisen nimittäjän ehdoilla, eli pyritään optimoimaan peli sille perusalustalle, koska useimmilla käyttäjillä ei kuitenkaan niitä erikseen ostettavia hilavitkuttimia ole.

Fakta on, että PC-puolella kelvolliset 3d-kortit sekä julkaisiin että alkoivat myydä suurissa määrin vasta 2-3 vuotta pleikkarin jälkeen.

Ja pleikkariko myi suuresti (Suomessa) ennen tuota? Enpä usko.

Tarkkaa myyntidataa tuntuu olevan vaikea löytää mistään, mutta NNIRVI:n vuoden 2006 jutun mukaan Suomessa oli 250.000 PlayStation-konsolia vuonna 2006 (sisältäen PS2:n). Joten mikä se luku on sitten ollut 10 vuotta aiemmin, tuskin kovin ihmeellinen!

PlayStationin tarina

Se alkuperäinen sosiaalinen media jo vuodesta 1993.

www.pelit.fi

Ja mitä lapsiin/nuoriin tulee, niin hehän olivat (ja ovat) todella merkittävä, ellei jopa merkittävin, kohderyhmä kun puhutaan pelaamisesta. Ei mikään ihme että Sony halusi heidät syleilyynsä. Ei todellakaan puhuta mistään "nichestä". Ja voisin väittää että tätä ryhmää kiinnostaa juuri se konsoleiden tarjoama helppous. PC-maailma on aina vaatinut (ja ysärillä vielä erityisesti) pelaajilta enemmän tai vähemmän tirttyä propellihattuisuutta, kynnys korkeampi.

Niin, mutta siitä huolimatta PC oli ylivoimaisesti suosituin pelialusta 1990-luvulla ja sille tuli parhaat pelit. Tämä on kyllä pitänyt paikkaansa pitkälti myöhemminkin.

Konsolit tarjosi vaihtoehdon niille, jotka kaipasi helppoutta niin raudalta kuin softaltakin ja oli varaa sijoittaa rahaa sellaiseen helppouteen. PC:tä tarvittiin kodeissa joka tapauksessa, mikäli teki mieli esim. Internetiin.

 

[Antw]

Konsolit tarjosi vaihtoehdon niille, jotka kaipasi helppoutta niin raudalta kuin softaltakin ja oli varaa sijoittaa rahaa sellaiseen helppouteen.

Juuri niin. Näiden kohdeyleisöt ovat aika erilaisia vaikka yhdistävä tekijä onkin pelaaminen. Nykyään sitten on mobiilipelaaminen, joka syö osuuksia molemmilta.

 

[Erkki_erikeepperi]

Juuri niin. Näiden kohdeyleisöt ovat aika erilaisia vaikka yhdistävä tekijä onkin pelaaminen. Nykyään sitten on mobiilipelaaminen, joka syö osuuksia molemmilta.

Nykyajan kuviot on täysi sillisalaatti pilvipelaamisine kaikkineen, mutta kaikkein "vakavin" pelaaminen kuten kilpapelaaminenkin tapahtuu pääasiassa edelleen PC:llä. Tai no ehkä jossain Tetriksessä otellaan edelleen NES:llä?

Anyhow. Itse olen pelaillut tietokoneella kohta 40 vuotta, eikä ole missään vaiheessa käynyt pienessä mielessäkään, että pitäisi jotain pelikonsolia käydä ostamaan...

 

[Tonnin Seteli]

PlayStation vetosi sitten johonkin omaan erilliseen nicheensä kuten pikkupoikiin tai juntteihin, joilla ei ollut mitään aiempaa kokemusta tietokoneista.

Kuvailit juuri pelimarkkinat. Ei se tee PS:n vahvaa asemaa vähäisemmäksi, että sinä, minä ja muutama muu arvostivat PC-pelaamista.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kuvailit juuri pelimarkkinat. Ei se tee PS:n vahvaa asemaa vähäisemmäksi, että sinä, minä ja muutama muu arvostivat PC-pelaamista.

"Muutama muu".

Kyllä mä edelleen pysyn kannassani, että pleikkarin merkitys 1990-luvun Suomessa oli aika vähäinen, kunnes parempaa dataa nenän eteen isketään. Ja joka tapauksessa konsolit vs. PC oli aika apples vs. oranges vertaus eli pelivalikoima oli hyvin erilainen. Ja PC:llä paljon laajempi ja monipuolisempi, mutta aikuisempaan suuntaan painottuvampi.

Toki 2000-luvulla pleikkarin ja Xboxin merkitys on kasvanut. Ja onhan Nintendollakin ollut Wii ja mitä lie. Kuka näistä kirjoilla pysyy. Itse en ole näistä edes pelannut ikinä mitään paitsi Xboxilla kerran.

 

[taski]

Kyllä se Pleikkari ainakin näin "tavis" kaverin näkökulmasta oli kuningas tuohon aikaan. Käytännössä kaikki yläasteella sen hommasi jo ihan pelkän GranTurismo -pelisarjan takia, vaikka olisi se PC ollutkin (kuten itselläkin). Pleikkaria ei ollut "oudoilla" tai sitten köyhemmillä kavereilla. PC Ukkoja toki oli ja niillä touhuttiin sitten niitä eri asioita, mutta Pleikan idea oli nimenomaan siinä että niiden vähemmän tietotekniikasta kiinnostuneiden, ei tarvinnut tietää mistään mitään ja silti pääsi pelaamaan hienoja pelejä.

Muistan kun itseäni siunattiin pleikalla, niin kesälomalla eräänä aamuna heräsin siihen että kaverit tuli pelaamaan vaikka itse olin vielä nukkumassa. Siinä sängyssä sitten munasillaan katselin kun jätkät tahkos jotain GT1:tä tms.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kyllä se Pleikkari ainakin näin "tavis" kaverin näkökulmasta oli kuningas tuohon aikaan. Käytännössä kaikki yläasteella sen hommasi jo ihan pelkän GranTurismo -pelisarjan takia, vaikka olisi se PC ollutkin (kuten itselläkin). Pleikkaria ei ollut "oudoilla" tai sitten köyhemmillä kavereilla. PC Ukkoja toki oli ja niillä touhuttiin sitten niitä eri asioita, mutta Pleikan idea oli nimenomaan siinä että niiden vähemmän tietotekniikasta kiinnostuneiden, ei tarvinnut tietää mistään mitään ja silti pääsi pelaamaan hienoja pelejä.

Muistan kun itseäni siunattiin pleikalla, niin kesälomalla eräänä aamuna heräsin siihen että kaverit tuli pelaamaan vaikka itse olin vielä nukkumassa. Siinä sängyssä sitten munasillaan katselin kun jätkät tahkos jotain GT1:tä tms.

Gran Turismo ei oikeastaan ollut mikään "pelisarja" vielä 1990-luvulla. Kakkososa julkaistiin joulukuussa 1999. Ykkösosakin vasta joulukuussa 1997.

Joten kannattaa olla tarkkana, ettei muistot tee tepposia liittyen vuosilukuihin. Tämä ketju liittyy 1990-lukuun, ja kyllä konsolit oli silloin pelialustoina altavastaajan asemassa ihan kiistatta. Jos PlayStationia jonkin verran pelattiinkin jossain nuorten poikain "kaveripiireissä" ihan 1990-luvun lopussa, niin meitä Half Lifea, Rainbow Six:ä ja muita legendaarisia PC-pelejä tahkonneita "ukkoja" oli sitten moninkertaisesti kuitenkin. Sinäkin varmaan pelasit PC:llä vaikka sulla pleikkari olikin..

Sitä paitsi PC:llä alkoi moninpelaaminen Internetin yli olla juttu. Konsoleilla ei kai niinkään...

 

[Drinkkeri]

Gran Turismo ei oikeastaan ollut mikään "pelisarja" vielä 1990-luvulla. Kakkososa julkaistiin joulukuussa 1999. Ykkösosakin vasta joulukuussa 1997.

Joten kannattaa olla tarkkana, ettei muistot tee tepposia liittyen vuosilukuihin. Tämä ketju liittyy 1990-lukuun, ja kyllä konsolit oli silloin pelialustoina altavastaajan asemassa ihan kiistatta. Jos PlayStationia jonkin verran pelattiinkin jossain nuorten poikain "kaveripiireissä" ihan 1990-luvun lopussa, niin meitä Half Lifea, Rainbow Six:ä ja muita legendaarisia PC-pelejä tahkonneita "ukkoja" oli sitten moninkertaisesti kuitenkin. Sinäkin varmaan pelasit PC:llä vaikka sulla pleikkari olikin..

Sitä paitsi PC:llä alkoi moninpelaaminen Internetin yli olla juttu. Konsoleilla ei kai niinkään...

Half life julkaistiin 1998 ja R6 1999

 

[Erkki_erikeepperi]

Half life julkaistiin 1998 ja R6 1999

Aivan. Ja Doom 1993. Wing Commander 1990. Dune 2 1992. Pointti oli, että PC:lle tuli kovaa kamaa pitkin 1990-luvun ja niitä myös pelattiin. Kaikille konsoleille ei yhteensäkään tullut kuin murto-osa tästä kovan kaman määrästä ja teknisesti jäivät pääasiassa jälkeen.

Voi toki olla, että Ridge Racer oli 1990-luvun paras autopeli, en osaa sanoa. Itse en tuohon aikaan tainnut hirveästi autopelejä pelata. PC:lle oli esim. Need for Speed -sarja ja miljoona muuta autopeliä.

Screamer 1 & 2 oli kyllä tosi hyviä autopelejä 1990-luvun puolivälissä, ja nopea grafiikka ilman 3D-kiihdytintä.

 

[Antw]

Aivan. Ja Doom 1993. Wing Commander 1990. Dune 2 1992. Pointti oli, että PC:lle tuli kovaa kamaa pitkin 1990-luvun ja niitä myös pelattiin. Kaikille konsoleille ei yhteensäkään tullut kuin murto-osa tästä kovan kaman määrästä ja teknisesti jäivät pääasiassa jälkeen.

Voi toki olla, että Ridge Racer oli 1990-luvun paras autopeli, en osaa sanoa. Itse en tuohon aikaan tainnut hirveästi autopelejä pelata. PC:lle oli esim. Need for Speed -sarja ja miljoona muuta autopeliä.

Screamer 1 & 2 oli kyllä tosi hyviä autopelejä 1990-luvun puolivälissä, ja nopea grafiikka ilman 3D-kiihdytintä.

Koska konsolipeleillä oli tarkka lisenssijärjestelmä, julkaistut pelit olivat usein suurempia tuotantoja ja tunnettuja nimiä. Näin ollen pelien kokonaismäärä saattoi jäädä pienemmäksi, mutta ne tavoittivat laajemman yleisön.
Esimerkiksi PlayStationilla ja N64:llä ilmestyi tuhansia pelejä, mutta näistä suuri osa oli merkittäviä kaupallisia julkaisuja.

PC:llä julkaistujen pelien määrä oli huomattavasti suurempi, mutta suuri osa niistä oli pieniä tai niche-julkaisuja. Lisäksi osa peleistä oli paikallisia tai itsenäisten kehittäjien tuotoksia, joita ei koskaan myyty laajasti.

Mitä viihdyttävyyteen tulee, konsolipelaaminen tuntuu usein viihdyttävämmältä ja sosiaalisemmalta, koska sitä on helppo pelata porukassa samassa huoneessa. Sohvalla istutaan kaverien kanssa ja pelataan vaikka FIFAa tai Mario Kartia, mikä tekee siitä tosi yhteisöllistä. Konsolit on myös helppokäyttöisiä – levy sisään tai peli päälle, ja homma toimii ilman säätöä. Ja koska ne on yleensä olohuoneessa, pelaaminen on osa rentoa ajanviettoa.

PC:llä pelaaminen taas on usein enemmän yksin puurtamista, koska se tapahtuu työpöydän ääressä ja monesti verkon yli. Vaikka nettipelaaminen PC:llä onkin tosi suosittua ja yhteisöllistä, se ei tuo samaa fiilistä kuin kaverin kanssa samalla sohvalla pelaaminen.

 

[Erkki_erikeepperi]

Koska konsolipeleillä oli tarkka lisenssijärjestelmä, julkaistut pelit olivat usein suurempia tuotantoja ja tunnettuja nimiä. Näin ollen pelien kokonaismäärä saattoi jäädä pienemmäksi, mutta ne tavoittivat laajemman yleisön.
Esimerkiksi PlayStationilla ja N64:llä ilmestyi tuhansia pelejä, mutta näistä suuri osa oli merkittäviä kaupallisia julkaisuja.

PC:llä julkaistujen pelien määrä oli huomattavasti suurempi, mutta suuri osa niistä oli pieniä tai niche-julkaisuja. Lisäksi osa peleistä oli paikallisia tai itsenäisten kehittäjien tuotoksia, joita ei koskaan myyty laajasti.

Mitä viihdyttävyyteen tulee, konsolipelaaminen tuntuu usein viihdyttävämmältä ja sosiaalisemmalta, koska sitä on helppo pelata porukassa samassa huoneessa. Sohvalla istutaan kaverien kanssa ja pelataan vaikka FIFAa tai Mario Kartia, mikä tekee siitä tosi yhteisöllistä. Konsolit on myös helppokäyttöisiä – levy sisään tai peli päälle, ja homma toimii ilman säätöä. Ja koska ne on yleensä olohuoneessa, pelaaminen on osa rentoa ajanviettoa.

PC:llä pelaaminen taas on usein enemmän yksin puurtamista, koska se tapahtuu työpöydän ääressä ja monesti verkon yli. Vaikka nettipelaaminen PC:llä onkin tosi suosittua ja yhteisöllistä, se ei tuo samaa fiilistä kuin kaverin kanssa samalla sohvalla pelaaminen.

Et ole välttämättä väärässä, tai makuasia (todellakin), mutta kun nyt 1990-luvusta puhutaan, niin ei PS1 kovin huimia myyntimääriä mun käsittääkseni Suomessa vielä saavuttanut.

Ja kuten historia on osoittanut, niin ei se sohvalla kaverien kanssa pelaaminen ehkä sitten kuitenkaan ole niin keskeinen seikka pelaamisessa, vaan pääasiassa pelataan yksin (tai online-kaverien kanssa).

Jo 1980-luvulla (tai 1970-luvullakin?) tietokoneita ja pelikoneita markkinoitiin sosiaalisina koko perheen ajanvietelaitteina, mutta jos rehellisiä ollaan, niin eiköhän enimmän osan ajasta kuitenkin nörtit puuhastelleet näiden kanssa yksin.

 

[Miksuu]

Syndicate oli ainakin mulle kova sana 90luvun puoltaväliä ennen.. kuin myös toi wing commader joka mainittu yllä

 

[Iceman016]

Täällähän on kunnon konsolit vs. PC vääntö käynnissä, melkein popparit otettava esiin.
Oman käsitykseni mukaan pleikkari toi pelaamisen massoille ja PC-pelaaminen oli vähemmistössä 90-luvulla.
Itse toki ysärillä vankkumaton PC-pelaamisen kannattaja eritoten siitä syystä, että strategiapelit olivat tuolloin kiistattomia suosikkejani(civilization, conolization, command&conquer, total annihilation ym.)
Mutta olihan nuo PC:t tuolloin pleikkarin julkaisun aikaan järkyttävän hintaisia. Kotia hommattiin tuolloin musta mikromikko Indiana(Pentium 100Mhz) Canonin väritulostimella höystettynä ja hintalappu vaatimattomat 14900mk. Nykyrahassa yli 4000€, huhhuh. Maksoin koneesta tuolloin osan itse kesätyörahoista, joten hinta jäänyt hyvin mieleen.

 

[OskuK]

En tiedä mihin otsikko pyrkii, väittämään 1990-lukua ankeammaksi kuin 2020-lukua? Kiinnostava ajatus sinänsä.

 

[Bigfoot007]

En tiedä mihin otsikko pyrkii, väittämään 1990-lukua ankeammaksi kuin 2020-lukua? Kiinnostava ajatus sinänsä.

Yhdistäviä tekijöitä mm. lama, päihdeongelmat. umpipaskat päättäjät, ja epävakaa itänaapuri.
Edit: ja tietenkin maksimaalinen syrjääntyminen ja monille ikuinen velkavankeus (pankkiriisin uhrit tai pikavippikierteet)

 

[Erkki_erikeepperi]

Täällähän on kunnon konsolit vs. PC vääntö käynnissä, melkein popparit otettava esiin.
Oman käsitykseni mukaan pleikkari toi pelaamisen massoille ja PC-pelaaminen oli vähemmistössä 90-luvulla.

Hah, höpö höpö. Pleikkaria ei ollut olemassakaan Suomen markkinoilla vuosina 1990-1995, ja aika värittyneet lasit saa olla jos luulee, että yht' äkkiä vuonna 1996 noita meni kaupaksi tolkuttomat määrät.

Sitä paitsi mun kirjoissani "pelaaminen tuotiin massoille" jo 1980-luvulla Commodore 64:n toimesta... Kyseistä laitetta myytiin yhteensä 150.000 kappaletta Suomessa, kun taas pleikkari ykköstä ja kakkosta yhteensä 250k vuoteen 2006 mennessä, Nnirvin aiemmin mainitun artikkelin mukaan. Kyllä 90-luvulla myynti on varmasti ollut kohtuullisen vaatimatonta vielä Suomessa.

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Ei kyllä PC-pelaaminen enää niin kalliilta tunnukaan kun tuohon hintaan peilaa... Etenkin kun PC oli monissa kotitalouksissa muussakin käytössä joka tapauksessa. Ja pelit oli ilmaisia, jos niin halusi.

Mä USKON, että PS1:n suosio lähti kasvuun siinä vaiheessa kun hinnassa alkoi olla joku tolkku, ehkä vuosituhannen vaihteen kieppeillä. Mitään eksaktia dataa ei tunnu olevan saatavilla.

 

[jake styles]

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

 

[Bigfoot007]

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

Gamehouse pelifirman mainoksessa myytiin 1997 kesällä Playstation value packia (2 ohjainta ja muistikortti) hintaan 1299 markkaa. Joten tuskin oli mitään lähes 5000 markan hintoja koskaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Eiköhän se nyt kuitenkin ole ollut lähempänä 2500 markkaa eli puolet tuosta. Jenkkihinta oli se kuuluisa 299 dollaria, ja vaikka suomilisää noihinkin aikoihin oli, niin ei nyt ihan noin paljon.

2500 markkaakin olisi nykyrahassa 690 euroa. Jos pelit on maksaneet luokkaa 400-500 markkaa kappale, niin ei toi nyt ihan köyhäin harrastus ole ollut...

Siis kallis harrastushan toi olisi vaikka itse laite olisi ilmainen! Vähän kuin mustesuihkutulostimet...

 

[Bigfoot007]

2500 markkaakin olisi nykyrahassa 690 euroa. Jos pelit on maksaneet luokkaa 400-500 markkaa kappale, niin ei toi nyt ihan köyhäin harrastus ole ollut...

Siis kallis harrastushan toi olisi vaikka itse laite olisi ilmainen! Vähän kuin mustesuihkutulostimet...

Playstation käytti CD-rommeja, joiden valmistuskustannus oli murto-osa aikaisempien pelikonsolien (ja Nintendo 64:n) pelikaseteista. Uusien pelien hinta oli 300 markkaa ja risat, jenkki ja japsi importit kävivät lähellä 400 markan hintoja, mutta eivät menneet koskaan ylitse. Vuoden vanhoja pelejä sai alelaarista 149 - 199 markan hintaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Playstation käytti CD-rommeja, joiden valmistuskustannus oli murto-osa aikaisempien pelikonsolien (ja Nintendo 64:n) pelikaseteista. Uusien pelien hinta oli 300 markkaa ja risat, jenkki ja japsi importit kävivät lähellä 400 markan hintoja, mutta eivät menneet koskaan ylitse. Vuoden vanhoja pelejä sai alelaarista 149 - 199 markan hintaan.

Alelaarit tuskin on varsinaisesti olleet juttu kuitenkaan ihan siinä konsolin ilmestyttyä...

Oli miten oli, niin mä maksoin PC-peleistä koko 1990-luvun aikana yhteensä ehkä 1000-1500 markkaa tai jotain. Muutaman pelin ostin kaupasta etenkin vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla, jälkimmäisellä en tyyliin ainuttakaan? Ei nyt ainakaan mieleen tule. Kavereilta sai varmuuskopioita ilmaiseksi.

Ne ostetut pelit on muuten vieläkin mulla, saattaa olla että saan vaikka puolet rahasta takaisin jos myyn ne... Ovat kai ihan kuitenkin arvossaan. No ainakin kympin-pari voinee saada per peli. Muutenkin 1990-luvun retro-PC:eily alkaa olla hinnoissaan pikku hiljaa. Koneet tai emolevytkin maksaa ihan oikeaa rahaa.

 

[jake styles]

Niin ja paljos siitä PC-koneesta maksoit? Nää on kyllä omituisia vertailuita…

 

[Erkki_erikeepperi]

Niin ja paljos siitä PC-koneesta maksoit? Nää on kyllä omituisia vertailuita…

Ostin viimeisimmän kokonaisen PC-koneen vuonna 1991... Joten on sikäli lähes mahdotonta sanoa, että paljonko kone on "maksanut" milläkin ajan hetkellä.

Se 1991 konekaan ei ollut kallis sinänsä. 6000 markan 286 VGA -paketti. Sillä pyöri sen ajan pelit ihan nätisti, ongelmia alkoi tulla sitten 1993 kun pelit alkoi vaatia 386:tta, joten sitten piti päivittää emolevyä.

 

[Iceman016]

Hah, höpö höpö. Pleikkaria ei ollut olemassakaan Suomen markkinoilla vuosina 1990-1995, ja aika värittyneet lasit saa olla jos luulee, että yht' äkkiä vuonna 1996 noita meni kaupaksi tolkuttomat määrät.

Sitä paitsi mun kirjoissani "pelaaminen tuotiin massoille" jo 1980-luvulla Commodore 64:n toimesta... Kyseistä laitetta myytiin yhteensä 150.000 kappaletta Suomessa, kun taas pleikkari ykköstä ja kakkosta yhteensä 250k vuoteen 2006 mennessä, Nnirvin aiemmin mainitun artikkelin mukaan. Kyllä 90-luvulla myynti on varmasti ollut kohtuullisen vaatimatonta vielä Suomessa.

Microsoftin Copilot tietää kertoa, että PS1 maksoi Suomessa 4 990 markkaa vuonna 1996! Plus pelit... Täysin elitistinen laite siis ainakin siinä vaiheessa, jos tuo hinta pitää paikkaansa. Vuonna 1997:kin hintaa olisi ollut 3990 markkaa. Kuten seuraavinakin vuosina.

Sinun kirjoissasi se voi toki olla eri, mutta Ps1 on kuitenkin jäänyt historiankirjoihin laitteena, joka mullisti pelimarkkinat ja toi pelaamisen pois lastenhuoneista nuorten aikuisten harrastukseksi. Myynti oli yli 100 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, joten aika harva sitä kutsuu elitistiseksi.
Ps1:n myynnit oli kohtuukovia jo ensimmäisinä vuosina: euroopassa 10 miljoonaa myytyä konsolia ensimmäiseen kolmeen vuoteen.
Ja ps1+ps2 on myyty Suomessa enemmän kuin tuo 250k. Pelkästään ps2:sta oli vuoteen 2005 mennessä myyty 310k.
Menee kyllä vähän sivu-urille tämä ketju ja minun puolesta voi lopettaa tämän jankkauksen ja offtopicin. Nyt virittelen joulunpyhiksi vanhan kunnon elitisti-pleikkarin tulille, laitan kilinkolin McRae rallyn koneeseen ja lyön tallan tiskiin suoraan ysärin tunnelmiin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Sinun kirjoissasi se voi toki olla eri, mutta Ps1 on kuitenkin jäänyt historiankirjoihin laitteena, joka mullisti pelimarkkinat ja toi pelaamisen pois lastenhuoneista nuorten aikuisten harrastukseksi. Myynti oli yli 100 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti, joten aika harva sitä kutsuu elitistiseksi.
Ps1:n myynnit oli kohtuukovia jo ensimmäisinä vuosina: euroopassa 10 miljoonaa myytyä konsolia ensimmäiseen kolmeen vuoteen.
Ja ps1+ps2 on myyty Suomessa enemmän kuin tuo 250k. Pelkästään ps2:sta oli vuoteen 2005 mennessä myyty 310k.
Menee kyllä vähän sivu-urille tämä ketju ja minun puolesta voi lopettaa tämän jankkauksen ja offtopicin. Nyt virittelen joulunpyhiksi vanhan kunnon elitisti-pleikkarin tulille, laitan kilinkolin McRae rallyn koneeseen ja lyön tallan tiskiin suoraan ysärin tunnelmiin.

Edelleenkin tässä ketjussa puhutaan vain 1990-luvusta, ja PS1:n myyntilukujen lisäksi pitäisi tietää, paljonko on PC-rautaa myyty 1990-luvulla (=paljon), jotta vertauksessa olisi jotain järkeä.

Ja maailmanlaajuisuudet on vielä eri asia kuin Suomi, sillä Suomi oli ylipäätään profiloitunut PC-pelaamisen mallimaana jo 1990-luvun alusta lähtien, ja sieltähän sitten juontaa nämä kuuluisat demo-ryhmät kuten Future Crew ja pelitalot kuten Remedy Entertainment.

Suomi oli myös Internet-käytössä maailman kärkeä 1990-luvun lopussa, eikä sitä nettiä millään pleikkarilla käytetty...

Joten PC-koneita on ollut Suomessa paljon.

No sitten kun tilanne on tämä ja ilmestyy joku uuteen ekosysteemiin pohjaava uusi pelikonsoli, niin ei se nyt ihan noin vain valloita maata eikä valloittanutkaan, vaan pikku hiljaa sai jonkinlaista suosiota osakseen.

Ja joka tapauksessa siis vertaus on apples vs. oranges, koska pelivalikoimat oli aika erityyppiset.

 

[juhaa]

Näissä muisteloissa pitäisi varmaan myös ikäluokkaa hieman huomioida. ”Eki” on saattanut olla jo ikämies PC koneineen ja joku toinen hieman tuoreempaa vuosikertaa pleikkarillaan.

 

[Erkki_erikeepperi]

Näissä muisteloissa pitäisi varmaan myös ikäluokkaa hieman huomioida. ”Eki” on saattanut olla jo ikämies PC koneineen ja joku toinen hieman tuoreempaa vuosikertaa pleikkarillaan.

No sehän on selvä. Siinä vaiheessa kun minä olen jotain Wing Commanderia pelannut 1990-luvun alussa, on osa tulevista pleikkarin pelaajista ollut varmaan päiväkodissa.

Luonnollisestikaan mun ikäpolven ihmisiä ei mitkään lasten action-pelit hirveästi sitten kiinnostelleet 1990-luvun lopussa eli ei käynyt edes pienessä mielessä että pitäisi edes KOKEILLA pleikkaria jossain. Sen tyylisiä pelejä pelasin ihan riittävästi 80-luvulla, kyllästymiseen asti.

Etenkin FPS-pelit ja simulaatiot on olleet juttu jo siitä lähtien kun ne alkoi olla juttu. Myös strategiapelit kiinnosti 1990-luvulla.

 

[Antw]

Konsoleiden ja PC-koneiden tai pelien myyntimäärien vertailu on hankalaa ja melko hedelmätöntä. Kyseessä on kaksi aivan erilaista filosofiaa.

Konsoleita totta vieköön oli ennen pleikkariakin ysärillä, mutta pelien myyntimäärät olivat toki pienempi kuin pc-pelien, sillä konsolipelit olivat kalliita, kun taas pc-pelit täysihintaisinakin näitä selvästi edullisenpia, puhumattakaan alepeleistä ja pelien kopioimisesta.

Lisäksi PC on melko pitkään taaksepäin yhteensopiva, eli niitä pelejä "oli jo entuudestaan" sitä uutta pc:tä varten, kun taas pleikkarilla jouduttiin luomaan kaikki tyhjistä.

Kalliita konsolipelejä myös pelattiin tyypillisesti ihan eri intensiteetillä, vaikka peli olisi ollut kökkökin niin sitähän pelattiin, koska se oli ostettu. Ja lisäksi tietysti moninpelaaminen lisäsi selkeästi uudelleenpeliarvoa ja pelien käyttöikää.

Vaikka monilla mittareilla absoluuttisilla määrissä mitattuna varmasti PC voitti konsolit, olivat konsolit iso ja merkittävä markkina ja "juttu" läpi 90-luvun. Sitä ei käy kiistäminen, ja monista Erkin kommenteista huokuu läpi se, ettei konsolipelaaminen ole itselle tuttua, ja siksi asiaa täytyy koittaa saada vähäteltyä/käänneltyä asioita sopimaan omaan näkemykseen.

Itselläkään ei ollut NESin lisäksi ysärillä muita konsoleita, ja pelaaminen on tapahtunut pääosin PC:llä (vasta 2005 hommattiin PS2, jolla pelaaminen oli lähinnä tuohon aikaan suosittua Bilepelaamista) Luen siis itseni ehdottomasti tässä suhteessa "PC-miehelsi", mutta en missään tapauksessa vähättele konsoleiden merkitystä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Vaikka monilla mittareilla absoluuttisilla määrissä mitattuna varmasti PC voitti konsolit, olivat konsolit iso ja merkittävä markkina ja "juttu" läpi 90-luvun. Sitä ei käy kiistäminen, ja monista Erkin kommenteista huokuu läpi se, ettei konsolipelaaminen ole itselle tuttua, ja siksi asiaa täytyy koittaa saada vähäteltyä/käänneltyä asioita sopimaan omaan näkemykseen.

"Ainahan" konsoleilla on ollut oma merkityksensä ja kohderyhmänsä, ja konsolistahan kaikki lähti aikoinaan käyntiinkin eli käytännössä Atari 2600:sta (ellei pong-tyyppisiä TV-pelejä tms. lasketa). Joskin esim. Apple II julkaistiin samoihin aikoihin vuonna 1977, joten heti kättelyssä oli konsolit ja tietokoneet vastakkain tappelemassa osittain samoista markkinoista. Mutta kyllä Atari 2600 oli tuohon aikaan se suvereeni pelikone. (En ole koskaan kokeillut, en mäkään niin vanha ole, eikä se Suomessa edes tainnut oikein juttu ollakaan.. =)

Mutta pointti on, että 1990-luvulla kokonaisuutena suvereeni pelikone oli PC. Suvereenimpi kuin sen jälkeen tai nykyään. Konsolit oli haastajan asemassa ja ottivat mitä murusia pystyivät. Sen jälkeen niillä on mennyt paremmin.